Mamman maailma: arkielämää

Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkielämää. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Huh, huh huhtikuu.

Kylmä huhtikuu, vain niukalti aurinkoa näkynyt. Lumitöitäkin on vielä riittänyt.

Kevään ensimmäinen.

Tämä kuva on otettu kirkkosillalta, oli siis kuitenkin yhtenä päivänä aurinkoa.

Yksinäinen joutsen on löytänyt puolison, tämä ilahdutti minua.

Aurinko lämmitti jäätynyttä kompostoria.

Lumen alta kukat sinnittelivät esiin.

Sisällä varttuvat samettiruusut ja keijunmekot. Kuvassa on vain osa ruukuista ja amppeleista. Saisipa näitä jo pihaan kanniskella. Tuo kasvivalokin jo ärsyttää näköä.

***

15.04.2024 nousin aamulla seitsemältä bussiin ja matkustin Lahden kautta Turkuun. Jännitti ihan tosi isosti kun vuosikausiin en ole julkisilla liikennevälineillä yksin noin pitkään reissuun lähtenyt. Kaikki on nykyään toisin kuin ennen. OnniBussin lippu varataan netin kautta ja myös maksetaan etukäteen. Tämä paikallinen kyyti maksetaan pankkikortilla linjurin ovelta löytyvän laitteen avulla. Käteiselläkin maksu onnistuu, mutta silloin taksa on n. euron kalliimpi.

Lahdessa odotusaikaa jäi pari tuntia. Ehdin hyvin nauttia hyvän brunssin Asemapäällikkö kahvilassa ennen Turun bussin lähtöä. Turussa velipoika oli asemalla vastassa, tuli hyvä ja turvallinen olo. Veljeni myös auttoi uuden puhelimen ostossa. Oli pakko hankkia uusi, kun vanha laite alkoi käydä liian kuumana. Omat kommervenkkinsä tuon uuden kännykän kanssa taas on. Maailma alkaa olla liian vaikea näin vanhalle.

Huomaan nyt, että pieni irtiotto kotoa tekee sielulle oikein hyvää. Ei muuta kuin varaamaan "tikettiä" toiseen lääniin, jos pieni alakulo seuraavan kerran yllättää. Matkailu piristää.

***

28.04.2024 hän olisi täyttänyt 74 vuotta. Nyt on muistojen vuoro, talvipäivä v.2019.

Hän oli aina niin iloinen ja ystävällinen, jaksoi leikittää lapsia ja koiria.

Veijo ja Leo-koiruli

Hauskaa oli miehellä ja koiralla.

Saksalan sillalta kuva, vesi virtaa vauhdilla. Kiertelin päivällä sellaisia reittejä, joita kuljimme yhdessä tässä kylän maisemia ihailemassa.

***

Tällainen hirmu jylläsi pihalla maanantaina.

Alueellamme poistetaan vanhoja puhelinpylväitä. Tässä alhaalla se jo nousee, tuo ruskea osa on ollut maan sisällä.

Meillä oli pylvään juurella krookuksen sipuleita ja kiurunkannuksia. Sain luvan nostaa kukat ennen koneen rytäisyä. Kaikki säilyivät ehjinä mustan jätesäkin päällä. Myöhemmin täytin tuon syvän kuopan kompostijätteellä ja mullalla, kukat pääsivät takaisin omalle paikalleen.

Text-to-speech function is limited to 200 characters

Options : History : Feedback : DonateClose

tiistai 13. helmikuuta 2024

Elämään suostuminen.

Lauantaina valmistuivat junasukat ensimmäiselle perheeni neljännen sukupolven edustajalle. Kutileeni jälki ei enää ole tasainen ja kaunis, siitä on tullut epätasaista ja liian pitkät silmukat. Syytän nivelrikkoisia sormiani. Oli kuitenkin ihana kutoa tulevalle pienokaiselle varpaiden lämmikettä. Jokaiseen silmukkaan olen lisännyt paljon rakkautta, rukousta ja Korkeimman suojelusta toivoen. Olenkohan sitten maaliskuussa isomamma, isoisoäiti tai olisiko ylämummo sopiva arvonimi?

Elämme sellaisia aikoja, että netin uutisissa tuntuu lävähtävän silmille vain huonoja uutisia. Löytyy hyviä ja opettavaisiakin juttuja, pitää vain vähän surffailla, etsiä ja valita oikein.

