Ensimmäinen adventtikynttilä

on taas syttynyt.  Mukavaa oli taas käydä kirkossa laulamassa Hoosiannaa.

Monenlaista uutta olikin kertynyt kirkkovuoden ensimmäiseen messuun meidän osallemme. Ensimmäisen kerran saimme käteemme uuden virsikirjan. Paljon on uusia virsiä  nuottien kanssa, vierailla kielilläkin ja joitakin virsiä on merkitty myös viittomien kuvin. Uusi kirja on painettu ohuen ohuelle paperille ja sivuja on valtavasti enemmän. Vanhalla virsikirjalla ei taida olla enää käyttöä.  Hankalaa on meillä vanhoilla, jotka aikanamme koulussa opettelimme tärkeimmät virret ulkoa, nyt sanoja on muuteltu. Eipä uskalla ääntään korottaa, ettei herätä turhaa hilpeyttä kirkkokansassa.

Kirkkokuorokin oli paikalla, siksi Hoosiannakin kaikui mahtavana ja juhlallisena. Täällä maalla kirkossa käy paljon väkeä, mekin aikaisempaa useammin kun melkein vieressä asumme.

Pitäjämme kirkko on nyt kappeliseurakunta, meidät on liitetty naapurikunnan kirkkoon tai päinvastoin. En tarkkaan vielä tiedä mitä se tarkoittaa.

Pappikin on uusi, entinen on muuttanut Rovaniemelle. Jotkut seurakunnan lestadiolaiset jäsenet eivät ilahtuneet naispuolisen papin palkkaamista. Nykyään on enää turhaa rypistellä "nainen vaietkoon seurakunnassa" teemalla, naiset ovat nyt paikkansa ottaneet. Hyvin tämä meidän pappimme messusi, pysyi nuotissakin. Henkilökohtaisesti en ole näihin kirkon opinkiistoihin kantaa ottanut. Mielestäni kirkon tärkein tehtävä on evankeliumin julistaminen, "Kristuksen sisäinen tunteminen", kuten Paavo Ruotsalainenkin sanoi.

Täällä oli myös seurakuntasalin 50- vuotisjuhlat. Emme osallistuneet tällä kerralla juhlaan.

Rauhaisaa adventtiaikaa kaikille!

Perjantaina seurakuntakodilla..

Kun ensimmäisen kerran astuin tähän saliin, niin alttarilla paloi yhdeksän kynttilää. Ne olivat sytytetyt niiden suomalaisten matkailijoiden muistoksi, jotka joutuivat auto-onnettomuuteen kotimatkallaan. Suru ja järkytys oli silloin suuri. Sairaalasta oli pyydetty seurakuntalaisilta apua, tarvittiin tulkkeja ja monenlaisten käytännön asioiden hoitajia. Seurakunnan työntekijät antoivat kriisiapua ja tukea loukkaantuneille ja onnettomuuteen joutuneiden omaisille. Seurakunnan merkitys ja tärkeys tuli silloin kaikkien tietoisuuteen.

*

Perjantaina katselin tuota alttarin takana olevaa tekstiilitaideteosta. Se kuvaa hyvin tämän seurakuntakodin luonnetta. Muuttomatkalla olemme, keväällä taas suuntana pohjoinen.

Talvikanttori Masan musiikkimuistelot ovat perjantain kohokohta.

Martti Kilpeläinen taas kertoili soittamiensa painokappaleiden tarinoita ja hänellä on usein jokin yllätyskin kuulijoiden varalle. Tällä kerralla kaupungissa vierailevalle muusikko Seppo Karhemaalle työnnettiin klarinetti käteen ja pyydettiin soittamaan. Huolimatta siitä, että Karhemaa sai soitettavakseen vieraan instrumentin, niin soitto soi kauniina ja nautittavana. Melodia oli tuttu, Petite Fleur.  Mieluusti olisimme kuunnelleet enemmänkin.

Kilpeläinen kertoi meille taas kiinnostavasti laulujen tarinoita. Yhden haluan kirjata taas muistiin.

Tuttu virsi "Täältä puolehen ylhäisen maan..." Laulun alkuperäiset sanat on kirjoittanut Sanford Bennett, joka oli varsinainen monitoimimies, päätyi lopulta lääkäriksi.
In The Sweet by  and by.

