Tämä luonnos on roikkunut blogin listalla koko kesän. On ehkä syytä kuitenkin laittaa postaus bittitaivaalle, mukava katsoa miten tämä laistalla näkyy seuraavaksi.
Pääsin käymään saaressa, keräsin kuusenkerkkiä pakastimeen. En keitä siirappia, vaan lisään aamun marjasmuthieen kaksi- kolme tai yhden isomman kerkän.
Kesäkuun alussa näitäkin aurinkoja kasvaa pihassa.
Aurinko paistoi niin tuon öttiäisen selkään, että tarkennus meni pieleen.
Saksankirveli " Myrrhis odorata" maistuu ja tuoksuu lakritsille ja anikselle. Viehättävät kukat on muistettava poistaa ennen siementen kypsymistä, muutoin koko kasvimaa muuttuu kirvelipelloksi.
Lainaan tähän Ulla Lehtosen kirvelikeiton reseptin.
Voi sulatetaan mutta se ei saa ruskistua. Kirvelit leikataan silpuksi
ja sekoitetaan voihin hautumaan pariksi minuutiksi. Kiehuva liemi
kaadetaan joukkoon, keitetään 5 minuuttia. Munankeltuaiset sekoitetaan
huolella kerman joukkoon ja seos kaadetaan keittokattilaan kokoajan
sekoittaen. Keitto ei saa enää kiehua. Keitto maustetaan lopuksi
suolalla ja pippurilla ja tarjotaan paahtoleivän kera. Lehtonen, Ullan maustekasvimaa.
Tässä on minun hieno kulkupelini, olen saanut sen lainaksi ystäviltä. Aivan verraton kauppakaveri. Nyt olen hankkinut ihan oman kaupparollan, sain sen eilen. Kuva sitten myöhemmin.
Nyt on kesä mennyt, oli ihan mukava katsella alkukesän valokuvia ja ihmetellä miten nopeasti kesät nykyään vilahtavat ohi. Iän myötä aikakäsitys muuttuu, lapsuuden kesät olivat pitkiä ja aina paistoi aurinko ja jos ei paistanut, niin ainakin sade oli pehmeää ja lämmintä. Oli ihanaa paljain jaloin läiskytellä vettä nurmikolla. Voi, "variksen saappaat".
Tuli sellainen ajatus mieleen, että pitäisiköhän päivittää mammanmaailmaa. Koska mieleni sopukoista tällaisia tuumailuja tulee enää hyvin harvoin ja yleensä ne haihtuvatkin samantien aivosumuun, eikä mitään tekstin tapaista bittitaivaalle tule lähetettyä. Nyt sen teen. Alkukesällä jo otin pihan kukista kuvia, suunnittelin postausta, mutta siellä se yritys on vieläkin luonnoksena.
Jos joku entisistä blogiystävistä vielä minut muistaa ja pohdiskelee: "Onkohan mamma vielä hengissä?" Olen ja hengitän, en elä entiseen verrattuna. Olo on yksinäinen, puolet minusta on poissa. Sitä asiaa eivät vuodetkaan ole muuttaneet.
Elämän on kuitenkin jatkuttava, teen arkisia askareita samoin kuin ennenkin, mutta mikään ei tunnu samalta kun elämyksiä ja kokemuksia ei voi jakaa puolison kanssa.
Tänään keräsin tyrnimarjoja, kuvasin niitä jo pari päivää sitten. Halusin kertoa näistä Veijon istuttamista tyrnipensaista. Vasta tänä kesänä ne antoivat satoa, ilahduttaisi varmaan innokasta puutarhuriakin. - Itku tässä tuli, kaipaan häntä niin.
Olen oppinut paljon uusia asioita, eilen vaihdoin poksahtaneen sulakkeen. Oksasilppuri sanoi irti yhteistyösopimuksenmme yksipuolisesti, ei jaksanut enää vanha moottori teriä pyöritellä. Monet työt ovat minullekin liian raskaita, puut ja pensaat rehottavat omavaltaisesti. On varottava omien proppujen palamista.😊 Pian on tilattava tänne metsuri raivaamaan polkuja.
Luontopihani on nyt täynnä kukkia. Kellot ovat vallanneet mustaviinimarjapensaan. Tämäkin ikivanha pensas tuottaa tänä kesänä marjoja.
Varsinainen kukkapenkki on tuolla takana, siellä päivänliljat jo lopettelevat tämän kesän kukkimistaan.
Olen joskus muistanut näiden kellojen nimetkin, mutta nyt ne kaikki ovat vain kelloja. Ukonkellolla on hieno karvoitus kukan sisäpinnassa, nyt vasta huomasin tuon ötökän, Onkohan se punkki?
Tätä isoa kelloa on pihassa myös valkoisena.
Kissankelloja kaipasin, mutta niitä ei nyt pihasta löytynyt. Piha on muuttunut ehkä liian reheväksi, kun en jaksa tuota ruohonleikkuria jatkuvasti työnnellä.
Huomaan nyt, että kuvani ovat vuosien myötä muuttuneet, en enää jaksa kyykistellä ruohonjuuritasolle lähikuvia napsimaan. " Auto" tulee valikosta helposti, niihin nyt on vaan tyydyttävä.
Marjojen kypsymistä odottelen. Onni on, kun aamulla voi smoothieen hakea pensaista tuoreita marjoja. Rastaat tosin ovat innokkaina pyrkimässä osingoille.
Kylmä juhannus tästä tuli, aamulla oli vain yksitoista astetta plussaa. Onneksi on koti ja lämmintä, kiitos Taivaan Isälle.
