Anjan päivänä tapahtunutta.

Tämän ruusun kuvasin sairaalan ruusutarhassa aamulla. Viiden asteen pakkanen oli koristellut kukan kauniilla huurteella. Näitä sairaalan ruusuja olenkin blogissani esitellyt kesällä vuosi sitten., uskomattoman ihana ruusutarha. Tuoksu on huumaava, jos osuu oikeaan aikaan paikalle.

Aamulla taata vei minut työmatkallaan sairaalaan sydäntutkimukseen. Ensin kävin labrassa sydänfilmattavana ja sitten istumaan kardiologin oven taakse sukkaa kutomaan. Lääkäri olikin tänään hyvin aikataulussaan, ei valmistunut sukka tällä kerralla. Viisaalta mies vaikutti ja hyvin osasi suomeakin, pitkä tumma mies. Rintataskussaan oli Suomen, Ranskan ja Englannin liput kielitaidon merkkinä. Algeriaa veikkaisin kotimaakseen.

Uusi käyntiaika 1.11.2010, pikkuisen jännittää, vaikka tänään sain hyviäkin uutisia.

Kesän aikana sairaalan kahvila on muuttanut ilmettä tilavammaksi ja valoisammaksi. Tänään en kanttiinin teevarastoja käynyt testaamassa, kun olin lähdössä nimipäiville. Anja-ystäväni prinssipuoliso haki minut sairaalan pihasta. Kiitos siitä. :)

Ystävien kodissa sain lämpimän vastaanoton. Simo - koiruli oli niin innoissaan varamamman saapumisesta, tapaamisemme Simon kanssa on aina yhtä riemukasta. Samanlaisen pusukäsittelyn sai taatakin minua kotiin hakiessaan.

Kiitos Anjalle, prinssipuolisolle ja Simolle mukavasta loppupäivästä.

Voi näitä uutisia

On ollut hieman noita arkisia kiireitä täällä kotona ja terveyskeskuksen odotustiloissakin on taas käyty sukkaa kutomassa.
Nyt kuitenkin otsaluu jo pullistelee ulospäin siihen malliin, että näyttäisi pakinaa tyrkkäävän.
Noin veitsemänkymppinen on kuitenkin kiireen lomassa uutisia seurannut, vaikka ei ole tänne blogiinsa ehtinytkään mieltään pahoittamaan.

"Aivan ensiksi haluaisin kertoa", että varsinkin tämä juttu hatuttaa, "yleisradion vaalivalvojaiset siirtyvat historiaan".
Siis puoluepamput eivät haluaisi esiintyä ilmaiseksi äänestäjilleen. Uskomatonta, että jo samana iltana äänestystulosten julkistamisen jälkeen halutaan unohtaa kansalaiset ja juhlia omiensa kanssa. Onhan se jo tiedossa ollut, että kansanedustajat touhuavat kaikenlaista unohtaen asemansa ja kansalaisensa. Ennen vaaleja ollaan kovinkin tyrkyllä. Ei edes kauppareissulla selviä ilman, ettei joku jo tarjoa piparikakkua, liitteenään kuvalla varustettu numerolappu.

Eipä minua nuo isonpajan valvojaiset paljoa hetkauta, eikä paljon vaalitkaan. Ehdokkaatkin valitaan kummallisin perustein. Jos joku keksii ajella trukilla halki Suomen, niin mikä siinä tekee miehestä hyvän kansanedustajan? Minäkin tunnen muutaman konemiehen, jotka ovat ajaneet masiinaansa koko ikänsä, mutta eipä ole edustajaksi pyydetty. No hehän eivät olekaan TV:stä tuttuja.

On se muuten vaikea juttu ihmisen pysyä nuhteettomana sen neljä vuotta, joksi ajaksi ovat vallankahvaan saanut tarttua. Nykyään edustajat eivät enää taida pystyä ensitöikseen nostamaan omaa palkkaansa, mutta muita kepposia kyllä keksitään. Ajellaan säännöllisin välein ilusalongiin valtion kustantamalla taksilla ynnä muuta mukavaa.

Vihjeenä naispuolisille edustajille sanoisin. Tuokaa eduskunnan kaappiinne musta puku, sieltä sen sitten voisi ottaa tarvittaessa, jos pukukoodi olisi kotona unohtunut. Miehet voisivat varata parin pitkävartisia mustia sukkia laatikkoonsa.

