Valmis

Siihen sen heitin vasta sataneelle lumelle kuistin lattialle. Olipa mukava matka, elokuun lopulta tähän aamuun. Koskaan aikaisemmin en ole näin paljon joutunut virkkauksiani purkamaan ja pähkäilemään. Onkohan jo tullut luetun ymmärtämisen ongelmia tai olinko vain muutoin liian innokas. Oli mukava odottaa perjantai- ja maanantaiaamuja satojen muiden (virkkuu)koukussaolevien kanssa uuden lapun ohjetta. Kiitos suunnittelijoille, Kalevala CAL ryhmään.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, loppuviimeistely eli kostutus ja pingoitus vielä tekemättä.

Tämä meidän peittoprojektimme voitti Ylen Puoli seitsemän ohjelman äänestyksen hauskimmasta Suomi 100 tuotteesta.

Lämmin toukokuu

Esikkojen aikaa.

Elbatarkin on taas päässyt omaan alkuperäiseen elementtiinsä.

Satamaan tuotiin kaksi valtavaa ponttoonia jatkamaan laituritilaa.

Tällaisen hienon työkalun tilasin Positiivareilta. Täällä näkee, miten kätevä vekotin tuo on.

Hurraata, Padasjoen Jekulle.

Pienellä kotiseuturetkellä osuimme samaan pihaan tämän autokaunottaren kanssa.

Hieno vanha silta.

Kauneutta Kuhmoisissa.

Talven kovat pakkaset ovat vaurioittaneet vanhaa omenapuuta.

On se vaan niin suuri nautinto pulahtaa järveen, jäitäkään ei enää ole.

Raparperi pääsi salaa kukkimaan Turunmatkamme aikana.  Matkasta laitankin oman postauksen.

Näitä samoja kukkia kuvasin jo aikaisemmin, nyt ovat jo vetelemässä viimeisiään. Aurinkoa kohti kuitenkin kurkotellaan.

Nyt pitäisi kerätä pihlajanlehtiä juoma-aineiksi. Huomenna kokeilen, laitan sitten ohjeen viljattomaan.

Männyn kukka on aika hieno, mutta siitepölyä on nyt siivottava joka paikasta.

Hienohelma, uusi tulppaani. Näitä pitäisi hankkia lisää. Kamera ei pystynyt tallentamaan hienoa väriä oikein.

Olen vähän mandaloinutkin, kärryillä on pysytty. Torstaina taas uudet kierrokset.

Lappu päivässä projekti on myös ajan tasalla.

Kuin kukkia kedolla.  Tällä paikalla pitäisi kasvaa belliksiä, vaan eipä kasva enää. Talven pakkanen on vienyt bellikset. Toivottavasti viime kesän siemenet ovat siellä itämässä, että joskus vielä saadaan nauttia bellisten kauneudesta.

Talven tuhoista ei vielä ole tarkkaa tietoa. Muutamat liljat ja ruusut ovat kuolleet. Viinirypäleitäkään ei näillä leveysasteilla kannata kasvattaa, no, ehkä jossakin hyvin suojaisalla paikalla.

Näitä on niin kiva virkkailla.

Olipa tänään lämmin päivä. Aamulla kävin joessa uimassa ja olin intoa piukassa, suunnittelin kaikenlaista. Vaan suunnitelmaksi jäivät, sippasin päivällä totaalisesti ja päätin ottaa puolentunnin nokoset. Kaksi tuntia siinä meni kevyesti. Herätessäni en tietänyt onko aamu vai ilta. Tällaista se on vanhalla puolentunnin nokosiinkin kuluu aikaa kaksi tuntia. Hih...

Kasvimaan kylvöksiä on kasteltava ahkerasti, pian saadaan jo retiisiä ja salaattia omalta pihalta.

 Naapurin kissat käyvät täällä kuopimassa kasvimaata, nyt on laitettu pihan reunoille sellaiset haisut, että toivotaan kissojen etsivän muhevaa maata muualta.

Vielä vähän maaliskuusta.

Pääsiäinen meni flunssaa potien. Tietenkin se tauti sitten tarttui minuunkin, lujasti tarttuikin. Vasta tänään taitaa olla ensimmäinen nuhaton päivä.

Totta on sekin, että flunssa kestää hoidettuna kaksi viikkoa, mutta hoitamattomana neljätoista päivää. Ankeita olivat nuo päivät kun vesi silmistä sirisi ja räkä vaivaisen nokasta. Minulla vielä se yskänrokko riesana, ollut jo lapsesta asti. Aina kun jostain syystä kunto huononee, niin rakkula nousee huuleen. Tällä kerralla se tuli toisen sieraimen alle, voi kääk, miten siinä sitten niistät. No, kolme päivää olikin sellaisia ettei niistää tarvinnutkaan, riitti kun piti liinaa nenän alla, niin oli vapaa pudotus. Olinpa minä melkoinen kuvatus juhlapyhinä, lisätään vaan kissa kahvipannuineen ja luuta. Siinä se pääsiäisämmä.

