perjantai 6. toukokuuta 2016

Ihanaa kevättä.




Keltavuokon siirto onnistui sittenkin. Viime kesänä sitä ei näkynyt, mutta juuri oli kuitenkin säilynyt. Anjalle tiedoksi kiitosten kera, että tallella  kukka on, tai niitä onkin nyt kahdeksan tainta.


Tätä kotiloriesaa taas riittä koko kesäksi. Tammenlehtien alta löytyi oikea yhdyskunta. Näillä nilviäisillä ei taida luonnossa olla minun lisäkseni muita vihollisia. Tällaisia tulokkaita eivät vanhat paikalliset varikset ja harakat ymmärrä ruokana käyttää.


Scillan kukkia on valtavasti, ei tuolla nurmikolla nyt raski kulkea.






Mandalat saivat tällä viikolla kuusi uutta kierrosta.

Uimavedet lämpenevät vauhdilla, Kirkkolammi 15,1 astetta 05.05.2016.

torstai 5. toukokuuta 2016

Taidemuseossa


Näitä kuvia olen  pantannut kun kaikkea muuta on ollut näin kevään tullessa  kohinalla . Kronologisessa järjestyksessä nämä jutut blogissa eivät nyt mene.  Mäntän museoissa kävimme jo huhtikuussa.

Tallennan kuitenkin nämä muutamat sanat ja kuvat tänne talteen, että paremmin säilyttäisin sen ihmeellisen tunne-elämyksen muistissani, jonka koin katsellessani Kieferin omalaatuisia teoksia. Taiteilijan nimi ei ollut  ennestään tuttu. Koko näyttely olisikin jäänyt näkemättä ilman ihanien naapurien vinkkiä.

Ilvesäiti ja vauvailves ovat ihastuttamassa Serlachiuksen Gustaf- museon ovella.


Alkujaan Gustaf Serlachius oli apteekkari,  saamme tutustua menneen ajan apteekkiin.


Voisi kuvauttaa itsensä vanhalla kameralla, taustatkin ovat valmiina ja sopivia pukuja vaatenaulakossa. Tosin ei kyselty olisiko todella ollut mahdollista ottaa kuva tuolla vanhalla valokuvauskoneella.


Siirrytään katsomaan tarinaa Paperiperkele, se kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksen muutosta Mänttään perustamaan paperitehdasta.

Tarinaa ei tarvitse pelkästään katsoa patsaiden esittäminä, kuulokkeilla saa kuunnella näyttelijöiden kertomana, kuinka Gustafista kehittyi paperitehtaan patruuna.

Yksi tuttu äänikin siellä nauhalla kuului, Kari Mattila esitti hienosti Mäntän patruunaa.


Kuvassa Axel Gallén maalaa Sissi-tytön muotokuvaa.


Oli hieno kokemus siirtyä huoneesta ja kuvaelmasta toiseen kun kynnyksellä nauhurista alkoi ilman napin painallusta kuulua juuri sen huoneen tarinaa. En ollut museossa sellaista aikaisemmin nähnyt.




Tässä vaiheessa siirryimme toiseen museoon ja Anselm Kieferin taidenäyttelyyn.

Serlachius-museo Gösta on Mänttä-Vilppulassa toimiva Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämä taidemuseo.
 Joenniementie 47,  Mänttä





Ansel Kieferin teokset ovat valtavan kookkaita. Opas kertoi kolmen täysperävaunurekan tuoneet teokset Saksasta.


Kuvasta voi päätellä teosten mittasuhteita  ihmisten kokoon nähden. Vasemmalla on kuvattuna kalenteri.

Sain luvan ottaa valokuvia omaan käyttöön, en  tiedä saisiko näitä blogiin liittää. Juttu nyt vaan on niin, että sanat eivät riitä kertomaan näistä teoksista, pakko jotain kuvaa olla, jos haluaa kertomustaan selventää.

