Omenan ja syreenin tuoksua.

Kesän alussa saamme nauttia kukkien runsaudesta kun puut ja pensaat kukkivat.

Ottamani kuvat eivät mitenkään pysty välittämään näitä kukkien todellista kauneutta.

Eilen oli torilla ensimmäinen kesätapahtuma. Ostin ternimaitoa, ihanaa herkkua.

Tämän kuvan jo hylkäämässä, kun tuo valkoisen kukan kuvaaminen ei oikein onnistu. Huomasin sitten tuon hyttysen, joka välttämättä halusi ehtiä valokuvaan.

Kaikki kukkien kuvat ovat meidän pihalta.

 

Voikukkapäivät.

Koskaan aikaisemmin en ole valmistanut voikukista hilloa tai marmeladia, nyt tein.

Hyvää siitä tuli ja makeaa, yksi teelusikallinen riittää paahtoleivälle.

Talven varalle keräsin kukkia pakastimeen, rasioihin ja minigrippusseihin. Talvella sitten kaikkein pimeimpänä aikana pudotetaan yksi kukka aamulla smoothieen, otetaan siitepölyt ja hunajat talteen.

Valuutin valmiista hilloliemestä melkein kaikki kukkien terälehdet pois. Ne päätyivät keksitaikinaan. Keksin päällä on voikukkahilloa.

Viime hetkellä ennen tölkitystä lisäsin kuumaan hilloon tuoreita keltaisia terälehtiä, ihan vaan ulkonäköä antamaan. Hilloon siis, omaan näkööni ei enää pysty vaikuttamaan superhillollakaan.😊

Olisin niin mielelläni solminut näistä päähäni kranssin, niinkuin silloin lapsosena, mutta en kehdannut.

 Voikukka on kokonaan syötävää. Juuresta saa kuivattamalla hyvää teetä. Lehtiä olen lisäillyt viherjauheeseen.

Hopi, hopi, kori käteen ja niitylle.

Viehkosti versoo.

 

Vihreä maistuu aina.

Ihan vaan uteliaisuuttani tilasin tällaisen vesiviljelyruukun versojen kasvatukseen. Onhan tuo muotoilukin linjakas ja soma, eikä valloita paljoa tilaa pöydällä.  Versot nousivat tässä ensimmäisessä kokeilussa pintaan kukin omaan tahtiinsa.  Hyvä niin, tästä vaan salaattiin  tai leivän päälle kiireisimmät piipat. Puhtaita taimia ja taatusti tuoreita.

 Tilasin täältä.

Tuo vesiviljely ideana on varmaankin hyvä, mutta eipä tuosta tötteröstä olisi paljoa iloa isossa perheessä.  Meitäkin on vain kaksi ja versoja riittää vain koristeeksi. Onneksi ruokakaupoissa myydään matalakasvuisia salaatteja ruukkuineen päivineen. Ne ovat hyviä pimeinä talvikuukausina kun luonnosta ei tuoretta vihreyttä löydy.

Näitä salaattiruukkuja on myös kahdelle salaatille tai yrtille.

Seuraava erä on valmiina ja herneversotkin venyvät mukavasti, eivät ujostele vaatimattomassa kierrätysrasiassaan.

Syötävän hyvää.

Ihaillaan nyt vielä näitä, pian tuleekin jo runsaudenpulaa kun vuohenputket lykkäävät vartta sopivissa ja sopimattomissa paikoissa. Näitä miettien ja toivoen, pysykää terveinä.

"Tarttisko tehrä jotain?"

Tarkoitan nyt tuota maailman pelastamista muoviroskalta. Meillä lajitellaan roskat. Kauppakassit ovat isoja kestokasseja tai  olen ommellut niitä jäännöstilkuista. Muovikassi ostetaan vain erikois tapauksessa.

Eläkeläisetkin voivat tehdä jotain, -mietitään. Koska ravintotietäjät ovat suositelleet maitotuotteita  osteoporoosin estämiseksi, niin olemme aamuisin syöneet hapanmaitotuotteita saadaksemme myös vatsantoiminnalle hyödyllisiä maitohappobakteereita. Minulle viili ja isännälle jogurtti, päälle marjoja. Olemme tuottaneet muovijätettä viikossa 14 kippoa ja 14 peltikantta, alumiinia kai ne ovat.  Missähän se kalkulaattori onkaan?  Vuoden aikana meiltä kahdelta tulee pelkältä aamupalalta 728 pientä purkkia muovijätettä.

Nyt on tehty näin. Ostetaan tölkki rasvatonta piimää, otetaan pakastimesta marjoja, omenanlohkoja, kurpitsanlohkoja ja hedelmävadista lisuketta jos siellä sattuu  jotain olemaan. Blenderi onkin jo jatkuvasti käden ulottuvilla, sinne marjat ja 2 dl piimää päälle. Surautetaan aparaatti käyntiin ja terveellinen  smothie on valmiina. Puolikas banaania pehmentää viinimarjojen kirpeyttä. Tarvittaessa seosta voi laimentaa mehulla tai vedellä.

Kuvaan pääsi  joulukuun alussa ostettu joulutähtikin. Ihmeen kauan on säilynyt kauniina, punaiset lajikumppanit päätyivät kompostiin jo viime vuoden puolella.

Viime kesänä ompelin kauppakasseja.

Mietintämyssy päähän, mitähän tottumusta seuraavaksi muutamme?

