Kuunnellessani "Rouva C:n" tarinaa laitoin puikot heilumaan.

Joskus kolme tai neljä vuotta sitten innokkaat käsityöläiset kutoivat dominolapasia. Tuo buumi jäi silloin minulta kokematta kun innolla väkersin virkkuukoukulla mandaloita, domino vanttuut jäivät kuitenkin tuonne takaraivoon muhimaan. Nyt tämäkin hauska työtapa tuli testatuksi Minnan tarinan tahdissa.

 Melkoisen herkullinen väri, jäännöslankaa mandaloista. Ehkä nuo kelpaavat seurakunnan myyjäisiin arpajaisvoitoksi tai Pelastusarmeijan joulupataan jos korona ei peru näitä tapahtumia.

Bonuksena jämälangoista villasukkia, eivät liity mitenkään lapasten tarinaan.

 Minna C oli siis Minna Canth, jonka elämänmakuisesta tarinasta Minna Rytisalo on kirjoittanut kauniin kertomuksen faktaa ja fiktiota. Kirjan kuuntelemiseen menee rapiat yhdeksän tuntia. Siinä ajassa kerkiää yhdet lapaset kutoa, seuraavat tulevatkin nopeammin kun ohjeen idea on jo hallussa.

En erityisemmin innostu todellisista henkilöistä  kerrotuista fiktioista, tuntuu häiritsevältä kun välillä tulee miettineeksi, mikä nyt on totta vai tarua. Minna Canth eli kuitenkin niin huikean elämän, että hänestä riittää aineistoa vielä moniin kirjoituksiin. Tämä nuorempi Minna R onnistui kauniilla suomenkielellään luomaan sellaisen kokonaisuuden, että se kuultuna tuntui soljuvan sieluun ja sydämeen.

Tuntuu mukavalta lukea/kuunnella tällaista ihmiselon kuvausta jossa puhuu arkielämän raadollisuus,  hyvyys ja rakkaus, mutta tapahtumat seuraavat toisiaan ilman roisia ja räävitöntä revitystä, ilman v-kirjainta ja kiroilua. Pidin tästä Minna R:n kauniista teoksesta, lukupiirimme lokakuun kirja.

Seuraavaksi luemme Antti Heikkisen "Mummon".

Jokohan saisin blogissakin uuden vuoden alkamaan?

Tätä se nyt on ollut alku vuosi. Monta päivää vietetty  sisällä flunssan kourissa. Ikkunan takana näkyvää vilskettä seurattu aamusta iltaan.

Marraskuun lopulla tilasimme Houstonista Teksasista Family Tree firmalta tarvikkeet DNA-testiin. Joulukuun alussa sain Teksasista postia, kuoressa oli kaksi näyteputkiloa, testitikut, asiakasnumeron ja palautuskuoren. Seuraavana aamuna ennen hampaiden pesua ja ruokailua pyöräytin näytteet posken sisäpinnasta ja laitoin tikun putkiloon. Tosi helppo homma eikä hintakaan ollut paha, alle satasella koko potti. Otimme serkkutestin koska siinä oli vielä hintatarjouskin voimassa.

Nyt 18.01.2018 sähköpostiini tuli ilmoitus tuloksien saapumisesta.  Jännitys oli huipussaan kun näpyttelin koneelle numeroni ja salasanan. Siellä ne nyt ovat jonossa kaikki serkut pikkuserkuista viidensiin serkkuihin yli kaksi tuhatta nimeä, suurin osa nimistä oli maailman eri laidoilta. Ensimmäisiä serkkuja listalla ei ollut, heistä kukaan ei ole DNA-testiä tuossa firmassa teettänyt.  Suomalaisia sukututkijoita tuolla Houstonissa on testattu toistakymmentätuhatta.

Tuntui ihan erityiseltä kirjata Family TRee:n sukupuuhun omia esiäitejä ja -isiä 1660-luvulta omaan nimeeni asti. Selvisi sellainenkin juttu, että vanhempani olivat keskenään viidensiä serkkuja, jota he itsekkään eivät eläessään tulleet koskaan tietämään.

Kiinnostavaa tämä sukupuun teko on. Olen jo saanut postiakin pikkuserkkuni pojalta, hän myös opasti käytännön asioissa, pääsin mukavasti alkuun.

Surullista on myös se, kun sukututkimusta harrastanut serkkuni ei enää ole keskuudessamme, hän olisi varmasti innostunut näistä DNA-testeistä.

Jos DNA-sukututkimus kiinnostaa niin täältä Finland DNA saa apua suomalaisilta harrastajilta.

Urpiaisia on tänä talvena näkynyt runsaasti.

Onneksi ovat nämä kotibambit.  Aina yhtä viehättävää katseltavaa.