Onneksi ehdin jo ennen pyhiä virkkailla valmiiksi uusia pääsiäiskoristeita. Ohuesta langasta en enää mielelläni mitään tee, mutta näitä oli niin kiva tehdä kun oli muutamia kirkkaita aurinkoisia päiviä.

Tämä isoäidinneliö liittyy projektiini, "virkkaa lappu päivässä", kaikkea kiva tuolla FB:ssa keksitäänkin.

Kierrätyskeskuksesta löytyivät kivat ja tarpeelliset esineet. Tuo lasipurkki on Enni Idin maalaama ja tuota pashamuottia olisin jo tarvinnutkin. Ehkä ensi keväänä sitä käytän. Joutaa sitten kahvinsuodattimet varsinaiseen käyttöönsä. Ostokset olivat niin edullisia etten kehtaa edes kertoa hintaa.

Pääsiäisnarsissit eivät ehtineet tämän komeimmiksi, ehkä nämäkin sitten ensi vuonna.  Hih..

Tuntuu mukavalta ajatella millaista tarinaa laput kertovat vuoden lopussa kun 366 lappua on valmiina. Nyt on 91 lappua pinossa, suurin osa on ihan tavallisia ilman mitään suurempaa ispiraatiota, niinhän ovat päivänikin täällä jokivarressa onnellisia kaikessa pienessä ihmisenä olemisena.

Täällä kylillä on ajeltava varovaisesti, peurat ovat viihtyneet täällä jo pitkään. Ehkä ovat tulleet ilveksiä pakoon.

Tähän kohtaan sopiikin kertoa, miksi juuri tänään sain hinattua ahterini tähän koneen viereen tuolille ja maltoin jättää verstaani virkkauksineen vähäksi aikaa.

Näin unta vähän ennen heräämistäni. Unessa minulla oli oikein huono omatunto kun olen laiminlyönyt blogia melkein koko talven. Uni jatkui selvänä, kuljin metsäpolkua ja näin ison kiven päällä ilveksen. Ilahduin niin paljon näkemästäni, että  siinä kulkiessani jo päätin heti kertoa blogissa nähneeni ilveksen.  Valitettavasti se oli vain unta enkä vieläkään elämässäni ole  ilvestä luonnossa nähnyt. Onneksi en ole kohdannut karhuakaan.

Kamera ei nyt sattunutkaan olemaan minun kaulassani.

Joellakin kevät edistyy.

Parvekkelta tsuumattuja. Kauniita lintuja kannattaa kuvata ihan sen mielihyvän takia, jonka saa kokea linnut nähdessään.

Toipumassa sappikohtauksesta.

Voimat katosivat ihan tykkänään tuon kamalan kohtauksen mukana.  Olen vaan istunut kotona virkkaamassa. Mitään muuta en olisi jaksanutkaan.  Kun saa käteensä lankakerän ja koukun pysyvät ajatukset pois kipuilusta.

Virkkasin vielä toisenkin pötkylätyynyn, meitähän on kaksi.

Pipo paksusta langasta menee seurakunnan käsityökerhon hyväntekeväisyyskoriin. Minulla onkin jo pieni laatikollinen valmiina helmikuun kerhoiltaan valmiina, silloin päätetään mihin käsityömme viedään.

Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä.

Olen  viimepäivinä kauhistellut tätä nettiä, niin hyvä kun se onkin, tarkkana täytyy olla. Viime viikolla etsin netin kautta yhtä virkkausohjetta. Löysin oikein kauniin mallin ja kopioin kuvan itselleni. Järkytykseni oli suuri kun klikkasin ohjeen auki, niin sieltä ei tullutkaan virkkausvinkkiä vaan jouduin aika kauhealle pornosivustolle.  Kääk.  En ole varmaankaan koskaan löytänyt delete- nappia niin nopeasti. Kauheaa mitä hämäystä.  Millä ihmeen keinolla vanhemmat enää pystyvät nuoriaan suojelemaan tuollaiselta saastalta, ei kai millään?

Toinen mielenrauhaani järkyttänyt tapaus sattui omassa sähköpostissani. Minulle oli tullut toiselle henkilölle kirjoitettu e-maili.  Siinä sitten mietin yön yli jatkanko viestin eteenpäin vai lähetänkö takaisin lähettäjälle.
Jäin kaipaamaan ihmisten välistä kunnioitusta ja arvostusta. Tarinan opetus on, tarkista vielä kerran ennenkuin painat "lähetä" nappulaa.

Lappu päivässä projektini jatkuu nyt kahdella rintamalla, tämä Afrikankukka ja riemunkirjava.  Mihin joudunkaan näiden peittojeni kanssa? Ei näitä taida kukaan ostaakaan, kalliiksi tulisivat lankojen hintojen takia.  Tekemisen ilo on kuitenkin minulla.

Opettelin taas uuden virkkausmallin. Tavallaan tämä on ihan tuttu, olen vaan erilaisilla silmukkaryhmillä tämän toteuttanut.

Riemunkirjavia on jo melkein yhden peiton verran lappuja valmiina. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, on hulvatonta antaa vaan mennä. Ottaa sen kerän, joka sattuu lankasäkistä ensin käteen osumaan.