keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pääsiäinen on jo kohta täällä.

Tytöt ovat taas tehneet uuden videon Vanamo Groupin pääsiäinen. Olen niin tumpelo laittamaan näitä videoita blogiin, toivottavasti musiikkikin kuuluu.



Ison järven jäät ryskyvät ja paukkuvat. 
-


Jäälinnaa


Kaarisiltaa


Näkkikö on sytyttänyt taskulampun?  :-)


Raidallista jäätä


Kenkäheinää ?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Onnellisuuden päivä 20.03.2015


Olen ajatellut aloittaa polkupyöräilyn uudelleen.  No, en sentään. Tänään oli auringonpimennys ja kaikkea muuta kivaa. Lahdessa osuin tämän soman pyörän kohdalle, en malttanut olla kuvaamatta.


Täällä olikin kokonainen pikkuinen butiikki tulvillaan laventelin tuoksua. Ei tästä sen enempää, tietenkin minun romanttinen sieluni ilahtui näistä hempeistä väreistä. Pieni päiväretki Lahteen.
                                                               
                                                                         *

Todellista onnellisuutta saimme kokea illalla kirkossa. Saimme osallistua hienoon konserttiin.


En tiedä kuinka usein meidän kotikirkossamme esiintyy näin upeita taiteilijoita, koska olemme melko uusia  vakituisia asukkaita.  Hyvältä kuitenkin näyttää pitäjän kulttuuritarjonta.

Oli "Sibelius 150- vuotisjuhlakonsertti", esiintyjinä Jorma Hynninen ja Kalevi Kiviniemi.

Tämä tilaisuus oli varsinainen mielenkohottaja. Monenlaiset ajatukset  valtasivat mielen heti alussa kun urkujen pauhu täytti mahtavuudellaan kirkkomme holvit. Tuntui jotenkin epätodelliselta, että saimme nauttia näiden suurten tunnettujen taiteilijoiden esityksistä täällä kotikylällä.

Oikein tekisi mieli kysyä Jorma Hynniseltä, että onko suurikin ero laulaa New Yorkin Metropolitan-oopperan lavalla tai hiljaisille hämäläisille? Kalevi Kiviseltä voisin kysyä, että onko suurikin ero soittaa Pariisin Notre Damen urkuja kuin soittaa meidän kirkkomme urkuja. Ero on varmaankin suuri myös kuulijoiden välillä. Osaan kertoa vain oman kokemukseni ja tuntemukseni kuulemastani.

Ajatukseni ennen alkua: " Päätin nauttia jokaisesta soinnusta ja minuutista, tämä ei kohdallani ehkä koskaan enää toistu, tulee muita esityksiä ja konsertteja, mutta tämä on ainutkertaista tässä ja nyt. Konsertti ei ole minulle liian vaikeakaan, koska laulut ovat tuttuja Sibeliuksen musiikkia. Imen kaiken itselleni, he esiintyvät minulle pienelle mummelille jokivarren kirkossa, annan kuuloaistini kuljettaa minut uusiin ulottuvuuksiin."

Olen kokenut jotain unohtumatonta, arvokasta ja mikä parasta, se mitä minä konsertissa sain ei ole keneltäkään pois. Meillä jokaisella oli oma tilaisuutemme.

Hynnisen viimeinen laulu oli  Ristilukki. Laulu nosti tunteita pintaan kun muistui mieleen aikakausi laulun ensivaiheista.


Ristilukki

Tuoll' korpien kätköissä ruohikko on
ja paisteessa siell' auringon,
käy lukki niin suuri ja musta kuin yö,
Se saalista vaanii ja syö.
Säde päivän sen vangiksi väijyen käy
kun iltaisin verkkonsa taa hämärtäy.
Ja tullessa yön hän alkavi työn,
jok' ainoan sielun hän vangita voi
ja piinaten surmaa ne, oi.

Ja aurinko sammuu, sen kehrää ei näy,
se yön ikihelmahan käy.
Ja ihmiset sielutta harhailevat
vain tuntien tiet avarat.
Yön tummuus on heistä kuin hehkuva koi,
he säikkyvät kerran jos valjeta voi,
ja rientäen pois
näin eivätkö ois
ikivapaita - unta kun nähneensä vaan
he luulevat nukkuessaan.

