sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Timanttisade.

 Täältä puun takaa sen ensin näin. Ihmeen ihanat jääkiteet tanssivat tuollaisessa "putkessa".

Koskaan aikaisemmin en ole tuollaista valoilmiötä katsellut, ainoastaan timantteja hangella ja oksilla.

Tavallisella kameralla tuota ihmettä ei pystynyt tallentamaan. Olisi pitänyt olla ehkä filmikamera, tuo oli kuin ilotulitus kirkkaalla aurinkoisella säällä. Lumikiteet suorastaan tanssivat ylös ja alas, miljoona pientä kipinää.

En ollut uskoa näkemääni todeksi. Oli pyydettävä kaveri katsomaan. Näetkö saman kuin minä? 


Yhdessä tätä suurenmoista näkyä ihastelimme monta minuuttia. Osa kuvista käytiin ottamassa ulkona parvekkeellakin, kun epäilin ensin ikkunalasin tekevän kepposia.



Olen pahoillani, että näillä kuvilla en pysty välittämään sitä ihmettä, jonka saimme kokea. Varmaankin tällaiselle valopylväälle jokin tieteellinen selityskin löytyisi, mutta minulle riittää tuo mielikuva timanttisateesta.

Illalla vielä valvoin ja mietin tuota kokemusta, olikohan tuo jokin merkki minulle. No, se selviää aikanaan. Mitään epämiellyttävää tunnetta siitä ei tullut, olipahan mukava ilotulitus syntymäpäivän kunniaksi. Saa nauraakin, minulla vaan on rikas mielikuvitus. On aina ollut.

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Näitä ruudun takaisia jälleen.

Tämä on aina yhtä iloinen tapaus kun talven ensimmäinen pyrstötiaisparvi pyrähtää jasmiinipensaaseen.

Hetken saavat talipallot ja rasvamakkarat kovaa kyytiä ja yhdessä vilauksessa koko parvi on taas hävinnyt. Pyrstötiaiset eivät muiden tiaisten tavoin jää viipyilemään ruoan äärelle, vaan näyttävät olevan koko ajan vauhti päällä.


Vauhtia tässä on pidettävä kuvaajankin, jos jotain tositetta parven käynnistä mielii saada talteen.

Peura on nyt niin yksinäinen. Syksyllä tässä liikkui kolmen porukka, sitten kaksi ja nyt vaan yksi. Kylillä on nähty ilveksen tappaman ruhon jäänteitä. Ilvekset ovat lisääntyneet ehkä juuri runsaan peurakannan ansiosta. Ruokaa on riittänyt, eikä ole tarvinnut tyytyä kylän kissoihin. Autoilijat kiittävät.


 
Tammikuun yhdeksäntenä nähtiin vuoden ensimmäinen aurinkoinen hetki. Eipä tuo kaari vielä kovin korkealle noussut, hetken siinä viivähti ja katosi metsän taakse jättäen sinisen hämärän.

Leivoimme kääretorttua. Kyllä, nuo mme loppukirjaimet ovat ihan oikein, aikaisemmin olisin kirjoittanut loppuun ännän. Nyt on toiset ajat.

Pian tulee jo vuosi siitä kun olemme olleet vaan täällä kotona kahdestaan. Kesällä oli vähän vilkkaampaa, kun nuoriso kävi pihalla moikkaamassa mökkireissuillaan. Terassilla istuttiin ja juotiin kahvia.

Keskustelimme tässä yhtenä päivänä kuinka hieno asia on kun me viihdymme niin hyvin toistemme seurassa vielä näiden kymmenien vuosien jälkeenkin. Olemme oppineet antamaan toiselle tilaa. Tämä vanha rakennus on siitä hyvä kun tilat ovat kahdessa tasossa. Isäntä pääsee välillä verstaalleen "timpraamaan" tai toimistoonsa surffaamaan tietokoneella. 