Kuinkahan nyt käy joulukuun juhlien, suostuukohan edustajamme esiintymään ilmaiseksi linnan juhlissa, vai pimeneekö ruutu silloinkin? Ehkä heille voisi maksaa pientä suolarahaa niillä TV:luvan korotusrahoilla? Vaan mitäpä minä niilläkään juhlilla, tulee vaan kotikatsomossa arvosteltua daamien alleja ja huonosti istuvia pukuja.Vaan onpa siellä aina paljon kaunista katsottavaakin, siitä syystä kai vuosi vuoden jälkeen nämäkin juhlat on tarkkaan seurattu.

Entä mitä tekevät Suomen sotaherrat, suostuvatko enää esiintymään ilmaiseksi Itsenäisyyspäivän paraatissa. Siinä sitä on aina ollut uljasta katsottavaa.

Entisenä turkulaisena huolestuin myös joulurauhan julistuksesta, ottavatkohan pormestarit nyt mallia puoluepomoista ja kieltäytyvät julistamasta ilman rauhanjulistuspalkkiota?

Seuraavaksi aionkin kiinnittää huomioni vain sellaisiin uutisiin, joissa kansanedustajamme ovat toimineet rehdisti ja esimerkillisesti. Toivottavasti jo piankin saan uuden pakinan aiheita. Muistuikin heti kaksi kivaa asiaa mieleeni. Ulkomisiteri on huolehtinut hyvin fyysisestä kunnostaan ja pääministerin kielitaitoa oli kehuttu Saksassa.



P.S. Noin seitsemänkymppinen on kaynyt Tallinnassa ja tietää, että tuo ilusalong on sellainen laitos, jossa hoidetaan pääasiaa, eli pestään ja föönätään, leikataan ja pidennetään, värjätään ja käherretään.
Parturi-kampaamo. :)

Noin seitsemänkymppinen on tuumannut,

että eduskunnassa tarvitaan tervettä järkeä ja rehellistä meininkiä.

Joutaisikohan kutileet vielä toistaiseksi omaan koriinsa ja Noin seitsemänkymppinen lähtisi edustamaan kansaa. Pitäisi varmaankin laatia curriculum vitae. :[
Voi ei, siitä tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Unohdetaan....

Mistähän saisi ne sata henkilöä rookuttamaan nimensä paperiin ja vakuuttuneeksi siitä, että Noin seitsemänkymppinen olisi sopiva kansanedustajaksi? Laittaisiko nimilistan blogiin? Naamakirja ei ole hyvä vaihtoehto, se vaan on sellainen syherö, että sieltä on parasta pysyä kaukana.

Tämä tekee nyt "prujun" eli konseptin kaiken varalle. Tästä on sitten hyvä jatkaa, jos lista pullistelee kannattajanimiä. Aloitan alusta.

Noin seitsemänkymppinen lupaa, maksaa vaalikampanjansa omasta pussistaan, koska hän jo nyt on riippumaton kansalainen. Siitä ei tingitä.

Hän ei tuhlaile valtion varoja taksikyyteihin, koska tästä pitäjästä pääsee kätevästi linja-autolla työpaikan viereen. Bussimatkat hän hyödyntäisi kansalaisia kuunnellen. Istahtaisi vaan kiinnostavan henkilön viereen ja varovaisesti avaisi keskustelun esim. säätä kehuen.

Neljän edustajavuoden aikana hän ei hankkiutuisi raskaaksi, vaikka niillä palkoilla äitiyspäiväraha olisikin mukava lisä kestovaippojen ostoon. Mitään kaatopaikkojen täytettä ei tietenkään käytettäisi.

Noin seitsemänkymppisen ei tarvitse pelätä poliisia, koska hän on maksanut huutonsa omilla rahoillaan.

Ehdokkaallanne on ikäänsä nähden hyvä muisti, sääliksi käy nuo nuoremmat nykyedustajat.

Noin seitsemänkymppinen lupaa olla tekstailematta öiseen aikaan piukkapeppuisille playpoitsuille ja ihmissuhteensa hän hoitaa face to face periaatteella.

Noin seitsemänkymppinen yrittää nielaista sammakot, ennenkuin möläyttää ne median riepoteltavaksi. Tosin onhan niitä sammakoita päästelty ennenmuinoinkin. Ranskan kuningatarkin päästeli oikein kestosampin, kun nälkäiseltä kansalta puuttui leipää. "Syökööt leivoksia", kerrotaan kunkuttaren sanoneen.

Pudottaisin edustajien lukumäärän sataan henkeen. Säästyisivät valtion palkkarahat ja eläkkeet. Niin ja Tarjallakin riittäisivät piparit linnan juhlissa paremmin, kun parisataa nimeä saisi jättää listalta pois, siis ne sata ja niiden avecit tai avokit, miten se nyt menikään.

