Jotenkin se taas luiskahti lapasesta, tuo lankahomma.

Jämälankoja vinksin ja vonksin monessa pussukassa, joukossa toki ehjiä keriäkin ja melko täysinäisiä myös.

 "Tarttis tehrä jotain" , sanoi entinen presidentti.

 Tuossa nyt ei enää ole tolkun häivää, tuumaa lankahamsteri, siis minä.
Päätin ryhdistäytyä.

Tilasin ensimmäiseksi tämän härpäkkeen, kahdessa päivässä paketti tuli ärrälle. Nyt jämäpussukat kaikki nurin lattialle ja eikun veivaamaan.

Kivaa hommaa, ja järjestystä syntyy. Jaa, miksi vanhanaikainen kerälle syrssääminen käsipelillä ei kelvannut? No, olisihan se kelvannut, mutta kun sattui silmiin tuo mainos. Täytyyhän sitä tukea kaikenlaista teollista ja kaupallista toimintaa, että saadaan talouden pyörät maassa pyörimään. Nih.

 On tässä vielä yksi hyvä syy, joka puoltaa tuollaisen teknillisen hankinnan oikeutusta. Nyt on helpompi vertailla noiden kerien lankamääriä ja lankojen riittämistä  seuraavassa jämälankatuotannossa. Näitä keriä on helppo purkaa sisältä ja päältä. Ensimmäiseksi käsittelyyn pääsevät nuo pienet nyssykät. Kaikki pienet langan pätkätkin ovat siististi nipussa, ne päätyvät iloisesti keikkumaan pipojen tupsuina.

Teen rinnakkain molempia sukkia.

Mitkään viralliset värisuorat eivät toteudu meikämamman tuotteissa, mutta lämpöä ja iloa niiden onkin tarkoitus tuottaa.

Ai että, on hyvä mieli kun sain tuon sotkun selvitettyä. Nyt saa vähän aikaa hykerrellä ja ihastella näitä värikkäitä mandalapeittojen viimeisiä jämiä.

Ihan innostuin näpyttelemään.

 

Tällaisena ankeana, harmaana, synkkänä ja pimeänä talvipäivänä kukat ilahduttavat, piristävät ja valaisevat koko huoneen kauneudellaan. Kliiviani ensimmäiset kukat avautuivat, laitoin kukan hetkeksi valohoitoa saamaan keittiön lampun läheisyyteen.

Googletin virallisia tietoja  kukasta, lainasin tuohon alle.

"Kliivia on narsissikasvien heimoon kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa. Wikipedia

 Clivia miniata"

 

 Lauantaina ja sunnuntaina oli taas BirdLifen:n talvilintujen bongaustapahtuma. Täällä meidän pihassa on urpiaisten parvessa viihtynyt yksi vaaleampi versio. Onkohan tuo samaa lajia vai olisiko joukkoon eksynyt tundraurpiainen?

 

 Yllättävän vähän näkyi tirppoja nyt kun olisivat päässeet oikein tilastoihin kirjatuksi. Kipakkana pakkaspäivänä siemen- ja pähkinäpöntöllä on paljon enemmän vierailijoita. Lumen alta paljastui vielä syöntikelpoista einestä. Tiklit ovat kauniita kirkkaissa väreissä, ikkunan lasi valitettavasti haalistaa näkymää.



Urpiaisia tänä talvena on näkynyt runsaasti, tosin nyt bongauspäivänä suurta parvea ei meidän pihalla näkynyt. Olisiko ruokintapaikalla hyppivällä oravalla ollut osuutta asiaan tai sitten jollakin naapurilla oli parempia eväitä tarjolla.



Lukupiirin helmikuun kirjaksi on valittu Martti Backmanin teos, jossa faktan ja fiktion muodossa kerrotaan itsenäisen Suomen kauheimmista tapahtumista.

Vähän nolona joudun tunnustamaan, että niistä Viipurin tapahtumista en ole ollut ollenkaan tietoinen. Olof  Laguksen tapauksesta olen jotain kuullut, mutta nyt Martti Backman tuo tapauksen niin inhimilliselle tasolle, että lukija tai kuulija ei jää sydän kylmänä kauhistelemaan, tapaus koskettaa syvästi. Sodan mielettömyys on aina yhtä käsittämätöntä. Miksi tavallinen ihminen voikin muuttua vallanhimoiseksi raakalaiseksi?

