perjantai 5. helmikuuta 2016

Kaikki munat somassa korissa.


Minulla on tavallisessa  kaapissa aina muutama tipantekele huoneilman lämmössä odottamassa yks` äkkiä yllättäin tulevaa leipomisinspistä. Jääkaappimunat eivät vaahtoudu yhtä helposti kuin huonelämpöiset.

Korin sisään on maalattu valkoisella puolikas munakennoa pitämään munia ojennuksessa.

Tämä kori on nyt valmistettu kaappimunille. Suunnitelmissa on, tai siis jo koukun päässä, pääsiäiseksi näitä samoja koreja kuudelle ja kahdelletoista munalle keltaisesta, vihreästä tai kirjavasta kuteesta. Tavallisten munien lisäksi näissä voisi pöytään laittaa myös suklaamunia.


Eilen illalla kun en heti saanut unta kehittelin mielessäni jotain hienoa idea ja päätin kirjoittaa siitä tänään blogiini. Mitähän se mahtoi olla?  No, ehkä se tulee mieleeni taas illalla, otan yöpöydälle kynän ja paperia.

Hyvää viikonloppua!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Toipumassa sappikohtauksesta.


Voimat katosivat ihan tykkänään tuon kamalan kohtauksen mukana.  Olen vaan istunut kotona virkkaamassa. Mitään muuta en olisi jaksanutkaan.  Kun saa käteensä lankakerän ja koukun pysyvät ajatukset pois kipuilusta.

Virkkasin vielä toisenkin pötkylätyynyn, meitähän on kaksi.

Pipo paksusta langasta menee seurakunnan käsityökerhon hyväntekeväisyyskoriin. Minulla onkin jo pieni laatikollinen valmiina helmikuun kerhoiltaan valmiina, silloin päätetään mihin käsityömme viedään.



Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä.

Olen  viimepäivinä kauhistellut tätä nettiä, niin hyvä kun se onkin, tarkkana täytyy olla. Viime viikolla etsin netin kautta yhtä virkkausohjetta. Löysin oikein kauniin mallin ja kopioin kuvan itselleni. Järkytykseni oli suuri kun klikkasin ohjeen auki, niin sieltä ei tullutkaan virkkausvinkkiä vaan jouduin aika kauhealle pornosivustolle.  Kääk.  En ole varmaankaan koskaan löytänyt delete- nappia niin nopeasti. Kauheaa mitä hämäystä.  Millä ihmeen keinolla vanhemmat enää pystyvät nuoriaan suojelemaan tuollaiselta saastalta, ei kai millään?

Toinen mielenrauhaani järkyttänyt tapaus sattui omassa sähköpostissani. Minulle oli tullut toiselle henkilölle kirjoitettu e-maili.  Siinä sitten mietin yön yli jatkanko viestin eteenpäin vai lähetänkö takaisin lähettäjälle.
Jäin kaipaamaan ihmisten välistä kunnioitusta ja arvostusta. Tarinan opetus on, tarkista vielä kerran ennenkuin painat "lähetä" nappulaa.


Lappu päivässä projektini jatkuu nyt kahdella rintamalla, tämä Afrikankukka ja riemunkirjava.  Mihin joudunkaan näiden peittojeni kanssa? Ei näitä taida kukaan ostaakaan, kalliiksi tulisivat lankojen hintojen takia.  Tekemisen ilo on kuitenkin minulla.



Opettelin taas uuden virkkausmallin. Tavallaan tämä on ihan tuttu, olen vaan erilaisilla silmukkaryhmillä tämän toteuttanut.



Riemunkirjavia on jo melkein yhden peiton verran lappuja valmiina. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, on hulvatonta antaa vaan mennä. Ottaa sen kerän, joka sattuu lankasäkistä ensin käteen osumaan.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Oli se taas niin "pal kauhiaa".


Keskiviikko oli vuoden masentavin päivä ja jatkoa seurasi illalla sappikohtauksen muodossa. Koko yö oli kaamea, kumpikaan meistä ei voinut nukkua.

