Sysmän kirjakyläpäivät 7.-9.7.2017

Kirjamarkkinoilla oli sunnuntaina jo hiljaisempaa, myyjät kertoivat lauantaina olleen väkeä torin täydeltä. Nyt kauppiaalla oli aikaa tuprutella piippuaan.  Meillä ei ollut mitään tietoa torin sunnuntaisesta ohjelmasta, olisi kuitenkin ollut mukava kuunnella Panu Rajalan haastattelua, mutta hänen osuutensa oli  ollut jo perjantaina.

Ei ihme, että ihmiset halusivat viettää aikaa sunnuntaina mökeillään,  kun vihdoinkin saatiin kesäiset säät tänne Hämeeseen.

En ostanut tätä kaunista kirjaa. Sisältö on kuitenkin arvokasta ja ajatonta. Kotiin viemiseksi meille kummallekin löytyi yksi kirja. Vanhoja korttejakin selasin, mutta en löytänyt vanhoja valokuvia Turusta. Sellainen olisi ollut mukava julkaista Fb:n "Postikorttien Turku" sivuilla.
 

Nälkähän siellä torilla tuli, satamasta löytyi hyvä ruokapaikka. Ympäristö on kaunis ja lumoaa luonnonläheisyydellään. Mehän tykkäämme satamista, seuraavakin satamavierailu on jo suunnitelmissa.

Naurulokeilla oli poikaset mukanaan.

 Kaunis suvinen sunnuntai Sysmässä.
 

Teiden pientareet olivat kukkia tulvillaan. Onneksi niittokoneet eivät vielä täällä olleet käyneet.

Rannasta löytyi kypsiä ahomansikoita.

Tällainen kuva on otettava joka kesä, näkymä on niin herkullinen.

Kotimatkalla löysimme isompiakin mansikoita, niistä kerron seuraavassa postauksessa.

Sahtimarkkinoilla.

Vanhalla sillalla on hyvä ihailla joen kauneutta.

Sää oli mitä parhain.

Timontorin juhlakatoksessa esiintyi Jorma Kääriäinen orkesterinsa kanssa. Ai niin, Timontorin nimi onkin muuttunut. Mikähän se uusi nimi olikaan?

Luonnonystävät jakavat tärkeää tietoa.

Keppihevosurheilu on kuulemani mukaan nykyään  muotia. En ole nähnytkään sitten Arja-tädin, "hei laukkaa ratsu reima, niin reima, niin reima." Muistan vaan kuinka harja ja kihveli saivat kyytiä nyt jo keski-ikään ehtineen jälkikasvun toimesta. Toinen ratsasti harjalla ja toinen sillä rikkalapiolla. Se oli sellainen harjasetti jossa rikkalapion varressa oli sopiva kolo harjalle, niin se yhdistelmä pysyi omatoimisesti pystyssä komeron lattialla. Ih hah haa, hepo hirnahtaa.

Aina löytyy joku, joka haluaa mitellä voimiaan. Kauhean painotaakan kanssa radan päähän juoksuaskelin ja vielä takaisin. Hurjaa touhua.

Mitähän tutut ja tuntemattomat tuumaisivat jos pyytäisin kampaajan tekemään minustakin näin värikkään.  Pirteän kesäinen olo varmaankin.

Mitä olisivatkaan hämäläiset markkinat ilman pottumuusia ja paistettuja muikkuja. Kahdeksan €uron annos, muikut tattarilla leivittettynä. En lisännyt suolaa.

Meille on jäänyt sellainen tunne, että täällä on markkinapäivänä aina aurinkoinen sää.

Iloa ja haikeutta.

Sitähän elämä parhaimmillaankin on. Kävimme taas Turussa, lähdimme tapaamaan veljeäni, joka on vaimonsa kanssa käymässä kotimaassa. Oli ihana nähdä heitä, mutta eroaminen tuntuu aina vaan  haikeammalta. Juhannuksen jälkeen he taas palaavat Teksasiin. Välimatka on pitkä. Näillä minun vuosikymmenilläni ei voi välttyä ajatukselta, että tapaammeko vielä tässä elämässä. Onneksi on Skype. 💓
 

 Kävelimme Aurajoen rannalla, uusi siltakin oli taas ilmestynyt, ei oltu huomattu aikaisemmin. Koska lie valmistunut.

Patsastyttö seisoi aurinkoisella sillalla. Hetkeä ennen kuvan ottamista kaksi naista käveli tytön ohi ja toinen naisista potkaisi vahingossa tytön rahakipon nurin. Yhdessä siinä keräsimme tytön kolikoita sillankannelta vasuun takaisin. Mekin maksoimme kuvanotto-oikeudesta.

En ole aikaisemmin näitä "eläviä" patsaita Turussa nähnytkään. Eikä ole kymmeniä vuosia siitäkään kun ensimmäisen kerran tällaiseen patsaaseen törmäsin Barcelonassa. Valmistauduin kuvaamaan komeaa lännen miestä kun patsas äkkiä liikahtikin ja osoitti kädellään rahalipasta. Pelästyin ihan tosissaan, olin ensimmäistä kertaa La Ramblalla enkä osannut odottaa patsaiden liikkumista.