En lukenut itse kirjaa vaan kuuntelin sen Celianetin kautta. Palasin kirjan sivuille tarkistamaan muutamia kohtia jälkeen päin.

Selkeä-äänistä lukijaa on mukava kuunnella, samalla jää silmät ja kädet vapaiksi. Jotain helppoa käsityötäkin voi tehdä, sellaista jonka ohjetta ei tarvitse seurata paperista tai ruudulta.

Netistä valitsin kokeiluun tällaisen kuplaneule ohjeen, helppo ja kiva tehdä. Jämälankoja riittää.

Syntymäpäivänäni olin kovassa flunssassa, taatan hankkima kukka ilahdutti. Se onkin säilynyt täydellisenä jo pari viikkoa.

 Pihalla on ollut vaarallisen liukasta, päivällä hiekat ovat painuneet jäähän ja yön pakkanen jäädyttänyt polun luistinradaksi. Olen ollut yksin kotona perjantaista asti. Lähtiessään taata on kylvänyt hiekkaa tielle, mihin ne katosivat?  Hyvin olen täällä pärjännyt, puhelin on hihaan ommellussa taskussa aina mukana, avain kaulassa ja piikit kenkien pohjissa. Lisävarusteena postilaatikolle mennessä toisessa kädessä hiekkaämpäri ja toisessa piikkikärkinen kävelysauva.

*
Eilen illalla seurasin TV:stä vaalitulosten  laskentaa. Oli se mukava kun kaikki ehdokkaat olivat iloisia voittajia, Väyrynenkin hoki yhtä mantraa joka kuvassa, onneksi yhdestä pätkästä oli ääni pois.

Kansalaiset ja veronmaksajat tässä nyt voittivat kun uusia vaaleja ei tarvita. Säästyvät myös kalliit eläkerahat ja toimistokulut väistyvälle presidentille. Uusi päämies ei varmasti olisi tyytynyt samaan palkkaankaan Niinistön kanssa, mitään palkan alennuksia olisi suvainnut (maybe).

Demokratia on toiminut ja kansa on puhunut. Näinä aikoina ei ole helppoa olla presidenttinä, Niinistö on Jenninsä kanssa onnistunut hyvin tehtävässään. Onnea ja Jumalan siunausta Niinistölle ja perheelle. 

Haavisto ja Vanhanen olisivat varmaan myös olleet hyviä, naisehdokkaat kaikki melko nuoria vielä. Tuntematta ehdokkaita persoonakohtaisesti en voi enempää kehua kuin moittiakaan.

Tämä loppulitania on varmaankin pisin politiikkavuodatus blogissani kautta aikojen, mitenkäs tässä nyt näin kävikään. Enhän minä politiikkaa, en.

Nyt on taas niin perusteellisen paljon lintuja ruokintapaikalla, jasmiinipensas täynnä pikkuvarpusia.

Taas äimän käkenä ihmettelen.

Dropsin pääsiäiskalenteri avautui tänään 29.03.  Ensimmäisestä luukusta paljastui soman sukkaparin ohje. Videolla näytettiin kantapään kutominen. Voihan herttinen sentään, olenko kutonut seitsemänkymmentä vuotta  satoja kantapäitä ihan väärin? 😕

Olen kantalappua kutoessani nostanut aina ensimmäisen silmukan kutomatta, samoin kantalapun pohjaa kutoessani. Ohjeessa kudottiin kaikki silmukat, kantalapun reuna näytti suhmuraiselta. Ihmettelin myös miten voidaankaan kaksi nurjaa silmukkaa kutoa yhteen niin konstikkaasti, se toimenpide kun on helpointa kantalapun tuotantoprosessissa.😊

"Kukin taaplaa tyylillään", sanoo sananlasku. Toki jokainen saa sukkansa vääntää miten parhaaksi näkee, mutta sääli jos aloitteleva sukankutoja eksyy katsomaan vaikeimman jälkeen tehtyihin ohjeisiin.