Bennett antoi laulun sanat ystävälleen Joseph Philbrick Websterille  (1819 - 1875 ), joka sävelsi oitis runoon melodian. Ystävilleen he sen  esittivät ja joku oli heti sitä mieltä, että tästä tulee kuolematon teos. Hyvä ennustus.


Webster kunnioitti suuria säveltäjiä ja tuntui olevan huumorimiehiä, sen voi huomata hänen pojilleen antamista nimistä; Joseph Haydn Webster  s.1852, Louis Beethoven Webster s. 1858, Friedrick Händel Huse Webster,  oli myös tytär Mary Helen Webster.  Jos Webster olisi elänyt meidän aikanamme, niin olisikohan tytär saanut nimen Kaija Saariaho Webster.  :-)

Kerrotaan Websterin olleen vähän melankoliaan taipuvainen, siitäkin huolimatta hän sävelsi yli tuhat laulua, balladeja ja hengellisiä lauluja.

Martti Kilpeläinen soitti meille tämän " täältä puolehen ylhäisen maan..." melodian pianolla kolmena eri sovituksena.  Uusi kokemus minulle, veisuuseen olen toki joskus osallistunut.

*

Hain linkit netistä, voitte  halutessanne klikata kuuntelemaan mistä melodioista on kyse. ( Toivoa sopii, että myös toimivat.  :-)  )



Lisäys.  Anonyymi on löytänyt nimen kuvaamalleni kauniille puulle se on
Dombeya wallichii

Kuvat löytyvät postauksessa tuulinen markkinapäivä. 

Präntättyä sanaa vuodelta 1841

Ihan näin Agricolan päivän kunniaksi on mukava selailla vanhaa suomalaista kirjaa ja tutustua kirjoitettuun sanaan 1840- luvulta.

Luulin tätä kirjaa ensin vain virsikirjaksi, mutta täältähän löytyy vaikka mitä, pieni historian katsauskin.

Wirtten registeri

Isämeidän rukous on tarkoin selvitetty lause lauseelta.

Rukouksia on laadittu mitä moninaisempiin tarkoituksiin. Kohdassa 18 on valmiiksi laadittuna rukous ukonilman sattuessa kohdalle. Tämä pitkä rukous jatkuu vielä seuraavalle sivullekin.

Latinaakin löytyi, tässä tekstissä onkin tutummat kirjaimet.

Tämä on yllättävää minulle. Olen kyllä lukenut vaimojen kirkottamisesta, mutta tämä on uutta. Lainaan lauseen sivun keskiosasta. "Kuinka vaimo, joka kihlauksen ajalla ennen vihkimistä on lapsen siittänyt, pitää kirkkoon otettaman." Oli oikein luettava uudelleen, siis vaimo siittänyt. :)
Kirjassa sitten käsitellään monen sivun verran vaimon ruotuun saattamista julkisesti seurakunnan edessä. Miestä ei mainita sanallakaan. :(


Tälle viikonlopulle sopiva pieni rukous on kopioituna tässä.

1. Sunnuntai Pääsiäisestä.

"Lainaa meille, Isä, kaikkivaltias Jumala! armojas, että me jotka nyt iloisesti Pääsiäisjuhlaa viettäneet olemma, sinun armos avulla meidän elämämme parantaisimma. Sinun rakkaan Poikas Jesuksen Khristuksen meidän Herramme kautta, Amen"

Historiaakin löytyi, kun tämän kuvan klikkaa isommaksi, niin sieltä löytyy meidän suomalaisten elämään suuresti vaikuttanut tapahtuma.

Tämän kirjan lukeminen on ollut kiinnostavaa. Olen vasta muutamia sivuja ehtinyt selata. Tuolloin 1800-luvun alussa tavallisissa kodeissa ei juurikaan kirjoja näkynyt. Tämänkaltainen teos on saattanut olla ainoa kirjallisuuden tuote talossa.

Tämä tiivis historian oppitunti alkaa siitä vuodesta, jolloin Johannes kastoi Jeesuksen, kirjan mukaan v. 30. Viimeinen merkintä on vuodelta 1840, silloin Suomen Akatemia on viettänyt perustamisensa 200 v, muistojuhlaa.