Silkkikukkaiset terveiset Anjalta.

Kiitos Anja!

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua kaikille. Napatkaa tämä kaunis kukka mukaanne.

Tunnustus

Suvikummun Marjalta

*

*

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

* 

1 Lähetän tämän ensimmäisen tunnustuksen meren rannalle, siellä Famu keskustelee riemastuttavasti mm. Herra Kiven kanssa

täällä  Famu falsetissa .

2, anja-reginan aittaan. Anjan hauskaa ja hersyvää tekstiä on hauska lukea. Anjalla on myös runoblogi runojen ystäville.

3. Betunialle, pala taivasta, pala maata blogiin.  Betuniat ottamat valokuvat ovat niin upeita ja kauniita

4. Marjukalle,  Kameran kertomaa  blogiin.  marjukan kuvat saavat hengen salpaantumaan.  :-)

5.  Johannalle, omamaamansikka-blogiin. Tätä blogia lukemalla pääsemme ison meren taakse. Johanna kertoo kauniisti perheensä elämästä USA:ssa.  Hyvänmielen blogi.  :-)


Kiitos Marjalle Suvikumpuun.

Tunnustukset

Matkatar ja Suvikummun Marja antoivat minulle tunnustuksen.

Kiitos.

Ohjeet annettiin mukaan ja ne ovat seuraavanlaiset:


1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.


No, yritetään.

1. Ahdistun aina kun minun pitäisi kertoa jotain itsestäni.

2. Olen todella pettynyt, kun lähijärven vesi on tullut uimakelvottomaksi.

3. Viimeaikoina olen ollut huolissani monista asioista.

4. Olen iloinen, että löytämäni "patti" kaulalla on vain struuma.

5. Olisin hukassa jos taata ei olisi lähelläni.

6. Tänään olen iloinnut lämpimästä kesäpäivästä.

7. Onkohan minussa jotain vikaa, kun en yhtään innostu olympialaisista?

8. Ahdistus helpottaa, olen selviytynyt kahdeksanteen kohtaan. Ei se ollutkaan niin kamalaa.

Annan blogiystäville nyt kesäloman, en haasta ketään tunnustelemaan.

Sadepäivänä sopii tunnustella.

Tunnustus

"Sain mummelilta tällaisen tunnustuksen, Kiitos siitä! Tunnustukseen kuuluu myös liittää The
Versatile Blogger Award kuva postaukseen, ja sitten nimetä 15 bloggaajaa ja kertoa heille tunnustuksesta.

Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestä 7 satunnaista asiaa."

1. Olen yrittänyt nähdä tilanteissa yleensä hyviäkin puolia, siis yrittänyt. Asia osoittautui hiukka vaikeaksi tässä pari viikkoa sitten, kun löysin itseni pihamaalta ketarat levällään nilkka murtuneena. Hyvä puoli oli se, että kukaan ei nähnyt, se sama seikka oli sitten asian huono puoli myös.

2. Tykkään kokata hyviä ruokia, sekään ei oikein onnistu nyt, kun molemmat kädet puristavat rystyset valkeina kyynärsauvoja. Repii siitä nyt sitten posetiivia, nih.

3. Keväällä saan aina puutarhahöplän, voi luoja kuinka ihanaa on työntää sormet multaan. Ei tunnu yhtään samalta katsella kuistilta taatan tupsuttavan rikkaruohoja kottikärryihin. Onneksi kaikki viimevuotiset puutarhahanskani ovat sormenpäistä hajalla, hahhaa, ei niillä olisikaan kiva maata tonkia.

4. Lukeminen on aina ollut minulle "puoli ruokaa", nyt on pitkään ollut niin, etten ole nähnyt kunnolla. Ajatella mikä onnenpotku, ehdin saada uudet lukulasit juuri ennen pihalle lankeemistani. Otan kirjan päivässä luettavaksi, eikä mitään huonoa omaatuntoa pesemättömistä ikkunoista, asunnon pölypilvistä eikä pyykkivuorista kaapissa. Sieltä ne kaikki aikanaan löytyvät. -Minä tyttö istun lukemassa.

