lauantai 3. joulukuuta 2016

Eilinen yhtä juhlaa, nimipäivä ja konsertti


Eilen kaikilla Unelmilla oli nimipäivä. Ystävät ilahduttivat tekstiviestein, puheluin, nettikortein ja postikortein. Tässä lähellä asuvat ystävät poikkesivat kahvilla, sain heiltä tuon kauniin valkoisen joulutähden. Yritettiin löytää kukalle sopiva vedoton paikka, toivottavasti kukka viihtyy tässä.


Kakkuakin leivoin, tuo koristelu ei nyt ihan nappiin mennyt. Tuli kakusta vähän tekijänsä näköinen, hieman räjähtänyt. En kehtaa ruokablogiin laittaa ohjetta kuvan kanssa.

Kiitos ystävät muistamisesta, olette ihania.


Yhdessä vieraidemme kanssa lähdimme kirkkoon konserttiin. Laulajatarta en tuntenut, mutta Kalevi Kiviniemi on sykähdyttänyt esityksillään aiemminkin sydäntäni. Taiteilijoiden joulukiertue jatkuu, tänään Lammin kirkossa ja huomenna Turun Tuomiokirkossa. Voin vain kuvitella kuinka hienosti Tuomiokirkon urut pauhaavat Kiviniemen soittaessa urkusooloa.

Konsertti oli elämys, kiitos järjestäjille.


Aamulla taas peurat tulivat. Kiljuin taatalle täältä koneen vierestä, että bambit pihassa, hän rynräsi kameraa etsimään.  Hämyisen päivän kuvat lasin läpi otettuina.


On oikein mieltä ylentävää katsella noita siroja eläimiä juoksentelemassa näin lähellä meitä.

Eilen päivällä meitä pelästytti kauhea mekkala pihalla. Kaksi kissaa tappeli tuijassa. Luulimme ensin, että joku kissa on ehkä jäänyt vahingossa autotalliin ja huutaa nyt hädissään apua. Mentiin ulos katsomaan, ääni kuului korkeasta tuijasta. Mies meni lähemmäksi puuta, kissat pelästyivät ja tulivat alas. Vielä siinäkin vaiheessa tappelivat ja mourusivat keskenään. Tuttuja kissoja molemmat, kumpikin taitaa pitää meidän pihamme omana reviirinään. Mitä kamalia sähinkäisiä, kotikissat. 

torstai 1. joulukuuta 2016

Kylällä tapahtuu


Lapset lauloivat joululauluja.


Myyntikojut ovat kuin Tuomaan markkinoilla pääkaupungissa.



Aulin kampaamossa tarjoiltiin glögiä. Kiitos, Auli  ♥


Taidegalleria Pikantin joulutarjontaa. Iloisen värisiä sukkia, kaikkia kokoja vauvasta vaariin.


Pikantissa on taideyhdistyksen omien taiteilijoiden näyttely. Anja Santalahden kauniita lintuja, löytyypä sieltä pikkuinen kisukin.


Löytävätköhän nämä hauskat ukkelit itselleen kodin jouluksi?



Pieni kahvitteluhetki.



Pikantista voi ostaa leivonnaisia myös kotiin vietäväksi. Eeva Salmensuun rehevät auringonkukat tuovat mieleen kesän ja ihanan valon.

Valitettavasti en osaa nimetä kaikkia taiteilijoita, mutta paikan päällä kannattaa käydä tutustumassa, nimilistat ovat tuossa pöydällä. Jos vielä ehdin käydä näyttelyssä niin selvitän kuvissa olevien taulujen tekijät. Näyttely on avoinna tammikuulle asti.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kerran kesällä.


Tämä asia on minulla roikkunut mielessä koko syksyn. En oikein meinannut löytää sitä alkulausetta.


Huomasin kesällä R-kioskilla tutut kasvot. Olemme joskus vuosia sitten olleet saman työnantajan palveluksessa. Kerroimme kuulumisia puolin ja toisin. Eipä olisi uskonut siellä työpaikalla, että seuraavaksi tapaamme täällä Hämeessä.