Mutt' lukki se punovi pauloja ain',
yks' sielu ei lannistu vain.
Se sielu käy vapaana aikojen taa;
sen sankarit perinnöks' saa.
Ja mainetta, mahtia heille se tuo.
Mutt' rauhaa ja lepoa koskaan ei suo.
Se sankari on,
joka ain' kuolohon,
lukin verkkoja vastahan taistella voi,
sillä kaikki ne kaatuvat, oi! 

          Sanat Adolf Paul,   tekstin kopioin netistä Toivelauluja

Kevennyksenä lisään tähän erään konserttivieraan lausuman tilaisuuden jälkeen: "Kyllä nyt uruista viimeisetkin pölyt lähtivät." 

Onnellisuuspäivän ilta oli täydellinen.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Arktinen Hysteria 2015


Viikonloppuna satamassa oli toimintaa. Upeat ilmat suosivat järjestäjiä, väkeä oli paljon liikkeellä. Tänään ei tähyiltykään joutsenia. Niin se vaan on, että lentämään on ihmisenkin päästävä tavalla tai toisella.




 Tähyiltiin taivaalle ja jäälle.


Potkukelkka on nyt tämän näköinen. Elbattarelta sai lainata menopelit, jos jäälle halusi mennä viilettämään.


Laivan kannella oli mukava nauttia keittolounas tai kuppi kahvia.


Jäällä oli monenlaista toimintaa, on runsaasti tilaa liikkua.


Eduskuntavaaliehdokkaat jakoivat mainoksia ja kysymyksiäkin sai esittää. Omissa teltoissaan tai matka-autoissaan yleensä olivat, tämä herra tuli itse tervehtimään.


Juhlateltasta löytyi mukava yllätys, ihania leivonnaisia myynnissä. Näitä halusimme ostaa, taatakin sai kunnon korvapuusteja.  Heillä oli myynnissä tavallisilla jauholla leivottuja pullia myös.  Tytöltä sain luvan kuvan ottoon.


Lennokit pörräsivät taivaalla ja jäältä kuului keväisiä kumahduksia.


Tällaisen pörriäisen kyytiin en uskaltaisi lähteä, mutta hauska näitä oli katsella.





En suostuisi tämänkään koneen kyytiin vapaaehtoisesti. Kaunis katsella ja omistajilleen varmaankin tuo paljon elämyksiä. Kelpasi siinä pörrätä hienossa säässä maisemista nauttien.



Olihan tuota kapinetta kokeiltava. Luulin jo taatan kiitävän Suopeltoon asti.


Tuli kuitenkin takaisin, jää on vielä vahvaa, mutta tuolla jossakin on railo. Oli kuulemma hieno kokemus potkutella liukkaalla jäällä.

Satamassa oli paljon muutakin nähtävää, helikopteria ja ilmatyynyalusta, mutta me emme jaksaneet siellä koko päivää notkuilla, oli välillä tultava kotiin.

 Eilen alkoi myös pihan haravointi. On jännittävää odotella mitä ihmeitä sieltä kukkapenkeistä nousee.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hyvää huomenta.


 Tästä tulee hyvä päivä, Joutsenet ovat saapuneet joelle. Järvet ovat vielä jäässä, mutta joki virtaa vapaana.


Aamuteet meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun mies ryntäsi hakemaan kameraa ja hihkaisi, että joutsenet ovat tulleet. Rantaan hän ei olisi ehtinyt, kuvat nappasi parvekkeelta.


Toinen päätti, että nyt saa riittää kuvaaminen ja nousi siivilleen. Tervetuloa uudelleenkin.


Parittain sitä näin kevään kohistessa kuljetaan. Näitä ihanuuksia kuvasin eilen kauppareissulla  kylän jokipuistikossa.

Tänään ja huomenna täällä tapahtuu jotakin, lehdestä luimme Arktinen Hysteria- tapahtumasta satamassa. Mitähän siellä tapahuukaan, on käytävä katsomassa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Hyvää naistenpäivää.


Toivon kaikille blogiystäville mukavaa päivää.


Tämä valkoinen väri on sykähdyttävän kaunis.


Tämä kortti kertoo vähän uudesta harrastuksestani. Ähellys kuntosalilla jatkuu.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Aamulla pakkasta - 19 astetta.



 Oho, kukas siellä marjakuusessa nyt kiipeilee? Kamera, kamera, se ei koskan ole käsillä silloin kun jotain tapahtuu.


