lauantai 9. elokuuta 2014

Elokuun lempeät kuutamoillat.



   

 Illan hämyssä on mukava istahtaa kuistille kuuntelemaan luonnon ääniä. Tämä lämmin kesä on ollut ihana. Ei haittaa vaikka kastelukannua onkin jouduttu kantelemaan. Vanha sanonta, "ei lämmin luita riko" on oikein sopiva tälle kesälle.







 Kuusamapensaissa on tänä kesänä paljon marjoja, valitettavasti ne ovat myrkyllisiä.


 Taikinamarjan tunnistaa tai erottaa kuusamasta lehtien muodosta.


Aamuisella uintireissulla saa ihailla lumpeita ja ulpukoita.



 Minullakin oli joskus nuoruudessani nutturakampaus. Hauska pilvi.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Sadetta odotellessa.


 Kesäkuussa kaipasimme aurinkoa, nyt meille jo kelpaisi sadepisaroiden ropina.


Täällä pihalla asuu oma orava, joka kulkee aina samaa reittiä puusta puuhun, oksalta oksalle. Taas oli niin kuuma päivä, että istuimme omanapuun alla vilvoittelemassa varjossa, pieni tuulenvire tuntui ihanalta. Pihamme oravakin taisi olla uupunut, pysähtyi seurustelemaan kanssamme vanhan koristeomenapuun oksalle. Siinä se pikkuinen lepäili ihan lähellä, ei pelännyt meitä ollenkaan.



Kirvat valtasivat tämän ruusun, ruiskuttelin  toluvedellä ja sain kukat pelastettua.


Mökillä kirsikat kukkivat runsaasti, mutta kylmät ilmat veivät pölyttäjät mennessään. Muutamia harvoja kirsikoita on kypsynyt. Säiden ja luonnon ehdoilla näitä satoja odotellaan.




 Kuunliljoilla on paljon kukkia, lehtokotilot ovat tehneet lehdistä pitsiä. Harmillisia ahmatteja nuo asuntoa mukanaan kantavat, niistä ei taida eroon päästä, jos joskus ovat tontille asettuneet.


Eilen kävimme saaressa, Tehillä näkyivät ukkospilvet.  Saivat siellä mökkiläiset kunnolla vettä kasvimaalleen.  Toisin kävi meillä, mökillä oli hädintuskin sademittarin pohja kastunut. Onneksi lammikossa on vielä vettä, siitä on juotavaa riittänyt peuroillekin. Ei olla peuroja osuttu näkemään, ainoastaan jäljet kertovat vieraiden käynnistä lammikon savisella reunalla.

Yöllä ja aamullakin vielä oli sumua, mutta nyt paistaa taas aurinko.  Jokohan huomenna sataa täälläkin?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Aamujen aamu.


Se oli tänään.  En lähtenytkään järvelle uimaan vaan pääsin polskuttelemaan "kotirantaan".  Naapurin isäntä rakenteli eilen laiturin tuonne alas ja minäkin saan käyttää sitä. Olen ikionnellinen. Nyt ei tarvitse aamulla pakata reppua uimavermeille, eikä tarvitse lähteä kuumalle tielle sauvoineen.



Tätä kuvaa ei ole otettu aamulla, vaan vasta nyt illalla, olisikohan kolmannella uintireissulla. Tässä vielä yksi ulpukka lisää, siis pullukka.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Heinäkuun kuvia


Ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat kuluneet kuin siivillä, hyvältä tuntuu.

Pihalta näkyy kirkon torni ja kellojen soitto sunnuntaiaamuisin antaa levollisen olon sydämeen. En ole vielä oppinut tunnistamaan kellojensoiton eri merkityksiä. On ehkä käytävä haastattelemassa suntiota. En tiedä sitäkään soitetaanko kelloja sähköisesti. No, kellojen ääni tuntuu juhlavalta, soitettiin niitä perinteisesti miesvoimin tai sähkön avulla. Kaikki selviää aikanaan.


 Ehdimme tänne näkemään pionien kukkimisen. Tillipioni oli jo kukintonsa pudottanut.


 Kesäiset viikonloput ovat täälläkin häiden aikaa. Joku onnellinen nuoripari sai ensimmäisen kyytinsä avioparina näin hulppealla kulkuvälineellä.


Asumme joen pitäjässä.  Talvella täällä käydessämme kuvasin tässä sillalla joella talvehtivia sorsia.


Vanha silta näyttäisi olevan satavuotias, betonissa näkyy vuosiluku 1914. Sillan molemmilla puolilla on myös penkit, ne näkyvät ulokkeina ajotiestä. Jalankulkijoille on erillinen uusi silta tämän vanhan vieressä.


 Kylällä oli sahtimarkkinat alkukuussa, väkeä oli tosi paljon. Sääkin suosi markkinaväkeä.


 Päivänkakkaroita ei voinut ajaa nurin nurmikolta, antaa kukkia vaan. Ehtii sen nurmikon myöhemminkin.