Tämä iloinen ja ystävällinen mies on Pekka Otollinen, hän kertoi kirjoittaneensa kirjan, se oli nyt ihan uunituore. Ostin kirjan ja lupasin kirjoittaa lukemastani jotain blogiini. Kuvittelin lukevani tuon kirjan tuosta vaan suitsait sukkelaan. Vaan toisin kävi. Tässä kirjassa on niin paljon asiaa ja pohtimisen aihetta, että sitäpä ei pikalukuna tietoisuuteen isketäkään.

Pekka on tehnyt henkilöstön kehittämistyötä yli 30 vuotta. Olen itsekin työelämässä ollessani saanut osallistua hänen vetämälleen kurssille. Pekka osaa tuoda tärkeät asiat kiinnostavasti ja usein myös huumorilla siivitettyinä kuulijoiden tietoisuuteen.

Pekka on nykyään yksityisyrittäjä, hän on kiertänyt yli sadassa työyhteisössä koulutustehtävissä ja on kerännyt työstään ja kokemuksistaan kirjan.

Luin kirjan ja siinä jäi tärkeänä ajatuksena mieleeni yhdessä tekeminen.
 Ketään ei pitäisi sivuuttaa, olisi kunneltava työyhteisön kaikkia osapuolia, saada koko yhteisö sitoutumaan ja uskomaan parempaan tulevaisuuteen.

Enää en voi taivastella työelämän ongelmia enkä sen mahdollisuuksia koska olen jo elämäni viimeisellä neljänneksellä  "johtamassa"  tätä elinpiirini kahden hengen tiimiä. Yhteistyö täälläkin on avainsana molempien onneksi ja hyvinvoinnin perustaksi. Meitä on tässä kaksi pomoa ja kummallakin yksi alainen. Nih..

Voin vain kuvitella lukemieni uutisten perusteella kuinka vaikeaa työelämässä on nyky Suomessa kaikkine yt-neuvotteluineen ja leikkauksineen. Kenelläkään ei tunnu olevan varmaa työpaikkaa.

En ollenkaan ihmettele, että Pekan tasoista positiivista ammatti-ihmistä kutsutaan usein työpaikoille purkamaan syntyneitä pattitilanteita.

Toivotan Pekalle edelleenkin viisautta ja voimia tärkeässä koulutustyössään.

 
 Kuvaa klikkaamalla uskoisin tekstin aukeavan luettavaksi.

Tässä Pekan yhteystiedot, jos haluat kysyä kirjasta lisätietoa tai hankkia kirjan omaksesi.


Pekka Otollinen
Työyhteisövalmentaja, työnohjaaja STOry, coach
Tiimi-Innostaja Oy
www.tiimi-innostaja.fi
tiimi.innostaja@pp.inet.fi


Uutisia Pekalta;
"Kirja on  valittu Humanistisen ammattikorkeakoulun oppikirjaksi yhteisöpedagogin ammattitutkintoon,
joka toteutetaan työyhteisökehittäjäpainotteise
na ja kirja toimii opiskelijoiden orientaatioperustana".

maanantai 28. marraskuuta 2016

Aamuun on vielä aikaa.


On hyvä hetki ajatella uuden päivän alkua. Näin se suunnilleen menee. Kello hälyttää yhdeksältä, on nielaistava ensimmäinen kapseli rotanmyrkkyä, seuraava sitten illalla yhdeksältä. Olisi hyvä ottaa aina samaan aikaan. Ilman hälyytystä en muistaisi ryhtyä vertani ohentamaan säälliseen aikaan. Onhan sitä ihmisellä muutakin ajateltavaa kun lääkkeen otto.

Valvon usein illalla myöhään, niinkuin nytkin. Silloin voi aamulla käydä niin, että kuvittelen olevani teatterin lämpiössä ja kello soi kutsuen seuraavaan näytökseen. Jäi toinen näytös näkemättä kun kello pärähti soimaan. Näytelmän loppu on taas sepitettävä itse, nih.

Ennen ylös nousua on vähän venyteltävä, tarkistettava, että kaikki neljä rajaa jotenkin toimivat. Onneksi tuo mieshenkilön sisäinen kello käy vielä työajassa, kuudelta jo lähtee kolistelemaan aamulehden hakuun ja kahvin keittoon. Aamuvirkku, sanoisin.