Ei olisi kannattanut tuota ohjelinkkiä ollenkaan avata, utelias olin. Päätin kuitenkin jatkaa vanhaan malliin, sillä tyylillä jonka lapsena opin. Äiti opetti silmukat, mamma kantapään ja käsityönopettaja sukan kärjen.

Niinhän se on, että "vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia". Tässä maailman tilanteessa on aivan yks lysti miten kukin sukkansa kantapään puikoilla väkertää. Kutominen on kivaa ja lämmin villasukka vilujalan ystävä.

Lisäys 30.03.2017. 
Paras löytämäni sukan kantapään  teko-ohje on Suvikummun Marjalla. Tästä otin itsekin yhden vinkin käyttööni, sen silmukoiden poimimisen kantalapun reunoilta.

Vielä yhdet vanttuut.

Aili-lapasten neule on helppo ja hauskan näköinen. Helppo oppia ulkoa ei tarvitse montaa kierrosta mallipiirrosta seurata. Ohjeen löysin täältä.

*
Olen taas lukenut pitäjäläisten postauksia  Facebookista. Kaikille yhteinen huoli on terveyskeskuksen vuodeosaston sulkeminen. Tänään oli uutta toivoa antava uutinen liikkeellä, ehkä saammekin pitää vuodeosastomme.

Päivänkohtainen huoli on 01.12. karanneesta koirulista. Koira on nähty eri puolilla pitäjää, mutta se ei ole antanut ottaa itseään kiinni. Nyt on laitettu loukkuja ja ruokahoukuttimia, toivottavasti kiinniotto nyt onnistuu. Omistajilla on suuri huoli. En yhtään ihmettele kun itsekin käyn aamulla ensimmäiseksi katsomassa naamakirjasta josko olisi hauveli saatu onnellisesti kotiin.

*
Meillä on nyt molemmilla joulutukat valmiina, Auli- parturi/kampaajamme sai meistä oikein siistin näköisiä. Joulu voi tulla.

*
Illalla viemme postiin muutaman joulukortin sellaisille vanhoille ystävillemme joilla ei nettiä ole käytössä. Eilen vietiin joulukorttirahoilla hankittu joulupaketti kunnantoimistoon.

*
Pitäjäläisten omilla sivuilla on yksi hieno idea, jolle toivon hyvää menestystä. Uskoisin tällä idealla olla käyttöä muuallakin Suomessa.  Kopioin kirjeen tähän kun sivut ovat suljetut, en tiedä toimisiko linkki.

"Huippu idea!!👏😊
Alakoululle hankimme lahjoituksina valkoista/mustaa siistiä vaatetusta/juhlavaatetta. Esim. Kauluspaidat, suorathousut, tyttöjen valkoiset/mustat paidat. (Koot 1-5lk.) Jotta saisimme koululle oman pienen varaston ajatellen mm. Lucia-esitys, Adventti-esitys ja itsenäisyyspäiväjuhla. Koululta saisi tuolloin juhlavaatetta lainaan, jos kotoa ei löydy. Kenenkään ei tarvitse lähteä hankkimaan vartavasten! Koululla onnistuu vaatteiden käytön jälkeen pesu ja säilytys.

Puhuimme myös, että lapsiperheillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus lainata juhlavaatetta koululta, niin juhliin kuin esim. hautajaisiin.
- Kunhan saamme ensin kasaan jotain.
Lahjoitukset voi toimittaa suoraan alakoululle tai ottamalla vanhempainyhdistykseen yhteyttä, toimitus onnistuu myös meidän kautta."


 Idea on todella hieno. Lapset kasvavat vuodessa mahdollisesti useita senttejä, tuollaiset juhlavermeet jäävät usein yhteen käyttökertaan. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa ostaa monia juhlavaatekertoja esim. perhepiirissä tapahtuviin juhliin. Hieno idea on lainata vaatteita koulusta. Yhdenkään lapsen ei tarvitse jäädä kotiin puuttuvan juhla-asun takia.

En laita tähän yhteyshenkilön nimeä koska en ole häneltä lupaa kysynyt. Toivoisin kuitenkin, että tämä hieno idea leviäisi eteenpäin kun kaikki tiedämme valtakuntamme taloudellisen tilanteen kaikkine säästöineen ja leikkauksineen.  Annetaan hyvän kiertää!