Ahomansikka jo kaunistaa pientareita.

Onneksi otin kameran mukaani aamulla uintireissulle.

Otin vain kuvia, lapsoset saavat kerätä makoisat marjat.

Ahomansikan tuoksu on jäänyt lähtemättömästi mieleen lapsuudesta.

 

 

 

Nyt ollaankin jo kotipihalla. Ruusuihin on tullut kirvoja, hämähäkki asettelee verkkojaan. Ehkä nyt kirvat pysyvät kurissa.

Jaloangervon kukassa hääräili tämä kaunis koppiainen.

Rannassa tapasin ystävän, ehdimme vaihtaa muutaman sanan. Kohtaamisesta jäi hyvä mieli.

*

Asiasta kolmanteen.  Viimeaikoina on paljon kirjoiteltu aikuisiän diabeteksesta, sen lisääntymisestä ollaan huolissaan ja ihmisiä lääkitään runsaasti. Luin muutama päivä sitten artikkelin jostakin Englannissa tehdystä tutkimuksesta. Sen mukaan halpa keino kakkostyypin diabeteksen ehkäisemiseksi olisi vähintäin viidentoista minuutin kävely ruokailun jälkeen.

Meillä suomalaisillahan on perinteisesti ollut tapana ottaa ruokailun jälkeen "ruokaperäiset". Se pieni lepohetki onkin varmasti tarpeen raskasta työtä tekeville, mutta me muut saisimmekin sohvan sijaan suunnata askeleemme ulos.

Etsin vielä lukemaani artikkelia, mutta en sitä löytänyt. Siellä kommenttiosiossa mieshenkilö muisti joskus lukeneensa vanhan kiinalaisen viisauden "tuhat askelta aterian jälkeen". Minäkin eilen päätin noudattaa tuota viisautta, kun sukurasitteena on tuo kakkosdiabetes. Kuinkas sitten kävikään? Alkoi kaatosade jo aterian aikana. :(   Aloitan siis tänään, aurinko paistaa.  :-)

Kotipihan luonnonkukkia

 

Keltavuokko

Huomasin tuossa pihalla kulkiessani, että täällä kasvaa monia luonnonkukkia sulassa sovussa perennojen kanssa. Poiminkin nyt tähän samaan postaukseen tänä keväänä kuvaamiani luonnonkukkia pihapiiristä.

Kevään ensimmäisiin kuuluu kiurunkannus.

Samoin leskenlehti oli asettunut vähän huonoon paikkaan ja joutui kukinnan jälkeen kitketyksi. Onneksi näitä riittää luonnossa yllin kyllin, eivät kaipaa minun suojeluani.

 

 

Mukulaleinikki häviää kesän aikana ja palaa taas seuraavana keväänä.

Järvivehka.

Rohtoraunioyrtti, tästä on myös valkoinen muoto, mutta sitä kuvaa en saanutkaan siirrettyä tänne.

Ketoneilikka on minulle rakas kukka. Pienenä tyttönä ihailin näitä suloisia mammani tontilla heinikössä kellarin takana. Olin sitä mieltä, että mikään väri ei ole yhtä kaunis.

Harakankello

 Oranssikeltano

Päivänkakkara on ihan omin voimin pihaan ilmestynyt. Uskoisin linnuilla, muurahaisilla tai hiirulaisilla olevan osuutta asiaan.

Mykerössä on valkoteräiset laitakukat ja heleän keltaiset kehräkukat. Noiden kehräkukkien sijoittelu on oikea luonnon taideteos.

Keltasauramo -  keltapäivänkakkara

Anthemis tinctoria

Vielä olisi ollut rönsyleinikkiä, se on kuitenkin kitketty pois ja nokkoset on tullut silputtua ruokiin.

Suloisenkauniit piparit.

 Veljeni on vaimonsa kanssa käynyt Teksasissa tapaamassa tyttärensä perhettä.

Kummityttöni lähetti minulle tuliaisiksi näitä leipomiaan suloisia pipareita. Anniina oli erityisesti valmistanut ne gluteenittomiksi ja mukana oli kehoitus myös syödä nämä ihanuudet.

Kuvia voi klikata isommiksi.  Olkaa hyvä, eihän näitä raskii suuhun laittaa.

 

 

 

 

 

 

 

Veljen vaimo on super keksimään kivoja tuliaisia, tykkään näistä servieteistä isosti.

