Öttiäisiä

Seurailin öttiäisen puuhia.

Hieno kukka ruohosipulilla, kannattaa niitä aina kuvata.

Tämän kuvan piti olla esillä ensimmäisenä, en kuitenkaan jaksanut korjailla. Meni miten meni.

 Niinhän isokirjakin sanoo: "Ensimmäiset tulevat viimeisinä ja viimeiset ensimmäisinä".
 

Kukahan tämä luonnonihme mahtaakaan olla?

En saanut esittelyä, selkänsä käänsi uteliaalle.

No, suostui kuitenkin kasvokuvaan.

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa".

Vielä yksi kuva. Onkohan tuossa voikukanlehdellä punkkeja? Tuli vaan mieleen, en niitä kuvatessani huomannut. Onneksi oli saappaat jalassa.

Yksin, sinäkin.

Useana päivänä joella on soudellut yksinäinen joutsen. Olemme aina maaliskuussa monena keväänä seuranneet joutsenparin puuhia tuolla joella. Mitä nyt onkaan tapahtunut? Onko linnun puoliso kuollut tai onko tämä edellisvuosien nuori jälkeläinen?

Hyvin tuo tuntuu tietävän missä kohdassa eniten kasvaa lumpeita ja ulpukoita, siellä kaivelee itselleen ravintoa, pyrstö vaan näkyy pinnalla.

Tuota katsellessa tulee lohduton olo. Tänä keväänä on ollut paljon harmaita päiviä, aurinkoa jo kaipailen.

Viime kesänä pariskunta toi ylpeänä näytille viisi lapsukaista. Olipa ihana näkymä joella.

Kuvat napattu parvekkeelta ilman "putkia".
 

Syötävät kukat.

 

Olen aloittanut nettikurssin syötävistä kukista, tuli mukava tilaisuus kun sain tarjouksen alennetusta kurssihinnasta. 

Kurssin järjestää Raija Kivimetsä. Näin hän kertoo kurssistani: "Ihanalla kurssilla opit mitä, miksi, miten ja milloin kukkia voidaan kerätä ravinnoksi ja rohdoiksi".

Monet villikukat minulla onkin jo ennestään "hallinnassa" eli käytössä, kuten iki-ihana voikukka.

Aloitankin voikukasta, koska se on minulle tutuin villikukka ja käytössäni joka päivä ympäri vuoden.

Jos en ole onnistunut linkkien kopioinnissa, niin lainaan pienen otteen kurssini sivulta seuraavan kuvan alle.  Olen saanut luvan Raija Kivimetsältä.

 

" Voikukan ihanan keltaiset terälehdet sopivat mainiosti myös leivontaan. Maista kehittämääni banaani-voikukkakakkua ja ihastu voikukan hunajaiseen makuun. Voit käyttää kakussa sekä tuoreita että kuivattuja voikukan terälehtiä." Raija Kivimetsä.

Voikukan kaikki osat ovat käyttökelpoisia. Me sota-ajan lapset muistamme kuivatuista voikukan juurista jauhetun kahvin korvikkeen. Valitettavasti vielä silloin  meillä kotona ei osattu hyödyntää voikukkia millään tavalla.

Onneksi nyt osaan, viimeksi paistoin airfryerillä pataleivän, jauhojen sekaan silppusin pakastettua voikukkaa, hyvää tuli. Pitäisikin oikeastaan herätellä uudelleen henkiin tuo ruokablogini, olisi kiinnostavaa kokeilla uusia ohjeita tuolla "pöhöttimellä". Mainio vekotin yksin eläjälle ja pienelle perheelle.

Voikukan keltaisista terälehdistä keitettyä hilloa.

Nämä ihanuudet ovat matkalla pakastimeen. Joka-aamuiseen marjasmoothieen nappaan kaksi tai kolme kukkaa. Piristävää ja voimaannuttavaa aamujuomaa.

Kuten hyvin arvaatte, tämän postauksen kuvat ovat menneiltä vuosilta. Nyt on kuitenkin oikea hetki aloittaa tietojen keruu ja tietenkin kukkien esikasvatus tulevaa kesää ajatellen. Lähes heti lumien sulamisen jälkeen voi hyvin varustautua korin ja saksien kanssa ensimmäisten vuohenputken ja nokkosen versojen keräilyyn. Tässä yhteydessä saksien käyttö ei ole vitsi.

 Opiskelu kannattaa aina.😊

Päivä ja hetki kerrallaan.

Olen tullut ulos talosta, kiitos punaisen "ferrarini", uskallan jo vähän kirkkoa kauemmaksi lähteä.

Tien varret ovat pellon reunaan asti täynnä voitatteja. Huikea tattivuosi.

Vakio kuvauspaikkani, puna-keltainen talo vaan on piiloutunut rantapusikon suojaan.