5. Syksyllä keräsin innokkaasti pihan kukista siemeniä ja taata vielä auttoi. Aurinkorannikollakin sekoilin liikenneympyrässä siemenjahdissa. Nyt on kylvämättömiä siemeniä monessa paperipussissa, ei harmita yhtään. Luin juuri, että tälle joulukuulle ennustettu maailmanloppukin on peruutettu, siispä kylvämme siemenet ensi keväänä.

6. Nykyään herään yöllä kun paketoitu jalka ja se toinenkin on puutunut. Nostan varovaisesti paketoitua ja sitä toista, sitten vielä kumpaakin kättä. Huokaisen tyytyväisenä, ne toimivat vielä.

7. Pääsinpä jo tänne seiskaan asti, mitäpä vielä tunnustaisin. Tämä asia on vielä kirjattava ylös. Taata on taas kerran ollut kärsivällisyyden korkeakoulussa ja myönnän hänelle tyyneysdiploomin. Kuinka monet kerrat hän onkaan joutunut laittamaan kirjansa sivuun ja rientänyt auttamaan pinteeseen joutunutta keppiköpöttäjää.

Elämä on, rakkautta on.

Nyt en lähde etsimään viittätoista lukijaa, koska linkittäminen on minulle työlästä. Toivon, että täällä kävisi tarvittava määrä lukijoita muutoinkin.

Tunnustuksen saa ottaa mukaansa kuka haluaa, ei tämä tunnustelu sitten niin kauheaa ollutkaan. :-)




Luotan siihen, että sateen jälkeen paistaa taas aurinko.

Minulla on ongelma

Olen sen aina tietänyt etten tunnista kasvoja, mutta nyt vanhempana se vaivaa minua enemmän.

Sieltä hän tulee, ilmeisesti tuttu henkilö, koska hän nostaa kättään, hei, mutta kuka? En tunnista kasvoja, jos niissä ei ole mitään erityispiirteitä. Ymmärrän hyvin presidenttiehdokas Haavistoa, joka ei tunnistanut vaalihässäkässä Medvedeviä, kun ehdokkaille näytettiin julkisuuden henkilöiden kuvia.

Olemme asuneet tässä taloyhteisössä nyt viisi vuotta, meitä on 12 taloutta. Jos näen kylillä esim. kaupassa naapureitani, niin tunnistan heistä tasan neljä rouvaa. Tämä on järkyttävää.

Viime viikolla näin jo kaukaa, että joku rouva siellä lähestyi tuttavallisesti, voi luoja, kuka? Sitten rouva aloitti keskustelun ja heti tunnistin hänet äänestä. Hän oli se rouva, jonka tapasin viime kesänä melkein joka aamu lenkkipolulla uimaan mennessäni. Jos rouvalla olisi ollut koiransa mukanaan kaupassa, niin tunnistaminen olisi ollut helppoa.

Tällä lähikadulla pysähdyn usein juttelemaan erään pariskunnan kanssa, kun he puuhaavat jotain pihallaan. Erään kerran tulin rouvaa vastaan kadulla, hän hymyili jo kaukaa. Minä yritin turhaan kelata, kuka, kuka? Rouva huomasi hämmennykseni ja kysyi, ettenkö tuntenut häntä. Taas tunsin hänen äänensä ja yritin jotain selitystä sorvata auringon häikäisystä tai jotain muuta yhtä hölmöä.

Tänään olimme taatan kanssa päiväkävelyllä ja tapasimme erään ystävällisesti tervehtineen pariskunnan ja jäimme toviksi juttelemaan. Myöhemmin taata sitten kysyi minulta, että keitä nuo olivat, hehän selvästi tunsivat sinut? En tällä hetkelläkään vielä tiedä kenen kanssa päivällä keskustelimme, molempien kasvot näyttivät aivan oudoilta. Tulimme taatan kanssa sitten siihen tulokseen, että minun talviuintikavereitani ehkä olivat. Yleensä se menee niin, että minä kyselen taatalta keitä tapaamamme henkilöt olivat.

Perjantaikerholaisten kasvot minä jo tunnistan, paitsi niitä kolmea, jotka aloittivat syksyllä. Viisainta on tervehtiä kaikkia mummelinnäköisiä henkilöitä, ettei minua taas luulla ylpeäksi.