Liitän ensin teoksen esittelyn ja alle kuvan, tästä selviää tarina ja mitat.
.






Huikeaa, hämmentävää, järkyttävää, mielen läikähtelyä....... Melkein pääsin vieläkin kokemaani tunnelmaan valitessani näitä kuvia albumistani.


Museon myymälästä ostin tämän kortin. Nuori tyttö siinä kutoo sukkaa. Niin minä sen näen.

Taulun nimi on, Bretagnelainen tyttö, 1883, Amélie Lundahl

Mänttään on vielä palattava, jäi niin paljon tutkittavaa Gösta Serlachiuksen kotimuseosta, joka siis on ollut samalla paperitehtaan edustustilana. Paljon kauniita huonekaluja, taide-esineitä, muotokuvia y.m. ja puistokin on varmasti kesällä kaunis. Ihan järvimaisema.

Serlachius museoita on siis kaksi, Gustaf ja Gösta, samalla pääsylipulla pääsee molempiin. Tarra kämmenselkään tai takin kaulukseen.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Eilen notkuilimme satamassa.


Sataman värejä.


Onnelliset.


Museoauto, kaunis vanha kuormuri.
 

Jos jossakin täällä jotain tapahtuu, niin sinne on riennettävä joukon jatkoksi ihmettelemään. Emme olleet ainoita tapahtumasta kiinnostuneita.


Valtavat nosturit tulivat Lahdesta nostamaan Elbattaren laiturille katsastusta ja vuosihuoltoa varten.


 Hyvin onnistui nosto, vaijerit kestivät eikä laiva kaatunut.


Sataman poijut odottavat veneitä, ensimmäinen purjevene on jo laskettu vesille.


Laiturikahvit.


Siinä Elbatar nyt odottaa toimenpiteitä ratakiskoilla tuettuna. Kiskojen yläosat on hitsattu kiinni laivaan, eivät luista pois tukitehtävästään.


Kotipihan keväisiä aarteita, vuohenputket. Ensimmäinen raparperikeitto on jo maisteltu.


Vuohenputket olivat kevään ensimmäisiä.


Nokkonen on niin hyvää, että joku pikkuinen oli jo palan lehdestä haukannut. Tuo sileälehtinen voikukka on suosikkini.



Tämä nippu päätyi silputtuna kaalilaatikkoon, kolme isoa vuokaa.

Nyt kiireesti pihalle takaisin, aurinko paistaa.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vappuaatto 2016 sataa, sataa ropisee.

 Kuva on pieni yksityiskohta Johannan taulusta.


Huhtikuun päivitykset ovat jääneet tekemättä. Onkin ollut paljon tapahtumia.

Kolme ensimmäistä kuvaa olen kuvannut Johannan näyttelyn avajaisissa 05.04. 2016. Näyttelyn piti päättyä 28.04, mutta pyysivät jättämään taulut vielä kuukaudeksi paikoilleen. Näyttelyssä ehtii siis vielä käydä.
 Kulttuuritila Mellari, Korvatunturintie 2, Mellunmäki, Helsinki. Ma-to klo 10-18.  Luvassa on uusia tarinoitakin. Johanna on itse valmistanut kaikki nuket ja niiden pukimet.



Kuvia Johannan tauluista.




Lehtikuusenkujalla puut ovat kukassa.  En ollut aikaisemmin huomioinutkaan lehtikuusen kukkia. Pieniä ovat ja vaatimattomia, mutta oikein suloisen näköisiä.



Iltakävelyllä pysähdyimme kuuntelemaan erikoista laulua, se kuului korkealta puun latvuksesta. Emme keksineet linnulle mitään  sukupuuta. Oli lähetettävä tämä epäselvä kuva perheen ornitologille, Juhalle. Harmaapäätikka, tuli vastaus pikapikaa.