Olen kuitenkin näkeväni tuossa joen peilissä pienen enkelin, joka työntää suurta pilveä edellään.  Päivä silloin oli hyvä ja seesteinen, menetyksen tuska ei tuntunut enää niin pahalta kuin muutamaa päivä aikaisemmin.

Toinen kuukausi yksinäistä eloa oli jo alkanut, mutta sopeutuminen ja asiantilan hyväksyminen oli vielä kaukana edessä, ei näköpiirissä ollenkaan. Kotiaskareiden ja virallisten asioiden selvittely on vienyt useina päivinä ajatukset todellisuuteen, mutta sellaisiakin päiviä on ollut, etten olisi halunnut tai jaksanut ollenkaan nousta uuteen päivään.

Oli sekin päivä jolloin kuuntelin ja kelasin uudestaan ja uudestaan Anki Lindqvistin laulua kuolleesta rakastetusta. Laulussa on niin paljon sanoja, joihin voin samastua. Itkin ja tunsin olevani suruni syvimmässä alhossa, mutta tästäkin on selvittävä. Päätin keskittyä niihin hyviin ja rakkaisiin muistoihin, joita minulla on runsaasti sydämeeni tallennettuna. 

Surua ja kaipausta tunnen kuolemaani asti, mutta tämä minulle määrätty elämä on elettävä loppuun asti kunnioittaen kohtaloa, joka on osakseni tullut.

Me olimme Veijon kanssa perhe, johon kuuluivat lapseni ja lastenlapset. Meille kaikille suru on yhteinen, saamme tukea toisistamme. Elämä kuitenkin jatkuu, maaliskuussa perheeseen on tulossa uusi pienokainen, ensimmäinen neljättä sukupolvea. Täällä kohta isomammalle "junasukat" puikoille.

Uskomattoman lämmin syyskuu on ollut.
 

G

M

T

Y

Detect languageAfrikaansAlbanianAmharicArabicArmenianAzerbaijaniBasqueBelarusianBengaliBosnianBulgarianCatalanCebuanoChichewaChinese (Simplified)Chinese (Traditional)CorsicanCroatianCzechDanishDutchEnglishEsperantoEstonianFilipinoFinnishFrenchFrisianGalicianGeorgianGermanGreekGujaratiHaitian CreoleHausaHawaiianHebrewHindiHmongHungarianIcelandicIgboIndonesianIrishItalianJapaneseJavaneseKannadaKazakhKhmerKoreanKurdish (Kurmanji)Kurdish (Sorani)KyrgyzLaoLatinLatvianLithuanianLuxembourgishMacedonianMalagasyMalayMalayalamMalteseMaoriMarathiMongolianMyanmar (Burmese)NepaliNorwegianPashtoPersianPolishPortuguesePunjabiRomanianRussianSamoanScots GaelicSerbianSesothoShonaSindhiSinhalaSlovakSlovenianSomaliSpanishSundaneseSwahiliSwedishTajikTamilTatarTeluguThaiTurkishUkrainianUrduUzbekVietnameseWelshXhosaYiddishYorubaZulu

FinnishEnglishUkrainian-------- [ All ] --------AfrikaansAlbanianAmharicArabicArmenianAzerbaijaniBasqueBelarusianBengaliBosnianBulgarianCatalanCebuanoChichewaChinese (Simplified)Chinese (Traditional)CorsicanCroatianCzechDanishDutchEnglishEsperantoEstonianFilipinoFinnishFrenchFrisianGalicianGeorgianGermanGreekGujaratiHaitian CreoleHausaHawaiianHebrewHindiHmongHungarianIcelandicIgboIndonesianIrishItalianJapaneseJavaneseKannadaKazakhKhmerKoreanKurdish (Kurmanji)Kurdish (Sorani)KyrgyzLaoLatinLatvianLithuanianLuxembourgishMacedonianMalagasyMalayMalayalamMalteseMaoriMarathiMongolianMyanmar (Burmese)NepaliNorwegianPashtoPersianPolishPortuguesePunjabiRomanianRussianSamoanScots GaelicSerbianSesothoShonaSindhiSinhalaSlovakSlovenianSomaliSpanishSundaneseSwahiliSwedishTajikTamilTatarTeluguThaiTurkishUkrainianUrduUzbekVietnameseWelshXhosaYiddishYorubaZulu

Text-to-speech function is limited to 200 characters

Options : History : Feedback : DonateClose

Joka vuosi tähän aikaan.

Kun kallionauhus kukkii, kamera on kaivettava esille.

On se vaan niin kaunis tuo amiraaliperhonen.

Amiraalin isäntäkasvi Suomessa on nokkonen.

Tästä tuli hauska, kun tuo kimalainen kiirehti myös kuvattavaksi.

Kaikista öttiäisistä suloisin näyttäisi olevan tämä raitaturkkinen ahertaja.