 

Piparkakkujen salaisuus on syötävä "paperi"  Jos haluatte valmistaa juhlatilaisuuteen erityisiä pipareita niin käykää katsomassa Anniinan nettikaupassa piparikuvioita, kannattaa käydä katsomassa vaikkapa ihan muuten vaan, aiheita on laidasta laitaan.  Täällä alla on linkki.
    https://www.etsy.com/shop/CookiePixie

Kiitos Anniina mukavasta yllätyksestä. Hyvää kesää teille kaikille.

Hiekkataidetta Korkeasaaressa.

Joskus tuntuu kivalta kun joku soittaa, lähtekää mukaan.  Tänään näin teki veljeni, hän oli vaimonsa kanssa lähdössä Korkeasaareen katsomaan hiekkaveistoksia ja kutsui meidät mukaan.

No, mehän emme kahta kutsua tarvinneet, polkaisimme pienen punaisen auton käyntiin ja menoksi.

Tämän postauksen kuvat ovat kaikki Korkeasaaresta. Aurinkoinen päivä ei ollut oikein otollinen puistossa kuvaamiseen, liikaa varjoja.  Hiekkateokset olivat kuitenkin upeita ja suurella huolella tehtyjä.

Tässä vaiheessa veistoksien tekemiseen oli vielä tunti aikaa, joten viimeistä silausta tässä tehdään.

 

 

 

 

Näitä veistoksia voi käydä ihailemassa Korkeasaaressa koko kesän ajan tai siihen asti kun veistokset kestävät.  Veistoksien hiekka otetaan talteen seuraavaa käyttöä varten, kätevää ja luontoystävällistä.

 

 

 

Nyt on hyvä syy aikuisillakin käydä Korkeasaaressa. Meilläkin oli usean vuoden tauko, kun lapsenlapsetkin ovat jo kasvaneet, eikä "lainalapsiakaan" ole ollut tarjolla.

Oli mukava muistella entisiä Korkeasaaren reissuja. Silloin tarvittiin mukaan runsaasti varusteita, mehua ja maitoa, hattua ja vaippaa, peittoa ja tuttia. Jokaisella jäätelökioskilla tietenkin poikettiin ja heti jos mamman silmä vältti,  jahdattiin riikinkukkoa. No, se hauskuus kiellettiin oitis vaarallisena ja sopimattomana.

Nyt emme varmaankaan enää saisi näitä veitikoita kanssamme Korkeasaareen, kun nuorinkin täyttää jo kolmetoista ja kaksoset käyvät autokoulua.

Aurinkoinen suvipäivä.

 Ensimmäiset idänunikot avautuivat.

 

Näitä unikkoja tulikin nyt niin paljon kuvattua, että postauksen nimeksi sopisi paremmin Unikot.

 

Sinistä runsautta.

Tämä taitaa olla ruskolilja.

Muutamasuuri punainen kukka valaisee koko pienen puutarhan. Tämä lämmin kesäkuu on nyt saanut kukat rehoittamaan valtoimenaan.  Suihkulähdekin nuijapäineen on jo melkein kukkien peitossa.

Uskomaton taideteos on tuo unikko. En yhtään ihmettele,että Maija Isola joskus aikoinaan inspiroitui Unikko-kankaan suunnittelemaan. Tuskin hän silloin arvasi, että kankaasta tuli varsinainen tavaramerkki Marimekolle. Harmillista, että Marimekkoa nyt ravistelee kiusallinen kopiointiskandaali.

 

 

Siperian kurjenmiekka. Tuo edellinen on vaaleampi ja matalakasvuisempi.

 

Rehevän pihan halusin ja sen olen saanut. Täällä kukat saavat vapaasti kasvaa, näin ajattelin ensin. Nyt on ollut pakko näyttää myös lapiota. Kukantaimia on jo riittänyt jakoonkin uusiin pihoihin. Millään ei raaskisi kompostiin ylimääräisiä kyyditä.

Valkoinen on kaunista akileijassakin.

Ruusuorapihlaja

Rönsyleimua ja lemmikkejä

Rentoakankaali, tämän taimen ostin puutarhalta ihan tuon kukan hauskan nimen takia. Rennosti tuo tuntuu itselleen tilaa valoittavan, ei mitään "anteeksi että olen olemassa" tyyliä.