Omassa elämässäni on tämän puolenvuoden aikana tapahtunut sellaisia asioita, joita on ollut vaikea käsitellä. Usein on tuntunut mahdottomalta hengittää. Tätä en jaksa, tuo lause oli ominta minua monta kertaa. Aika ja ihana kevättalven valo on tehnyt tehtävänsä, olen jaksanut nousta kuilun partaalta elämään jälleen.

Koska kirjalliset kykyni ovat sitä mitä ovat, en osaa ajatuksiani tarpeeksi selkeästi ilmaista niin lainaanpa tähän päivänä muutamana netistä löytämääni tekstiä. Jossakin iltapäivälehdessä oli kerrottu K Väänäsen elämästä. Lainasin pienen otteen tekstistä, siitä sain itselleni hyvän elämänohjeen.

"Kokemuksen ja oppimisen ketju on ihmisillä harvinaisen pitkä. Siinä on eräänlainen ihmiskunnan voimavara. Oma mummini kuoli 95-vuotiaana. Hän sanoi kerran minulle, miten tähän elämään pitää suhtautua: elämää ei pidä pyrkiä hallitsemaan, vaan elämään pitää suostua. Se jäi minulle syvästi mieleen." Kari Väänänen SEURA- lehti 2020

Tuo lainaus sopii niin minulle. En enää yritä hallita elämääni, vaatimattomasti vaan suostun elämään. Olen kuitenkin valmiina kun kutsu käy ja kirkonkellot kumahtelevat.

Palatakseni taas nykyhetken viimaan ja pakkaseen. Kävin kylillä seurakunnan Olkkarissa, siellä oli esitelmöimässä SPR:n edustaja, kahvit ja teetkin tarjottiin. Teemana oli vapaaehtoinen ystäväpalvelu.

Kirkkojoen sorsilla avoveden alue pienenee.

Valokuvaajalta odotettiin pientä aamupalaa. Nyt ei ollut siemeniä mukana, sorry.

Kirkkosilta autoille, tästä eteenpäin vesi virtaakin avoimena Päijänteelle. Kuva on otettu kävelysillalta.

Tästä polkaistaan menopelit liikkeelle. Kuva on Olkkarin pihalta.

Kävin vielä tilaamassa huomiseksi pizzan ja hain kirjastosta lukupiirin maaliskuun kirjan.

"Etuoikeutettuja ovat he, jotka luulevat muistavansa." Kenen viisaus? En muista.😉

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Lunta ja taas lunta.

Tulin lumitöistä, sain "pluukattua" pihan kulkukelpoiseksi. Jatkuvasti tulee uutta lunta, oikein tiskirätin kokoisia hetkittäin. Kertaakaan aikaisemmin tämän kymmenen vuoden aikana ei tammikuun puolivälissä ole ollut näin paljon lunta meidän pihassa.

Yritän pitää pihassa tarpeeksi suuren alueen puhtaana mahdolliselle hälytysajoneuvolle. Hyvin olen selvinnyt, apua olen pyytänyt silloin kun lumi on ollut suojakelillä liian raskasta. Onneksi tykkään lumitöistä ja olen välttynyt flunssilta ja koronasta.

Tänään ei tarvinnut kokkailla kun tein kaalilaatikkoa niin suuren satsin, että siitä riitti pakastimeenkin. Tosin siitä tuli niin hyvää, että jouduin pitämään tuolin reunoista kiinni, etten olisi rynnännyt santsaamaan ja syyllistynyt ylensyömiseen.

Joulun tienoolla meni vähän överiksi tuo makean syöminen tai juominen. Katselin Hallmarkin jouluelokuvia, siis niitä joita toiset vihaavat ja toiset rakastavat. Minä siis tykkään niistä, kun niissä ei ryypätä eikä rällätä ja lopussa he aina saavat toisensa. On myös mukava katsella kauniita nuoria ihmisiä ja reippaita lapsukaisia. Tiedättehän sen kaavan, leskiäiti tai -isä plus suloinen lapsi.

Näitä elokuvia katsellessa on tietenkin nautittava kuumaa kaakaota tai omenamehua ( lue kuumaa siideriä ). Oletteko maistaneet kuumaa omenamehua? Minäpä olen, se on pakkasella ihanaa, varsinkin Ahvenanmaan makeista omenista puristettu tuoremehu, olen ostanut vuoden mittaan monta tonkallista ( 3 l ) tästä lähikaupasta. Keppikarkit ja vaahtosellaiset kuuluvat myös asiaan. Karkkeja ei koskaan muulloin, ainoataan pari palaa suklaata iltaisin jos makeanhalu pääsee yllättämään.