Kimalaisten helyttävä olemus on inspiroinut kautta aikojen säveltäjiä, runoilijoita, taiteilijoita ja tietenkin meitä blogiin valokuvaavia amatöörejä.

Tavallisesti täällä samaan aikaan näkyy myös neitoperhoja, mutta ei nyt. Yksi kiitäjä kuitenkin lennähti paikalle. Tarkempaa nimeä en tiedä.

Kiire tuntui olevan, siivet räpyttivät vimmatusti.

Koko ajan oli vauhti päällä. Amiraali asettui välillä rauhallisesti kuvattavaksi, toisin kuin kiitäjä ja sitruunaperhonen, josta en saanut kuvaa ollenkaan.

Vielä amiraali näytti siipiensä alapinnankin. https://luontoportti.com/t/867/amiraaliperhonen 

Olen unohtanut miten linkki kopioidaan blogiin.😕 On aloitettava opiskelu alusta.

Hyvää viikonloppua!
 

Pakastettua aurinkoa.

Voikukan ihanan keltaiset kukat ovat säilyneet näin hyvin pakastimessa, tässä kuvassa viimeiset. Onneksi pian saadaan jo tuoreita aurinkoisia.

 Otan aamun marjasmoothien ( n. 6 dl kahdelle ) mausteeksi kaksi kukkaa, se ei häiritse marjojen makua mitenkään. Useammankin kukan voisi laittaa, mutta olen varovainen. Ihan vain siitä syystä, että se toinen henkilö, joka täällä myös asuu ja tykkää marjoista voisi pelästyä voikukan makua😊 Mikäpä estäisi jauhamasta näitä vaikkapa lihapullataikinaan tai kasvispihveihin.

 

Löysin tämän vihjeen villiyrttien keräilijöiltä viime kesänä. Helppo ja mukava tapa säilöä talveksi vitamiineja, hivenaineita, siitepölyä, mettä ja varsinkin hyvää mieltä. Näitä kukkia ei sitten poimita maantien varsilta, vaan kaukana kaikesta saasteesta. Omat kukat keräsin aurinkoisena päivänä ja kiikutin kiireesti pakastimeen.

Suosittelen.

Vuodet eivät ole veljeksiä.

Keväällä 2022 huhtikuun viidentenä olen kuvannut pihalla näitä kukkia.

Nyt keväällä 05.04.2022  näkymät ikkunasta näyttivät tältä.

Koko päivän pyrytti lunta ja räntää.

 Täällä ollaan jo valmiina aloittamaan kesäkukinta parvekkeen kaiteella. Tuo toinen valkoinen lumikasa on isännän auto.

Kaislikolle kyytiä.

 Eilen joella pörräsi niittokone. Nyt on hyvä niitellä kun vesi on alhaalla, toisin oli keväällä.

Kesäkuun alussa veden pinta taisi olla metrin korkeammalla.

Metsälammella.

Tuoksuu suolle, syksylle, suopursulle ja surumielisyydelle. Päivä oli harmaa, vähän koleakin, mutta tuuli oli tyyntynyt. Vahva kaipaus erämaahan ja pitkospuille elää minussa siitäkin huolimatta, että jalka ei enää nouse rivakasti, eikä tasapainossakaan ole entistä varmuutta. 

Kiitos kuitenkin metsäautoteille. Ilman niitä en enää pääsisi nauttimaan metsäluonnon ihanuudesta.

Köröttelimme Tarukselle, siellä kuului ammuntaa, olisikohan hirviporukkaa liikkeellä. Ei mennäkään siihen suuntaan.

Ajelimme hiljalleen ja katselimme mahdollisia sienipaikkoja. Muutamia autoja oli pysäköityinä pitkin tien varsia, retkeilijöitä, sienestäjiä ja marjastajia. Tuntuu mukavalta huomata ihmisten kiinnostuneen metsässä liikkumiseen.

Meillä oli mielessä tietopaikka, jossa kävimme viime syksynä. Eksyimme, emme enää tietäneet missä olimme, ehkä jo Hämeenlinnan alueella. Ei me oikeasti eksytty, meillähän on puhelimet mukana ja virtaa riittää, kartta vaan esille. Täällä korvessa tosin voisi eksyä oikein kunnolla jos tuonne metsään menisi ja polulta poikkeaisi. Varsinkin minä, jos vähänkään pöpelikössä pyörin ja sieniä etsin, niin heti on suunta kateissa.

Laavulle pääsee nyt kulkemaan turvallisesti ja kuivin jaloin uusittuja pitkospuita tallustellen. Onneksi elämä on antanut rinnalle sellaisen matkakumppanin jonka perässäkin on hyvä kulkea.

