Tattien kutsu 01.09.2021

Kärpässienet ovat niin hienoja, että joka syksy niitä on kuvattava.

Tatti olisi kokonsa puolesta sopinut vaikkapa lypsyjakkaraksi.

 Tällaiset "hattivatit" ilahduttavat aina.

Tästä alkaa syyskuu, illat pimenevät.

Söpöysvaroitus

Aamuvirkku isäntä sai seurata tätä perheonnea ikkunan takaa. 

 Miten se menikään, "aikainen lintu madon nappaa." Minä taas nukuin onneni ohi, eli saan luvan vain postata isännän luontokuvat.

En yhtään ihmettele tuon pienen bambin suloisuutta ja kauneutta. Sitä on kasvatettu kukilla ja japaninruusukvittenin  silmuilla. Saakoon äitylibambi nyt anteeksi ne lähes juurta myöden kalutut tulppaanit, skillankukat ja krookukset. Kallista maustetta tuo krookuksista kerätty saframi onkin. Hienot eväät.

 

Vielä vähän taustatietoa kuvakertomukselle.
 

04.05.2021 ajoin tätä komeaa pukkia pois pihalta. Pukki näytti minulle vain keskisorkkaa ja kävi kaikessa rauhassa pötköttämään nurmelle.

Rouvansa vähän epäluuloisena arvioi meikämamman vaarallisuutta.

Täällä pihaparatiisissa on omat onnen ja harmituksen hetkensä, mutta pian tulee kesä ja pörriäiset, elämää on.

Vuoden ensimmäinen yö ja päivä.

 

Yöllä satoi lunta suurina pehmeinä lumitähtinä.

 

Jouluvalot omenapuun alla.

 

Päivä valkeni tyynenä ja kostean sumuisena, lumipallot pysyivät oksilla.

 

Pihan tuija on kasvanut valtavaksi puuksi, siellä on tirpoilla suojaisat pesätilat kesällä.

 

 Toinen kamera antaa sinisiä kuvia. Ehkä olin pihalla sinisellä hetkellä. Yön ja aamun kuvat näyttävät musta-valkoisilta.

 

Vuosi alkaa puhtaan valkoisena, talvisen aamun kauneutta.

Marjakuusessa oli vain muutama marja, onneksi joku jäi kuvattavaksi. Nuo marjat ovat myrkyllisiä.

 

Historiallinen näkymä. Koskaan aikaisemmin ei tällaista ole nähty. Korona tyhjensi uudenvuoden konserttisalin Wienissä. Filharmonikot soittivat ilman elävää yleisöä. Kuva tv-ruudusta Yle 1.

Salamalla kuvattu oksa.

Runsaat pyhät ovat saaneet meikäläisen päivä- tai yörytmin ihan sekaisin. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään aamulla ja lisäksi päikkärit ja pikku torkut television äärellä. Näitä kuviakin tässä olen selaillut  vuoden toisena yönä. Yhtään ei nukuta vaikka kello on neljä aamulla, kahdelta heräsin ihan pirteänä. Kiinnostavaa katsella päivällä näitä öisiä puuhiani, ehkä ei sitten ihan skarppina olla oltu.😊
 

Uskallan kuitenkin painaa "enteriä" ja lähden nukkumaan. Tervetuloa vuoden toinen päivä,

Marraskuinen metsäretki

Eilen aurinko yllätti meidät iloisesti, marraskuisesta harmaudesta ei ollut tietoakaan. Ehdottoman ihana sää lähteä Tarukselle retkelle. Nopea lounas edellisen päivän kaalilaatikkoa ja nopeasti tien päälle. Auringon rata on matala ja lyhyt tähän aikaan vuodesata, ei kannata vitkastella. Kumisaappaat jalkaan ja päälle punaiset takit, ei olisi terveellistä saada metsämiesten  hauleja takamuksiinsa. Todellisuudessa minulla ei ole mitään tietoa koska metsästäjät aluella liikkuvat. On pysyttävä virallisilla reiteillä ettei vahingossa eksy armeijan harjoitusalueelle, siitä voisi tulla pientä sanomista.

Löysimme taas uuden helppokulkuisen polun, se seurailee mukavasti metsäjärven rantaviivaa. Vesi näytti niin kirkkaalta ja kutsuvalta, teki mieli pulahtaa. No, eihän sitä näin flunssa-aikoina voi, kun ei ollut kuivia vaatteitakaan varalla. Ensi kesänä sitten, jos koronalta säästytään.

