Valmis

Siihen sen heitin vasta sataneelle lumelle kuistin lattialle. Olipa mukava matka, elokuun lopulta tähän aamuun. Koskaan aikaisemmin en ole näin paljon joutunut virkkauksiani purkamaan ja pähkäilemään. Onkohan jo tullut luetun ymmärtämisen ongelmia tai olinko vain muutoin liian innokas. Oli mukava odottaa perjantai- ja maanantaiaamuja satojen muiden (virkkuu)koukussaolevien kanssa uuden lapun ohjetta. Kiitos suunnittelijoille, Kalevala CAL ryhmään.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, loppuviimeistely eli kostutus ja pingoitus vielä tekemättä.

Tämä meidän peittoprojektimme voitti Ylen Puoli seitsemän ohjelman äänestyksen hauskimmasta Suomi 100 tuotteesta.

Sammon taonta ja muuta Kalevalaa

Kalevala CAL peiton valmistuminen sujuu suunnitelmien mukaan, yli puolet on jo virkattuna.

                                                      14.OSA – SAMMON TAONTA
                                                         Suunnittelija: Marika Nordling

Lietsoi tuulet löyhytteli:

itä lietsoi, lietsoi länsi, 

etelä enemmän lietsoi,

pohjanen kovin porotti. 

Lietsoi päivän, lietsoi toisen,

lietsoi kohta kolmannenki: 

tuli tuiski ikkunasta,

400   säkehet ovesta säykkyi,

tomu nousi taivahalle,

savu pilvihin sakeni. 

Kalevala 10. runo 393-402

Kasvun ihme

 Suunnittelija Soile Olmari

Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo)

Joukahainen suossa

Suunnittelija Taina Ilvonen

Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

Tuo minun Joukahaiseni jotenkin vinksahti tuossa, näyttäisi poika kroolaavan rantaan. Hyvä niin.

Väinölän viljavat vainiot

Suunnittelija Taina Tauschi

Läksi maata kylvämään, 
siementä sirottamahan. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
"Minä kylvän kyyhättelen  
Luojan sormien lomitse, 
käen kautta kaikkivallan 
tälle maalle kasvavalle, 
ahollen ylenevälle." 
(Kalevalan 2. Runo 293–300)

*

Tiistaina matkalla Turkuun yksinäinen koivunlehti oli päättänyt lähteä mukaan. Siinä se vaan sinnitteli peilin nurkassa koko matkan. Yön aikana se oli hävinnyt Birgittasisarten vieraskodin pihassa.

Maisemakuvat apukuskin paikalta olivat näin ankeat.

Vesi seisoi pelloilla, viljaakin oli vielä puimatta. Masentava näky kylväjille.

Näitä omanapuita olen kuvannut keväällä kukkivina ja nyt punaisenaan pikkuisia omenoita. Puiden takana on kierrätyskeskus.

Turussa on aina mieluisaa käydä torilla, ostin karpaloita isoja pulleita.

Hallissa on myös käytävä, tosin halli ei enää ole entisensä. Osaan kuitenkin mielikuvissani nähdä sen sellaisena lapsuuteni hallina edelleenkin.

Paluumatkalla eilen näkyi jo vähän sinistä taivastakin.

Vauhdissa kuvattu sateenkaari oli kaunis näky ruskan värittämän maisemaan yllä.

Taas uhkasivat tummat pilvet, välillä ropsaisivat sadekuuron vettyneille vainioille.

Yhden pipon sain matkan aikana virkattua. Aikaisemmin kudoin  sukkia ja lapasia kuskin vieressä. Kerran joku viisaampi sitten varoitti, että ei etupenkillä turvatyynyn takana kannata puikkoja heilutella, vahingon sattuessa tyyny laukeaa ja puikot tunkevat vatsaan. Kauhea ajatus viisi piikkiä sisuksissa. Virkkuukoukkuja on sentään vaan yksi, no pahaa jälkeä se saisi yksi koukkukin. Kamera vaikuttaa turvallisemmalta, tosin kuvat eivät kaksisia ole liikkuvassa tilassa napsittuina.

Kalevala CAL tilannekatsaus

Peittoprojekti etenee aikataulun mukaisesti.
Tämä ohje julkaistiin toisena, sotkan pesällä ollaan. Näytti ensin haastavalta kun oli äksää ja yytä. Voihan sotkan munat, kuinka tästä selvitään. Nyt oikein tykkään tästä.

Ensimmäisen nimi on Ilmatar.

Pohjan akka.

Tämän lapun keskustaan oli annettu kaksi variaariota, en nyt ole varma valitsinko oikein. Kuvittelin lapusta tulevan liian sekavan, ehkä teen vielä toisenkin vaihtoehdon tai virkkaan ne ketjut vielä tällekin puolelle..

Kätketty aurinko.

Iso tammi virkattiin viidentenä.



Maailman synty on kolmas lappu, tätä oli tosi kiva tehdä.

Kuusi lappua on valmiina, seikkailu jatkuu....