Olisi helpompaa, jos Luoja olisi luonut ihmisten ulkomuotoon enemmän variaatioita, suuria korvia, isoja neniä, valtavia hiuspehkoja, pitkiä jalkoja tai sarvea otsaan. :-)

Näitä uusia prinsessoja on tosi vaikea erottaa toisistaan, tarkoitan näitä Tanskan ja Englannin söpöläisiä. Toista on eräs vähän vanhempi prinsessa, jonka kuvan nähdessäni mieleeni heti tulee shakkipelin ratsu.
Tämä meidän tasavaltamme väistyvä päähenkilö on niin persoonallisen näköinen, että hänet tunnistan vaivatta, vaikka hänellä ei olekaan mitään niistä ominaisuuksista, joita edellisessä kappaleessa luettelin.

Tämän ongelman kanssa nyt vaan on elettävä. Onneksi taata usein auttaa, hän tunnistaa kasvot helposti. Ikä ei ole minulle tätä riesaa tuonut mukanaan, se on aina ollut. Nuorempana luulin, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia "naamasokeita". Nyt taitaa olla sikäli helpompaa, että tällaiset "puutteet" menevät vanhuuden piikkiin tai huonojen moniteholasien.

Onneksi päivä taas pitenee, on toiveita nähdäkin paremmin.

Jälleen tunnustuksia.

Tämän tunnustuksen on lähettänyt Aili-mummo, Aili-mummon arkea blogista.

1. Lempivärini: Vanharoosa ja sininen

2. Lempieläin: Koira


3. Onnennumero: Tänään se on 13 ja huomenna 14


4. Alkoholiton lempijuomani: Vesi


5. Facebook vai Twitter: En pidä kummastakaan.


6. Mistä pidät: On ihanaa herätä terveenä aamulla ja iloita siitä, mitä elämä on tuonut mukanaan vuosien varrella.


7. Lahjojen saaminen vai antaminen: Antaminen


8. Lempimuotosi: Sydän.


9. Lempipäiväsi: "Joka aamu on armo uus"... siinäpä se.


10. Lempikukka: Tämä kysymys ei ole reilu, jos on pakko joku mainita, niin olkoon sitten ruusu.


Kiitos Aili-mummo tunnustuksestasi.

Tämä herkkuleivos on jo kiertänyt niin pitkään, että en nimeä ketään. Tämän saa tästä napata jos joku vielä haluaa tunnustuksiaan kirjata.

Ystävältä

Sylvi on laittanut minulle tämän mieltä ilahduttavan viestin. Kiitos Sylvi.

Aili-mummolta tunnustus,

täältä. Tähän liittyi kuitenkin myös ehto. Olisi kerrottava itsestään kahdeksan asiaa, joita ei ole ennen kertonut.
Olen mielestäni jo elämästäni kaiken kertomisen arvoisan täällä vuodattanut, mutta yritetään kuitenkin. Jotain sentään haluan pitää omananikin.

1. En erityisemmin pidä talvesta, vaikka olen sydäntalvella syntynyt. Kauniita kuvia talvellakin voi onnistua nappaamaan.

2. Olen käynyt sateenkaaren yläpuolella. Olimme jättäneet sateisen Hanian lentokentän ja nousseet yhteentoista kilometriin. Silloin sen huomasin, alapuolellamme näkyi sateenkaari. Kiireesti nappasin kuvan koneen ikkunasta, tarkennuksia en ehtinyt, mutta värit tästä näkee. Onneksi kamera oli jo valmiina, kun yritin aikaisemmin ottaa kuvaa maasta ja merestä.

3. Olen syöppö. :( Oikein luin nolona suuresti arvostamani Gustav Hägglundin sananvuoroa lehdestä. Hänen mukaansa on itsekurin puutetta, jos nainen päästää itsensä lihomaan. Asiaa Hägglund puhuu, mutta en todellakaan olisi odottanut tuota heittoa juuri häneltä.

Tämän aterian sain nauttia Malemessa.