Kokeilin netistä löytämääni Apache Tears virkkausta, kun noita jämälankoja mandaloiden jälkeen on korissa monia pikkuisia kerän loppuja. Pipo ja lapaset, ehkä vielä joskus löytyy näille käyttäjäki.
 

Äänestämässä on jo käyty. Saamme taas sellaisen presidentin jonka olemme ansainneet. Kuvauslupa on kysytty.

ps. 26.01.2018 lisätty linkki Finland DNA.

Ta-daa, se onnistui.

Eilinen ilta tuon tunisialaisen virkkauksen opiskelussa meni, tekniikassa on vielä hiomista. Nyt pitäisi vielä onnistua koukkuamaan toinenkin lapanen.

Mukavaa vaihtelua tuon koukkuaminen on, mutta ainakin näin aluksi tuntuu hitaalta. Tuli mieleen monta kertaa, että kutoen olisi jo valmista.

Netistä löytyy selkeitä ohjeita ja malleja olisi pilvin pimein. Hyvältä tuntuu sekin havainto, että vielä näin vanhanakin voi oppia jotain uutta.

Tuo tilaamani koukku on liian pitkä lapasen tekoon, lyhyempi olisi näppärämpi. Pipojen tai muiden vaatteiden virkkaamiseen tuo pitkä on hyvä, taas on asiaa koukkukauppaan.

Tänään julkaistiin uusi ruutu Kalevala peittoonkin, jätän sen hautumaan ensi viikolle. Kolme kirjaa odottaa lukijaa, aloitan viikonlopun lukien ja retkeillen. Aurinko paistaa.

Muuttomatkalla

Aikaisemmin kuvasin tätä maissipeltoa ja lupasin kertoa miten sadolle on käynyt. Eivät ehtineet tähkät kypsyä. Pellon reunasta oli koneella ajettu kokeeksi yksi varvi, eipä ole taitanut satoa löytyä kun suurin osa on jäänyt peltoon paleltuneena törröttämään.

Kanadanhanhia ja laulujoutsenia iltapäivän auringossa.

Tämä perhe pysytteli vähän muista erillään. Voisikohan tällä äidillä olla neljä poikasta tai sitten hän on ottanut hoiviinsa jonkun toisen perheen poikasia. Luin uutisista, että tänä kesänä joutsenille on tullut melko vähän poikasia. Onneksi tässä parvessa nuoria lintujakin on matkalle lähtemässä.

Tänne ovat pysähtyneet levähtämään ja ruokailemaan, toivottavasti jyviä vielä lötyy.

Evolla oli vähän enemmän lunta ja pienet järvet olivat jo saaneet jääkannen. Hiljaista ja rauhallista oli, viiva taivaalla näyttää, että muutakin elämää maailmassa on, joku lentää korkealla.

Suuret valkoiset linnut, upeita ovat.

Kovin näyttävät poikaset vielä nuorilta, toivottavasti jaksavat lentää lämpimään.

Kaksi perhettä.

Hanhi yrittää saada porukkaan vähän äksöniä.

Joutsenen poikanen etsii tähkiä lumiselta pellolta.

Seuraava metsäretki Evolle taitaa tulla vasta ensi keväänä, monet laavut olivat jo nyt lumisten teiden takana. Pitäisi olla sukset tai lumikengät, ei onnistu enää minulta lumessa tarpominen.

Näin saatiin eilen marraskuu alkamaan pikku pakkasessa ja iloittiin auringosta.

*

Olen ostanut "sikaa säkissä" eli tilasin jonain syksynä netin kautta kymmenen kilon erän trikoosta leikattua matonkudetta.  Innostuin silloin virkkaamaan mattoa ja koreja. Olin kauhean pettynyt hankintaani ja se lankalaatikko haudattiin varaston perälle vähin äänin.

Nyt syyslomalla täällä käyneet tytöt innostivat kaivelemaan korivirkkuut esille. Eipä noiden mattolankojen värit varastossa ole kirkastuneet, eikä kuteen epätasaisuus mihinkään kadonnut, mutta nyt olen saanut puhtia tehdä jotain tuolle sekalaiselle vyyhtikasalle.   Teen koreja ja katson mihin ne kelpaavat.

Valmiita koreja on jo viisi, somistuksia vailla vielä. Laitan kuvia kunhan saan valmiiksi.

 Kalevala peitosta puuttuu vielä kolme palaa tai neljä, tein bonuspalan myös.