Noin seitsemänkymppinen pelkää nyt päivän uutisten perusteella, että hänet vedetään takaisin sorvin ääreen, olisin mieluummin kansanedustaja.

Edustajanne laittaisi rosvoretkituristeille vesurit kouraan ja risusavottaan hommiin, kunnes paluulippu lähtömaahan olisi tienattuna.

Noin seitsemänkymppinen ei ole TV:stä tuttu, mutta hän käyttäisi omaa yhtä ääntään järkevästi, ryhmä ei päättäisi hänen puolestaan.

Ehdokkaanne on vapaaehtoistyössä nähnyt minkälaista on yksinäisen vanhuksen elämä siinä vaiheessa, kun kaikki omaiset ovat kuolleet. Vangitkin pääsevät joka päivä ulkoilemaan, vanhukset eivät. Koska nykyajan nuoret kuulemma liikkuvat liian vähän, niin heidät koulutettaisiin työntelemään mummojen ja pappojen pyörätuoleja, saisivat itsekin hyvän mielen ja raitista ilmaa. Vuoroja voisi järjestellä tarpeen mukaan. Esimerkiksi yksi liikkatunti kuukaudessa per oppilas.

Tässäpä lupauksia alkajaisiksi. Lista on nyt laitettava poikki, ettei sitten tarvitse lupauksiaan heti ryhtyä perumaan.

Ehdokkaanne lähtee nyt räknäämään mistä rahat.

Noin seitsemänkymppinen

On nyt kyllästynyt kykkimään pihapiirissä kukkia kuvaamassa.

Mitähän keksisi seuraavaksi? Yläkerrassa syttyy valo...... pakina. Siinäpä se, ryhtyy rusnaamaan pakinaa. Pitääpä käväistä Kuukkelissa katsomassa, mikä se pakina oikein on, onko se totta vai tarua?

Noin seitsemänkymppinen on valveutuneena kansalaisena hyvin perillä siitä, että pian on kirkollisten virkamiesten vaalit. Kuinkahan monta valitsijamiestä saisin ylipuhutuksi, että pääsisin mukaan listoille? Äänestäisiköhän kukaan minua?

Tämä ei sittenkään ollut hyvä ajatus, en halua olla missään lautakunnissa ja kuppikunnissa edustettuna. Olen muutenkin pahoittanut mieleni kirkonmiesten ja naisten touhuihin. Lehtiä seuranneena olen saanut sen vaikutelman, että kirkon toiminta on mennyt hakoteille. Papit kiistelevät käsittämättömän kiivaasti keskenään naisten otollisuudesta papinvirkaan tai homoparien vihkimisestä. Nyt jo keskustellaan kirkossa vihkimisestä yleensäkin. Kylmää ja sydämetöntä kohtelua on saanut hän, joka pukeutui jo tässä elämässä seksuaalisen suuntauksensa mukaisesti hameeseen. Työtä ei enää löydy, vaikka hänen korkea ammattitaitonsa ei taatusti ole kadonnut hameen myötä. Onko unohtunut Ison kirjan sana: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."

Mitä virkaa kirkoilla kohta on, onneksi rippilasten juhla vielä vetää kirkot täyteen väkeä.

Vakavamielisenä seurakuntalaisena olen huolestunut tuollaisista ajanilmiöistä. Mielestäni kirkon pitäisi yhtenä miehenä ja naisena ryhtyä taas julistamaan evankeliumia ja sonnustautua taisteluun pahaa vastaan.

Ehkä hakeudun kirkolliseen luottamustoimeen vasta sitten, kun rauha ja kristillinen rakkaus ovat palanneet seurakuntiin ja sitä ilosanomaa julistavat media ja kirkonkellot.

Kuukkeli sitten masensi minut seikkaperäisellä selvityksellä pakinan syvimmistä ominaisuuksista.
Peesaan Mika Waltaria: " Pakinoitsija edustaa tavallisen ihmisen tervettä järkeä ja huumorintajua. " Tai viisasta ulkomaalaista Sainte-Beuveta : " Pakina on tuttavallista jutustelua lukijan kanssa."

Onko minun jutuissani mitään järkeä tai humööriä tai lukeeko joku blogiani? Loppupäätelmänä on kai vaan todettava, että ei tullut pakinaa, vaan ihan tavallista Noin veitsemänkymppisen lätinää.

P.S. Noin seitsemänkymppinen onkin päättänyt ryhtyä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Ohjelmalistan eli lupauslistan laatimiseen menee vielä muutama tunti, joten palataan asiaan.