keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Heinäkuun kuvia


Ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat kuluneet kuin siivillä, hyvältä tuntuu.

Pihalta näkyy kirkon torni ja kellojen soitto sunnuntaiaamuisin antaa levollisen olon sydämeen. En ole vielä oppinut tunnistamaan kellojensoiton eri merkityksiä. On ehkä käytävä haastattelemassa suntiota. En tiedä sitäkään soitetaanko kelloja sähköisesti. No, kellojen ääni tuntuu juhlavalta, soitettiin niitä perinteisesti miesvoimin tai sähkön avulla. Kaikki selviää aikanaan.


 Ehdimme tänne näkemään pionien kukkimisen. Tillipioni oli jo kukintonsa pudottanut.


 Kesäiset viikonloput ovat täälläkin häiden aikaa. Joku onnellinen nuoripari sai ensimmäisen kyytinsä avioparina näin hulppealla kulkuvälineellä.


Asumme joen pitäjässä.  Talvella täällä käydessämme kuvasin tässä sillalla joella talvehtivia sorsia.


Vanha silta näyttäisi olevan satavuotias, betonissa näkyy vuosiluku 1914. Sillan molemmilla puolilla on myös penkit, ne näkyvät ulokkeina ajotiestä. Jalankulkijoille on erillinen uusi silta tämän vanhan vieressä.


 Kylällä oli sahtimarkkinat alkukuussa, väkeä oli tosi paljon. Sääkin suosi markkinaväkeä.


 Päivänkakkaroita ei voinut ajaa nurin nurmikolta, antaa kukkia vaan. Ehtii sen nurmikon myöhemminkin.


 Joella on monta ilmettä ja monenlaista nähtävää.


 Hiljaa virtaa joki suurelle järvelle.  On tyyntä ja rauhaisaa. Monena yönä olen herännyt kuuntelemaan ruisrääkkä rantapellolta.  Tulopäivänämme pihakoivussa lauloi satakieli, naapureilta kuulin, että sitä kuulee täällä hyvin harvoin.



 Vääksyssä vietettiin vanhojen autojen katselmusta.  Mekin saimme vieraaksemme tällaisen kaunottaren vuosimallia 1959.  Pääsimme laivarantaan koeajollekin, hyvin mahtui kyytiin kuusi ihmistä.


 Me "tytöt" hämmästelimme poikien vesiurheilua. En muista tuota häkkyrää rannassa ennen nähneenikään.



Osa veneistä on jäänyt satamaan lillumaan tai sitten ovat vierailijoiden veneitä. 


 Näitä kelloja on siis valkoisinakin.






 Tämä kuva on meidän "pihakuusesta", valtavan iso tuija.


Ketoneilikka on yksi lempikukkani näitä ja palavaarakkautta kasvoi mammani pihalla. Sota-aikana näitä siellä ihailin, niiden monet valkoisen ja punaisen erilaiset väriyhdistelmät hämmästyttivät.

Nyt on saatu nettikin toimimaan täällä uudessa paikassa. Nähtäväksi jää innostunko taas uudelleen päivittämään ruokablogiani ja tätä vanhaa.  Ensin pitäisi lähteä kierrokselle blogiystävien kuulumisia lueskelemaan.

Täällä kotona näyttää kaikki vielä olevan vaiheessa. Olemme nyt kauniita kesäpäiviä viettäneet enimmäkseen ulkona. Talvella sitten ehtii sisällä kaappeja järjestellä ja tauluja ripustella.

Nuorin lapsenlapsi on kylässä, nukkuu vielä, aamiainen on jäänyt väliin.  Lähdenkin tästä naputtelemasta uusien perunoiden keittopuuhiin. "Morjesta sanoi voi potaatille", oli meidän vaarin lempilause tähän aikaan kesästä. Vaari otti perunan haarukkaan ja lisäsi siihen ison nokareen voita päälle. Vaari ei piitannut Puskan teorioista ja eli yli yhdeksänkymmentä vuotta terveellistä elämää.

Onneksi meillä on valinnan vapaus.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Runon ja suven päivä.


Ensimmäinen lipunnosto uudessa  kodissa.  "Ruislinnun" laulua tuolla kuistilla istuessani illalla kuuntelin. Muistui mieleeni Eino Leinon runoilu.



torstai 5. kesäkuuta 2014

Olihan lämmin päivä.





 Istutimme kesäkurpitsantaimia ja yhden keltaisen jättikurpitsan. Toivottavasti yöt nyt pysyvät plussan puolella.  Huomenna pitäisi vielä jatkaa kylvötöitä.

 
Haimme kuistille amppelikukkia puutarhalta.  En osannut valita, otin neljä erilaista.  Aurinko paistoi niin kirkkaana, kuvaaminen oli vaikeaa.


Pihlajat ovat täynnä kukkia.  Tietääköhän se sitä, että tuleva talvi on kylmä, kun Luonto näin antaa linnuille paljon marjoja.  Mitähän se vanhakansa tästä sanoikaan?



Puhtaan valkoiset kukat ovat minulle mieluisia.




