perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kesäkuun valoista vielä .


Ensimmäinen kurpitsankukka avautui juuri ennen sateen tuloa. Tämä on sellainen suuri pallo, halloweenin mallinen. Toivottavasti. Kerran minulle on käynyt niin, että keltaista pallokurpitsaa luulin kasvattavani, mutta tulos olikin pitkä vihreä mollukka. Taimikauppiaalle olin tehnyt väärän kysymyksen. Ovatko taimet pallokurpitsaa?  Ovat, vastasi myyjä. Niinpä tietenkin myyjällä on aina sitä mitä ostaja haluaa.  Hih.. ..Tuon tapauksen jälkeen olen taimia ostaessani kysynyt, että minkälainen kurpitsa näistä kasvaa?

Tänä keväänä olemmekin kasvattaneet itse kesäkurpitsantaimia.  Nyt tarvittaisiin vaan lämpimiä päiviä ja sopivasti sadetta.


Erikoisemmat akileijat ovat menehtyneet, onneksi jotain on jäänyt.


Suviyön ihmeellinen valaistus, kuva on otettu vähän ennen puolta yötä. Linkkimasto ei koskaan aikaisemmin ole näyttänyt noin kauniilta. Tätä kirjoittaessani mastoa ei näy ollenkaan, sadepisarat ovat sen piilottaneet vesiharson taakse.



Ruohonjuuritasolla voi kohdata jotain näin kaunista.


Keltaiset kukat ovat ilo puutarhassa, sanoo Oma Piha- lehti. Tänä keväänä ne ensimmäiset keltaiset kukat jäivät tulematta. Talventähti aina ensimmäisenä ehtii. Ainoastaan yhden kerran istuttamani tähtisipulit kukkivat, mutta talvella pakkaset tai myyrät olivat tuhonneet aikaiset pikkuiset kukat. Syksyllä on istutettava uusia tilalle.

Tuosta keltaisesta väristä oli mukavaa juttua mökillä sähkömiehen kanssa. Hänellä oli uusi keltainen t-paita päällään ja se olikin varsinainen värikoodi öttiäisille, kävivät miehen kimppuun edestä ja takaa.

Sähkömies oli meillä oikein virkansa puolesta. Vaihdettiin uusi peltikaappi mittarivirityksille rakennuksen ulkopuolelle, sähköyhtiölle  vanha antiikkinen peräkamarin seinällä jököttävä rumilus ei enää kelvannut.


Naapurista löytyi näin soma jätekatos. Taitava tekijä, siistiä jälkeä, tykkään.


Turussa Henrik Gabriel Porthanin patsaalla muistan aikojen alussa kukkineen upeita hortensioita. Yritin jostain löytää todistetta muistilleni, mutta ei osunut silmiini sellaista kuvaa. En ollut missään muualla näitä kukkia nähnyt, ne näyttivät suorastaan upeilta. Minulle nämä ovat aina Porthanin kukkia, tosin ne taisivat olla silloin sinisiä.

Ne olivat toisia aikoja silloin, ei rahdattu kukkakimppuja Suomeen rekoilla ja lentokoneilla maailman ääristä. silloin kukkivat kesäisin ikkunoilla pelakuut, verenpisarat ja palsamit.


Paikallislehdessä kerrottiin pienen Aatos- pojan syntymästä. Uudesta perheenjäsenestä iloitsivat äiti, isä ja yhdeksän lapsukaista nimeltä mainiten. Aatos on siis perheen kymmenes lapsi. Onnea ja siunausta vaan pienelle pojalle ja hänen perheelleen. Tällaiset uutiset ovat hienoja koska pitäjän väestö ikääntyy ja nuoret muuttavat työn hakuun kaupunkeihin.


Tuo kasvun ihme aina hämmästyttää. Tämäkin kaunis pensas vetäytyy aina talvilepoon ja nousee taas keväällä mahtavalla kasvun riemulla paljon mummelia korkeammaksi kukkimaan herkän kauniita terttuja. Yksi kukka on hyvin pieni, mutta yhdessä muiden kanssa kokonaisuus on hempeän herkullinen.






Villiruusu hetken hehkuu loistavin värein.


Nyt onkin jo aika virittäytyä juhannussaunan ja kokkovalkean tunnelmiin. Jatketaan taas juhannuksen jälkeen tarinointia.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesäisiä päiviä.


Joen kesä on kauneimmillaan.


Joki on taas todistamassa uuden elämän syntyä ja kasvua.


Suojaväri auttaa selviytymään paremmin ilmahyökkäyksiltä.


Joen kauneus on vienyt sydämeni kokonaan.


Tämä tyyni rauha ja lempeys sopii niin hyvin minun nykyiselle mielentilalleni, en kaipaa täältä mihinkään.





Joen väki ei enää pelästy aamuista vesijuoksijaa, ovat jo tottuneet. Vähän aikaa polkee verkkaisesti vettä jaloillaan ja lähtee taas pois.
 

