Mukavaa kevään odotusta

Jo viikko kotona,eikä kevät tunnu edistyvän ihanasta paisteesta huolimatta.

Palvelutalo Lindan vapaaehtoiset ovat taas koristelleet tuloaulan veikeillä pääsiäiskoristeilla.

Neljä kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi kävin tervehtimässä ystävääni. Pelkäsin hänen jo unohtaneen minut. Turha pelko, iloisesti hän otti vastaan ja kyseli, että oliko siellä Espanjassa kovin kuuma. Ystäväni kunto on hieman heikentynyt talven aikana. Näin sen huomaa kun joka viikko ei olla nähty. Olen hoitanut ystävyyttä vain korttien ja puhelimen avulla. Ystäväni ei enää voi tulla puhelimeen, mutta terveiset olivat menneet perille.. No, nyt olen taas kotona ja voin käydä häntä usein tapaamassa.

Ensimmäinen tehtävä kotona oli siemensämpylöiden leipominen. Näitä en pystynyt etelässä uunittomassa huushollissa tekemään. Ette voi arvata kuinka ihanaa oli halkaista uunituore sämpylä ja sivellä oikeaa voita kuumalle pinnalle. Lämmin sämpylä ja kylmä maito, voi, mikä nautinto.

Todellisuudessa ensimmäinen päivä kotona meni nukkuessa, väsähdin kotimatkalla ihan totaalisesti.

Aamulla sieltä lähtiessä meillä oli taatan kanssa kähinää tavaroista, laukut tuntuivat painavan liikaa. Taata halusi jättää toisen kylpytakin sinne. No, pula-ajanlapsi minussa huusi, että ei tule kuuloonkaan. Eihän se satoja kertoja pesty froteetakki ole enää minkään arvoinen, mutta aivoissani on se "säästä, säästä" lokero niin kovalevyyn kaiverrettuna, että siinä ei auta mikään järkipuhe. Järjestelin tavarani uudelleen. Otin isosta laukusta jotain painavaa pois käsilaukkuuni ja kylpytakki pääsi kotiin. Lentokentän vaaka näytti 19,5 kg , taata vaan huokaisi kun mainitsin, että vielä olisi puolikiloa papujakin mahtunut mukaan. Onneksi käsilaukkua ei punnittu, eikä mammaa. Tosin siellä hälytysvalo syttyi ja pillit ujelsivat minun lyllertäessäni turvatarkastuksen portista. Mitään ei löytynyt, olen kai vaan tosi rautanen mummo. Kotona vasta huomasin, että puserossani oli peltiset napit.

Lentomatkasta tulisikin jo uusi juttu. Ehkä toisella kertaa.

Kuva on meidän ovelta, lunta ja jäätä piisaa vielä pitkäksi aikaa.

Niin vaan oli ulos lähtiessä kaivettava esiin toppatakki ja kuomasappaat varastosta.

Pääsiäisen kukat  värjöttelevät päivän ulkona, yöksi nostetaan eteiseen.

Heti ensimmäisenä arkipäivänä kotomaassa oli aika varattuna silmälääkärille. Osasin kyllä varautua huonoihin uutisiin, mutta silti tämä vähän hirvittää. Minut laitettiin silmäklinikan jonoon, leikaustarvetta tutkitaan ensin. Toisen silmän näkö on mennyt aika huonoksi, vaatisi oman lääkärin mukaan leikkaushoitoa. Operaation jälkeen joutuu elelemään viisi päivää pää alaspäin. Huh, huh, mitenkähän siitäkin selvitään.

Jos haluan tämän silmän näkökykyisenä pitää, niin selvittävä tästä on.  Blogien lukeminen on ollut jo melko hankalaa, ensin oli vielä se pikkuinen läppärikin ainoana koneena. Nyt on sentään käytössä kunnon pöytäkone.

Blogiystäville vaan tiedoksi, että mukana roikutaan ja lukemassa käyn, kommenttia laitan ehkä harvemmin. Blogitaukoja on pidettävä tarpeen vaatiessa. Kuuden kuukauden sisällä pitäisi tulla kutsu klinikalle.

Ai, kyllä nyt riittää valoa.  Huomasin noiden valkoisten hyasinttien tuoksuvan paljon sinisiä voimakkaammin. Pian näitä päästään ihailemaan pihassa.

Nyt näkyy hyvin, ihanaa.

Aamulla huomasin, että puhelimeeni oli tullut viesti Instrusta, lasit ovat valmiina.

Taata polkaisi pienen punaisen ranskalaisen käyntiin ja lähdimme pääkaupunkiin. Maltoin tuskin odottaa saadakseni kokeilla uusia lukulasejani. Plussaa on kummassakin linssissä kuusi ja risat, syväterävät, kertoi optikko.

Olen niin kiitollinen silmälääkärilleni, kun hän löysi minulle kuitenkin lukuapua näistä linsseistä.

Oi, että ne istuvat tukevasti ja mukavasti nenällä. Kuvan väri ei ihan vastaa todellisuutta (pitäisi olla liilampj), mutta se ei ole lasien vika, syytetään Picasaa.

Olen jo ehtinyt tänään virtuaalisesti kierrellä hurmostelemassa suomalaisten ihanissa puutarhoissa. Kesällä yritämme vierailla mahdollisimman monissa. Elokuun 19 vietetään puutarhoissa avointen ovien päivää. Käykää tekin katsomassa täällä.


