tiistai 27. lokakuuta 2020

Metsälehmuksen syksy.

Ensimmäisenä lehtensä tiputti metsälehmus. Oli ihan tyyni päivä, ei tuulen virettäkään. Kuuntelimme hiljaista rapinaa ja huomasimme lehmuksen lehtien hiljalleen leijailevan maahan, iltaan mennessä puu oli lehdetön. Siihen ne jäivät nurmikkoa lannoittamaan, ainoastaan portaat lakaistiin.

 Syyskuun ensimmäisenä päivänä terassille lennähti tuulen mukana tällainen pötkylä. Googlettamalla selvisi, että tästä toukasta kehittyy lehmuskiitäjä, Mimas tiliae. 


Kannoimme toukan kukkapenkkiin kasvien alle suojaan. Suotuisaa talvehtimista vaan sinisarvelle. Hyvä kiitäjä tästä vielä tulee.

*

Asiasta kolmanteen. Pian on taas se aika vuodesta kun joulukortteja kirjoitetaan. Nyt pieni vinkki meille vanhoille kaunokirjoituksen taitajille. Unohtakaa kauno, niitä koukeroita  nuoriso ja maahanmuuttajat eivät osaa lukea, nuoret tekstaavat. Palatkaamme koulutuksemme alkulähteille, piirretään isoja keppikirjaimia. 

Tämän ajatuksen sain meille syyskuussa sattuneesta tapauksesta. Miehelle tuli 16.09.2020  postilaatikkoomme kokouskutsu Sipooseen 15.09.2020. Mitä helkkaria? Sehän oli eilen. Kirje oli postileiman mukaan lähetetty Sipoosta jo 01.09.2020. Voiko postiin enää luottaa? Kusti olisi postitorven aikanaan polkenut kirjeen Padasjoelle fillarillakin parissa päivässä.

Sipoon kirjeen osoite oli kirjoitettu koneella ja se oli täysin oikea, tässä kohdassa ei voi huonoa käsialaa syyttää.

Tarkistin vielä postin nykyisen nimen, se on Posti Group Oyj. Onneksi ei enää Itella.

maanantai 19. lokakuuta 2020

Yöllä se oli alkanut.

Syksyn ensimmäinen lumisade.


 Olimme suunnitelleet tälle päivälle pientä kotiseuturetkeä, mutta näinhän tässä kävi, ruudun takaa vaan ihaillaan lumihiutaleiden tanssia. Kesärenkaat vielä.


Luonto vasta valmistautuu talven tuloon, tammikin pitää vielä visusti kiinni lehdistään ja jasmiinin lehdet ovat edelleen vihreitä. Omakin elo tuntuu jo sellaiselta talvihorrokseen vaipumiselta. Aamulla väsyttää ja päiväunet venähtävät pitkälle iltapäivän puolelle. 

Pitäisiköhän hankkia kirkasvalolamppu? Tekisi sen loisteessa aamuvenyttelyt ja joogat, jo pelkkä ajatus vähän piristää mieltä. No, se äkkinäinen pirteys tosin tässä jo katosi ennekuin oli kunnolla alkanutkaan. Olen kevätihminen, se on totinen tosi. Olisinpa edes jouluihminen, sytyttäisin jo tällä viikolla jouluvalot ulos ja sisälle. Jouluvalojeni aika alkaa tavallisesti ensimmäisestä adventista ja päättyy loppiaisena. Mikäpä estäisi meitä aloittamasta uutta käytäntöä, valoa lisättäisiin heti syyspäivän tasauksesta lähtien samaa tahtia kun päivä lyhenee. Niitä syheröisiä valorimpsujahan varastosta löytyy sisä- ja ulkokäyttöön, joka vuosi on ostettu joku uusi härpäke.

Pitäisi yrittää olla positiivinen, mutta minkäs teet, kun olo on kuin vanhalla variksella, joka nuokkuu sateessa aidan seipäällä.

Sytytän muutaman kynttilän. Hyvää alkanutta viikkoa!

tiistai 6. lokakuuta 2020

Aamun avaus.