 

Saaressa on myös kasvimaalla ollut kuivaa, onneksi Päijänteessä on vettä riittänyt Helsinkiin asti.


Pitkään on ollut poutaaa, on kannettu vettä kasvimaalle saaressa ja täällä kotona. Sitten törähti vettä taivaan täydeltä, hetkessä 34 mm ja seuraavana päivänä vielä enemmän. Mittari oli täyttynyt, yhtään ei tiedä kuinka paljon on mennyt yli.


Tintin poikaset lentelivät kaatosateessa ihmeissään. Yksi lensi ikkunalaudalle sadetta pakoon. Se oli ihan märkä ja tukka sekaisin, nälkä tuntui olevan hirmuinen. Emolintu oli vaikeuksissa löytää syötävää sellaisessa säässä, poikaset piipittivät nälkäänsä jasmiinipensaassa ja tämä yksi minua niin lähellä. En onnistunut kuvaamaan kunnolla lasin läpi. Yritin löytää parempaa kuvakulmaa, mutta heti kun liikahdin tirppa pelästyi ja lensi pois jasmiinin märille oksille.


Mustarastaan pesä on saunan takana. Ihmeellisen kaunis ja taidolla tehty lintukoto, kelpaa siinä pienten laululintusten emojensa hoivissa kasvaa lento- ja laulukuntoon.


Tämä hetki, kun saa kesän ensimmäiset ahomansikat pujotella heinänkorteen, tuo aina lapsuuden mieleen. Mansikkaheinä tuoksuu hurmaavalta, yksi ihana muisto lapsuuden aurinkoisista kesistä.


20.06.2016  saimme kutsun syntymäpäiväkahville saareen. Kakku oli niin kaunis ja erinomaisen herkullisen makuinen. Kiitos päivänsankarille ja talonväelle mukavasta iltapäivästä. Onnea!


Hetken jo näytti siltä, että juhannukseen mennessä kaikki kukat ovat jo kukkineet. Turha pelko, Suomen kesässä kukkia riittää ja lisää kylvetään kukkapenkkeihin ja laatikoihin.





Tässä ruusussa on jotain herkkää kauneutta, tänä kesänä kukkia on tavallista runsaammin.


Talven pakkaset veivät suurimman osan uusista liljoista, mutta onneksi nämä maatiaislajikkeet ovat sitkeää sorttia, tässäkin ruusupensaassa kasvavassa ruskoliljassa on tulossa kymmenen kukkaa. Kävin tuolla lunttaamassa tietoja ruskoliljasta kun toiset kutsuvat sitä keisarinkruunuksi. Sama kukka on kyseessä ja Suomeen tuotu jo 1600- luvulla.


Pihanurmen tälle alueelle henkilökunta ei saa leikkurin kanssa mennä, pihahenkilökuntaa meillä on kaksi persoonaa, mies ja minä. Mies leikkaa, minä valvon ja annan koordinaatit mistä kierretään.


Ojassa kukkii valtavana pehkona ruusua ja vadelmaa, ovat meidän rajan takana. Sitä valtakuntaa hallitsevat lehtokotilot.


Tässä vielä yhteenveto juhannuksena pihalla kukkivista kaunottarista.

Hyvää Juhannusta!

Nauttikaa lomapäivistä.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Myrskyn jälkeen päivä paistaa.


Ruusuja lasimaljassa. Kovin ovat aikaisin ruusutkin kukassa tänä keväänä. Pihan ruusuista kaksi näytti paleltuneen talvella, mutta nyt juuresta lykkää uutta vartta. Nähtäväksi jää tuleeko sieltä esille uutta ruusulajiketta .

Talvi oli ankara monille kukille meidänkin pihassa, eniten suren belliksiä, niitä oli aikaisemmin nurmikko täynnä. Toivottavasti siemenet ovat säilyneet ja uusia kukkia kasvaa tilalle. Ihanat tuoksuvat liljatkin menehtyivät, kahdestakymmenestä uudesta sipulista vain kaksi säilyi.


Päivänliljaa eivät pakkaset nujertaneet.


Orvokkeja on pihalla kaiken värisiä. Joskus ennen valitsin orvokkeja pihaan vain yhtä tai kahta väriä. Asiaan tuli muutos pienen tyttärenpojan myötä. Taimikaupoilla annoin pojan tehtäväksi valita orvokit ja pikkuinen kantoi kassiin kaikkia saatavilla olevia värejä. Orvokkipata oli sinä kesänä erityisen hieno ja on ollut siitä lähtien joka kesä.

Niinhän  kedollakin sopivat kaikenlaiset kukat hyvin yhteen.


Aamulla lähdimme Lahteen autoa katsastamaan ja samalla kävimme kansainvälisillä markkinoilla. Tuosta tapahtumasta näyttää tulleen meille traditio täällä Hämeessä.