Noilla samoilla paikoilla seurasimme huvittuneina yhden kurkiparin lentelyä. Tulivat metsäntakaa peltoaukeamalle verkkaisin siiveniskuin, uros edellä ( sanoi mies ). Siinä sitten naaraskurki laskeutui maahan ja osui pienen metsälampareen taakse. Uros ei huomannut ollenkaan kumppanin jääneen kyydistä, jatkoi vaan lentoaan etuvasemmalle. Tajusi viimein yksin lentelevänsä ja teki nopean u-käännöksen. Sillävälin oli emolintukin saanut pitkät koipensa ojennukseen ja siipensä levitettyä uuteen nousuun.  Yhdessä linnut  taas jatkoivat lentoaan peräkanaa, eiei kun peräkurkea, keskustelunsa sisällön voimme vain arvailla.


Päivän heleimmät.


Sukkasatoa.


Parvekkeelta nappasin kuvat kanadanhanhista, poikkesivat ruokailemaan jokivarren nurmikolle. Toinen lintu vartio ja tarkkaili toisen etsiessä evästä maasta. Yhdessä sitten marssivat alas joelle.



Tein kollaasin huhtikuun "lappu päivässä" projektista.



Mandalassa on nyt menossa seitsemäs osa, seuraavat virkkausohjeet tulevat taas torstaina. En ehtinyt vielä aloittaa uutta osaa.


Kävimme myös Lahdessa antamassa sormenjäljet poliisille uusia passeja varten.

  Päiväretki Mänttään on sekin päivittämättä. Otin paljon kuvia Anselm Kieferin näyttelystä, mutta nyt en tiedä uskaltaako niitä blogiin laittaa. Kuvia oli lupa ottaa omaan käyttöön ilman salamaa. Teen tästä uuden postauksen myöhemmin.

Johannalta olen saanut luvan kuvien laittamiseen blogiini.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Iltarusko


Aurinko laskee Kirkkolammin taakse. Huomenna pitäisi olla poutapäivä. Säätieteilijät kuitenkin lupailivat sadetta koko päiväksi.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Isoja ja pieniä asioita.


Taas onkin jo kulunut  viikko siitä, kun ajelimme Helsinkiin Johannan kuvia ihastelemaan. Tykkäsin näyttelystä oikein paljon ja yllätyin kaikesta uuden näkemisestä. Äitinä en kehtaa enempää kehuskella oman tyttöni teoksia.    Näyttelyn tiedot täällä

Yritin siirtää kuvaakin tuosta esitteestä, mutta tumpelo mikä tumpelo. En onnistunut.

Tuo kuvan taulu on nyt siirtynyt  tänne jokivarteen. Taulu ei ole uusi, mutta Johanna ei ole halunnut siitä aikaisemmin luopua. Valitettavasti ottamani kuva ei vastaa todellisuutta.


Tämä telkkäpari kuhertelee tuossa meidän jokimaisemassamme. Siellä meloo toinenkin uros tyttötelkkää kosiskelemassa. Melkoisen rähäkän jälkeen toinen väistyy, mutta palaa taas pian takaisin. Olisi kivaa jos tekisivät pesän tänne rantaan. No, telkkä taitaakin pesiä pöntössä. Rannalla pesä ei kauaa säilyisikään, kun aluetta pitää reviirinään myös mustavalkoinen kissa. Tekisi mieli luukuttaa koko katti. Ei me kuitenkaan, eihän eläin vaistoilleen mitään mahda. Taitaa olla mahdoton yhtälö sekin, että katti muuttuisi sisämirriksi lintujen pesinnän ajaksi.

En paljoa tunne kissojen tapoja, mutta yhtään en tykkää katin tapaa käydä meidän ovella kuseksimassa. Hyi hitsi, mikä haju. Johan tässä meni mielialamittarini miinuksen puolelle.  Anteeksi kissojen omistajat. En kuitenkaan tunnustaudu kissojen vihaajaksi, vaikka joskus ovenpieliä siivotessani harmitus iskeekin.


No niin, johan helpotti. Noiden pajujen katseleminen nostaa mielialamittaria ison loikan.