4. Opin uimaan vasta aikuisena, yhdessä lasteni kanssa harjoittelin.

Asuimme minun uimakouluikäni aikoihin sellaisella paikkakunnalla, jossa vettä oli vain kaivossa, eikä aina sielläkään. Siihen aikaan ei lapsia mihinkään uimarannoille kuskattu, uimahalleja ei taitanut olla olemassakaan. Nykyään haluaisin uida vaikka joka päivä.

5. Olen ollut innokas marjojen ja sienien kerääjä, vieläkin intoa riittäisi, jos vaan voimia olisi kopan kanssa metsiä samota. Metsään menen vaikka rollaatorin kanssa, jos vaan jalka nousee.

6. Rakastan pihaamme ja puutarhatöitä, olen aina nauttinut, kun saan iskeä kynteni mustaan muhevaan multaan.

7. Myös luonto on minulle tärkeä.

8. Suuri onni on kulkea rannoilla yhdessä taatan kanssa.

Pelkäänpä, että nämä antamani tiedot ovat jo olleet uskollisten lukijoitteni tiedossa. Kaikki tämä on varmasti näkynyt rivien välissä. Ainakin tuo yksi kohta on uutta, ole käynyt sateenkaaren tuolla puolen. Tosin meteorologit saattaisivat kumota väitteeni tieteellisesti, mutta näin minä sen koin. ;-)

Kreetan kukkia lisää

Tämä kukka oli vasta nupulla, mutta siinä on niin kauniit värit, että en voinut jättää kuvaamatta. Kukkien kuvat ovat liian aurinkoisina päivinä kuvattuja, mutta viikossa ei ole päiviä tarpeeksi sopivien kuvaussäiden odotteluun. Jos on mahdollista, niin kuvat kannattaa klikata suuremmiksi.

Tunnustus Marjalta Risusydän blogista

Kiitos Marjalle. Nyt tuli vaikea paikka, kun pitäisi laittaa tunnustus eteen päin. Olen säännöllisesti käynyt vierailemssa niin monissa ihanissa blogeissa, että yhtä on mahdotonta nimetä. Taidan tehdä itselleni arpomislaput. :-)


On muitakin kuin keltaisia kukkia Kreetalla runsaasti.

Kamomilla on hyvä teeaines. Suositellaan iltateeksi rauhoittavan ominaisuutensa takia. En kerännyt kotiin viemiseksi, koska minulla ja taatalla on hyvät unenlahjat. Sammumme kuin saunalyhdyt heti kallistettuamme päämme tyynylle, taata ilmeisesti nukahtaa jo siinä lähestyessään tyynyä. :-)

Kamomillaa kasvaa myös Suomeessa. Tuoksuva saunio on melkein samanlainen kukka, ehkä kuitenkin vähän kookkaampi. Teeaineksia kerätessä on hyvä tuntomerkki kamomillan tunnistamiseksi tuo kukan keltainen keskusta, se kohoaa ylöspäin pieneksi keoksi, sauniossa tuo keskusta "nappi" on litteä.

Täällä ei vielä kamomilla kuki, mutta sitten juhannuksen jälkeen kannattaa lähteä teetarpeita keräämään.

Tuttujakin kukkia löytyi.





Päivänsineä ja kärhöjä kiipeili pensasaitojen kaunistuksena.

Tästä punaisesta ihanuudesta en nyt ole varma, onko tämä vuokko tai unikko? Näitä näkyi kaikkialla joutomailla ja puutarhoissa rikkaruohoina. Ihastuttavia.




Nyt on lähdettävä välillä ulkotöihin. Paljon on vielä kirjaamatta lomamatkasta elämyksiä, kuten Hanian markkinat, saariretki Kreetan vuoristoon ja kävelyretki ylös mutkallista tietä saksalaisten sotilaiden hautausmaalle oliivilehtojen halki. Ensin kuitenkin laitoin mieluisimmat ja minulle tärkeät kukkakuvat talteen.

Tunnustus malli 45:ltä

Tunnustus malli45:ltä. Tähän liittyi vielä tehtävääkin, piti mainita kolme rakasta asiaa.