Kesällä minäkin herään aikaisin lintujen lauluun ja suloiseen valoon. Silloin ajattelen kuten Marian Andersson; "Oi Herra, mikä aamu".  Joskus voisin ihan lauleskella iloisena "aamulla varhain kun aurinko nousi.....".  Se surumielinen jatko-osa saakin jäädä ja ryhdytään toimeen. Näin talvella kuitenkin haluaisin nukkua kuin nalle pesässä, ei tee mieli nousta kylmään maailmaan. Onni onkin lämmin pesä.

 Onneksi oikeat runoilijat ovat tehneet aamuihin sopivia lauluja. "Joka aamu on armo uus", tämä laulu on niin usein mieltäni lohduttanut vaikeina aikoina.

Olen tuurikahvittelija, on aikoja jolloin voisin hehkuttaa vihreän teen ylivertaisuutta. Nyt on menossa kahvikausi, käytännöllistä, koska keitin jo korisee viimeisiä tippoja pannuun herätessäni. Kiitos armaani.

Aamun lehdestä saan käteeni sen osaston jossa on sudoku. Lauantain lehdessä niitä on kaksi ja sunnuntai on yhtä juhlaa, silloin julkaistaan viisi sudokua. Siinäpä se, aivojeni aamuverryttely.

Vielä pieni nostalgiatuokio. Viisikymmenluvulla, silloin ennen televisiota herättiin sunnuntaiaamuisin Niilo Tarvajärven iloiseen tervehdykseen radion välityksellä; "Aamujen aamua, hyvät radion kuulijat". Vai oliko se kuuntelijat. Samapa tuo, aamujen aamuja ne kuitenkin olivat ja lopuksi lähdettiin ylös ulos ja lenkille. Osattiin arvostaa pyhäaamua, viikon ainoaa vapaapäivää.


Mukavaa joulun odotusta kaikille. Pian saammekin taas laulaa: "Kello löi jo viisi....", mennään joulukirkkoon.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ensimmäinen adventtikynttilä


on taas syttynyt.  Mukavaa oli taas käydä kirkossa laulamassa Hoosiannaa.

Monenlaista uutta olikin kertynyt kirkkovuoden ensimmäiseen messuun meidän osallemme. Ensimmäisen kerran saimme käteemme uuden virsikirjan. Paljon on uusia virsiä  nuottien kanssa, vierailla kielilläkin ja joitakin virsiä on merkitty myös viittomien kuvin. Uusi kirja on painettu ohuen ohuelle paperille ja sivuja on valtavasti enemmän. Vanhalla virsikirjalla ei taida olla enää käyttöä.  Hankalaa on meillä vanhoilla, jotka aikanamme koulussa opettelimme tärkeimmät virret ulkoa, nyt sanoja on muuteltu. Eipä uskalla ääntään korottaa, ettei herätä turhaa hilpeyttä kirkkokansassa.

Kirkkokuorokin oli paikalla, siksi Hoosiannakin kaikui mahtavana ja juhlallisena. Täällä maalla kirkossa käy paljon väkeä, mekin aikaisempaa useammin kun melkein vieressä asumme.

Pitäjämme kirkko on nyt kappeliseurakunta, meidät on liitetty naapurikunnan kirkkoon tai päinvastoin. En tarkkaan vielä tiedä mitä se tarkoittaa.

Pappikin on uusi, entinen on muuttanut Rovaniemelle. Jotkut seurakunnan lestadiolaiset jäsenet eivät ilahtuneet naispuolisen papin palkkaamista. Nykyään on enää turhaa rypistellä "nainen vaietkoon seurakunnassa" teemalla, naiset ovat nyt paikkansa ottaneet. Hyvin tämä meidän pappimme messusi, pysyi nuotissakin. Henkilökohtaisesti en ole näihin kirkon opinkiistoihin kantaa ottanut. Mielestäni kirkon tärkein tehtävä on evankeliumin julistaminen, "Kristuksen sisäinen tunteminen", kuten Paavo Ruotsalainenkin sanoi.

Täällä oli myös seurakuntasalin 50- vuotisjuhlat. Emme osallistuneet tällä kerralla juhlaan.