Väkeä oli mustanaan joen molemmilla rannoilla, oli kansainväliset markkinat.

Rannalta olisi voinut vuokrata veneen, olisi voitu polkea kaupunkia ihailemaan. Turussa syntyneelle nämä Aurajoen rannat ovat rakkaat.

 

Meille osui yksi tämän kesän harvoista aurinkoisista päivistä.

Nämä herrat liittyvät Suomen historiaan.

Kävimme yhdessä lounaalla Raision Krookilassa. Täälläkin mieleni valtasi haikeus, muistelin edellistä käyntiämme. Serkkuni kanssa täällä silloin kävimme, otin paljon kuviakin. Nyt serkku on jo nukkunut pois, vain muistot ovat jäljellä. Kamerakin unohtui tällä kerralla majapaikkaamme, onneksi taatan puhelimella saatiin kuva tuulimyllystä.

En pystynyt paljoa kävelemään Turussa kun jalka ei yhtään tykännyt askeltamisesta. Ajelimme veljen ja hänen vaimonsa kanssa autolla katselemassa vanhoja tuttuja paikkoja menneitä muistellen.

Kotimatkalla poikkesimme Liedossa Nautelan koskella ja museossa, siitä seuraavassa postauksessa. Kamerakin otettiin siellä esille.

Lankalauantain markkinat.

Tämän iloisen pupujussin näkeminen Hämeenlinnantien varressa sai ohikulkijat hyvälle tuulelle. Hulvattoman ihanaa luovuutta löytyy Keinuhongantilan alueelta. Tällä tilalla kasvatetaan mm.  lihakarjaa, tuollaisia heinäpaaleja tarvitaan runsaasti. Onneksi joitakin oli vielä jäänyt syömättä meidän iloksemme.

 Paljon väkeä oli liikkeellä,  maa on vielä jäässä, parkkitilaa löytyi.
 

Täällä myydään kaikenlaista kivaa, uutta ja vanhaa. Kätevä penkki, keskimmäisen osan voi nostaa pöydäksi, sille on hyvä laskea vaikkapa kahvikupponen.

Mies esitteli moottorisahan ominaisuuksia, myynnissä oli erikoisia linnunpönttöjä. Ulkoalueella oli  myös myyntipaikan vuokranneilla mahdollisuus myydä omia tuotteitaan.

Pihojen ja patioiden sisustukseen löytyy monenlaisia tarvikkeita.

Iloisen värikkäitä pönttöjä, mitähän tirpat noista tuumivat?

Meilläkin on nykyään Ford, ei kuitenkaan tämä.  😊

Kaunis vanha rustiikkinen hylly, tykkäsin, sopisi meillekin nuo värit.

Yläkerran ruokapuolella häärivät iloiset pääsiäisnoidat.  Kivoja tyttöjä kun antoivat luvan kuvaamiseen.

Ensimmäiset krookukset saivat tänään lunta niskaansa, onneksi lumi vielä suli pois. Kylmää ilmaa lupailivat säätiedotukset vielä ensi viikollekin.

No niin, kello on taas paljon. Jaksankohan nousta aamulla katsomaan auringon tanssia?
                                                         Hyvää pääsiäistä!

Lauantai toimintaa täynnä.

Keinuhongan tilalla oli taas markkinat joulun teemalla. Saatiin hieno aurinkoinen päivä, luntakin oli riittävästi rekiajeluun. Oikein käy kateeksi tuolle nuorelle miehelle reen perässä, rennosti ottaa elämän, niinhän sen pitää ollakin.

Olemme aina liikkeellä jos Keinuhongalla jotain tapahtuu, tykkään näistä vanhoista tavaroista.

Myymälä on vanhassa navetassa.

Olen taas kuvannut vaan näitä kivoja sisustuselementtejä, myymälässä löytyy myös laadukkaita vaatteita ja kodin tekstiilejä.

Ostettavaakin löytyi, juustomaitoa pakastekaapista. Vesi tulee kielelle kun ajattelenkin uunijuustoa.

Tilalla myydään oman pihaton lihatuotteita ja näin joulumarkkinoilla tarjottiin sonniburgereita ja lihakeittoa. Mekin ostimme lihakeitot, oli tosi hyvää, eikä jauhelihassa oltu nuukailtu. Kuuma keitto lämmitti mukavasti pikku pakkasessa.

Rekiretkistä nauttivat pienet ja vähän isommatkin. Olisin itsekin halunnut mennä, mutta en kehdannut.

Kotimatkalla poikkesimme ruokaostoksille lähi kauppaan, ihana yllätys, riisipuuroa tarjolla. Olemme jo kotonakin kahdet joulupuurot laittaneet tuulensuojaan. :-)  Jouluruokien parhaimmistoa.

Päivämme oli tapahtumia täynnä, jatkuu huomenna. Niin sanottiin joskus muinoin radiossakin päivittäisen Kalle Kustaa Korkin seikkailuiden jälkeen. Muistankohan oikein, tarjoiltiinko niitä seikkailuita viiden minuutin pätkissä uusintoina?