lauantai 27. elokuuta 2016

Suomen luonnon päivä 27.8. 2016


Tänään vietetään Suomen luonnon päivää, sen kunniaksi eilen järjestettiin kirjastossa paikallisten luonnonsuojeluliiton toimesta sieni- ja marjanäyttely. Kirjastomme on lauantaisin suljettu, siksi näyttely oli jo eilen.

Me olimme paikalla heti aamulla ovien avauduttua. Marjakokoelmasta puuttui konnanmarja, tarjouduin hakemaan sellaisen meidän mökin tontilta.



Mukava näyttely, toivottavasti täällä joku sienistä kiinnostunut henkilö löytää uutta tietoa. Ehkä sienikoriin uskalletaan ottaa joku uusi lajike seuraavalla metsäretkellä. Konnanmarja on myrkyllinen, tästä on hyvä varoittaa lapsiakin. Kauniit marjat, mutta ei saa koskea.


Sieniä on metsissä tänä kesänä runsaasti. Mekin olemme löytäneet kanttarelleja jokaisella metsäretkellä. Suppilovahverotkin ovat jo nousseet normaalia aikaisemmin, niitä kerätään kuivuriin.



Kiitos sieninäyttelyn järjestämisestä ja näytesienien keräämisestä tälle rouvalle. Sain luvan kuvan ottamiseen.


Tässä kuvassa mustakonnanmarjamme on vielä kasvupaikallaan.


Kaupan pihassa pieni pihlaja on väärällään marjoja.


Perjantaisin kalakauppias tulee kaupan pihaan. Meidän suosikkimme on savustettu siika, savumuikutkin ovat hyviä.


Vielä löytyi mustikoitakin metsästä. Tässä on pesuvadissa n. kolme litraa marjoja. Määrä ei niinkään päätä huimaa, mutta se ilon tunne kun pääsee vielä  omin jaloin metsään ja tuntee marjojen pyörivän sormituntumalla koriin. Poimuria en ole koskaan oppinut käyttämään. Taata meillä sen isomman saaliin aina kotiin tuo, mutta nyt hän jäi pihaan ruohoa leikkaamaan.

Onnea on metsä, syksy ja marjat.

Eilen luin hauskan jutun murteista. " Turkulainen kysyi Savolaiselta...ei sul oo tupakkaa myyrä? Savolainen vastasi...onks siul rahhoo, näätä. "

tiistai 23. elokuuta 2016

Heinäsorsien turvasatama.


Kamera kaulassa jokirantaan, mutta ensin pihapiirin kuvia. Marjakuusen marjat kypsyvät omaan tahtiinsa.


Tätä ihanaa kurpitsanmollukkaa olemme varjelleet kotiloilta, vielä on kuori säilynyt ehjänä.



Joen toisella puolella kartanon viljapelloilla on koko kesän elellyt lapseton kurkipari. Rannan sakean kasvillisuuden takia niitä ei meille näe, mutta äänekkäät perheneuvottelut paljastavat lintujen olevan ihan lähellä. Luulin jo eilen kurkien lähtevän eteenpäin, mutta parin aamunavaus oli sen kuuloinen, että ei tässä vielä hötkyillä lähtö mielessä.


Joki on sorsia sakeana. Mistä osaavatkin luontokappaleet tulla järviltä pois sorsanmetsästyksen alettua. Täällä on mukavan rauhallista.


 




 

"Uskaltaa tässä vähän edestakaisin pyöriä, nuo kaksi näyttävät ihan vaarattomilta."


 



Paljon  oli kuvattavia ja lisää tuli suhisevin siiveniskuin hauskasti kaakattaen.



sunnuntai 21. elokuuta 2016

Sataman elämää.


Tarkoitus oli kuvata veneiden paluuta järveltä Padasjoen satamaan, mutta rannalla olikin muuta mukavaa.


Kaksi valkoista heinäsorsaa. Kertoivat niitä keväällä olleen kolme, mutta yksi on häipynyt.


Hyvin tulevat toimeen keskenään, ketään ei sorsittu. Värillä ei siis väliä.


Rapsutetaan vähän korvan takaa ja sitten otetaan mammalle kuvausilme.



Puhuivat albinosorsista, tiedä häntä.


Hei mamma, kelpaisiko tämä ilme?

 

Nyt riitti poseeraus, minä häivyn.


Ai niin, veneitähän minun piti kuvata. Ihastelen tätä mastojen rivistöä vaikka koskaan en olekaan purjeveneessä vesillä ollut. Voisi se olla hieno kokemus, luultavasti pelkäisin kamalasti.


