Timanttisade.

 Täältä puun takaa sen ensin näin. Ihmeen ihanat jääkiteet tanssivat tuollaisessa "putkessa".

Koskaan aikaisemmin en ole tuollaista valoilmiötä katsellut, ainoastaan timantteja hangella ja oksilla.

Tavallisella kameralla tuota ihmettä ei pystynyt tallentamaan. Olisi pitänyt olla ehkä filmikamera, tuo oli kuin ilotulitus kirkkaalla aurinkoisella säällä. Lumikiteet suorastaan tanssivat ylös ja alas, miljoona pientä kipinää.

En ollut uskoa näkemääni todeksi. Oli pyydettävä kaveri katsomaan. Näetkö saman kuin minä? 

Yhdessä tätä suurenmoista näkyä ihastelimme monta minuuttia. Osa kuvista käytiin ottamassa ulkona parvekkeellakin, kun epäilin ensin ikkunalasin tekevän kepposia.

Olen pahoillani, että näillä kuvilla en pysty välittämään sitä ihmettä, jonka saimme kokea. Varmaankin tällaiselle valopylväälle jokin tieteellinen selityskin löytyisi, mutta minulle riittää tuo mielikuva timanttisateesta.

Illalla vielä valvoin ja mietin tuota kokemusta, olikohan tuo jokin merkki minulle. No, se selviää aikanaan. Mitään epämiellyttävää tunnetta siitä ei tullut, olipahan mukava ilotulitus syntymäpäivän kunniaksi. Saa nauraakin, minulla vaan on rikas mielikuvitus. On aina ollut.

Vuoden ensimmäinen yö ja päivä.

 

Yöllä satoi lunta suurina pehmeinä lumitähtinä.

 

Jouluvalot omenapuun alla.

 

Päivä valkeni tyynenä ja kostean sumuisena, lumipallot pysyivät oksilla.

 

Pihan tuija on kasvanut valtavaksi puuksi, siellä on tirpoilla suojaisat pesätilat kesällä.

 

 Toinen kamera antaa sinisiä kuvia. Ehkä olin pihalla sinisellä hetkellä. Yön ja aamun kuvat näyttävät musta-valkoisilta.

 

Vuosi alkaa puhtaan valkoisena, talvisen aamun kauneutta.

Marjakuusessa oli vain muutama marja, onneksi joku jäi kuvattavaksi. Nuo marjat ovat myrkyllisiä.

 

Historiallinen näkymä. Koskaan aikaisemmin ei tällaista ole nähty. Korona tyhjensi uudenvuoden konserttisalin Wienissä. Filharmonikot soittivat ilman elävää yleisöä. Kuva tv-ruudusta Yle 1.

Salamalla kuvattu oksa.

Runsaat pyhät ovat saaneet meikäläisen päivä- tai yörytmin ihan sekaisin. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään aamulla ja lisäksi päikkärit ja pikku torkut television äärellä. Näitä kuviakin tässä olen selaillut  vuoden toisena yönä. Yhtään ei nukuta vaikka kello on neljä aamulla, kahdelta heräsin ihan pirteänä. Kiinnostavaa katsella päivällä näitä öisiä puuhiani, ehkä ei sitten ihan skarppina olla oltu.😊
 

Uskallan kuitenkin painaa "enteriä" ja lähden nukkumaan. Tervetuloa vuoden toinen päivä,

Johan oli markkinat.

Kylällä oli eilen markkinat, olosuhteet olivat sellaiset, että jäin kotiin.

Aamulla sää näytti ihan hyvältä, mutta puoleen päivään mennessä taivas repesi,  satoi vettä ja rakeita taivaan täydeltä ukonilman säestyksellä.

Harmillista, että valokuvaan ei saa vangittua sitä sateen ropinaa.

Repale löi toista pyörryksiin.

Leon kanssa lähdimme katselemaan tuhoja. Onneksi en lähtenyt markkinoille, Leo olisi pelännyt yksin jyrinää.

Tuleekohan näistä vuonankaaleista enää mitään?

Porkkanatkin pitkin pituuttaan maan pinnassa.

Isoja olivat nuo rakeet.

Rännin alla on sumaa, ei ehdi viemäri vetämään kaikkia papuja sisuksiinsa.

Takapihalla nousee jo ensimmäisiä sieniä. Näissä möllyköissä on joku lehtokotiloita kutsuva haju, viimeksi sateen jälkeen poimin tästä ympäriltä 41 kotiloa, tosin raekuuro sai nyt kotilotkin häipymään. En tiedä mitä raatosieniä näistä kasvaa, ei kannata hävittää, jos noin hyvin kotiloita houkuttelevat. On tehtävä ratsia heti sateen jälkeen tai myöhään illalla.

Kaikenlaista roskaa tuolta yläilmoista rakeet toivat tullessaan. Enää ei voi sateesta sanoa entiseen malliin, että "sataa puhdasta puurovettä".

Liukasta tuolla nurmikolla oli ja me sentään olimme myrskyn reunamilla.

Onneksi tänään paistaa jo aurinko.

Uutta puhdasta lunta.

Hauskinta talvessa Leon mielestä on  lumen pluukaus taatan kanssa.

Mikähän olisi oikea hetki hypätä?

No nyt, onnistuin nappaamaan yhden.

Vieläkin korkeammalle.

 Eikö enää tupsuteta lunta?

No sama se, kuljen kuitenkin perässä jokaisen kolavarvin.