Olin niin innoissani uusista laseistani, että Hullut Päivätkään eivät aiheuttaneet minulle hepulikohtausta. Emme kuitenkaan ahtautuneet myyntipöytien asiakasvirtaan, vaan nousimme Stockan yläkertaan lounaalle. Valitsimme keiton ja salaatin. Masut pullollaan lähdimme etsimään keskustan Säästä ja Punnitse liikettä. Ostokset sitten painoivatkin niin paljon, että punnittua tuli ja säästön kanssa kävi vanhanaikaisesti, viivan alla oli komea luku. Itiksestä tuo minun hovihankkijani on lähtenyt remontin tieltä pois. Nyt oli pakko hyödyntää tällaista tilaisuutta kun kantoapuakin oli mukana, taas löytyy kaapissa siemeniä.

Tämä veitikka oli kyllä aika söpö.

Keltaisten kassien virtaa kaduilla ihmettelin. Mikä ihme saa ihmiset noin villiintymään ja Visaa vinguttamaan? Mitä, eikö nyt olekaan lama-aika Suomessa?

Kontrollikäynti silmälääkärillä.

Eilen taata ja Simo jäivät kotimiehiksi, kun iltapäivällä lähdin Helsinkiin tapaamaan silmälääkäriä. Simo on ollut täällä ilonamme pari päivää.

Viime vuonna selvisi, että oikeaan silmääni on tullut muutosta ja seurantaa on jatkettava. Nyt minulle myös selvisi, että olin ymmärtänyt monia asioita ihan väärin. Sotkin minulle kirjoitetut silmätipatkin tähän silmäsairauteen, sen tajusin vasta myöhemmin asiaa vähän tutkittuani. No onneksi olen kuitenkin toiminut ohjeiden mukaan ihan oikein.

Tätä testiä taas jatkan edelleenkin kerran kuukaudessa. Vasen silmä näkee viivat suorina, mutta oikea näkee ne "kiharaisina".

Eilinen päivä

Otin kuvan tästä orkideasta sen loistavan värin takia. Se ilahduttaa silmääni. Kiitos ystävilleni, jotka kukan joskus kotiini toivat tuliaisina.

Tämän amarylliksen piti kukkia jo jouluna, mutta eilen se avasi ensimmäisen ihanan kukkansa. Luulin sipulin jo kuolleen ja suunnittelin kukan heittämistä kompostiin. Huomasin kukassa kuitenkin pienen nupunalun ja vaihdoin uuden mullan ja vähän "rakkautta ja Substraalia". Nyt tämä loistava kukka ilahduttaa päiväämme. Varresta tuli melkein metrin mittainen. Joudun ehkä katkaisemaan kukan maljakkoon.

Eilen tarvitsin juuri tämän kukan päivääni piristämään. Puhdasta valkoisuutta.

Eiliseen kuului myös Helsingin matka. Sain peruutuspaikan aivan ihanalle silmälääkärille. Koskaan aikaisemmin ei silmiäni ole tarkastettu näin perusteellisesti.

Oikean silmäni näkökykyä ei saada laseilla korjattua, koska siinä on arpikudosta. Silmän verkkokalvoon tuli reikä muutama vuosi sitten ja sitä paikattiin laserilla. Arpikudos ehkä joudutaan silottamaan leikkauksella myöhemmin.

Nyt sain tietää senkin, että silmässäkin voi olla hilsettä, silmän linssin hilseily eli eksfoliaatio, aivan uusi tuttavuus. Voi sentäs. Tippoja joudun laittamaan aamuin illoin. Ensimmäiset laittamani tipat valuivat pitkin poskea. Taata olisi auttanut, mutta halusin kuitenkin itse harjoitella. On pärjättävä omatoimisesti. Tämän aamun tipat jo osuivatkin oikeaan osoitteeseen. Vanhuus ei tule yksin. :(

Ne tipat auttavat luultavasti myös hieman kohonneeseen silmänpaineeseen. Toisessa silmässä oli 12 ja toisessa 17 (vaarallista jos yli 50 mmHg:n normaalista 10-21 mmHg:stä).

Kotiläksyäkin tuli, kerran kuukaudessa joudun tarkistamaan tämän kuvion. Terve silmä näkee tämän kuvion ruudut suorina. Oikea silmäni näkee ruudut vinoina, johtuu siitä arpikudoksesta. Jos kuvio muuttuu erilaiseksi on mentävä heti lääkäriin. Vasen silmä näkee ruudut normaaleina.

Tätä pistettä on nyt muistettava tarkkailla kerran kuukaudessa.

Taas sain kokea sen, että minusta pidetään huolta "Korkeimmalta taholta". Ei ollut sattumaa, että onnistuin saamaan ajan juuri tältä tunnolliselta lääkäriltä. Hän ei kuulemani mukaan ole enää ottanut uusia potilaita, mutta juuri silloin, kun me netissä aikoja varasimme, joku oli peruuttanut oman aikansa ja minä sain sen. Uskon, että tämän "johdatuksen" ansiosta saan vielä säilyttää näköni mahdollisimman pitkään.

Elämämme on korkeimman kädessä, sen sain kokea melkoisena ihmeenä jo silloin, kun sairastuin munuaissyöpään. En ole blogiini sitä tarinaa vielä muistiin merkinnyt, mutta uskon, että siihenkin olen jo kypsynyt.

Niin usein olen elämässäni kokenut Jumalan huolenpitoa, että nyt olen jo turvallisella mielellä, tapahtuu mitä tapahtuukin, niin otan sen levollisin mielin vastaan.