Ihania kukkakuvioisia mukeja, kuppeja, teetä, keksejä ja hilloja. " Handmade on the farm"  Pear & Ginget Jam, Sweet Chilli Jam  ja Chocolate Curd, siinä ostokseni. "Best of British" luki pussin päällä. Tuo Chilli Jam vaikuttaa kiinnostavalta ja inkivääristä pidän sen kaikissa muodoissa. Kolme pikkuista tölkkiä 20 €, luultavasti Prismasta olisi samoja tuotteita löytynyt halvemmalla, mutta olihan se niin kivaa tehdä kauppaa hattupäisen engelsmannin kanssa.



Tämän vaunun ohitin suosiolla, makeaa oli pöytä notkuen.




Maistelin italialaisia pipareita, niitä löytyi gluteenittominakin.  Makeita ja tomusokerilla hunnutettuja. Valitsin pussiin muutamia iltapäiväkahvini sulostuttajaksi.

Niin ja se varsinainen asia, auto oli kunnossa. Taas saa ajella vuoden jos ei sitä ennen haluta vaihtaa jo uudempaan versioon. Perheen miehespuolisessa jäsenessä ei kuitenkaan vielä ole ollut havaittavissa autokuumeeseen viittaavia oireita.



Turussa käydessämme ostin ruukkuun hortensian. Muistan kuinka lapsena ihastelin Porthanin puistossa Pinellan edessä komeita hortensioita, ne ilmestyivät sinne joka kesä. En huomannut katsoa oliko niitä myös tänä kesänä. Olimme ehkä liian aikaisin liikkeellä, tätä omaakin on kanneltu yöksi suojaan mahdolliselta hallalta.


Turvaan oli nostettava myös miljoonakellot, tuuli niitä riepotteli miten tahtoi.

Vääksyn kanavan tienoolla on aina kasvanut tien varrella sellaisia kesäpensaita, joissa on  suuret lehdet. Nyt niiden kasvupaikat ammottivat tyhjyyttä tai ei aivan, kuolleita keppejä oli pystyssä vinksin vonksin. Tappoikohan talven pakkanen ne kokonaan? Se kasvi vaan jotenkin kuuluu Vääksyn tienvarsimaisemaan, Lahdesta tullessa oikealla puolella tietä, siinä niitä on aina ollut.

Kylvöjen kanssa menin taas samaan halpaan. Helteiden aikaan mittasin maan lämpöä ja tietenkin laitoin pavut maahan. Nyt näyttää siltä, että uusia siemeniä on lähdettävä ostamaan. Kasvimaalla on kaikenlainen muukin kasvu pysähtynyt, liian kylmää on ollut. Kasvihuoneessa on poltettu yöllä kynttilöitä, ystäviltä saadut tomaatintaimet ovat säilyneet. Hyvä keino päästä eroon vanhoista kynttilänpätkistä.

Eilen illalla tuli taas viikon annos mandalan ohjetta, olen ihan koukussa tuohon mandaloimiseen. Ihana peitto siitä tulee, uskoisin. Voisinkin vielä virkata muutaman silmukan ja sitten nukkumaan.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Lokkihautomo


Ilma on täynnä siitepölyä, mänty kukkii. Mökkirannassa tutulla kivellä lokkiemo hautoo munia.

Silloin lapsena tunnistin tavallisimmat lokkien ja sorsalintujen suvut. Huomaan  unohtaneeni keväisten linturetkiemme opit lähes kokonaan. Meillä oli ihana  luonnonhistorian opettaja, hän oli jo silloin harmaapartainen iäkäs mies. Niinä aikoina miehillä ei yleensä partaa ollut, ehkä siitä syystä opettajamme oli saanut lempinimen "Pukki". Keväällä opettaja vei meidät luontoon linturetkelle. Tapaaminen oli Hirvensalon sillanpielessä kukonlaulun aikaan aamulla kello 5.00. Haikeudella muistelen retkeämme, Pukin kiikari kiersi kädestä käteen, lintujen keväthuuma tarttui meihin lapsiinkin. Yhtenä varhaisena aamuhetkenä opimme enemmän kuin koko talvena koulussa. Kevätretki oli yhteenveto talven opiskelusta.

Näin vuosikymmeniä myöhemmin mietin, mitä tuosta kaikesta on jäänyt käteen, kun lintujen nimetkin ovat unohtuneet. Pukki ohjasi meidät kaupunkilaislapset luonnon ihmeiden tarkkailuun ja kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissa.

Enää en ahdistu jos en kaikkia lintuja ja perhosia nimeltä tunne ja ainahan voin kysyä pojaltani. Lähetän kuvan ja vastaus tulee paluupostissa.  Nyt saan asua täällä lähellä luontoa, on joki, järvi, metsät ja kasvimaa. Rakastan kaikkea täällä ympärilläni ja muistelen tänään  lämmöllä entistä opettajaani.


Tuli siinä vähän "sanomistakin", kun laiturilla tsuumailin. Lokkiemo paheksui puuhiani, ei kuitenkaan jättänyt pesää, on jo tottunut ihmisiin. Kiitos kuvauksen kohteelle ja menestystä poikueelle.