Rauhaisaa adventtiaikaa kaikille!

Yöpostaus


Tämä päivä on kylällä ollut yhtä juhlaa. Illan hämärtyessä joulukauden avajaisia juhlistivat värikkäät raketit. Kuva ei tee oikeutta talvisen valojuhlan alkusäkenöinnille.

Kotona istuimme kynttilöiden valoa ihaillen ja omia askareitamme puuhaten. Odotin elokuvaa Mielensä pahoittajasta.  Pidin paljon Tuomas Kyrön ensimmäisestä kirjasta, se oli niin hauska ja mukaansa tempaava. Kirja toi minunkin tietoisuuteeni kyseisen kirjailijan. Ihastelin nuoren miehen oivalluksia ikäihmisen näkökantilta, nerokasta ja nautittavaa.

Elokuva on nyt katsottu ja olen pettynyt, odotin jotain samankaltaista kuin tuo kirja on. Kirjan huumori on sopivan hauskaa, lämmintä, aitoa ja helpon hersyvää. Ehkä onnistunutta hyvää ideaa ei kannattaisi ollenkaan yrittää jatkaa, samaa tunnelmaa ei enää onnistutakaan saavuttamaan. Elokuvayleisö on luultavasti pitänyt näkemästään ja mikä ettei, näyttelijäthän ovat hyviä, varsinkin Antti Litja. Ideakin on edelleen hyvä, mutta toteutus on tällaiselle vanhalle mielensäpahoittajalle pettymys.

Kerronpa nyt omista tunnelmistani elokuvan nähtyäni. Olin pahoillani siitä valtavasta asiatulvasta, jota tuli tuutin täydeltä kovalla kohinalla. Vanhasta miehestä on elokuvassa tehty puolipöhkö, ei sellaista mielikuvaa jäänyt kirjaa lukiessa. Auliisti myönnän elokuvassa olevan hyviä tilanteita useitakin, mutta kokonaisuus jäi sekavaksi.

Tämä elokuva jää minulta varmaankin yhteen katselukertaan. Edelleenkin olen kiinnostunut Tuomas Kyrön kirjoista, ehkä minulle sopiikin lukeminen kuvien katselua paremmin.

Hyvää yötä!


lauantai 26. marraskuuta 2016

Haaste Simpukalta, kuusi kesäkuvaa.


Mustarastas avasi ihanalla laulullaan kesäkauden jo keväällä. Saunan takana haudottiin uusia laululintuja.


Sorsapoikue joella, tälle paikalle olisi voinut valita myös telkkäpoikueen. Alkukesä valoisine öineen ja kiihkeine kasvun ihmeineen on jotain suurta ja kaunista. Luomakunta uusiutuu. Onnellisia me suomalaiset, jotka saamme elää ja kokea neljä erilaista vuodenaikaa.


Heinäkuun alun kohokohta oli Lukan vierailu, iloinen pikkuinen koiruli, kiva viikko meni leikkien. Tunnistitko paidan kuvan?


Tämä kesä oli oikea perhoskesä. Kuvista oli hankala valita, olisi tehnyt mieli laittaa tähän tuhatmonta. :-)


Kevat ja alkukesä meni mandaloiden merkeissä. Heinäkuun lopulla Lammilla saimme esitellä töitämme kanssavirkkaajille. Mandalakuvia on lisää blogissani kategoriassa "Mandala".


Marjoja ja sieniä keräsimme ahkerasti. Sienestyskausi kuitenkin päättyi osaltani kesken kun kaaduin pitkin pituuttani mättäälle ja satutin jalkani. Nyt on tuo vastoinkäyminen taas selätetty ja koipi toimii entiseen malliin.

Kiitos Simpukka. Tämä on niin kiva haaste, että suosittelen tätä kaikille blogiystävilleni, siis kuusi kuvaa kesältäsi. Nappaa tästä haaste.

Ps. Lisätty 27.11 2016.
Kyselin tuosta taatan paidan kuvasta, siinä on kuvattu  Dulcinea, Rocinante, DonQuijote, and Sancho Panza. Kopio Picasson taideteoksesta.  Tuo paita on ostettu joskus vuosia sitten Punkaharjun retretistä.