Lappuja en ole silitellyt enkä höyrytellyt, pieniä kokoerojakin on, mutta ne eivät lopputuloksessa haittaa. Tasaantuvat sitten valmiissa peitossa. Virheitäkin on tullut ja lankojen mukaan olen vähän joutunut soveltamaan. Lappujen viralliset ohjeet löytyvät täältä.

Välityönä opettelin virkkaamaan kennovirkkausta. Netistä löysin ohjeen, youtube tallemanuelperu-  video.

Luulisi, että tämä on maailman helpoin ja niin se onkin hänelle joka osaa. Tarvitaan vain pylväitä ja ketjuja, kolme kumpaakin. Näitä sitten kieputetaan sopivasti niin saadaan kennokuvio.

Katsoin videon ja työ näytti helpolta, ei uskoisi että jouduin pipotekeleen purkamaan monta kertaa. Ensin tein liian monta silmukkaa, pipo näytti pannumyssyltä, aloitin alusta. Uusikin yritys näytti liian isolta, tässä kohdassa tein harkitun virheen, vaihdoin koukun pienemmäksi ja toivoin parasta. Puoli myssyä oli koukuttuna kun koukunvaihto näkyi raitana, ei muuta kuin purkuun vaan. Tässä vaiheessa pipo taas alkutekijöissään ja me olimme lähdössä Helsinkiin. Kuvittelin matkalla virkkaavani työn valmiiksi,  saahan sitä kuvitella.

Nytpä ei ollutkaan "tallemanuelia" apuna, yritin muistella miten se työ käännettiin kun kerros on valmiina. Käänsin sitten väärin ja huomasin vasta muutaman rundin jälkeen, että taas on vikaraita pipaan eksynyt. Purkuun vaan ja sitten muistinkin, että tavallaan sitä työtä ei käännettykään vaan palattiin takaisin....    äsh...    Onneksi on tuota sisua vielä tallella, periksi ei anneta. Niin monta kertaa puretaan, että osuu kohdalleen. Jep.

Valkoinen mallitikku, ehkä selventää kuvion.

Perjantaina tulee uuden Kalevala - lapun ohjeet, ehdin tässä välissä vielä sählätä uuden pipomallin kimpussa. Miltähän tuntuisi popcorn- tai diagonaalikuvio?

Aurinko yllätti näyttäytymisellään, lähdenkin sienimetsään.

Kalevala CAL Suomi 100

Uusi peittoprojekti alkoi Suomi 100 -vuoden kunniaksi. Linkki infoon Kalevala Cal 

Viimeisten kahden Mandala Madness -peittojen jälkeen en ole koukkuun koskenut ja luulinkin lopettavani tämän harrastuksen kokonaan, kun niitä kipujakin käsissä vähän on. Toisin kävi nähtyäni kuvia hienoista mallitöistä.

Olen kuin vanha sotaratsu, joka tutun merkkitorven törähdyksen kuultuaan alkaa korskua ja kaapia maata, mukaan vaan.

Peiton lappujen ohjeita on nyt julkaistu kolme kappaletta. Kuvassa on minun ensimmäiseni, neliskulmainen se on, kuvakulma vähän vääristää. Lappua ei vielä ole silitettykään. Uunituoreena sen tänne hönkäisin. Ensimmäisen lapun on suunnitellut Sari Åström.

Väreiksi valitsin nuo siniset kun näitä lankoja on jo ennestään korissa.

Nähtäväksi jää valmistuuko peittoni ryhmäläisten tahtiin 24:n lapun kokoiseksi, vai tuleeko tästä tyyny tai kukkaro.

Mandalatärskyt Lammilla 30.07.2016

Olen tänään osallistunut Suomen ensimmäisiin Mandalatreffeihin Ruusunmekko puutarhalla Lammilla.

Tästä se alkoi, peitot levitettiin nurmikolle osallistujien ihailtavaksi. Koska tämä on minun yksityinen blogini, niin omat mandalani ovat tuossa etualalla, tämä on ensimmäinen kuvani pihalta, otin heti kun saimme peitot ulos kassista.
 

Kutsut järjesti apulaisineen Jutta Karvonen, hän on kuvassa  neljäs vasemmalta kukallisessa essussa.

Lisää mandaloita saapuu pihan nurmikolle, kaikki samalla ohjeella virkattuja. Toiset melko isoja, ohuemmista langoista virkatut ovat pienempiä. Valitettavasti en osaa nimetä mandlaajia erikseen, mutta fb:n Virkkaa mandalaa jaC...   sivuilla jokainen kertoo kuvin ja sanoin työnsä tekovaiheista.

Tämä maanläheinen on suosikkini. Virkkaaja ( Jaana Silvennoinen )  on kasvivärjännyt langat itse luonnosta keräämillään väriaineilla. Olen ihan hämmentynyt värien kauneudesta.

Nyt voimmekin lähteä kierrokselle puutarhaan. Päärynäpuussa on vanhoja kahvikuppeja. En ehtinyt emännältä kysyä kuppien tarkoitusta. Ehkä ne ovat vain koristeena, mutta voivat olla myös vetämässä oksaa vaakatasoon. Muistelen, että nuoret omenapuunoksat pitäisi pienen painon avulla taivuttaa vaakatasoon. Ehkä niin on myös päärynällä.