Minulla on omat hommani noiden käsitöiden ja sukututkimuksen kanssa. Joitakin ohjelmia katsomme yhdessä tv:stä, mutta yleensä meillä on omat mieliohjelmamme. Näin talvella ja koronan aikana onkin televisiota katsottu normaalia enemmän.

Viimeksi ahmin kahtena päivänä kaikki jaksot  norjalaisen Atlantic Crossing draamasarjan, joka kertoi kruununprinsessa Märthan tarinan sotavuosina 1939-1945. Sarja on tosi hieno ja katsomisen arvoinen.
Sain itsekin uutta tarkempaa tietoa Norjan sota-ajan tapahtumista.
 
Sain taas huomata kuinka vanha olenkaan, kun muistan hyvin kuningas Haakonin kuoleman ja Olavin nousevan kuninkaaksi leskimiehenä. Kiinnostuksella myös seurasimme tyttöjen kanssa nuoren Haraldin taistelua suuren rakkautensa puolesta. Onneksi he sitten saivat toisensa, Harald ja Sonja.

 
Vielä yksi joulukukka ilahduttaa silmää.

 
Bonuksena muutama vierailija ikkunan takaa.



"Jäin tähän vielä tarkistamaan, että varmasti ehdit ottaa muutaman kuvan". Kiitos.
 

lauantai 2. tammikuuta 2021

Vuoden ensimmäinen yö ja päivä.

 
Yöllä satoi lunta suurina pehmeinä lumitähtinä.

 
Jouluvalot omenapuun alla.

 
Päivä valkeni tyynenä ja kostean sumuisena, lumipallot pysyivät oksilla.

 
Pihan tuija on kasvanut valtavaksi puuksi, siellä on tirpoilla suojaisat pesätilat kesällä.
 
 Toinen kamera antaa sinisiä kuvia. Ehkä olin pihalla sinisellä hetkellä. Yön ja aamun kuvat näyttävät musta-valkoisilta.

 
Vuosi alkaa puhtaan valkoisena, talvisen aamun kauneutta.


Marjakuusessa oli vain muutama marja, onneksi joku jäi kuvattavaksi. Nuo marjat ovat myrkyllisiä.

 
Historiallinen näkymä. Koskaan aikaisemmin ei tällaista ole nähty. Korona tyhjensi uudenvuoden konserttisalin Wienissä. Filharmonikot soittivat ilman elävää yleisöä. Kuva tv-ruudusta Yle 1.

Salamalla kuvattu oksa.

Runsaat pyhät ovat saaneet meikäläisen päivä- tai yörytmin ihan sekaisin. On valvottu myöhään ja nukuttu pitkään aamulla ja lisäksi päikkärit ja pikku torkut television äärellä. Näitä kuviakin tässä olen selaillut  vuoden toisena yönä. Yhtään ei nukuta vaikka kello on neljä aamulla, kahdelta heräsin ihan pirteänä. Kiinnostavaa katsella päivällä näitä öisiä puuhiani, ehkä ei sitten ihan skarppina olla oltu.😊
 

Uskallan kuitenkin painaa "enteriä" ja lähden nukkumaan. Tervetuloa vuoden toinen päivä,

perjantai 1. tammikuuta 2021

Uusi vuosi.


 Yöllä on satanut lunta. Otin kuvan heti aamulla.

Toivon kaikille oikein hyvä uutta vuotta, ehkä jo kesään mennessä pääsemme vähän liikkumaan kotipiirin ulkopuolellekin. Yritetään rokotuksilla päihittää korona. Päivä on ollut harmaa ja sateinen, toivottavasti alkaneesta vuodesta tulee edellistä parempi. 

  Jumalan siunausta kansalaisille toivotti viisas presidenttimme. Tuli hyvä mieli.                                     


perjantai 25. joulukuuta 2020

Joulupäivän aamu.


