" Kaskisavuun laaksot verhouu"

Runoili Eino Leino.

Täällä on tänään poltettu Suomen 100-vuotis juhlakaski, viime kesän sateet siirsivät tapahtuman tälle kesälle. Metsä onkin nyt ihan rutikuiva.

Me vähän myöhästyimme kun kaskenpoltto Vesijaolla olikin edennyt ennakoitua nopeammin tähän viertämisvaiheeseen. Uusi sanakin opittiin "viertäminen".

Lämmintä hommaa, vettä tarvitaan.

Paljon vettä tällä kelillä.

Näin hienosti vaativa homma pysyy hallinnassa.



Kaskenpolttajan perinnejalkineet lötöt. Jalkaan ensin kastellut villasukat ja pohjaksi tuohiset löttöset pauloilla kiinni.

Tämä kaskenpoltto on  Metsähallituksen tutkimustyö.

Juhannuksen jälkeen kaskimaan tuhkaan sylkäistään kaskinauriin siemenet ja syksyllä kylvetään ruis. Olisi mukava päästä katsomaan näitäkin tapahtumia.

Mahtava kaskisavun tuoksu viipyilee vielä paidassa. Nuuhkaisen onnellisena, että sain vielä tämänkin kokea.

Lehtikuusikujasta kantokujaksi.

Maanantaina aamuhämärissä alkoi moottorisaha laulaa loppulaulua satavuotiaille lehtikuusille.

Tästä toimenpiteestä kuntalaiset ovat keskustelleet yleisönosastoissa, Facebookissa ja kahvipöydissä jo pitkään.  Toiset vaativat Kankaantien historiallisten puiden säästämistä ja toiset pitivät vanhoja puita niin vaarallisina, että nurin vaan. Tämä tien alue on kunnan omistuksessa ja kunta on vastuussa jos jotain sattuisi.

Minulla ei ole äänioikeutta tuossa asiassa, kun en kyseisen tienvarren asukas ole, enkä tiedä tapauksen tiimoilla käydyistä keskusteluistakaan kuulopuheita enempää. Vaikea asia kunnan päättäjillä.

Onneksi meille jää vielä jotain kaunista näytettävää kylässä vieraileville turisteille.  Näistä kuvan neljästä puusta jatkuu ( tästä kuvaajan selän taakse ) lehtikuusikuja Saksalan kartanoon  ja myös Kuusikuja sataman suuntaan, tämä alue kuuluu Saksalan kartanolle. Satamasta alkava suosittu Nuijamiesten vaellusreittikin kulkee kappaleen matkaa tällä kujalla, kaunista historiallista aluetta.

Vankan näköisiä pöllejä

.

Ensimmäisen puun vuosirenkaita laskettiin, satavuotiaaksi todettiin komea puu. Keväällä moni paluumuuttaja pikkuinen ihmettelee kotipuun katoamista. Jostain mielen syvyyksistä pulpahti esille yhden kirjan nimi, "Ja pesäpuu itki".

Kunnanjohtaja on kertonut, että uudet isokokoiset lehtikuusen taimet istutetaan kaatuneita korvaamaan. Ehkä sitten Suomen 200-vuotisjuhlien kunniaksi on niiden vuoro väistyä.

Kymmenen pisteen kauppakassi.

Tällä viikolla on taas mediassa kauhisteltu valtamerillä lilluvia jättisuuria jätelauttoja, jotka koostuvat pääasiassa muoviesineistä esim, kasseista. Asiaa on tutkittu Suomessakin, suositus olisi päästä muovisten kertakäyttökassien kulutuksessa 40 kassia per henkilö vuodessa. Tähän lukuun ei lasketa niitä pieniä rullasta revittäviä hedelmäpusseja.

Meidän perheessä marketeista ostetaan kassi ainoastaan poikkeustilanteessa, ei taatusti tule kahdeksaakymmentä kassia vuodessa. Olen kokeillut erilaisia kangaskasseja ja joskus ostanut paperikassinkin, mutta mielestäni paras on tällainen reilun kokoinen tukeva laukku, joka pysyy tavaroita pakatessa hyvin pystyssä ja avoimena. Kestää ehjänä pienen perheen käytössä ties kuinka pitkään. Pidän huolen, että meillä on näitä aina autossa valmiina heräteostoksienkin varalle.

Teksasin tuliaisina sain mm. tällaisen oikein mieluisan Downton Abbey kassin. Tätä olen mieluusti kanniskellut markkinoilla ja marketeissa. Kiitos veli ja vaimonsa, joka aina keksii jotain kivaa tuliaista, persoona kohtaista siis.

 Mietinkin tuossa, että minkälaisen kassin voisi valmistaa suomalaisista tv-sarjoista tai elokuvista. Salkkareita en voisi suositella kun en ole katsonut sarjaa ollenkaan, olisiko Kotikatu tarpeeksi vanha? Suomalaiskansallisen kassin voisi saada Tukkijoella elokuvasta tai ihan omaa luokkaansa olisi Uuno - leffat.  Hauskan kassin saisi myös Pekka-puupää ja Justiina elokuvista. Minulle passaisi oikein hyvin joku Kulkurin valssi tai Rosvo Roope kassi.

Tässäpä ilmainen vinkki  suomalaisille kassintekijöille. Olisi vähän vaihtelua Ikean sinisille kestokasseille.



Tyttäreni kanssa vietimme eilen mukavan päivän ihan vaan tyttöjen kesken. Saimme hienon sään, Päijänteellä oli ihan tyyntä. Kävimme keräämässä vähän mustikoita, uimme saunarannassa ja lähdimme vielä vähän retkeilemään saaren ihmeitä ihastelemaan.

Kaunis pieni vene kiitää kohti maantietä.

Sinne se venho hävisi tienpenkkaan ja sieltä se putkahti esiin tien toiselta puolelta.

Näin hieno fillari oli talutettu kahvilan pihaan Lahdessa.

Pieni pyörähdys vielä pihalle kotiloratsiaan.

Mukavaa elokuuta kaikille.