Vieläkin on niin auterinen olo, ei ole voimia mihinkään. Yritän pitää ajatuksia pois vatsan murinoista ja puuhata jotain verstaallani.  Tuolit saavat nyt uudet päälliset.


Lampunvalossa otetut kuvat ovat vähän, no, en viitsi sanoa mistä ovat kotoisin. Siis, ei mistään.


Täällä oli jonain päivänä luntakin.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uutta ideaa ontelokuteen käyttöön.



Iloksi innokkaille virkkaajille.



  Meillä on ollut jo monta vuotta saunassa lauteiden takaseinällä  Ikean tuolinpäälliset, kuvakin on viimeisenä. Ne suojaavat saunan seinää likaantumiselta  ja tietenkin kylpijän selkää, eipä tunnu kuumalta seinän laudat. On mukava nojata tällaiseen puuvillaiseen taustalevyyn, nauttien makoisista löylyistä. Tämä levy voisi olla pitkä yhteneväinenkin, mutta näitä erillisiä on helppo tarpeen mukaan vaihtaa ja laittaa pesuun.
 
En ole missään saunassa nähnyt tällaisia aikaisemmin, joskus jonkun ohuen pellavaisen muistelen nähneeni. Ihmisille pitäisi luoda uusia helppoja ideoita. Innokkailla virkkaajilla ja heidän sukulaisillaan taitaa jo olla kori- ja mattokiintiöt täynnä. Nyt vaan somistamaan saunojanne.
Virkkasin muutaman prototyypin. Meidän saunassamme nuo palaset riippuvat miehen laittamien puisten  nappuloiden varassa. Paloja on  kolme samanlaista kerrallaan, on sen kokoinen sauna. Näitä lappuja voi käyttää myös peflettinä.
 Tyylikkäältä näyttää pelkillä puolipylväillä virkattu pala.
Olen mielihyvällä pannut merkille, että nuoretkin ovat nykyään innostuneet virkkaamisesta. Tällaisella helpolla työllä olisi mukava aloittaa, tulisi nopeasti valmista jälkeä.


Tämä virkkausmalli näyttää vohvelikankaalta.  Otin tuolta pimeältä saunan seinältä yhden kuvattavaksi parempaan valoon.



Tässä kokeilin pajuneliötilkkua, suunnitellut Willow 'Paju' Jan Eaton, 200 crochet blocks for blankets, throws and afghans.


Valmista palaa kannattaa vähän venytellä kuosiin, vähän samoin kuin virkattuja lumikiteitä tai granny square tilkkujakin.


 


Tämä on se Ikean tuolinpäällinen, joka meillä on saanut uuden viran. Toiminut hyvin monta vuotta. Ontelokuteesta virkatut seinänsuojukset ovat pehmeämpiä pesukoneessa.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Saukko tai minkki, siinä pulma.


Tämä vilkas vikkelä on kuvattu ikkunasta. Luonto elää kovista pakkasista huolimatta.


Olen innolla  virkannut isoäidinneliöitä, tammikuun kiintiö on jo täynnä.

Tunsin tarvitsevani tukea selkäni taakse. Tämä seiskaveikasta virkattu pötkylä tuntuu ihanan lämpimältä selän takana.  Valitsin tuon korivirkkauksen kun se tuntuu tiheämmältä pelkkiin pylväisiin verrattuna. Tuon linkin pitäisi ohjata Dropsin virkkauskouluun.


Sunnuntaina kuuntelin vaihteeksi radiota, kun yksi äänikirja tuli jo loppuhuipennukseen asti kuulluksi.

Välillä musiikki hivelee sielua uskomattoman ihanasti. Nykyään tulee usein huonosti valmisteltuja musiikkiohjelmia, niistä tulee vain paha mieli. Kiroilemalla ja hölmöjä vitsejä kertomalla yritetään olla hauskoja  ja niin fiksuja.