Tämä vekkuli pariskunta pääsi ilahduttamaan jouluna, muistoksi onnellisista jouluista.

Minulla oli ihana joulu tänäkin talvena kun rakas lapsenlapsi tuli tänne maalla viettämään joulua kanssani. Joulu oli haikea, mutta kauniit muistot kantavat.

Meillä oli kaunis kuusikin, jonka hyvät ystäväni toivat saaresta. Vilpitön kiitos heille. Kuusen koristelussa auttoivat tytär ja hänen poikansa.

Tunnistaako kukaan tuon maalauksen maiseman sijaintia?. No, sehän on Turusta sokeritehtaan rannasta. Ostin taulun vuonna 1967 kun jouduin muuttamman töiden takia pois syntymäkaupungistani. Kaunis muisto.

Lumihiutaleet kuuseen virkkasin n. kahdeksan vuotta sitten, niistä on paljon kuvia blogissakin. Tätä koristetta ei voisi kutsua lumikiteeksi, koska siinä ei ole kuutta sakaraa.

Pallot ovat kauniita kuusessa. Lapsuudessa kotona kuusessa oli myös karamellejä, jotka salaperäisesti katosivat jo ennen loppiaista.

Ystävien tuoma kaunis joulukukka. Kiitos elämälle ystävistä.

Nyt on jo päivän sininen hetki ja pitäisi valmistautua iltakirkkoon. Me olemme kappeliseurakunta, siksi osa Jumalanpalveluksista pidetään illalla 18.00. Jos pakkanen on kiristynyt tai lunta on liikaa joudun jäämään kotiin.

torstai 28. joulukuuta 2023

Aikaisin aamulla.

Pihalla oli niin kaunista aamulla kun kuuden jälkeen lähdin rollan kanssa uimahallille. Oli pirteä viiden asteen pakkanen ja täysikuu paistoi pilviverhon läpi, oli ihanan tyyntä. Lumivallit pihalla kasvavat, eilenkin kolasin kymmenen sentin lumikerroksen. Nyt pääsi hyvin "ferrarini" kanssa liikkeelle kun ajotiekin oli hyvin aurattu.

Valaistu kirkontorni näkyy pihalleni kauniina. Tulen usein kuistille kuuntelemaan kellojen soittoa. Kirkonkellojen kumahtelu kiirii yli kylän, siitä tulee niin hyvä ja turvallinen olo.

Kyläläisten suosittu ulkoilutie. Nyt on hiljaista kun on jouluaaton iltapäivä, hetki ennen pimeän tuloa. Lukan oli vielä päästävä lenkille.

Jouluna sain käydä lenkillä lapsenlapsen ja Lukan kanssa. Tälle reitille Lukalle oli jätetty paljon "kirjeitä", kuten kuvastakin näkee.

Kirkkojoki

Tapanina aurinkokin näyttäytyi, sen kiertorata on vielä niin alhaalla, että vaivoin näkyy omenapuun takaa. Tuntui, että päivä todellakin oli kukonaskelen aattoa pidempi.

Taas päästään lumitöihin. Vielä kolme päivää tätä vuotta.

Text-to-speech function is limited to 200 characters

Options : History : Feedback : DonateClose

keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Marraskuu

Säät ovat niin marraskuiset kun vain olla voi. Vettä ja räntää sataa vuorotellen ja yöt pitenevät.

Tammi ei tänä syksynä malta luopua lehdistään, ruskan värejäkään ei ole näkynyt.

Tammi ja metsälehmus vierekkäin, toinen jo siirtynyt talvilepoon.

Koivunlehdet putosivat katolle ja pihalle suoraan puusta, tuuli ei nyt ollut asialla. Tilasin Toimelasta miehen puhaltamaan räystäskourut puhtaiksi, siellä jo muhivat alimmaisina koivujen siemenet. Tänä kesänä koivuissa olikin siemeniä harvinaisen paljon.

Nyt saa talvi tulla. Sain vihdoin tyhjennettyä loputkin kesäkukkaruukut ja perennapenkit siivottua. Apua sain Toimelasta, ei voinut jättää talventörröttäjiä paikoilleen kun ne olisivat liian hyviä piilopaikkoja lehtokotiloille talvella.