 

Nettipäiväni alkaa arkisin melkein aina tutkimalla Positiivareiden Ajatusten aamiaista

 Luen pieniä tarinoita ja yritän selvitä tietovisan kysymyksistä. Pidän näistä kysymyksistä, niistä selviää tavallisenkin ihmisen yleistiedoilla. Toisin ovat television tietovisat. Ne ovat usein meikäläiselle liian vaikeita, pitäisi ensinnäkin olla super nopea ja tietää kaikenmaailman urheilutapahtumista ja nykyhiphopripräphevirokhallelujamitä niitä nyt onkaan musiikista, help.

Syntyperäisenä turkulaisena minua viehätti tänä aamuna Positiivareiden pikkuinen juttu, lainaan sen tähän."



Kyllä vai ei

Kauan sitten äitini kehitti oman lupaamisjärjestelmänsä - hän vastasi "kyllä" jokaiseen lapsen päähän pälkähtäneeseen pyyntöön, vaikka olisikin tarkoittanut "ei". Saisimmeko jo nousta vuoteesta, kun meillä ei ole enää flunssaa? "Kyllä, heti kun teillä ei ole enää kuumetta." Saisimmeko tänään jäätelöä? "Kyllä, heti kun päivällinen on syöty."

Viettäessämme äskettäin lomaa äitimme luona hän muisti vanhan tyylinsä. Kysyessämme oliko hänelle jääpaloja, hän vastasi: "Kyllä, mutta ne eivät ole jäässä."

-S.G."

 

 Olen saanut aamiaiskokilta luvan tähän 06.10.2020 julkaistuun päivitykseen. Samalla sain luvan jatkossakin "laittaa hyvän kiertämään".

No, miksi juuri turkulaisena pikku tarina viehätti? Ihan vaan siitä syystä, että me turkulaiset tykkäsimme ennenvanhaan aloittaa lauseemme ei-sanalla ja olen satavarma ikivanhojen mummojen ja pappojen siellä vieläkin aloittavan kysymyksensä eillä. "Ei sul piän kaffeplörö maistus?"  Suomeksi, "Maistuisiko sinulle kupponen kahvia?"

Ps. Nyt tuli kokeiltua linkittäminenkin, toivottavasti onnistui, vähän on muuttunut sekin entisestä. Tuo lainausmerkin käyttö näyttää vielä olevan hakusessa, ei onnistunut yläpalkin ehdotus.

lauantai 3. lokakuuta 2020

Vanha opettelee uusia temppuja


 Tästä harjoittelu nyt alkaa, mistä löydän uuden fontin? Tarpeeksi suuren, että näen itsekin lukea.  Olisiko Dancing Script  mukava fontti? Kauniilta näyttää. mutta tuo Arbutus Slab taitaa kuitenkin olla enemmän minulle sopiva, vielä kun saisin kirjaimet sopivan kokoisiksi.

Olisikohan kirjainkoko "suuri" hyvä, tai "keskikokoinen". Valitsen keskikokoisen. Käynpä klikkaamassa esikatselun. 

Nyt tämä sepustus juuttui paikoilleen, ei liikahda nuolella, eikä harmaata palkkia pysty liikuttamaan alaspäin.

Kokeilen laittaa tähän väliin kuvan.

Onnistui ja tänne kuvan alle pystyy kirjoittamaan tekstiäkin ilman ylimääräistä temppuilua. Hyvä muutos ohjelmassa ja nuo hymiötkin ovat nyt mahdollisia, ehkä ne kuitenkin sopivat paremmin tekstareihin. 

Todellisuudessa noita tekstareita lähettelen mahdollisimman vähän, yritän vältellä kaikin keinoin. En tykkää niitä pieniä näppäimiä käyttää. Yleensäkin  tuo uusi puhelin on ollut varsinainen "murheenkryyni", pakko se oli hankkia kun pankin kautta on tunnistauduttava Omakantaan, Verotoimistoon ym. ym.

Mitähän seuraavaksi keksitään mummelin harmiksi?

Laitanpa vielä yhden kuvan.

Olen kokeillut rohkeasti klikata kaikki ylärivin härpäkkeet ja huomaan etten tarvitse kaikkia tai en ehkä tiedä tarvitsevani.😊 Mihin käytetään tuota maapallon kuvaa Input Tools?  Onneksi en pysty kaatamaan koko systeemiä klikkailuillani.  Oli ihan pakko kokeilla vielä tätä kaunista fonttia.