Metsäretkeltä meillä on melkein aina jotain kotiin tuotavaakin, niin oli nytkin, korillinen suppelovahveroita. Muutama karpalokin löytyi, ne söin saman tien.

Retken jälkeen en enää jaksanut leipoa, piirakan teko jäikin tälle päivälle. Suurin osa sienisaaliista on nyt kuivattuna talven varalle.

Vielä siitä kaalilaatikosta, se nyt vaan on niin hyvää. Meillä tehdään kerralla iso annos, kokonainen kaali ja tilpehöörit lisäksi, saadaan omalta pihalta mäkimeirarit ja kesällä myös sipulit. Onnekseni minulla on nykyään myös "tekninen avustaja" hommassa mukana. Hän pärjää isolle kaalinpäälle minua paremmin, saan rauhassa keskittyä jauhelihan ruskistamiseen. Aikaa tässä tuhraantuu kun kaaliakin pitää vähän kuullotella ennen vuokaan laittoa, ohuena norona vielä tummaa siirappia pintaan ja vuoat tunniksi uuniin.

Vesi kielellä nuuhkin sitä ihanaa tuoksua joka leijailee ympäri taloa uunissa muhivasta kaaliruoasta. Joku voisi väittää kaalin hajua pahaksi, mutta ei minun kaalilaatikkoni.

Vihdoinkin kuuluu munakellon vapauttava kilahdus, se on valmista nyt. Annetaan laatikon vielä hetki  levähtää ja vedetään piiiiitkä henkäys tuoksua varmistamaan makunautintoa.

Nyt tulee se vaikea hetki, on osattava annostella järkevästi. On tultu siihen ikään, että enää ruokaa ei ahdeta naamariin ähkyyn asti. Pikkuisen tässä voi lipsua lautasmallista, niinkö, kaalihan on kasvis.😊 Santsikierroksesta on kuitenkin luovuttava, ehdottomasti. 

Voi, oli se niin hyvää. Pohdimme siinä ruokapöydässä, että siinä tapauksessa jos pitäisi valita yksi ruoka jota joutuisi syömään elämänsä loppuun asti, niin kaalilaatikko olisi yksi vahva suosikki.

Vai unohtuiko lanttulaatikko? Ei hätää, lanttulaatikon sesonkiaika on juuri alkamassa. Sitä odotellessa, pysykää terveinä.

 

Yöllä se oli alkanut.

Syksyn ensimmäinen lumisade.

 Olimme suunnitelleet tälle päivälle pientä kotiseuturetkeä, mutta näinhän tässä kävi, ruudun takaa vaan ihaillaan lumihiutaleiden tanssia. Kesärenkaat vielä.

Luonto vasta valmistautuu talven tuloon, tammikin pitää vielä visusti kiinni lehdistään ja jasmiinin lehdet ovat edelleen vihreitä. Omakin elo tuntuu jo sellaiselta talvihorrokseen vaipumiselta. Aamulla väsyttää ja päiväunet venähtävät pitkälle iltapäivän puolelle. 

Pitäisiköhän hankkia kirkasvalolamppu? Tekisi sen loisteessa aamuvenyttelyt ja joogat, jo pelkkä ajatus vähän piristää mieltä. No, se äkkinäinen pirteys tosin tässä jo katosi ennekuin oli kunnolla alkanutkaan. Olen kevätihminen, se on totinen tosi. Olisinpa edes jouluihminen, sytyttäisin jo tällä viikolla jouluvalot ulos ja sisälle. Jouluvalojeni aika alkaa tavallisesti ensimmäisestä adventista ja päättyy loppiaisena. Mikäpä estäisi meitä aloittamasta uutta käytäntöä, valoa lisättäisiin heti syyspäivän tasauksesta lähtien samaa tahtia kun päivä lyhenee. Niitä syheröisiä valorimpsujahan varastosta löytyy sisä- ja ulkokäyttöön, joka vuosi on ostettu joku uusi härpäke.

Pitäisi yrittää olla positiivinen, mutta minkäs teet, kun olo on kuin vanhalla variksella, joka nuokkuu sateessa aidan seipäällä.

Sytytän muutaman kynttilän. Hyvää alkanutta viikkoa!

Niittykukkia naapurin ruohokentän laidalla.

Näin maailman kauneimman valkoapilan

ja metsäapilan.

