Luonnos kesäkuulta.

 

Tämä luonnos on roikkunut blogin listalla koko kesän. On ehkä syytä kuitenkin laittaa postaus bittitaivaalle, mukava katsoa miten tämä laistalla näkyy seuraavaksi.

Pääsin käymään saaressa, keräsin kuusenkerkkiä pakastimeen. En keitä siirappia, vaan lisään aamun marjasmuthieen kaksi- kolme tai yhden isomman kerkän.

Kesäkuun alussa näitäkin aurinkoja kasvaa pihassa.

Aurinko paistoi niin tuon öttiäisen selkään, että tarkennus meni pieleen.

Saksankirveli " Myrrhis odorata " maistuu ja tuoksuu lakritsille ja anikselle. Viehättävät kukat on muistettava poistaa ennen siementen kypsymistä, muutoin koko kasvimaa muuttuu kirvelipelloksi.

Lainaan tähän Ulla Lehtosen kirvelikeiton reseptin. 

Tanskalainen kirvelikeitto

4 kookasta nippua kirveliä
2 rkl voita
5 dl lihalientä
3 munankeltuaista
3 dl vispikermaa, suolaa, valkopippuria

Voi sulatetaan mutta se ei saa ruskistua. Kirvelit leikataan silpuksi ja sekoitetaan voihin hautumaan pariksi minuutiksi. Kiehuva liemi kaadetaan joukkoon, keitetään 5 minuuttia. Munankeltuaiset sekoitetaan huolella kerman joukkoon ja seos kaadetaan keittokattilaan kokoajan sekoittaen. Keitto ei saa enää kiehua. Keitto maustetaan lopuksi suolalla ja pippurilla ja tarjotaan paahtoleivän kera.
Lehtonen, Ullan maustekasvimaa.

 

Tässä on minun hieno kulkupelini, olen saanut sen lainaksi ystäviltä. Aivan verraton kauppakaveri. Nyt olen hankkinut ihan oman kaupparollan, sain sen eilen. Kuva sitten myöhemmin.

Nyt on kesä mennyt, oli ihan mukava katsella alkukesän valokuvia ja ihmetellä miten nopeasti kesät nykyään vilahtavat ohi. Iän myötä aikakäsitys muuttuu, lapsuuden kesät olivat pitkiä ja aina paistoi aurinko ja jos ei paistanut, niin ainakin sade oli pehmeää ja lämmintä. Oli ihanaa paljain jaloin läiskytellä vettä nurmikolla. Voi, "variksen saappaat".

Minä ja tyrnit

 

Tuli sellainen ajatus mieleen, että pitäisiköhän päivittää mammanmaailmaa. Koska mieleni sopukoista  tällaisia tuumailuja tulee enää hyvin harvoin  ja yleensä ne haihtuvatkin samantien aivosumuun, eikä mitään tekstin tapaista bittitaivaalle tule lähetettyä. Nyt sen teen. Alkukesällä jo otin pihan kukista kuvia, suunnittelin postausta, mutta siellä se yritys on vieläkin luonnoksena. 

 

Jos joku entisistä blogiystävistä vielä minut muistaa ja pohdiskelee: "Onkohan mamma vielä hengissä?" Olen ja hengitän, en elä entiseen verrattuna. Olo on yksinäinen, puolet minusta on poissa. Sitä asiaa eivät vuodetkaan ole muuttaneet.  

 

Elämän on kuitenkin jatkuttava, teen arkisia askareita samoin kuin ennenkin, mutta mikään ei tunnu samalta kun elämyksiä ja kokemuksia ei voi jakaa puolison kanssa.

 

Tänään keräsin tyrnimarjoja, kuvasin niitä jo pari päivää sitten. Halusin kertoa näistä Veijon istuttamista tyrnipensaista. Vasta tänä kesänä ne antoivat satoa, ilahduttaisi varmaan innokasta puutarhuriakin. - Itku tässä tuli, kaipaan häntä niin.

 

Olen oppinut paljon uusia asioita, eilen vaihdoin poksahtaneen sulakkeen. Oksasilppuri sanoi irti yhteistyösopimuksenmme yksipuolisesti, ei jaksanut enää vanha moottori teriä pyöritellä. Monet työt ovat minullekin liian raskaita, puut ja pensaat rehottavat omavaltaisesti. On varottava omien proppujen palamista.😊 Pian on tilattava tänne metsuri raivaamaan polkuja.

Ihanat harmaat pehmeät lehdet, täysi vastakohta  piikkisille varsille.

Loppukesän viimeinen lilja.

Tämä on sitä elämänkoulua, minun elämäni.

 

Uusi lempivirteni. ( 932 )  Suomenkieliset sanat Anna-Mari Kaskinen
 

 "Oi ihmeellistä armoa,

kun löysit eksyneen.

Nyt uusin silminnähdä saan. 

Nyt katson Jeesukseen."