"Riston valinta" ei ole sellainen ohjelma, kaukana siitä. Risto osaa kertoa kiinnostavasti valitsemansa musiikin taustoista, aikakaudesta, henkilöistä ja ylipäätään vaan ajankuvauksesta soitettavan musiikin aikakaudelta.
Ristoa kuuntelee mielellään vaikka hän kertoisi levyjen lomassa ihan vaan oliiviöljystä.

Tämä viimeisin Riston valinta  oli mielenkiintoinen siitäkin syystä, että nykysuomella sanottuna "hän kilautti kaverille". Puhelu meni Espanjaan viisaalle ja miellyttävä-ääniselle Liisa Väisäselle. Koska oma sivistystasoni tiedonportailla on melko vaatimatonta, etten sanoisi olematonta, nautin kuunnella viisaampieni jutustelua.

Keskustelun aiheena oli symboliikka, kiinnostavaa. Toki tiedän, että on muutakin symboliikkaa kuin ohiajavan maantiekiiturin takapenkiltä perintöprinssin näyttämä keskisormi eli keskari.
En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi sellaistakaan arkipäivän asiaa kuin liikennevalot. Mistä tulee väri punainen, keltainen ja vihreä.  Nyt sen tiedän. Olen jo välittömästi aloittanut tarkkailla symboleja, niitä näkee netissäkin rajattomasti.

Jokapäiväinen esimerkki Facebookista, jonka vasta nyt huomasin, monta vuotta naamakirjaa selanneena. Avatessani etusivuni huomaan kaverin tai kaverinkaverin linkittäneen kuvan tai artikkelin. Yes, kannattaako klikata auki? Jos koneellesi on lisätty WOT selainlisäke, niin valinta on helppoa.  No, katso symboli! Vihreä pieni pallo otsikon perässä kertoo, että voit mennä turvallisesti tyydyttämään uteliaisuutesi tai tiedonhalusi. Keltainen pikkupallura tass kehoittaa varovaisuuteen, eli ei kannata ottaa riskiä. Liikennevaloissakin keltaisella jäämme vaan odottamaan uutta viestiä.  Punainen ilmoittaa vaaran, älä avaa punaisen pallon linkkiä.

Jaaha, mitähän symboleja näistä isoäidinneliöistä löytyisikään?






Tänään tapahtui sellaistakin, että joudun ajattelemaan Scharlett O´Hara:n tavoin; "Mietin sitä vasta huomenna." Ja nyt ei ole kysymys saukosta tai minkistä.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Pieni hiljainen hetki.



Aurinkopullon luoja Helena Tynell kuoli 97-vuotiaana 18.tammikuuta 2016.

Elämäntyötään kunnioittaen.


torstai 21. tammikuuta 2016

Tiistaina


Kahlasin iltapäivällä lumessa rantaan, ei täällä paksua hankea ole, ehkä n. 10 - 15 cm höttöä lumipuuteria. Pakkasta oli vain -18 astetta. Huivi suun edessä uskalsin lähteä ulos.

Sisällä ikkunasta katsoen näytti joki jäätyneen, täytyihän sitä ihmettä lähteä katsomaan.


Rannassa näin, että nuo mustat läiskät jäällä ovatkin vettä, joista kuvastuu laskevan auringon kajo.


Tänään on taas paljon kylmempää  -24,5 astetta. Autolla kävimme uimahallilla ja kirjastossa. Lähes yksin sai kauhoa altaalla, liekö pakkanen karkottanut uimarit.

Lintuja on ruokittu ja toivotaan, että selviäisivät   hengissä talven yli.  Pikkuisen nauratti kun katselin harakkaa koivun oksalla, se oli niin pulskan näköinen kuin pulu Luxemburgin puistossa.

Talvinen luonto on niin kaunis ja lumi puhtaan valkoista. Toivottavasti jo viikonloppuna pystyy lähtemään lenkille.  "Säärohveetat" ovat lupailleet lauhtumista.