Pokemon-go-henkilöt satamassa.
 Elbatar ja vesipelastusalukset ovat vielä järvellä. On ollut hieno elokuun päivä.
 
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

lauantai 20. elokuuta 2016

Satoa talteen.


Kävimme tänään metsässä mustikoita ja sieniä etsiskelemässä. Puolukat kypsyvät, yhdet lappapuuromarjat keräsimme. On se vaan niin kaunis näky tuo punainen puolukka jäkäläsammaleen kaverina.


Olympialaisetkin ovat kohta ohi, vielä yksi suomalainen on yöllä tekemässä oman osuutensa. Toivotaan menestystä.

En ole öitäni valvonut kisojen takia. Vähän syrjäsilmällä on tullut seurattua lehdistä kuka minäkin päivänä on pettyneenä itkua väännellyt. On se jotenkin niin väärin kun urheilija kaikkensa antaneena murheen murtamana raahataan kameroiden eteen haastateltavaksi. Antaisivat epäonnistuneille vähän aikaa hengähtää ja koota ajatuksiaan.

Kisojen tulosodotukset on varmaankin asetettu liian korkealle. Hienoa, että muutamat urheilijat ovat onnistuneet tekemään omia ennätyksiään, se on upeaa.

Tulihan siellä yksi mitallikin, tosin en nyrkkeilyä  oikein ymmärrä. Sitä ei voi edes katsoa. Ihmisten annetaan ihan laillisesti mäiskiä vastustajaa minkä hanskoista irti lähtee. Lähimmäiselleen ei saisi tahallaan kipua ja tuskaa tuottaa. Kauniit naisetkin antautuvat sellaiseen vaaraan, että kasvot muokataan uuteen kuosiin.

Joukkueellamme on ollut kivaa ja hyvät fiilikset, niin olen ymmärtänyt. Kunnanisät saavat huokaista helpotuksesta kun omakotitontteja ei tarvitse lähteä ostelemaan. No, vielä on kuitenkin yksi kultamitalli mahdollisuuksien rajoissa. Pidänkin peukkuja Antti Ruuskaselle.



Olen ollut viikon ilman Facebookia. Pari ensimmäistä päivää olin ihan hukassa, nyt menee jo vähän helpommin. Päätöstäni FB:n sulkemiseen en harkinnut tarpeeksi hyvin, en osannut ottaa huomioon monia seikkoja. Olen hakeutunut moniin suljettuihin ryhmiin lukijaksi, nyt ne ovat minulta kiinni . En pääse katselemaan esim. virkkaajien enkä kirppareiden sivuja. Eniten harmittaa kun pitäjän omat asiat jäävät kerran viikossa ilmestyvän sanomalehden varaan.

Nyt en näe kenen koira on karannut tai kuka myy keräämiään mustikoita tai vanhoja verhojaan. Tällä hetkellä en tiedä onko karhua näkynyt vuorella tai tarjoaako joku vielä kottikärryllisen vanhoja tiiliä tarvitsevalle. Voi, se pitäjäläisten oma ryhmä on ihan must.

Pakkohan minun on avata naamakirja takaisin, yritän sitten hoidella sitä säästöliekillä, etten turhaan ahdistu näiden nettihommieni kanssa. Pihallekin pitäisi ehtiä kotilojahtiin ja uusia virkkausideoitakin haluaisin vielä toteuttaa. Katsotaan; sanoi... Niin kuka sanoi? Oliko se lääkäri?


Mökillä tyrnipensaat kokivat kovia viime talven pakkasissa. Pelkäsimme jo kaikkien kuolleen, tämä pikkuinen pensas kasvatti yhden marjan. Tuo marja on nyt syöty. Ihmeen punainen ja kookas se oli. Toivottavasti ensi kesänä marjoja tulee vähän enemmän.


Karviaismarjat ovat niin hyviä. Vahingossa söin niitä liikaa, yksi iltapäivä ja ilta meni sappikohtauksen kurimuksessa. Ahneella on kakkanen loppu, niinhän sitä sanotaan.


Pensasmustikka on antanut ensimmäiset marjat, ehkä tästä vielä kunnon pensas kasvaa.


Kurki kulki arvokkaana ohrapellossa. :-)


Kurkiperheen elämää on saanut seurata pitkin kesää. Poikanen on jo varttunut emolintujensa kokoiseksi. Aikaisempina vuosina kurkia harvoin näki muutoin kuin syksyisin ja keväisin muuttomatkoilla, jos ei lähtenyt rämpimään isolle suolle. Nykyään pitkäsääret näyttävät viihtyvän kylien laitamilla viljapelloilla.


