Lisää ihanuuksia.

Meillä oli ilo saada taloon vähän koiraenergiaa, Leo tuli kesälomalle. Ihana vanha ystävämme osaa jo valita kuvaukseen kauniin taustan.

Onneksi Leon loma-aikaan osui kauniita aurinkoisia päiviä. Mukavaa oli loikoilla torkkumassa vihreällä nurmella. Toki hoideltiin koiranvirkaakin, merkattiin tontin rajat peuroille tiedoksi ja haukuttiin oravat. 

Seikkailuhenkeäkin vielä löytyi kun tuli hyvä tilaisuus. Oli mukava ajaa kettua takaa ja pelotella kissa puuhun. Se kissa onkin sellainen harmitus, istuu meidän terassituoleilla ja kakkii ikkunan alle marjakuusen suojassa, hyi mokomaa. Kissaihmisille tiedoksi, kävimme tarkistamassa että palokuntaa ei tarvinnut hälyyttää, katti pääsi omin avuin puusta alas.

Ensimmäinen kukka tänä vuonna kirsikassa.
 

Uutta puhdasta lunta.

Hauskinta talvessa Leon mielestä on  lumen pluukaus taatan kanssa.

Mikähän olisi oikea hetki hypätä?

No nyt, onnistuin nappaamaan yhden.

Vieläkin korkeammalle.

 Eikö enää tupsuteta lunta?

No sama se, kuljen kuitenkin perässä jokaisen kolavarvin.

Mamma siellä kuistilla kameran kanssa säheltää, ravistetaanpa enimmät lumet kuvaajan kintuille, olisi nyt onnistunut kuvaamaan hienon volttini sivukautta kiertäen. Video, mamma, ota videolle.

Vielä kun saisi jotain mukavaa murua kuppiin ja toiseen vettä, sen jälkeen voisikin koko porukalla vetäistä pienet päivänokoset.

Kiitos Öja

Olette järjestäneet meille ikimuistoisen joulun. Pyhät olivat meille yhtä juhlaa, kuudessa kodissa ehdimme käydä joulutervehdyksellä. Tapasimme aattona myös joulupukin Pauliinan ja Johanin kodissa. Pia ja Jan-Anders luopuivat kolmeksi yöksi mukavista vuoteistaan, kiitos heille.

Aattona lähdimme aamuhämärissä kotoa, lunta ja räntää satoi koko matkan ajan. Tietä ei vielä oltu aurattu, hiljalleen köröttelimme, onneksi liikenne Hirvaskankaan jälkeen oli jo rauhallisempaa.

Lumiauratkin tulivat vastaan, tämä kuva onkin jo Kokkolasta.

Elisabethin hautausmaan rauhaa.

Pukkikin kävi. Kiitos lahjoista.

Tunnelmallista joulua.

Suomen kaunein talli jouluasuisena.

Mukavaa oli nähdä Maja-Liisa kukko vielä näin virkeässä kunnossa.

Jouluyönä piha oli muuttunut kauniin valkoisen lumen peittämäksi. Ines on kiivennyt vartiopaikalleen tähystämään. Paavo siellä kiertelee muinakuttuina kuvaajasta välittämättä.

Ponit ja aasi. Pian blogissa on paljon kuvia pihapiirin eläimistä.

Onnellista Uutta Vuotta tälle kodille ja sen asukkaille! 
 

Isännän akvaario on huikea, kalat satumaisia.  Eikös vaan tämäkin kala katsoo suoraan silmiin.

Kalojen tarkkaileminen on rentouttavaa ja rauhoittavaa. Niillä ei ole minnekään kiire, keskittyvät vaan olemaan täydellisen kauniita.

Kalojen väri muuttuu valon suunnan ja asentojen mukaan. Mitähän miettii tämä kaunotar, asettui siihen ihan lähelle kuvattavaksi.

Näitä kultakalojen kuvia on niin paljon, että tein kollaasin.

Tätä postausta en nyt pysty jatkamaan kun aurinko paistaa niin kirkkaana suoraan silmiin. Jatkan huomenna Kokkolakuvien ja paluumatkan merkeissä.

Kotona ja kylillä

Jasmiinipensaassa luultavasti oli jotain hyvää syötävää kun tällaisia pikkuisia pörräsi ikkunan edessä.

Lasin läpi oli hankalaa saada hyvää kuvaa kun mallit olivat niin vikkeliä.

Pois hänkin sitten lensi. Olivat kuitenkin kaunista katsottavaa.




Syyskuu alkaa lupaavasti säiden puolesta. Oli kiva lähteä ajelemaan Hartolaan markkinoille aurinkoisena päivänä. Tällä kerralla Päijänne oli tyyni ja rauhallinen. Pulkkilanharjun maisemat sykähdyttävät aina.

Saavumme Karisalmen sillalle. Tällä kerralla emme nousseet autosta maisemia ihailemaan, kuvatkin nappasin tuulilasin läpi. Meillä oli Hartolassa jotain mukavaa tulossa.

Olimme sopineet tapaamisesta Hartolan Jari-Pekalla Simon ja hänen henkilökuntansa kanssa. Simo vielä muisti vanhan varamammansa. Innokas jälleen kohtaaminen.

Taas unohtuivat mammat, kiinnostavaa oli lähteä tutkimaan koiruleiden viestejä nurmikolla.

Oli mukava nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Välimatka nykyään on pitkä, mutta parhaat ystävät asuvatkin sydämissä.

Olisi päässyt kuudella kympillä lentämäänkin. Kummallista, yhtään ei tehnyt mieli kiivetä keltaisen koppiaisen kyytiin.

Huoltoaseman pihassa hämmästelin tämän "junan" kuljettajan taitoa. Sinne hän peruutti talon taakse, jätti tuomisensa ja kurvasi takaisin isolle tielle.

Markkinoilla tykkään kuvata ilmapalloja. Minulla ei koskaan ole ollut omaa ilmapalloa. Ei silloin sota-aikana mitään ilmapalloja ollut ja myöhemmin ei ollut rahaa. Pallotkin olivat aikaisemmin oikeita palloja, niissä oli jotain taikaa, kun nousivat langan päässä ylös taivaita kohti.

Markkinaväelle oli tarjolla lukuisia ruokapaikkoja. Vanhojen tuttujen muikkujen ja makkaran lisäksi löytyi myös itämaisia herkkuja, japanilaisiakin. Kana-kasvisvarras japanilaisittain valmistettuina olisi kiinnostanut, mutta jäivät tällä kerralla maistamatta kun vatsat oli täytetty jo  Jari- Pekan noutopöydän antimilla.

Päivästä jäi hyvät muistot.

Luka on täällä.

Rönsyleinikkiä olen saanut ystävältäni Anjalta. Muutamia taimia otin mukaan vanhan kotimme pihasta.

Juhannus olikin tänä vuonna vanhalla paikallaan, monet tutut juhannuksen kukat olivat jo ehtineet kukkia. Kokko poltettiin valoisassa suviyössä.

Luka jäi meidän iloksemme tänne maalle viikoksi.
 

Taatan kanssa on mukava leikkiä.

 Ai, että mamman kanssa uimaan?  Ihan sama, käydään katsomassa.
 

Tuonneko sitä pitäisi mennä?

Taidan jättää väliin.

Uikoon ne jotka siitä nauttivat.

Taatan kanssa leikkiminen on hauskempaa.  Terveisiä vaan Tiitille, hyvin täällä pärjäillään.