Pihakalusteet ovat taas muovien ja pressujen suojassa. Olipahan homma saada kylmänkohmeat suuret pressut levitettyä paikoilleen. Sitä hommaa ei Veijokaan joutunut yksin tekemään, olin hänellä apuna. Tämä on nyt elämäni.

Löysin pakastimesta takavasemmalle unohtuneen juureskeittorasian. Sulattelin sen jääkaapissa yön yli. Muistui mieleeni se päivä kun yhdessä keittoa valmistimme, Veijo halkaisi suurta lanttua ja minä kuullotin sipulia ja valkosipulia pannulla. Mainio keitto siitä tuli, kun kaikki mahdolliset kylmiöstä löytyneet juuret laitettiin kattilaan. Hyvää se keitto vielä oli näin muutaman jääkausi kuukauden jälkeenkin. Muutama kyynel vaan kostutti silmän nurkkaa, kun kukaan ei enää istunutkaan pöydän toisella puolella keittoa lusikoimassa.

En enää itke jokaisena päivänä, vaikka ikävä ei vielä olekaan helittänyt. Kaikki täällä kodissa muistuttavat erilaisista yhteisistä tapahtumista ja hetkistä. Joskus kuitenkin se surunvaippa oikein kietoutuu ympärilleni ja tuntuu, että tätä en jaksa. En jaksa.

On tapahtunut hyviäkin asioita. Fyysinen kuntoni on nyt parempi kuin viime talvena. Olen olosuhteiden pakosta liikkunut paljon omin jaloin, kun autoa ei enää ole. Toivottavasti talvesta ei tule kovin lumista, että pystyisin "ferrarillani" liikkumaan edes jonkin verran ulkona.

Päivä kerrallaan ja voimien mukaan mennään, siinä minulle ohjetta elämään.

tiistai 3. lokakuuta 2023

Sattuuhan sitä

Tammikuun lopulla kylvin ensimmäiset samettikukan siemenet ruukkuihin. Siemenet itivät hyvin, sain valtavasti erilaisia taimia. En arvannutkaan, että samettikukkaa on niin useita muunnelmia tai lajikkeita.

Istutin taimia kasvilavojen päihin ja vähän joka puolelle, luulin niiden karkottavan tuoksullaan lehtokotilot kauemmaksi. Ei tehonnut, lehtokotilot eivät syö samettikukkia, mutta naapurikasvit kelpaavat kyllä. Jätin lavaan muutaman pavun kasvattamaan siemeniä, nyt niiden lehdet ovat ihan pitsiä. Papujen palkoihin eivät ole koskeneet.

Tämä valmu eli unikko oli ilmestynyt porkkanapenkkiin, kaunis vaaleanpunainen.

Kello herätti minut tänään aamulla varhain jalkeille. Olisi reipasta kävelyä ferraria työnnellen kohti uimahallia, reppu koriin ja menoksi. Voi, että, oli pimeää kuuden aikaan, kotimatkalla oli jo valoa enemmän. Vesijuoksu on niin mukavaa, ei minun juoksussani vauhti huimaa, mutta vedessä on mukava lillutella ihan muuten vaan. Järvessä tai altaassa ei tunne olevansa köyhä eikä kipeä. Vesi kantaa.

Torstaina sain saaresta sisarukset auttamaan omenien keruuseen, syysomena antonovka antoi valtavasti hillottavaa tänä vuonna. Omput olivat niin ylhäällä etten niitä yksin olisi alas saanut ja niistä riitti toisillekin jakaa.

Lopuksi lähdin sisälle keittelemään kahvit vieraille. Katoin pöydän totutusti kuudelle. Siinä sitten kahvia kuppeihin kaadellessa minulle varovaisesti huomautettiin, että siinä on yksi kuppi liikaa. Voihan nolo, no eihän se mitään. Sattuuhan sitä. Tuli vaan mieleeni vanha Malin veljesten laulama laulu, jossa emäntä käskee piikaa "kattamaan myös Paavolle".

Koskahan minäkin sen sisäistän, että "meitä" on vain yksi?

Text-to-speech function is limited to 200 characters

Options : History : Feedback : DonateClose

tiistai 26. syyskuuta 2023

Päivä ja hetki kerrallaan.

Olen tullut ulos talosta, kiitos punaisen "ferrarini", uskallan jo vähän kirkkoa kauemmaksi lähteä.

Tien varret ovat pellon reunaan asti täynnä voitatteja. Huikea tattivuosi.