Koti, uskonto, isänmaa, siinä kaikki rakkauteni.


Kotiin liittyy kaikki tuttu ja läheinen, lapset, lastenlapset ja puoliso.


Uskonto. Opettajani kirjoitti vuosia sitten muistivihkooni:

"Sun lapsenuskos säilytä, se sun on paras ystäväs,
on maailman aarteet tomua vaan,
rinnalla uskon lapsekkaan."

Usko on matkanvarrella ollut monasti koetuksella, mutta tässä vielä vaelletaan Korkeimman suojelukseen turvaten.


Isänmaa on minulle rakas. Sotaveteraanin tyttärenä arvostan omaa kotimaatani, joka heti syntymäni jälkeen oli uhattuna. Ne elämäni viisi ensimmäistä vuotta , jolloin Suomi tarvitsi minunkin isääni, ovat piirtäneet sieluuni syvän jäljen. Täällä on koti, ystävät ja sukulaiset. Puhumme omaa kieltämme ja ymmärrämme toisiamme enempiä hötkyilemättä.

Rakkaus on siitä ihana luonnonvara, että sitä tuhlaamalla, se vaan lisääntyy.


Vielä piti valita yksi rakas kuva. Mahdoton tehtävä, niitähän on lukematon määrä. Valitsin sitten tämän, josta on alkanut elämäni äitinä ja mammana.

Tunnustuksia

Zilga ja malli45 lähettivät minulle tällaisen plakaatin ja pyysivät kertomaan seitsemän piirrettä itsestäni.

Koska aikaisemminkin olen näitä tunnistusjuttuja tehnyt, niin kopioin sieltä tämän, koska mikä nyt vanhan mamman enää muuksi muuttaisi.


I. Olen se mummeli, joka huomaa kaikki koirat ja kylän koirat tuntevat minut.

2. Tulen paikalle aina etuajassa.

3. Bussipysäkillä en huido sateenvarjollani, vaikka nuorukaiset lähes kaatavat minut rynnätessään edelläni bussiin. ( katso no 2. ) Ymmärrän, että heidän
täytyy varmistaa itselleen istumapaikka.

4. Yleensä viihdyn kotona, mutta metsälenkillä minut tapaa sauvoin
varustautuneena.

5. Isossa ryhmässä olen yleensä hiljaa. Tosipaikan tullen en jää tuppisuuksi.

6. Olen isoäiti ja ennenpitkää vierustoverini esim, bussissa on saanut tutustua
lastenlasteni pikkuruisiin koulukuviin.

7. Olen sitä mieltä, että ystävällinen hymy korvaa usein tyhjät sanat.


En nyt laita tätä eteenpäin, koska tämä kuva on jo niin monessa blogissa. Jos nyt kuitenkin joku haluaa osallistua tähän leikkimieliseen tunnistustehtävään, niin kuvan saa kopioda. Terveisin, vanha käpy

Aurinkoinen aamu

Tämän kollaasin kuvat ovat tämän aamun satoa.



Maijalta, Iidasanttu blogista, sain tämän tunnustuksen. "Me kaikki olemme kauniita" :) , varsinkin kaikki kukat ovat kauniita. Kaikki blogiystäväni ovat kauniita, ottakaa tästä tämä kuva itsellenne, en voi nimetä ketään.

Myös tanssiva harmaa pantteri muisti minut tällä tunnustuksella. Kiitos!

Harakka on muistanut minut

Tämän kauniin kuvan sain Harakalta. Kohta on vuosi kulunut täällä blogien maailmassa. Harakalta sain myös ensimmäisen tunnustukseni. Kiitos ihana Harakka ystävä.


Myös Maija Iidasanttu blogista on muistanut minua tällä tunnustuksella. Kiitos Maija.

Maija lähetti tuulahduksen kesästä.

Iidasantun blogista Maija, ilahdutti tällä ihanalla kukalla. Kiitos Maija.

Marja, Risusydän blogista lähetti myös tämän kukan kevään airueeksi. Kiitos Marja.

En osaa nimetä uutta tunnustuksen vastaanottajaa, mutta kuka tahansa lukijani, joka ihastut tähän kukkaan, vie omaan blogiisi. Ole hyvä!