Siivettömätkin pihan asukit tarvitsevat pakkasella ruokaa. Mikähän hiiri tämä on, kun on oikein Mikki-hiiren korvat veitikalla.


"Siellä se emäntä ryystää aamuteetään sisällä lämpimässä. Täytyypä vähän pitää silmällä sen touhuja."


"Yritän tässä nyt olla ihan hiljaa, että saisivat edustavan muotokuvan napattua."


Ikkunan läpi ei oikein tarkkoja kuvia tullut, kolme lasia vähän suodattaa väriä.

Aurinkoinen päivä tulossa. Sinitiainen kävi häätämässä siimahännän koloonsa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Päätin sitten lähteä nolaamaan itseni.

 No, ei siinä onneksi niin käynytkään.


Ilmoittauduin kuntosalille aloittelijoiden ryhmään. Pelkäsin, että minut tupsutetaan oitis kotimatkalle, lähetteellä; "Mene sinä mummeli takaisin kutileesi luo kiikkumaan." Ei näin käynytkään, tervetulleeksi toivotettiin.

Aluksi piti lämmitellä toisessa huoneessa kuntopyörällä, stepperillä, juoksu/kävelykoneessa tai soutuvehkeessä, mitä niitä härveleitä nyt olikaan. Pääsin siihen kävelykoneeseen, jonka ohjaintaulu on kunnioitusta herättävä kaikkine mittareineen ja nappuloineen. Ohjaaja auttoi minut alkuun. Onneksi se juoksumatto on niin alhaalla, että pääsin nousemaan kyytiin ilman hii´appia. Minä siis kävelin ja huohotin ihan tosissani, sehän onkin minulle tuttua puuhaa tuolla kylän raitilla. Päätin siirtyä toiselle laitteelle ja tarkistin lukemat, voi ei, olin kuluttanut 4 kaloria.  Hahaaa, joku tässä nyt mättää.

Alkulämmittelyn jälkeen olin jo ihan romuna.



 Nyt siirryttiin tänne voimailulaitoksen puolelle. Sain listan laitteista, joita voisin kokeilla. Isojen lihasten treenaamisesta kuuluu aloittaa. Siis mitkä lihakset? Ei löytynyt minulta, vain lösöä läskiä. Onneksi jokaisen laitteen vieressä on kuvat ja ohjeet.

Olin huomaavinani ohjaajan suupielessä pienen hymynväreen, kun hän käski minun nousta sellaisen allilaitteen istuimelle. Eihän minulla jalka noussut niin korkealle.  Hetkinen, hetkinen yritän kiivetä, mistä saisin otettua kiinni saadakseni vähän käsilläni apua kiipeämiseen.

Selkälihaksia on tarkoitus vahvistaa ja jalkoihin ponnistusvoimaa. Hienoa olisi jos saisi nivelet pysymään jotenkin liikkuvina.


Tämä on se hieno kävelykone ja tuossa alakuvassa on ohjaimet. Tuli mieleen jalostamon ohjaamo.


 Lopuksi meillä oli vielä yhteinen venyttelyhetki. Sain kotiläksyäkin. En nimittäin löytänyt toista nilkkaani etureiden lihaksen venyttelyssä. Vasen nilkka löytyi, mutta oikeaa en saanut tavoitettua, polvi ei taipunut tarpeeksi. Oikein järkytyin tuosta havainnosta, tuli siinä tunnin aikana muitakin järkytyksiä, mutta niitä nyt ei kannata luetella.

Selvisin ensimmäisestä kuntosalitunnistani hengissä ja oikein iloisena siitä, että uskalsin lähteä mukaan.



Seuraava ohjattu tunti on torstaina, en malta odottaa sinne asti. Me vanhat saamme käyttää kuntosalia uintiaikojen yhteydessä. Aion maanantaina käydä testaamassa, jospa saisin silloin jo kulutettua 5 kaloria.  Hihhh.

Tässä pitäjässä on ollut viisaita henkilöitä kunnanvaltuustossa ja terveysasemalla kun he ovat ymmärtäneet ikäihmisten liikunnan tarpeellisuuden. Uimahalli on super.  Säästöä kunnalle tulee siitä, kun ikääntyneet pärjäävät pitempään omassa kodissaan ja jaksavat olla iloisia ja aktiivisia kuntalaisia.

Huurteiset koivut kuvasin eilen. Aamulla ensin paistoi aurinko sitten tienoon peitti sankka sumu. Kosteus jäätyi puiden oksille.