Marjatilalla käynti

Unohdimme ostaa mansikoita Sysmän torilta. Onneksi, niin voisi sanoa, koska nyt osuimme kotimatkalla erikoisen hienolle tilalle. Kyltti tien varressa sai meidät poikkeamaan sivutielle.

Tulimme Vilppulan tilalle Asikkalassa. Vadelmatkin jo kypsyvät, ihan epätodellisen hienoja ja kauniita marjoja.

Vadelmat kasvavat tunneleissa sateelta ja tuulelta suojassa. Pölytyksen suorittavat ensin kimalaiset ja senjälkeen tulevat mehiläiset. Vadelmahunajaa onkin ehkä jo ensi viikolla tilalla myynnissä, uusi retki Asikkalaan siis melko pian.

Tilamyymälän piha on suunniteltu viihtyisäksi, tästä saa napata maistiaisia suoraan pensaasta.

Pihan vanha aitta oli vähän sivummalla, valitettavasti tsuumaus vähän epäonnistui. Aitta on kuitenkin hieno.

Ostokset olivat mitä makeimmat ja talonväki mukavaa ja ystävällistä, jaksoivat minullekin vastailla hölmöihin kysymyksiini. Olin niin innoissani näkemästäni, en ole koskaan osannut edes kuvitella näkeväni näin hienoa vadelmatarhaa.

Aurinko ja mansikat tekevät kesästä täydellisen. Tänään maistelimme ostoksiamme omalla pihalla.

Vielä hetki pientareella.

Sylkikaskas piilottelee siellä peurankellon lehden alla.

Ensimmäinen mansikka kypsänä oman kasvihuoneen ruukussa. Mansikkamätäs ( otettu pois ruukusta ) säilyi talven yli kasvimaalla lavassa kuusenoksilla peitettynä, lumikin olisi ollut hyvä suoja, mutta sitähän ei viime talvena paljoa täällä meillä nähty.

Yhden pyhäpäivän aikana näimme taas niin paljon kaikkea kaunista, eipä täältä kauaksi tarvitse matkustaa kun elämyksiä löytyy läheltä ja naapurista.
Marjakausi alkaa, ihanaa.

Lounaalla Krookilassa

 Kävimme Naantalissa tapaamassa serkkuani, joka oli saanut viime viikolla sydämeensä tahdistimen. Hyvin näytti sydän nyt pelaavan.  Hieno juttu.

 Serkkuni ehdotti lounasta Krookilassa,  emme olleet aikaisemmin täällä käyneetkään. Haluaisimme tulla tänne uudelleenkin kesällä, silloin samassa pihapiirissä on avoinna myös Wanhat Kupit kahvila.  Tehdään pieni kierros Krookilan pirtissä ja kurkistetaan peräkamariinkin.

Tässä vanhassa rakennuksessa on paljon nähtävää, kannattaa poiketa ihailemaan menneen maailman esineitä.

Mainoskatko

Olen tehnyt hankintoja Positiivareiden puodista. Tilaus kävi kätevästi netin kautta. Nyt sujuu paitojen viikkaus kuin tipulin tanssi.  Paita vaan viikkarin päälle ja kolme taittoa, siisti homma. Hain kaapin kätköistä epämääräisen kokoisia paitakasoja. Kaikki ovat nyt nätisti ojennuksessa. Tuli paljon tilaakin hyllyihin.

Tehdessäni tilauksen ennen  ystävänpäivää, sain kaupantekijäisiksi myös pikkuviikkarin samaan hintaan. 

Tilasin myös nätin päivyrin ja ystävän vihkosia.  Päivyriin on mukava kirjata tärkeitä tapahtumia tai ihan muuten vaan hauskoja juttuja.

En oikein uskonut tuohon viikkarin mainokseen, mutta nyt olen iloinen, että tuo hankinta tuli tehtyä. Suosittelen Viikkaria, se on oikea hyvänmielen viikari.

Lisäys eiliseen tekstiin.   Viikattuani ison pinon paitoja huomasin, että olin asetellut paidat viikkariin väärin.  Olisi pitänyt asetella kaula-aukko viikkariin päin, selkäpuoli ylös. Siis päinvastoin kuin  kuvassa. Eihän tuo kaapissa mitään haittaa, mutta nyt ei näe kaula-aukon mallia ilman kulman nostoa. Olin niin innoissani tuosta kätevästä systeemistä, että järjenkäyttö unohtui.

Tästä se alkaa helmikuu.  Positiivarien puoti löytyy täältä.

Sitten asiasta kolmanteen.  Siirrytäänpä keittiön puolelle.

Pentti Oskari Kankaan perjantaireseptejä on nyt kerätty kansien väliin. Oskarin hauskoja juttuja on mukava lueskella vaikka ei kokkaus kiinnostasikaan.  Ruokaohjeet ovat helppoja ja terveellisiä, mitään krumeluureja Oskari ei harrasta. Lähes kaikki kirjan reseptit olen kokeillut ja mies on testannut makuja, itse en voi viljaa sisältäviä ruokia syödä. Minulle on jäänyt sitten kuvaaminen.

Pentti Oskarin kirjaa voi tilata täältä  Huomasin juuri linkkiä hakiessani, että tammikuun aikana tehdyt keittokirjatilaukset toimitetaan 0-postimaksulla. Kannattaa myös tutustua Herrankukkaron perjantaireseptiin täällä.