Kävimme Helsingissä ja vettä roikasi koko matkan, maisemat näyttivät näin surumielisiltä.


Enni idin taiteilijamökillä kävi Yle:n auto, ehkä saamme kuulla jotain radiosta. Mökin ikkunakarmeja maalataan. Hienolta näyttää, on kuin mökki olisi pessyt kasvonsa.


Voimakkaasti tuoksuvat liljat säilyivät mökillä, tässä pihalla talvi tuhosi suuren osan liljoista. Viime kesänä mökillä peurat söivät kukat jo nuppuina.

Kohta vaihtuu vuorokausi, on kolme tuntia Antti Ruuskasen heittovuoroon. Pitäisiköhän jäädä valvomaan?

maanantai 15. elokuuta 2016

Maanantain ilontuoja


Mikä viehättävä yllätys lennähti kädelleni aamupäivän kotilojahdissa. Siinä se värisytteli tuntosarviaan, eikä pelännyt yhtään.


Lähdin hiljaa kävelemään kasvimaalta ovelle huutelemaan assistenttia kameran kanssa. en olisi pystynyt kuvaamaan käsineet kädessä ja niiden riisuminenkin oli mahdotonta. Välillä siivet sulkeutuivat, mutta avautuivat taas uudelleen.


Kaunis ilon tuoja, kiireetön sulosiipi.



Olen niin iloinen, että neitoperho kaunis viestintuoja saatiin kuvattua. Kiitos avustajalle.

Pääsääntöisesti blogini kuvat ovat omia ottamiani, mutta joskus tarvitaan apuhenkilöä. Varsinkin jos kuvassa on mukana bloginpitäjä, selfietä en halua ottaa.

Alkanut viikko lupaa ilonkin pilkahduksia sateen harmauteen.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Arrakosken markkinoilla.


Jotain on saatu pelastettua ahneiden lehtokotiloiden tuhoilta.


Kannattaisikohan näitä siemeniä kerätä? Kivan näköisiä siemenpalloja.


Keväällä luulimme tämän kauniin robustaruusun paleltuneen talven pakkasissa. Ihanasta pensaasta on kuitenkin yksi varsi säilynyt.


Meillä pitäisi kaikki kasvit  ripustaa jonnekin roikkumaan maan ja taivaan välille kotiloilta turvaan.



Neitoperhoja on tänä kesänä runsaasti lennossa.

Arrakosken kylämarkkinoille ajelimme aurinkoisessa säässä.


Kyläläisten kokoontumispaikassa voi nauttia kahvit kera kotipullan. Tämä ei siis ole varsinaisesti kahvila, mutta vieraskin toivotettiin tervetulleeksi.  Pyysin kuvausluvan emännältä. Jos liikutte sunnuntaina iltapäivällä neljän jälkeen vanhalla nelostiellä, niin poiketkaa katsomaan tätä tavarataivasta.


Näitä esineitä ei siis myydä, ne ovat vain rekvisiittana kahvilassa.




Hienon neidin vierailu.

                                                           

Rengasmatka maailmalla. Kattoa koristavat matkamuistohuivit.



Avaimenperiä



Nyt vasta kuvia laittaessani huomasin tuon kauniin emännänkaapin tuolla perällä, tuijotin vaan noita Muumeja.


Tällaiselle keräilyhörhölle osuminen tähän taloon aiheutti oikein sydämentykytystä. Ymmärrystä löytyy, tosin oma keräilyni on vaatimatonta tämän rinnalla ja aihealuekin on toinen.


Kylän historiaa.


Kuppia ja kannua monelta vuosikymmeneltä.  Miltähän on maistunut Rappakalja?


Tonttu on tullut mopolla paikalle.


                                         Sulo-kisuli ei antanut vieraiden häirätä päiväuniaan.


Kylän pääväylä oli varattu markkinoiden käyttöön. Nyt oli vuorossa 26. markkinat ja kahvilan emännän mukaan koskaan ei ole markkinpäivänä satanut.


                                Elävää musiikkia ja arpajaisvoittona keltainen majakka.


                                                Kylällä kunnioitetaan vanhaa perinnettä.


                                                                           Korikauppias


                                                                      Hattukauppias

 *


Kylällä on kesälauantaisin kirppari. Olihan sielläkin poikettava. Arvelimme talon olevan vanha seurojentalo ja nuo torvet ovat muistona kylän torvisoittokunnasta. Tämä asia täytyy vielä käydä varmistamassa paikan päällä.



Tänne kylälle on vielä palattava, jos ei ennen, niin ainakin ensi kesän markkinoille.