Valmis

Siihen sen heitin vasta sataneelle lumelle kuistin lattialle. Olipa mukava matka, elokuun lopulta tähän aamuun. Koskaan aikaisemmin en ole näin paljon joutunut virkkauksiani purkamaan ja pähkäilemään. Onkohan jo tullut luetun ymmärtämisen ongelmia tai olinko vain muutoin liian innokas. Oli mukava odottaa perjantai- ja maanantaiaamuja satojen muiden (virkkuu)koukussaolevien kanssa uuden lapun ohjetta. Kiitos suunnittelijoille, Kalevala CAL ryhmään.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, loppuviimeistely eli kostutus ja pingoitus vielä tekemättä.

Tämä meidän peittoprojektimme voitti Ylen Puoli seitsemän ohjelman äänestyksen hauskimmasta Suomi 100 tuotteesta.

Lämmin toukokuu

Esikkojen aikaa.

Elbatarkin on taas päässyt omaan alkuperäiseen elementtiinsä.

Satamaan tuotiin kaksi valtavaa ponttoonia jatkamaan laituritilaa.

Tällaisen hienon työkalun tilasin Positiivareilta. Täällä näkee, miten kätevä vekotin tuo on.

Hurraata, Padasjoen Jekulle.

Pienellä kotiseuturetkellä osuimme samaan pihaan tämän autokaunottaren kanssa.

Hieno vanha silta.

Kauneutta Kuhmoisissa.

Talven kovat pakkaset ovat vaurioittaneet vanhaa omenapuuta.

On se vaan niin suuri nautinto pulahtaa järveen, jäitäkään ei enää ole.

Raparperi pääsi salaa kukkimaan Turunmatkamme aikana.  Matkasta laitankin oman postauksen.

Näitä samoja kukkia kuvasin jo aikaisemmin, nyt ovat jo vetelemässä viimeisiään. Aurinkoa kohti kuitenkin kurkotellaan.

Nyt pitäisi kerätä pihlajanlehtiä juoma-aineiksi. Huomenna kokeilen, laitan sitten ohjeen viljattomaan.

Männyn kukka on aika hieno, mutta siitepölyä on nyt siivottava joka paikasta.

Hienohelma, uusi tulppaani. Näitä pitäisi hankkia lisää. Kamera ei pystynyt tallentamaan hienoa väriä oikein.

Olen vähän mandaloinutkin, kärryillä on pysytty. Torstaina taas uudet kierrokset.

Lappu päivässä projekti on myös ajan tasalla.

Kuin kukkia kedolla.  Tällä paikalla pitäisi kasvaa belliksiä, vaan eipä kasva enää. Talven pakkanen on vienyt bellikset. Toivottavasti viime kesän siemenet ovat siellä itämässä, että joskus vielä saadaan nauttia bellisten kauneudesta.

Talven tuhoista ei vielä ole tarkkaa tietoa. Muutamat liljat ja ruusut ovat kuolleet. Viinirypäleitäkään ei näillä leveysasteilla kannata kasvattaa, no, ehkä jossakin hyvin suojaisalla paikalla.

Näitä on niin kiva virkkailla.

Olipa tänään lämmin päivä. Aamulla kävin joessa uimassa ja olin intoa piukassa, suunnittelin kaikenlaista. Vaan suunnitelmaksi jäivät, sippasin päivällä totaalisesti ja päätin ottaa puolentunnin nokoset. Kaksi tuntia siinä meni kevyesti. Herätessäni en tietänyt onko aamu vai ilta. Tällaista se on vanhalla puolentunnin nokosiinkin kuluu aikaa kaksi tuntia. Hih...

Kasvimaan kylvöksiä on kasteltava ahkerasti, pian saadaan jo retiisiä ja salaattia omalta pihalta.

 Naapurin kissat käyvät täällä kuopimassa kasvimaata, nyt on laitettu pihan reunoille sellaiset haisut, että toivotaan kissojen etsivän muhevaa maata muualta.

Vappuaatto 2016 sataa, sataa ropisee.

 Kuva on pieni yksityiskohta Johannan taulusta.


Huhtikuun päivitykset ovat jääneet tekemättä. Onkin ollut paljon tapahtumia.

Kolme ensimmäistä kuvaa olen kuvannut Johannan näyttelyn avajaisissa 05.04. 2016. Näyttelyn piti päättyä 28.04, mutta pyysivät jättämään taulut vielä kuukaudeksi paikoilleen. Näyttelyssä ehtii siis vielä käydä.
 Kulttuuritila Mellari, Korvatunturintie 2, Mellunmäki, Helsinki. Ma-to klo 10-18.  Luvassa on uusia tarinoitakin. Johanna on itse valmistanut kaikki nuket ja niiden pukimet.

Kuvia Johannan tauluista.

Lehtikuusenkujalla puut ovat kukassa.  En ollut aikaisemmin huomioinutkaan lehtikuusen kukkia. Pieniä ovat ja vaatimattomia, mutta oikein suloisen näköisiä.

Iltakävelyllä pysähdyimme kuuntelemaan erikoista laulua, se kuului korkealta puun latvuksesta. Emme keksineet linnulle mitään  sukupuuta. Oli lähetettävä tämä epäselvä kuva perheen ornitologille, Juhalle. Harmaapäätikka, tuli vastaus pikapikaa.