Pitkin kesää olen valokuvannut pihan kukkia ja pörriäisiä, ehkä olisi viisasta lisäillä niitä blogiin pienin annoksin ja samalla opetella näitä uusia käytäntöjä. 

Tällaista räpellystä tänään. Jotain tuli taas opittua ja myönnettävä on, että kivaa on ollut. Koska sanotaan harjoituksen tekevän mestarin, niin voisin tässä hankkia rutiinia postailemalla kesän kukkasatoa kuvina vähän tiheämmin kuin kahden kuukauden välein.

🦋🌸🌺🌻Löysin vielä lisää hymiöitä kun piirsin itse mallin, aika jännää.

Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, sanoo vanha turkulainen.

Hyvää viikonloppua! 

perjantai 2. lokakuuta 2020

Kaksi kuukautta edellisestä postauksesta.

Täällä on taas tehty muutoksia. Ne ovat myrkkyä näin ikäihmiselle, on vaikeaa opetella uusia käytäntöjä. Toivottavasti täältä löytyy nyt jotain uutta hyvää.  Ruska on parhaimmillaan ja ulkona tarkenee melkein kesävaatteissa.



Mökkimatkalla näkee kauniita maisemia.




Vihdoinkin saatiin tänä kesänä uutta pintaa järkyttävän huonoon kuntoon menneeseen tien pintaan.



 Olen ihan hukassa tämän uudistetun ohjelman kanssa. 

Toivottelen nyt vaan hyvää syksyä kaikille blogiystäville ja ryhdyn opiskelemaan näitä uusia muutoksia. En saa edes "enterillä" riviä vaihdettua ilman etten joutuisi paiskatuksi tänne kuvarivin alapuolelle.

Pysykää terveinä!💗  Haa, tänne on tullut hymiötkin.

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Sadepäivän ratoksi.


Päijänteen valkoinen heinäsorsa elelee puolisonsa kanssa edelleenkin sataman maisemissa.


Pariskunta sattaa olla sataman kuvatuin luonnonilmiö. Aloitetaan nyt tästä heinäkuun kuvien pikakelaus.

Tarhajuoru (virginiankolmiokukka), Tradescantia virgiana

Joka kesä tätä juorua olen kuvannut, mutta ensimmäisen kerran terälehtiä onkin nyt neljä.



Tykkään tästä kasvista tosi paljon, myös lehtokotilot suorastaan rakastavat sitä. Jatkuvasti on pidettävä kotiloratsioita pihassa.


Oli vain yksi "neliöjuorun kukka", kaikki muut ovat kolmioita.


Ensimmäinen auennut jorinin kukka on myös vakio kuvauksen aihe.


Yksi lämmin jakso säässä ja sateet päälle, kaikki rehottaa villinä mökkerön tontilla.



Yllärikin löytyi, luulimme sormustinkukan jo tontilta kadonneen, mutta väärässä olimme.


Mikä kello, kaikki kukat ainakin alussa ovat kukan latvassa.


Ihanasti vekattu reuna.


Kuka "Mörrimöykky asuu täällä?"


Yritin napata kuvaa kimalaisesta. Pörräsivät vikkelästi matkoihinsa.


Sitten tuli tämä "linssilude" suostui pysyttelemään aina hetken paikoillaan.





Tuo kukka on mäkimeirami, öttiäisen nimi on vielä hakusessa.


Mutakakkua ja vadelmia.


Yrttien kuivausta mausteeksi ja viherjauheeksi.


Parhaat palat lopuksi.  Veden lämpötila 27.06.2020 25,6. Ei kun uimaan.


Sillä aikaa kun mummeli räpiköi vedessä valmentaja tarttui kameraan. 

Olen aina tykännyt sinisistä silmistä. :)


Eikä ruskeissakaan mitään vikaa ole.


Varhaisin suosikkini, jo mammani pihassa ihailin palavaarakkautta.  Hassu juttu muuten, vasta nyt tajusin, että heteet ja emikukat ovat tertussa eri kukissa. En ole ennen näin tarkkaan katsonut. Aina oppii jotain uutta.

Memory


Johanneksen päivänä 24.06.2020 veljeni nukkui pois Vapahtajaansa turvaten. Siunattiin haudan lepoon hänen 75-vuotis syntymäpäivänään 15.07.2020.

Surukyynelten mukana muistuvat mieleen lapsuudenaikamme onnelliset päivät.