Diilini sammakkoemon kanssa edistyy hyvin, lammikko on nuijapäitä sakeanaan. Tänään lammikolla oli uuttakin seurattavaa. Pääskyset hakivat savea pesän muuraukseen.


 Kuistilla oli todella lämmintä, mittari näytti varjossa 32 astetta.  Huomenna pitäisi yrittää kuvata pihapiirin siivekkäitä kesävieraita. Koivun runkoon tikka on takonut perheelleen kodin ja pöntöissä asuvat talitiaiset, sinitiaiset ja kirjosiepot.

Hurja pikkuinen sinitintti oli ensimmäisenä varaamassa pönttöä, pesä oli jo valmiina kun kirjosieppo tuli muuttomatkaltaan.  Pöntöstä tuli riitaa, kirjosieppo yritti viedä sinitiaisen pöntön. Se oli virhe. Sinitintti taisteli niin raivoisasti pesästään, että seuraavana päivänä taata löysi pusikosta kuolleen kirjosiepon.  Elämän ja kuoleman kysymys tuo pesänvaltauskin joskus on.
Onneksi toiselle kirjosieppoparille löytyi oma pönttö. 

Nyt mietimme pöttöjen lukumäärää tontillamme.  Kuinkahan tiheään niitä voisi laittaa, että reviiriä riittäisi kaikille?


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Olipa kylmä päivä


 Taiteilija Enni Idin mökin pihassa kukkivat vanhat omenapuut, pihapiiriä on raivattu vapaaehtoisten kyläläisten voimin. Tänä kesänä kylätoimikunnan väki odottaa paljon kävijöitä Ennin mökille.

Eilinen päivä oli niin kylmä ja sateinen. Kuinkahan käy omenankukkien pölytykselle, eipä kuulunut pörriäisten surinaa samoin kuin muutama päivä sitten meidän kirsikkapuissa.


 Meidän mökkerön pihalla ja lähistöllä kasvaa villiintyneitä taikinamarjapensaita. Taikinamarjoja voi myös syödä, mutta mitään happoa marjoissa ei ole, ehkä niitä voisi lisätä viinimarjojen sekaan.



 Näitä kauniita kuusaman kukkia kuvasin läheisessä metsässä. Kukkia on paljon, harmi vaan, että marjat ovat myrkyllisiä.


Konnanmarjan kukka on ihanan kaunis ja herkkä.  Mustat marjat ovat komeita ja myrkyllisiä.


Keväällä istutimme pihapiiriin saskatoonaa eli marjatuomipihlajaa. Kukkia oli lupaavan paljon, ehkä syksyllä saamme pienet näytteet marjoista.

Nyt pitäisi laittaa läppärin kansi kiinni ja lähteä kylvämään persiljaa ja tilliä.

Hyvää pyhää kaikille, yritetään pysyä lämpiminä.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pihaprojekti on nyt valmis minun osaltani.


Kaikki nämä ihanat kukat jäävät tänne ilahduttamaan uusia asukkaita.  Koti on myyty.


Keisarinpikarililja kasvoi niin komeaksi, että se oli tuettava rautakiemuralla.



Morsiusangervo tai norjanangervoko tämä on, kukkii niin runsaana ja suorastaan huumaa tuoksullaan. Leuto talvi on ollut sille mieluisa.


Koristeomenapuu on taas täynnä kukkia, viime keväänä se piti maltillisen välivuoden, kukkia oli tosi vähän.



Lemmikkejä taitaa tulla ikävä.  Onneksi ne leviävät nopeasti, saan uuteen mökkipihaan Tasha Tudor tunnelmaa.


Nyt pakkaamaan ja kohti uusia seikkailuita.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Risulinnut muuttivat kesäparatiisiin.


Tässä vielä katsellaan sopivaa pysyvää laskeutuspaikkaa. Suvikummun Marja on tehnyt näitä upeita lintuja useita.  Matkustimme muutama vuosi sitten Raumalle näitä lintuja hakemaan. Yhdellä linnulla on pikkuisen sulkasatoa pyrstössä, mutta onneksi tontilla on kaadettu kolme koivua, pyrstö saa kohta komeutensa takaisin.





Ensimmäiset kirsikankukat avautuivat eilen, lämmintä oli, mittari näytti kolmeakymmentä.

Tarkeni hyvin istuttaa perunaa. Illalla sopivasti sade ropisi istutuksille.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Keväisiä ihmeitä.

 Tällaisia sinisiä nauhoja on ilmestynyt tontin rajakivien nurkkiin.  Ihmettelemme nyt näiden tarkoitusta.


 Tarkoittavatko nuo nauhat sitä, että tämä käen kukkumakuusikko tästä kaadetaan pois?



 Koivut ovat jo hiirenkorvalla.

 Yöllä on satanut ja kirsikkapuiden silmut kasvavat.

 

Tämä Johannan meille tuoma pioni on muuttanut ämpärissä uuteen paikkaan.



Uudessa omenapuussa on kohta ensimmäiset kukat.