Blogisiskolta iloinen yllätys

Kiitos Blogisiskolle. :)

Joulumieltä

Olen saanut tämän kauniin joulumielen virittäjän kahdelta blogiystävältä. Maijalta täältä.

Blogisiskolta täältä. Kiitos molemmille tästä kauniista muistamisesta. Toivotan samalla hyvää joulumieltä kaikille, jotka täällä nyt poikkeavat. Blogini on ollut pienellä tauolla, siitä kerron kohta lisää.

Vielä yksi enkeli lenteli täältä Tuikun blogista. Kiitos Tuikku, sydäntäni lämmitti.

Eilalle kiitos

Sain Eilalta tämän soman tunnustuksen. Kiitos Eila



Käyn vierailemassa niin monissa mukavissa blogeissa, etten voi kaikille tätä tunnustusta jakaa. Jos tämän postauksen näette, niin ottakaa kuva mukaanne, olette sen ansainneet. Tervehdys kaikille blogiystäville.

Autumn Friends Award

Blogisisko lähetti tämän kivan syksyisen tunnustuksen. Lämpimästi kiitän.

Tunnustuksia

Tämän tunnustuksen sain Tarjuskalta.


Näissä on monenlaista tehtävääkin, mutta pyytelen nyt vaan anteeksi. Ei irtoa mitään. Nuo monenlaiset linkitykset nyt vaan ovat mammalle vaikeita. Tähän seuraavaan yritin koota joitain ajatuksia, ne pätenevät näihin molempiin.




"Sain täältä lakritsinrouskutus blogista hienon tunnustuksen meemin kera. Tunnustuksen kieli on portugalia, koska ystäväni Google Translation niin ilmoitti ja käänsi sen vähän tännepäin (taisin kommentissani vilukissille puhua latinasta, mutta eivätkös ne ole samaa sukua): "Tämä blogi sekoittaa aistini." Kovasti paljon kiitoksia kauniista sanoista." (tämä lause on lainattu lakritsirouskulta)

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. Näköaistia luulin pitäväni tärkeimpänä, mutta ei se niin mene. Puhaltaessaan meihin elämän hengen Luoja suuressa viisaudessaan antoi meille myös aistit selvitäksemme hengissä. Voisiko siis toinen aisti olla toista tärkeämpi?

Olen saanut nähdä lapseni ja lastenlapseni. Suloisempaa näkyä on vaikea löytää kuin pienen vauvan ensimmäinen hymy.

2. Kuuloaisti. Yritän oppia kuuntelemaan, mitä ystävilläni ja lähimmäisilläni on sanottavaa.

Olen kuullut lasteni ja lastenlapsieni ensimmäiset jokeltelut ja sanat. Olen opettanut heille iltarukouksen.

3. Tuntoaisti. Olen tuntenut paljon kipua, mutta olen myös tuntenut omaisten ja ystävien rakkautta.

Olen saanut tuntea lasteni ja lastenlasteni pienet kätöset kädessäni ja saanut pitää pieniä aarteita sylissäni.

4. Hajuaisti. Tuoreen leivän tuoksu, voiko sitä vastustaa. Ruusu, syreeni, kielo ja vasta niitetty nurmi, näistä pitäisi tehdä lukuisia omia postauksia.

Olen saanut tuntea lasteni ja lastenlapsieni vauvatuoksun. Sitä vasta kylvetetyn vauvan tuoksua ei unohda koskaan.

5. Makuaisti. Tämä aisti toimii minulla tehostetulla asteikolla. En edes kehtaa tunnustaa minkälainen herkkup...u oikeastaan olen.

Olen saanut lapsilta ja lapsenlapsilta kiitosta kokkaamisistani. Yritänkin aina laittaa parhaat ainekset likoon, jos tiedän heidän olevan tulossa.



Kiitos Tarjuska ja lakritsirouskutus. Luulen, että nämä tunnustukset ovat jo kiertäneet kertaalleen ympyrää. En linkitä kenellekään, mutta jos joku vielä on kiinnostunut, niin ole hyvä vaan. Tästä saa kuvat linkittää.