lauantai 18. huhtikuuta 2009

Rakas esine


Tämä savinen nuoren tytön pää on minulle tärkeä.

Tyttäreni ilmoittautui vuosia sitten Kansalaisopiston savityökurssille. Siellä hän ensimmäisenä iltana muotoili tämän tytön pään.

Minulle tämä työ on hyvin rakas. Ihailin sitä yhtä hartaana kuin David patsasta Firenzessä. Tämä on kuitenkin lapseni ensimmäinen savityö.

Minun ottamani kuvat eivät tee oikeutta tälle tytölle. Valo tuli pahasti takaapäin. Tulipahan taas saatua yksi oppi lisää kantapään kautta. Otan uudet kuvat jonain päivänä.

12 kommenttia:

  1. Kyllä tyttäresi on lahjakas, kun heti ensimmäiseksi työkseen saa aikaiseksi noin upean veistoksen!

    VastaaPoista
  2. Oi, tunnelmia ja muistoja. Minulla on myös savinen pää, minkä olen tehnyt muinoin kurssilla :-)
    Keskimmäiseen kuvaan sopiikin takaa tuleva valo, joten älä sure. On suuri askel, että huomaat asioita.

    Kaunis unelmainen uusi nappi, siirrän sen huomenna, nyt täytyy kellahtaa uneen.

    VastaaPoista
  3. oho mamma...pistit sitten aika vanhan pään näkyville apua, ryömin peiton alle piiloon.

    VastaaPoista
  4. Kaunis tytönpää;tosi hieno ensikertalaiselta!

    VastaaPoista
  5. On sinulla taiteellinen tytär, kun ensikerralla teki noin hienon työn.

    VastaaPoista
  6. Upea patsas ja kyllä kuvista ihan hyvin erottaa kohteen, vaikka onkin ikkuna takana. Sinulla on taiteellinen tytär.

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille.

    Olen elämälle kiitollinen molemmista lapsistani ja lastenlapsista. Luojalta ovat lahjansa saaneet.

    VastaaPoista
  8. Hieno. Minäkin tykkään kovin lasteni tekeleistä.

    VastaaPoista
  9. Kaunis on tyttäresi tekemä savityö!
    Varmasti on tärkeä sinulle!
    Mutta haeppa sitten mun sivuiltani jotain itsellesi!

    VastaaPoista
  10. Tämähän on ihana, mitä ihmettä Johanna siellä peiton alla lymyää. Eka työksi tosi kaunis!

    VastaaPoista
  11. Tyttäresi on synnynäinen muotoilija. Erittäin hieno työ.

    VastaaPoista