Mamma siellä kuistilla kameran kanssa säheltää, ravistetaanpa enimmät lumet kuvaajan kintuille, olisi nyt onnistunut kuvaamaan hienon volttini sivukautta kiertäen. Video, mamma, ota videolle.

Vielä kun saisi jotain mukavaa murua kuppiin ja toiseen vettä, sen jälkeen voisikin koko porukalla vetäistä pienet päivänokoset.

Mieluisaa tekemistä.

Tässä vähän selitystä missä mamma on luuhannut. Surffaamassa netissä kera koukun ja kerän.

Lumihiutaleita ei  ole näkynyt, on tehtävä niitä itse. Näin pääsee hiljalleen eläytymään joulun tunnelmaan. Lumikiteissä on kuusi sakaraa, näin on minunkin virkkaamissani. Netistä löytämistäni tähdistä muokkasin sakaroiden lukumäärän oikeaksi, useimmissa lukumäärä olikin kuusi sakaraa.

On niin pimeä päivä, että kuvia otin myös pihalla vesisateessa.

Kaikkiin joulukoristeisiini on idea ja pohja joltakin nettisivulta, kaikki ovat olleet ilmaisia malleja, ainakin niin luulen. Kuvien perusteella olen virkkaillut, en ymmärrä ulkomaankielisiä ohjeita ja lyhennyksiä. Uskomaton määrä lumikiteitä on postattu netin sivuille, varmaankin kaikki kommervenkit on jo kertaalleen käytetty. Vaikeaa olisi keksiä ihan tuliteriä uusia malleja.

Hauskaa on ollut.   Jännittävää kokeilla uutta ideaa.

Tähän löysin idean Dropsilta, omia versioita sitten mielialan mukaan.

Pieniä kuusia, viimeistelyt vielä vaiheessa. Harkitsen vielä virkkausteni tärkkäystä, ehkä jätän tällaiseen luonnontilaan.

Sydämiä, sydämiä, sydämiä olla pitää.

Tämä on lempparini. Taisin sen jo kuvata aiemminkin.

Silloin kun olin nuori, käytettiin kankaisia nenäliinoja. Innokkaana virkkaajana väkersin näitä aikamoisen pinon. En ole raskinnut poiskaan heittää. Keksin näille uutta käyttöä kuivattujen yrtti ja sieni lasipurkkien "kansina". Liinan alla pysyvät kuivina ja rapeina.

Pihapuu 10.11.2015

Lisää kuvateksti

Vanha keittiövaaka on jo tullut täysin palvelleena eläkeikään, on aika uuden ja tehokkaan. On vaan taas sellainen kommervenkki, että ohjekirjan kanssa tähän on tutustuttava. Voihan juukeli, ensin taarataan kippo ja sitten ainekset kukin vuorollaan, grammoina näyttää puntari, tarvittaessa myös unsseina ja paunoina. Vaaka ilmoittaa myös litroina, jos ilmoitat punnitsevasi vettä. Nyt jo epäilen suuresti, että kestäneekö tuo tietovehjepuntari yhtä monta vuosikymmentä kuin tuo vanha palvelija.

Näppituntuma on kuitenkin se nopein ja varmin mittari, johon olen tottunut luottamaan.  :-)

  Enkelimuki täältä. saa nyt olla mittavertailussa tämän uuden vaa´ an kokoa ihmetelleelle.

Lokakuun käsitöitä.

Sukkahommat on hyvä aloittaa varovaisesti junasukilla.
Laitan vielä ohjeen linkin tähän.

Ihastuin tähän sukkamalliin ja päätin kokeilla. Onneksi en aloittanut mallin mukaista polvisukkaa,päädyin nilkka sellaiseen.  Huomasin, että tämä ei ole minun juttuni. Yksi lanka riittää, onnistuin sotkemaan näillä kahdella kutileeni moneen kertaan. Tuo raidallinen pohja on kiva.  Värit suloisen herkulliset.
Ohje täältä. 

Reeta on pieni 12-vuotias tyttö, joka on sairastanut jo viisi vuotta leukemiaa. Ystävät haluavat nyt tehdä jotain.  Alla on linkki, käy lukemassa lisää.
Reetan pöllöt 

Pöllöt ovat "omasta päästä",  iloisemmat jämälangat ehdin jo virkata peittoihin.

Pöllöjä voi toimittaa Nuorisotalo Sputnik,Virastokatu 6B,84100 Ylivieska -osoitteeseen.
2. 11.2015 on isompi tapahtuma, sinne nämä pöllöt nyt lentävät. Sydämmellisesti toivon Reetalle paranemista ja onnellista elämää.
 

Eilinen ilta vierähti kokonaisuudessaan kirjaimellisesti netissä. Löysin kerän pumpulilankaa ja päätin kokeilla lumikiteiden virkkausta. Yksi kun tuli valmiiksi, niin seuraava kiva kuva löytyi. Sen tässä opin, että kunnollista lankaa kannattaa ostaa ja reilun pitkät lenkit kuuseen ripustamiseen. Tähtiäni ei ole mitenkään tärkätty, ainoastaan vähän silitelty. Surffasin niin monella tähtisivulla, että enää en muista mistä kukin tähti on peräisin.

Kuvan pipot lähtivät jo viimeviikolla Lahteen.
Lahdessa näitä sytopipoja Päijät Hämeen Keskussairaalalle välittää  https://www.facebook.com/PitsiPalmikko