Vakio kuvauspaikkani, puna-keltainen talo vaan on piiloutunut rantapusikon suojaan.

Olen kuitenkin näkeväni tuossa joen peilissä pienen enkelin, joka työntää suurta pilveä edellään. Päivä silloin oli hyvä ja seesteinen, menetyksen tuska ei tuntunut enää niin pahalta kuin muutamaa päivä aikaisemmin.

Toinen kuukausi yksinäistä eloa oli jo alkanut, mutta sopeutuminen ja asiantilan hyväksyminen oli vielä kaukana edessä, ei näköpiirissä ollenkaan. Kotiaskareiden ja virallisten asioiden selvittely on vienyt useina päivinä ajatukset todellisuuteen, mutta sellaisiakin päiviä on ollut, etten olisi halunnut tai jaksanut ollenkaan nousta uuteen päivään.

Oli sekin päivä jolloin kuuntelin ja kelasin uudestaan ja uudestaan Anki Lindqvistin laulua kuolleesta rakastetusta. Laulussa on niin paljon sanoja, joihin voin samastua. Itkin ja tunsin olevani suruni syvimmässä alhossa, mutta tästäkin on selvittävä. Päätin keskittyä niihin hyviin ja rakkaisiin muistoihin, joita minulla on runsaasti sydämeeni tallennettuna.

Surua ja kaipausta tunnen kuolemaani asti, mutta tämä minulle määrätty elämä on elettävä loppuun asti kunnioittaen kohtaloa, joka on osakseni tullut.

Me olimme Veijon kanssa perhe, johon kuuluivat lapseni ja lastenlapset. Meille kaikille suru on yhteinen, saamme tukea toisistamme. Elämä kuitenkin jatkuu, maaliskuussa perheeseen on tulossa uusi pienokainen, ensimmäinen neljättä sukupolvea. Täällä kohta isomammalle "junasukat" puikoille.

Uskomattoman lämmin syyskuu on ollut.

Text-to-speech function is limited to 200 characters

Options : History : Feedback : DonateClose

torstai 7. syyskuuta 2023

Tähän on tultu

Saanko esitellä, nykyinen kulkupelini. Hieno punainen "ferrari", kelpaa sen turvin nyt köpötellä uimahallille, kirkkoon, kauppaan ja muutoin vaan lenkille. Jalkani toimivat vielä ihan hyvin, mutta tuo pumppu ei suostu enää normaaliin tahtiin, ei sitten millään. Pulssi lähtee välillä laukalle ja hetkessä taas alle normaalien sykkeiden. Siinä kohdassa alkaa silmissä mustenemaan ja olo tuntuu huteralta, "ferrarissani" on penkki ja jarrut. Hetkeksi istutaan rauhassa miettimään maailman menoa ja taas eteenpäin, niinhän se on maailman tarkoitus, eteenpäin. Tuo sarvellinen komeus on lainassa terveyskeskuksesta, siinä kulkee mukavasti korissa uimavermeet ja kauppakassi. Kiitos omalääkäri. Entä jos sataa lunta? Siitä otetaan selvää sitten parin kuukauden kuluttua.

Eilen seurakuntatalolla tarjoiltiin arkilounas, näin tapahtuu kerran kuukaudessa. Ruoka oli hyvää ja hinta nimellinen. Kiitos emännille. Ruokailun jälkeen olisi ollut pieni hartaushetkikin, mutta jouduin tällä kerralla lähtemään kiireesti kotiin kun odottelin tärkeää puhelua. En halunnut siellä kirkonmäellä pajattaa kännyllä omia finanssiasioitani. Yleensähän minulla nykyään on aikaa myös sanan kuulolle.

Toki niitä kiireellisiä töitäkin olisi, vaikka muille jakaa ja jaettavahan ne onkin. Harava ja talikko ei nouse enää entiseen malliin. Jo viime talvena kolanvarteen hälytettiin nuoria voimia apuun, kun puolisokin oli liian sairas.

Marjat on tältä vuodelta kerätty rastaat avustivat viinimarjojen kanssa ja supikoira rohmusi karviaiset jo puoli raakana. Kasvihuoneessa tomaatit voivat huonosti kun en jaksanut tarpeeksi vettä kantaa, oli niin paljon muuta ajateltavaa. Kun viimein elokuun lopulla saatiin vähän vettä taivaalta, niin puut ja pensaat riehaantuivat kasvamaan, kohta täällä tarvitaan metsuria.

Syksy saa tulla.