Valkoiset kukat ovat niin kauniita, mutta niitä en oikein osaa valokuvata. Tässä on maa-artisokkaa kasvamassa. Akileija on sinne valinnut kasvupaikan itselleen.
Annabella on jo hyvässä kasvussa, vettä tulee sopivasti ennen multausta. Pieni tämä minun perunamaani on, mutta saa tästä "suun makeaksi" muutaman kerran. Uusi peruna, nokare voita ja pieni pala silliä, mikä voisi olla parempaa? No, tietenkin kaksi perunaa ja niin edelleen.
Näin hieno mäkimeiramipuska on ilmestynyt perunapenkin reunalle. Pitäisi pian saada niputettua orsille kuivumaan ennen kukkien tuloa, hyvää oreganoa omasta pihasta. Kunhan tuo sade nyt vaan hellittäisi, pääsisi pihatöihin.
Tänään sain yllätysvieraita, oli tosi mukavaa. Kiitos kun kävitte.
On niin pimeää, kun taivas on paksun harmaan sadepilven peittämä, tästä taas alkaakin päivät lyhenemään. Olen sydäntalven lapsi, siksi kai rakastankin kesäkuun valoisia öitä.
Kirjoitan niin väärin tähän blogiin, että jokaisen lauseen alla on punaista "risuaitaa". Ainoastaan muutama on -sana kelpaa Googlelle. Anteeksi Google, kohtahan saan avata tuonne aihelokerikkoon osion; "Noin yhdeksän kymmentä". En jaksa enää murehtia sanajärjestystä, yhdyssanoja tai pilkunpaikkaa, näpyttelen vaan ilokseni.
M
T
G
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
Tulikellukka on pihalla vähän lisääntynyt, mutta uudet kukat ovakin nyt keltaisia. Lehtokotilot viihtyvät kukan lehtien alla. Nyt sateiden aikaan niitä tuntuu olevan taas enemmän kuin viime kesänä.
Pihassa on oikein viidakon tunnelmaa, kun kukkia on niin paljon.
Tämän kukan juuri on kulkenut mukanani paikasta toiseen. Täälläkin se näyttää viihtyvän oikein hyvin.
Unikko yllätti tänä keväänä, neljätoista nuppua, viime kesänä tuli vain kaksi kukkaa.
Näitä oksia on tuotava sisällekin ihailtavaksi. Juhannuspöytäliina on vieläkin silittämättä, ehkä jo huomenna ehdin.
Tänään on sadepäivä, leivoin sämpylöitä ja kahvikakun.
Kaunis on kukka, mutta harmillisen kova leviämään.
Ötökkäosastolle on päässyt karhunvattu.
Eräänä talvena pionipenkin keskeltä kuoli iso pioni, sinne aukkopaikkaan heiteltiin keisarinkruunun silmuja. Ruskolilja tämä taitaa olla, mutta mielestäni keisarinkruunu on sopivampi nimi.
Näitä värikkäitä "palloja" nousi mullasta vain kaksi kappaletta. Se suurin ja korkein sitten löytyi eräänä aamuna katkenneena polulta, vartta oli jäljellä n. viisi senttiä. Hyvin kukkii ja kasvattaa siemeniä tuossa pienessä sokeriastiassa.
Pihan ailakit valitsevat itse paikkansa.
Rannan pajukkoon oli yhtenä aamuna ilmestynyt uusi pensas täynnä valkoisia kukkia. En ollut sitä aikaisemmin huomannut. Koiranheisi, tiesi naapuri. Linnut tai hiirulaiset ovat ehkä edesauttaneet tämän kasvin ilmestymisessä tähän näköpiiriin.
Viimeisenä, vaan ei vähäisenä tillipionin kukka. Kauniin punaisina hehkuvat kukat, mutta surullisen nopeasti ne kiiruhtavat tuottamaan siemeniä ja yhtä nopsaan minä ne siemenkodat nypin pois. Uskon lehtien ja juuriston pysyvän vahvempina ilman siemenkotia.
Eilen pihalla hiippaili tuo suuri musta kolli. Tästä tuli mieleeni helmikuinen kissatappelu.
Kuulin kauheita rääkäisyjä pihalta, luulin ilveksen siellä kissoja jahtaavan, jälkiä olin pihassa aikaisemmin nähnyt.
Nyt ei ilvestä näkynyt, mutta pieni mustavalkoinen kisu oli kiivennyt korkealle metsäjalavan oksalle.
Iso musta ei uskaltanut kiivetä perässä, jäi väijymään puun alle. Kävin välillä ulkona, yritin häätää kollia matkoihinsa, mutta kollipa ei edes vaivautunut päätä kääntämään, istua jäpitti vaan siinä vartiopaikallaan. Aloin jo huolestua pienen kisulin puolesta, pelkäsin sen paleltuvan pakkasessa. Pitäisikö kutsua apuvoimia, etsin jo puhelinnumeroita.
Onneksi tilanne ratkesi ilman palokuntaa. Pikkumissukka hiipi hiljaa alemmaksi, kolli torkkui silmät ummessa. Pikkuinen sai mukavan etumatkan ennen ahdistelijan heräämistä.
Täällä tuo kolli vaeltelee pihoilla ja rannalla. Harmittaa taas muuttolintujen puolesta, tuo eläin on niin pulska ja hyvin ravittu, siitä huolimatta jahtaa lintuja ruokintapaikoilla.
Kuvat ovat taas näitä tavanomaisen huonoja, ikkunan läpi otettuja.
Siinäpä taas päivän urputus. En minä kissoja vihaa, en ollenkaan. Voisivatko kissojen omistajat tehdä asialle mitään?
M
T
G
Y
Text-to-speech function is limited to 200 characters