 Joella on monta ilmettä ja monenlaista nähtävää.


 Hiljaa virtaa joki suurelle järvelle.  On tyyntä ja rauhaisaa. Monena yönä olen herännyt kuuntelemaan ruisrääkkä rantapellolta.  Tulopäivänämme pihakoivussa lauloi satakieli, naapureilta kuulin, että sitä kuulee täällä hyvin harvoin.



 Vääksyssä vietettiin vanhojen autojen katselmusta.  Mekin saimme vieraaksemme tällaisen kaunottaren vuosimallia 1959.  Pääsimme laivarantaan koeajollekin, hyvin mahtui kyytiin kuusi ihmistä.


 Me "tytöt" hämmästelimme poikien vesiurheilua. En muista tuota häkkyrää rannassa ennen nähneenikään.



Osa veneistä on jäänyt satamaan lillumaan tai sitten ovat vierailijoiden veneitä. 


 Näitä kelloja on siis valkoisinakin.






 Tämä kuva on meidän "pihakuusesta", valtavan iso tuija.


Ketoneilikka on yksi lempikukkani näitä ja palavaarakkautta kasvoi mammani pihalla. Sota-aikana näitä siellä ihailin, niiden monet valkoisen ja punaisen erilaiset väriyhdistelmät hämmästyttivät.

Nyt on saatu nettikin toimimaan täällä uudessa paikassa. Nähtäväksi jää innostunko taas uudelleen päivittämään ruokablogiani ja tätä vanhaa.  Ensin pitäisi lähteä kierrokselle blogiystävien kuulumisia lueskelemaan.

Täällä kotona näyttää kaikki vielä olevan vaiheessa. Olemme nyt kauniita kesäpäiviä viettäneet enimmäkseen ulkona. Talvella sitten ehtii sisällä kaappeja järjestellä ja tauluja ripustella.

Nuorin lapsenlapsi on kylässä, nukkuu vielä, aamiainen on jäänyt väliin.  Lähdenkin tästä naputtelemasta uusien perunoiden keittopuuhiin. "Morjesta sanoi voi potaatille", oli meidän vaarin lempilause tähän aikaan kesästä. Vaari otti perunan haarukkaan ja lisäsi siihen ison nokareen voita päälle. Vaari ei piitannut Puskan teorioista ja eli yli yhdeksänkymmentä vuotta terveellistä elämää.

Onneksi meillä on valinnan vapaus.

KOrjataan ketoneilikka harjaneilikaksi.  Kiitos Anjalle tarkkaavaisuudesta.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Runon ja suven päivä.


Ensimmäinen lipunnosto uudessa  kodissa.  "Ruislinnun" laulua tuolla kuistilla istuessani illalla kuuntelin. Muistui mieleeni Eino Leinon runoilu.



torstai 5. kesäkuuta 2014

Olihan lämmin päivä.





 Istutimme kesäkurpitsantaimia ja yhden keltaisen jättikurpitsan. Toivottavasti yöt nyt pysyvät plussan puolella.  Huomenna pitäisi vielä jatkaa kylvötöitä.

 
Haimme kuistille amppelikukkia puutarhalta.  En osannut valita, otin neljä erilaista.  Aurinko paistoi niin kirkkaana, kuvaaminen oli vaikeaa.


Pihlajat ovat täynnä kukkia.  Tietääköhän se sitä, että tuleva talvi on kylmä, kun Luonto näin antaa linnuille paljon marjoja.  Mitähän se vanhakansa tästä sanoikaan?



Puhtaan valkoiset kukat ovat minulle mieluisia.




Diilini sammakkoemon kanssa edistyy hyvin, lammikko on nuijapäitä sakeanaan. Tänään lammikolla oli uuttakin seurattavaa. Pääskyset hakivat savea pesän muuraukseen.


 Kuistilla oli todella lämmintä, mittari näytti varjossa 32 astetta.  Huomenna pitäisi yrittää kuvata pihapiirin siivekkäitä kesävieraita. Koivun runkoon tikka on takonut perheelleen kodin ja pöntöissä asuvat talitiaiset, sinitiaiset ja kirjosiepot.

Hurja pikkuinen sinitintti oli ensimmäisenä varaamassa pönttöä, pesä oli jo valmiina kun kirjosieppo tuli muuttomatkaltaan.  Pöntöstä tuli riitaa, kirjosieppo yritti viedä sinitiaisen pöntön. Se oli virhe. Sinitintti taisteli niin raivoisasti pesästään, että seuraavana päivänä taata löysi pusikosta kuolleen kirjosiepon.  Elämän ja kuoleman kysymys tuo pesänvaltauskin joskus on.
Onneksi toiselle kirjosieppoparille löytyi oma pönttö. 

Nyt mietimme pöttöjen lukumäärää tontillamme.  Kuinkahan tiheään niitä voisi laittaa, että reviiriä riittäisi kaikille?