Noilla samoilla paikoilla seurasimme huvittuneina yhden kurkiparin lentelyä. Tulivat metsäntakaa peltoaukeamalle verkkaisin siiveniskuin, uros edellä ( sanoi mies ). Siinä sitten naaraskurki laskeutui maahan ja osui pienen metsälampareen taakse. Uros ei huomannut ollenkaan kumppanin jääneen kyydistä, jatkoi vaan lentoaan etuvasemmalle. Tajusi viimein yksin lentelevänsä ja teki nopean u-käännöksen. Sillävälin oli emolintukin saanut pitkät koipensa ojennukseen ja siipensä levitettyä uuteen nousuun.  Yhdessä linnut  taas jatkoivat lentoaan peräkanaa, eiei kun peräkurkea, keskustelunsa sisällön voimme vain arvailla.

Päivän heleimmät.

Sukkasatoa.

Parvekkeelta nappasin kuvat kanadanhanhista, poikkesivat ruokailemaan jokivarren nurmikolle. Toinen lintu vartio ja tarkkaili toisen etsiessä evästä maasta. Yhdessä sitten marssivat alas joelle.

Tein kollaasin huhtikuun "lappu päivässä" projektista.

Mandalassa on nyt menossa seitsemäs osa, seuraavat virkkausohjeet tulevat taas torstaina. En ehtinyt vielä aloittaa uutta osaa.

Kävimme myös Lahdessa antamassa sormenjäljet poliisille uusia passeja varten.

  Päiväretki Mänttään on sekin päivittämättä. Otin paljon kuvia Anselm Kieferin näyttelystä, mutta nyt en tiedä uskaltaako niitä blogiin laittaa. Kuvia oli lupa ottaa omaan käyttöön ilman salamaa. Teen tästä uuden postauksen myöhemmin.

Johannalta olen saanut luvan kuvien laittamiseen blogiini.

Vielä vähän maaliskuusta.

Pääsiäinen meni flunssaa potien. Tietenkin se tauti sitten tarttui minuunkin, lujasti tarttuikin. Vasta tänään taitaa olla ensimmäinen nuhaton päivä.

Totta on sekin, että flunssa kestää hoidettuna kaksi viikkoa, mutta hoitamattomana neljätoista päivää. Ankeita olivat nuo päivät kun vesi silmistä sirisi ja räkä vaivaisen nokasta. Minulla vielä se yskänrokko riesana, ollut jo lapsesta asti. Aina kun jostain syystä kunto huononee, niin rakkula nousee huuleen. Tällä kerralla se tuli toisen sieraimen alle, voi kääk, miten siinä sitten niistät. No, kolme päivää olikin sellaisia ettei niistää tarvinnutkaan, riitti kun piti liinaa nenän alla, niin oli vapaa pudotus. Olinpa minä melkoinen kuvatus juhlapyhinä, lisätään vaan kissa kahvipannuineen ja luuta. Siinä se pääsiäisämmä.

Onneksi ehdin jo ennen pyhiä virkkailla valmiiksi uusia pääsiäiskoristeita. Ohuesta langasta en enää mielelläni mitään tee, mutta näitä oli niin kiva tehdä kun oli muutamia kirkkaita aurinkoisia päiviä.

Tämä isoäidinneliö liittyy projektiini, "virkkaa lappu päivässä", kaikkea kiva tuolla FB:ssa keksitäänkin.

Kierrätyskeskuksesta löytyivät kivat ja tarpeelliset esineet. Tuo lasipurkki on Enni Idin maalaama ja tuota pashamuottia olisin jo tarvinnutkin. Ehkä ensi keväänä sitä käytän. Joutaa sitten kahvinsuodattimet varsinaiseen käyttöönsä. Ostokset olivat niin edullisia etten kehtaa edes kertoa hintaa.

Pääsiäisnarsissit eivät ehtineet tämän komeimmiksi, ehkä nämäkin sitten ensi vuonna.  Hih..

Tuntuu mukavalta ajatella millaista tarinaa laput kertovat vuoden lopussa kun 366 lappua on valmiina. Nyt on 91 lappua pinossa, suurin osa on ihan tavallisia ilman mitään suurempaa ispiraatiota, niinhän ovat päivänikin täällä jokivarressa onnellisia kaikessa pienessä ihmisenä olemisena.

Täällä kylillä on ajeltava varovaisesti, peurat ovat viihtyneet täällä jo pitkään. Ehkä ovat tulleet ilveksiä pakoon.

Tähän kohtaan sopiikin kertoa, miksi juuri tänään sain hinattua ahterini tähän koneen viereen tuolille ja maltoin jättää verstaani virkkauksineen vähäksi aikaa.

Näin unta vähän ennen heräämistäni. Unessa minulla oli oikein huono omatunto kun olen laiminlyönyt blogia melkein koko talven. Uni jatkui selvänä, kuljin metsäpolkua ja näin ison kiven päällä ilveksen. Ilahduin niin paljon näkemästäni, että  siinä kulkiessani jo päätin heti kertoa blogissa nähneeni ilveksen.  Valitettavasti se oli vain unta enkä vieläkään elämässäni ole  ilvestä luonnossa nähnyt. Onneksi en ole kohdannut karhuakaan.

Kamera ei nyt sattunutkaan olemaan minun kaulassani.

Joellakin kevät edistyy.

Parvekkelta tsuumattuja. Kauniita lintuja kannattaa kuvata ihan sen mielihyvän takia, jonka saa kokea linnut nähdessään.