 Asia oli niin tärkeä ja kiireellinen, että täällä ruudun takana ei ehditty kameran asetuksia tarkistella. Orkku tuli kuitenkin häädetyksi häiritsemästä tinttien aamutankkausta.

torstai 24. joulukuuta 2020

Joulu

                        Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2021!

 Johannan luvalla kortti täältä.
 https://fineartamerica.com/featured/christmas-angel-johanna-virtanen.html

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulun odotusta 2020.

Tämä vuosi on ollut elämäni kummallisin, koskaan aikaisemmin en ole vastaavaa kokenut  elämäni aikana. Lastenlapsianikin olen viimeksi nähnyt kesällä, ilman halauksia, pihaterassilla. Jo joulukuun alussa koronapandemian kiihtyessä sovittiin, että etelästä ei tulla tänne jouluna. Kukin viettää joulua kotonaan.

Joulun tunnelmaan virittymisestä ei tahtonut tulla mitään, kunnes kävin kurkkimassa Suvikummun Marjan blogissa pipariohjeita. Löysin sieltä linkin, jonka sanoma kosketti alakuloista mieltäni. Jarkko Aholan muutaman vuoden takainen levytys Ave Maria. Jarkon tulkinta on huikea, tällä kerralla kuuntelin myös sanoja. Kuinka ne sopivatkaan tähän v. 2020 jouluun. 

Olikohan nuori Jarkko  kahdeksan vuotta sitten, kun levyä tehtiin, myös syventynyt laulamaansa sanomaan? Tulkinta ainakin oli koskettava. Googlettamalla löysin laulun sanoittajan, hän on Vexi Salmi. Uskomatonta, miten Vexi on tiivistänyt muutamaan säkeeseen koko joulun sanoman, siinä on kaikki, ei mitään liikaa. Vexi on varsinainen meidän aikamme "Zakarias Topelius", sanojen taitaja.

Meille suomalaisille Neitsyt Maria on  joulun sanomassa keskeinen ja tärkeä. Luterilainen uskontunnuksemmkin  korostaa Mariaa Jeesuksen äitinä, Jumalan poika syntyi ihmiseksi.

Kopioin laulun sanat netistä.

"Ave Maria
äiti maan lapsien
Taas meihin katsoo suojellen
Kun poika syntymäpäivä on
Mä pieni ihminen turvaton
Pyydän siunauksen
 
Anna harras mieli joulu puhtain tuo
Ja hengelläs meitä suojaa
Näin muistaen kaiken luojaa
Johda meistä jokainen poikas luo
 
Ave Maria
äiti maan lapsien
Taas meihin katsoo suojellen
Kun poika syntymäpäivä on
Mä pieni ihminen turvaton
Pyydän siunauksen
 
Anna harras mieli joulu puhtain tuo
Ja hengelläs meitä suojaa
Näin muistaen kaiken luojaa
Johda meistä jokainen poikas luo"
 
Hartaat katolilaiset ovat tottuneet rukoillessaan pyytämään Mariaa asiansa välittäjäksi Korkeimmalle taholle. Mikä estää meitäkin koronan varjossa eläviä pelokkaita luterilaisia näin joulun alla huokaisemasta laulun sanoin.
"Mä pieni ihminen turvaton
Pyydän siunauksen".

Runosäkeen viimeinen lause on tärkein. "Johda meistä jokainen poikas luo"

 Säveltänyt Franz Schubert, sanat Vexi Salmi, sovitus Pessi Levanto, Janne Huttunen

https://youtu.be/mBdKU1zXoFE  

 Tässä pitäisi olla laulun linkki,  en osannut sitä kuvallisena liittää. (Aina riittää opittavaa )

Kiitos Jarkko laulusta, kiitos Vexi runosta, Kiitos Pessi ja Janne sovituksesta.


 Viimeistään silloin kun mies tuo varastosta valmistamansa tallin, virittää siihen pienen lampun ja asettelee seimifigurit paikoilleen, meille tulee joulurauha. Kiitos💗