Kesä kauneimmillaan. Puutarhasta kannon juureen on karannut valkoinen harjaneilikka.

Ukonkello

Valkoinen kurjenkello.

Harakankellot ja päivänkakkarat ilmestyivät kesän kuumimpina päivinä.

Pöhinää on riittänyt. Tuolla ruskealla on toiset kasvot selkäpuolella ja joku harsosiipikin pääsi kuvaan viikset vinksallaan.

Seuraavana kentän reunan valtasivat voikukat ja bellikset.

Tästä kaikki alkoi, toukokuun kylminä öinä lemmikit palelivat. Onneksi lämmin kesäkuu on korvannut pienen viiveen myös marjojen kukinnassa.

Näitä kukkakuvia olisi paljon lisääkin, mutta antaa nyt olla. Kuva ei kuitenkaan koskaan ole niin hieno kuin aito kukka, joka tuoksuu hyvälle ja kääntää terälehtiään kohti aurinkoa.

Öttiäiset ja naapurin kukkahömelö mummeli kiittävät tästä kukkakedosta. Täällä on ollut jokaiselle karanteenipäivälle jotain uutta katseltavaa ja ihmeteltävää.

Lautaselle.

Tällä viikolla salaattitarvikkeet ovat siitepölyn kuorruttamia, no ei se mitään. Huuhdellaan tarvittaessa.

Voikukan lehtiä on löytynyt pitkin kevättä, sitä on montaa lajiketta. Mielestäni parasta salaattiin on tuollainen sileäreunainen. Kukkien keltaiset terälehdet kaunistavat salaatin.

Mansikan lehdet ja kukat ovat myös syötäväksi kelpaavia.

Harmillinen vuohenputki pitäisi syödä pois pihalta jo keväällä, mutta sitä kasvaa niin runsaasti, että kahdestaan siihen ei pystytä.  Parhaita ovat uudet vielä vähän supussa olevat lehdenalut, niittämällä uutta kasvustoa versoaa koko kesän ajan.

Poimulehti kukkineen ja siankärsäheinän lehdet päätyivät salaattiin.

Ketunleipä on jo kukkinut, mutta kirpeät lehdet maistuvat koko kesän.

Kuusenkerkkä antaa potkua salaattiin ja smothieen. Kerätään iso korillinen myös pakkaseen, koska kerkkä on sellainen sesonkituote, muutaman päivän aikana neulaset muuttuvat koviksi. Kuusenkerkkää ei saa kerätä metsästä ilman lupaa, ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kuvasin ja keräsin oman mökkerön pihalta.

Näihin aineksiin kun vielä napaa kasvimaalta vähän mausteita ja kaupasta kurkkua ja tomaattia niin terveellinen salaatti on valmista, eikä yhtään tarvitse säästellä. Kastikkeeksi sitruunalla ja ruohosipulisilpulla terästettyä kermaviiliä, niin johan on kesäinen tunnelma salaattilautasella.

Kaikkia edellä olevia kasveja voi myös silputa keittoihin, kastikkeisiin ja leivonnaisiin. Kasvien kanssa on kuitenkin oltava varovainen, niillä useilla on myös lääkinnällisiä tai allergisoivia vaikutuksia. Otetaan asioista selvää ja nautitaan luonnon antimista kohtuullisia määriä.

Jos perheet eivät tänä kesänä voi koronan takia matkustaa ulkomaille, niin hyvä vaihtoehto olisi kotimaan kasvien opiskelu yhdessä lasten kanssa, kirjastoista löytyy hyviä opaskirjoja.

Kori kainaloon ja luontoon!

Retki saareen.

Jäät ovat lähteneet

melkein.

 Tehin puoleisella rannalla näkyi pieniä lauttoja ihan rannassa.

Koskelot olivat jo tulleet.

Sulat on saatava ojennukseen kun kuvataan.

Kalliolla kaikkea jännittävää. Kuinkahan monta jäkälälajia tässäkin kuvassa on?

Onkohan tämä sulkasammal, olisi pitänyt nykäistä yksi sulka mukaan kotona tunnistettavaksi.

Olen usein ihmetellyt tämän  kivilaatan valtavaa kokoa. Jääkausikohan sen on rantakalliolle heittänyt, on siinä rytinässä palakin lohjennut. Miesvoimin  näitä lohkareita ei siirrellä.
 

Uusien omenapuiden leikkaaminen olikin retkemme varsinainen syy. Uimapaikalla kellui vielä jäälautta.