Kun nyt nettiostoksista tuli kirjoitettua niin jatketaanpa vielä. Tilasin Karnalukista pimeitä talvi-iltoja ajatellen valopäiset puikot ja virkkuukoukun. Listalla oli myös kaksikoukkuinen virkkuukoukku, vänkyrä siis molemmissa päissä. Olisi kiva kokeilla tunisialaista virkkuuta, en ole koskaan edes yrittänyt kun ei ole ollut tuota työvälinettä rasiassa. Nyt on niin monta "rautaa tulessa" , eli koukkua kerällä, että koskahan ehdin tähän uuteen juttuun syventymään. Ettei vaan kävisi niinkuin sille entiselle viuluviikarille, joka vihdoinkin sai oman viulun ja parkaisi sitten; voi kun osais soittaa. Saattaapi lähipäivinä lentää kaksipäinen väkänen meilläkin roskiin kera ison lankasyttyrän.  Nettivideoiden avulla kuitenkin on helppoa kokeilla kaikkea uutta, tähän luotan.

Tilaaminen Karnalukista oli helppoa ja tilaus tuli perille nopeasti, tuo nimen kirjoittaminen vaan on hankalaa kun en löydä pisteellistä uuta mistään 😊. 

Välityönä valmistuivat kämmekät ja yksi pipo.

Mukavaa marraskuuta kaikille, lupaavasti alkaa aurinkoisessa säässä.

Vielä yhdet vanttuut.

Aili-lapasten neule on helppo ja hauskan näköinen. Helppo oppia ulkoa ei tarvitse montaa kierrosta mallipiirrosta seurata. Ohjeen löysin täältä.

*
Olen taas lukenut pitäjäläisten postauksia  Facebookista. Kaikille yhteinen huoli on terveyskeskuksen vuodeosaston sulkeminen. Tänään oli uutta toivoa antava uutinen liikkeellä, ehkä saammekin pitää vuodeosastomme.

Päivänkohtainen huoli on 01.12. karanneesta koirulista. Koira on nähty eri puolilla pitäjää, mutta se ei ole antanut ottaa itseään kiinni. Nyt on laitettu loukkuja ja ruokahoukuttimia, toivottavasti kiinniotto nyt onnistuu. Omistajilla on suuri huoli. En yhtään ihmettele kun itsekin käyn aamulla ensimmäiseksi katsomassa naamakirjasta josko olisi hauveli saatu onnellisesti kotiin.

*
Meillä on nyt molemmilla joulutukat valmiina, Auli- parturi/kampaajamme sai meistä oikein siistin näköisiä. Joulu voi tulla.

*
Illalla viemme postiin muutaman joulukortin sellaisille vanhoille ystävillemme joilla ei nettiä ole käytössä. Eilen vietiin joulukorttirahoilla hankittu joulupaketti kunnantoimistoon.

*
Pitäjäläisten omilla sivuilla on yksi hieno idea, jolle toivon hyvää menestystä. Uskoisin tällä idealla olla käyttöä muuallakin Suomessa.  Kopioin kirjeen tähän kun sivut ovat suljetut, en tiedä toimisiko linkki.

"Huippu idea!!👏😊
Alakoululle hankimme lahjoituksina valkoista/mustaa siistiä vaatetusta/juhlavaatetta. Esim. Kauluspaidat, suorathousut, tyttöjen valkoiset/mustat paidat. (Koot 1-5lk.) Jotta saisimme koululle oman pienen varaston ajatellen mm. Lucia-esitys, Adventti-esitys ja itsenäisyyspäiväjuhla. Koululta saisi tuolloin juhlavaatetta lainaan, jos kotoa ei löydy. Kenenkään ei tarvitse lähteä hankkimaan vartavasten! Koululla onnistuu vaatteiden käytön jälkeen pesu ja säilytys.

Puhuimme myös, että lapsiperheillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus lainata juhlavaatetta koululta, niin juhliin kuin esim. hautajaisiin.
- Kunhan saamme ensin kasaan jotain.
Lahjoitukset voi toimittaa suoraan alakoululle tai ottamalla vanhempainyhdistykseen yhteyttä, toimitus onnistuu myös meidän kautta."


 Idea on todella hieno. Lapset kasvavat vuodessa mahdollisesti useita senttejä, tuollaiset juhlavermeet jäävät usein yhteen käyttökertaan. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa monia juhlavaatekertoja esim. perhepiirissä tapahtuviin juhliin. Hieno idea on lainata vaatteita koulusta. Yhdenkään lapsen ei tarvitse jäädä kotiin puuttuvan juhla-asun takia.

En laita tähän yhteyshenkilön nimeä koska en ole häneltä lupaa kysynyt. Toivoisin kuitenkin, että tämä hieno idea leviäisi eteenpäin kun kaikki tiedämme valtakuntamme taloudellisen tilanteen kaikkine säästöineen ja leikkauksineen.  Annetaan hyvän kiertää!