Tuttu karpalopaikka oli jo tarkoin tallottu ja putsattu, mutta yllätys odotti jo seuraavassa paikassa. Pienellä alueella oli ihan koskematon läntti suon laidassa, karpaloita, punaisia pullukoita.

Unohdettiin sienet ja kerättiin karpaloita. Onneksi selkä vielä nöyrtyy marjojen edessä. Olen harjoitellut. Ensin vähän huimasi, mutta sitten vanha pää tottui ja ongelmia ei tullut. Alue oli sopivan kokoinen, saimme nopeasti herkut talteen.

Marjastajan onni.

Kukahan tämä kaunotar on? Somasti kietoutunut karpalon varteen.

Sitten kotiin, vielä pitäisi jaksaa köpötellä autolle. Kaatunut kelo suorastaan kutsuu luokseen. Siinä rungolla on hyvä hetken hengähtää ja vetäistä keuhkot täyteen suon raikasta happea.

Nyt on uusi päivä ja olo on kuin puusta pudonneella kävyllä. Tämä oli tässä. 

Iltaan mennessä takajalat ja selkä ovat taas kunnossa. Nyt voisi jo suunnitella uutta retkeä, sitä sieni sellaista. 

Ps. Punnitsin saaliin 1 kilo ja kolmesataa grammaa.
 

Syysretkellä.

Meillä on ollut monena syksynä ystävätapaaminen Hartolan markkinoilla. Nyt markkinat ovat koronan takia peruuntuneet jo kahtena syksynä. Viime syksynä emme antaneet pandemian estää tapaamista ja näin tapahtui tänäkin vuonna. Kohtasimme Anjan ja Juhanin naamarit kasvoilla Jari Pekan pihalla. Simo-koiruli odotteli autossa, kävimme vähän rapsuttelemassa korvan takaa.

Vaihdoimme kuulumisia, paljon olisikin päivitettävää ollut, mutta tärkeintä oli tapaaminen. Yhteisiä muistoja on paljon vuosien saatossa muisteluvakkaan kertynytkin. Nyt ei enää jakseta tukka putkella rientää keräilymatkoille. Niitä muistoja onkin kertynyt koti- ja ulkomaalaisilta kirppareilta. Kuusi maata, Englanti, Espanja, Saksa, Ruotsi, Viro ja tietenkin Suomi. Voi meitä, hassut mummelit.😊

Nyt keräillään vain muistoja, kipot ja kupit ovat katoavaisia, mutta muistot ovat meille lahja elämältä.

Anja-ystäväni on kirjoittanut elämänsä muistot talteen kirjaksi. Hieno saavutus, arvostan ja onnittelen.

Minulla oli eilen oikein jouluinen tunnelma kun sain lahjaksi ystäväni kirjoittaman kirjan. Olen niin iloinen ja kiitollinen. Kiitos, Anja.
 

Syksy on jo meillä, kesävieraamme ovat lähdössä suurin äänekkäin parvin kohti lämpöä ja aurinkoa.

Hyvää matkaa ja tervetuloa taas keväällä!

Leppäkerttuja

Lisää leppäkerttuja. Tästä voisi varomaton tipahtaa järveen.

Luonnon rikkautta ja kauneutta ihastelemme.

Saaressa on nyt leppäkerttukesä. Näitä on valokuvattu yksinään ja ryhmissä. Veteen pudonneita on yritetty nostella takaisin ruohonkorrelle Johannan ja lasten toimesta. Emme muista ennen nähneemme näin suurta kerttuparvea.

Uimaan, uimaan, vaatii nuutunut olemus.
 

Hämäläinen maalaismaisema.

Nyt on kesä kukkeimmillaan, on ollut lämmintä ilmaa ja vettäkin on saatu.

Olisi ihanaa jos voisitte klikata näitä kuvia isommiksi. Olin niin ahne tälle kauneudelle, että halusin kaikki kuvaan, koko maiseman.

Pörriäisten pörinä vaan puuttuu näistä kuvista. On käytettävä mielikuvitusta, niinhän olen tehnyt heinäsirkkojen suhteen jo vuosikymmeniä. Eipä kuulu enää sirkkojen viulut mummelin korvaan.

Luonto suorastaan tuhlaa värejä tämän kaunokaisen kohdalla.

 Saunarannassa liihpitteli kaunis perhonen, se oli niin suuri ja kaunis. Huutelin Veijoa tuomaan kameraa rantaan. Vanhan pesuainepurkin kirkkaat värit kiinnostivat perhosta. Hauska kuva samasta ihanuudesta.

Minä vaan uin ja nautin kun kerrankin oli Päijänteen vesi yli 20 astetta.

 Juhannuskakku, eilinen marjapiirakka sai toimia pohjana vaniljakreemi/kermavaahdolle ja marjoille. On niin perusteellisesti tekijänsä näköinen, mutta hyvältä piirakka maistui.