Puutarha on täynnä ihania kekseliäitä yksityiskohtia.

Tässä on lataamo.

Pelakuut näyttävät viihtyvän vanhoissa emalikattiloissa.

Täällä sisällä on vaikka mitä kaunista, katsokaa lamppua.

Oho, sukset ovat menneet ristiin.

 

 Tämä ei olekaan ruusu, vaan pelakuu.

Mandala Madnessin suomentajat eli kääntäjät tapasivat ensimmäistä kertaa kasvotusten täällä treffeillä.

Uusia suunnitelmia on paljon tulossa. Mandala Madnessin 2016 on suunnitellut Helen Shrimpton.
 Helen suunnitteli minimandalan lahjaksi niille virkkaajille jotka osallistuivat tähän tapahtumaan. Minäkin sain omani, kiitos siitä.

Olen iloinen, että pääsin mukaan tilaisuuteen vähäksi aikaa. Eilisten sydänongelmien takia en uskaltanut viipyä loppuun asti, vaan tilasin kotiinkuljetuksen ennen ruokailua.

Kiitos Jutta ja Sari, keksitte ja toteutitte hienon idean.

Mandala

Maaliskuussa aloitimme ja nyt 18 viikkoa myöhemmin molemmat mandalani ovat valmiina. Tämä on ollut upea matka. On tuntunut hienolta kun kanssavirkkaajia on valtavat määrät ympäri maailman. Helen Shrimptonin Mandala Madness 2016 ohje on käännetty kahdelletoista kielelle, onneksi tällaiselle kielipuolelle myös suomenkielelle.  Kiitos Pia-Mari, Sari, Heli ja Mervi.

Alussa olin niin innostunut tästä työstä, että torstaita oikein odotti, koska silloin saimme uudet ohjeet ja kuvat. Olen osannut virkata seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt tuli monta kimuranttia koukkua vastaan, en varmaankaan olisi ilman Estherin videota  selvinnyt aina uudelle viikolle niin helposti.

Hankalinta alussa oli pitää silmukkaluku oikeana, olisi tarvittu suljettavia silmukkamerkkejä. Loppua kohti edetessä silmukatkin osuivat kohdalleen, joitain pieniä virheitä tuli, mutta purkamaan en lähtenyt. Pikkufibat ovat käsitöissä sallittuja, emmehän ole koneita. Vaikeinta taisi sittenkin olla värien valinta, varsinkin lopussa kun lankavarat olivat huvenneet pieniksi syttyröiksi.

Sinisessä peitossa oli vaaleansininen lanka sillä hilkulla, että riittääkö. Huomasin virkkaavani täydellä raivolla eteenpäin, kunnes tajusin ettei se lanka riitä yhtään sen pitemmälle vaikka kuinka nopea olen. No, taisi se ripeys sittenkin auttaa koska pieni rusetti vaaleaa sinistä on vieläkin korissa. Hassua tässä jutussa on se, että muovikassillinen sukkalankojen  jämiä on nyt kasvanut lankoja pursuavaksi pyykkikoriksi. Laitan siitä kuvan joskus myöhemmin. En nyt jaksa köpötellä tuonne alas kuvaamaan, kun tuo jalkakin on vielä kipeänä.

Onneksi minulla on vielä menossa tammikuussa alkanut " virkkaa ainakin lappu päivässä" projekti, sinne uppoaa vielä muutamakin keränpohja.
.

Uskomatonta mielikuvituksen lentoa tarvitaan mandalan suunnittelussa. Virkkaushan perustuu muutamaan perusjuttuun, niihin jotka minäkin osasin; ketjusilmukka, kiinteäsilmukka, puolipylväs ja pylväs eli "tolppa", niinkuin äiti opetti. Niitä sitten vaan kieputetaan, venytetään, krympätään yhteen tai käännytään virkkaamaan takaperin. Rapuvirkkauksesta onkin tullut minulle oikein lemppari, eikä se johdu siitä, että rapustelu päätti koko mandalaurakkani.

Johannan taulu saa nyt seurakseen villaisen mandalan, joka on virkattu Seitsemän veljestä langasta ja muutama raita on  Ville - lankaa.  Seiskaveikka on edullista, sopii eläkeläisen kukkarolle ja lankaa on hyvin saatavilla S-kaupoissa, löytyy pienemmilläkin paikkakunnilla.

Nyt ehtii taas paremmin pihallekin kukkia ihastelemaan.

Marjatkin kypsyvät, sopivasti saatiin mandala päätökseen. Tosin ehdin jo ensimmäisellä mustikkaretkelläni teloa koipeni.

Kipeä koipi ja sadekelit vauhdittivat mukavasti mandalan virkkausta.

Helen  Shrimpton esittelee Mandala Madnessin alla olevassa sivustossa.
Linkki     

Tässäpä tämä, sanonpa kuitenkin, että mandalointi on jättikivaa. Blogistaniassakaan en ole paljoa ehtinyt surffailla. Käyn lukemassa ja katselemassa kuvia tuotapikaa, kunhan toivun tästä virkkausurakastani.