keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Yöjuttuja


Minulla on päiväjärjestys mennyt ihan sekaisin, en saa unta illalla. On varmaankin jätettävä päikkärit vetämättä, varsinkin ne kaksi-kolmetuntiset. Aamulla reippaasti ylös vaikka kuinka kirpaisisi.

Siitä yövalvomisesta en sen isompaa stressiä ota, tunnit kuluvat valvoenkin. Viime yönä viihdytin itseäni miettimällä kaunista suomenkieltämme ihan vaan tämän 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Uskomatonta, että näin pienellä kansalla on oma rikas hyvin kehittynyt kielemme ja vielä murteet bonuksena.

Suomenkieli on hyvin tasa-arvoinen, kun täällä syntyy pienokainen niin vauva on heti HÄN, ei mitään erottelua sukupuoliin ( han eller hon ). Nythän sukupuoliakin kuuluu olevan kolme, näin kertoi tv:ssä yksi kaunis nuori ihminen. Onneksi meillä kaikki Jumalan luomat ihmiset sopivat hän-sanan ryhmään.

Aikanaan minulle tuotti suuren hämmennyksen kun pronominien lisäksi myös asiat ja esineet ovat joissakin kielissä feminiinisiä tai maskuliinisia. Suomenkielen opiskelijan ei tarvitse tietää onko "tuoli"  f tai m. Ihan niinkuin sillä tiedolla olisi mitään virkaa, riittää että saat pyllysi alle tuolin jos jalkojasi väsyttää.

Entä sitten ne epämääräiset artikkelit, miksi ihmeessä sanan eteen on laitettava epämääräinen artikkeli kertomaan, että tästä asiasta puhutaan nyt ensimmäistä kertaa? Tottahan valistunut kuulija sen huomaa itsekin ilman a tai an, lisäksi tässäkin asiassa tarvitaan kaksi merkkiä (vokaali/konsonantti) ja toiset kaksi kun asiasta puhutaan uudellen.

Prepositiot aiheuttavat minulle tuskaa vieläkin ja niiden vastineet suomea opiskeleville. Sijamuodoista ei nyt sen enempää, niistä saisi jo yksinään romaanin aikaiseksi. Sijamuodot ym. kieliopin termit opitaan koulussa yleensä vieraskielisinä, koska se auttaa muiden kielten opiskelua. Sijamuotojen suomenkielisiä nimiä tuskin enää osataan, tosin ne ovat hyvin kuvaavia ja havainnollistavia.  Laitanpa yhden yöllä keksimäni esimerkin, joka on mielestäni hauska.  Adessiivi on suomeksi ulko-olento ( pääte -lla, -llä )
"Pihalla on lumiukko".  (Ulko-olento)  😉

Kun lapsi tai kielen opiskelija ensimmäiseksi oppii suomenkielen aakkoset ja öökköset, niin samalla hän jo onkin oppinut ääntämään sanat, niin lausutaan kuin kirjoitetaan. Meillä home on home ja made on kala.😊

Nyt tämä inessiivi/sisäolento lähtee juomaan isännän keittämät päiväkahvit.



sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Viime vuonna tammikuussa.


Eilen valittelin taatalle ettei minulla ole enää mitään kirjoittamista blogiin kun täällä kotona vaan nautiskelemme maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta.

Nyt keksin uuden idean, me vanhathan tykkäämme muistella menneitä aikoja. Naamakirja ehdottaa aina välleen julkaistavaksi jotain vanhaa kuvapostausta, miksei blogissakin voisi. Siispä etsin tammikuun 2016 kansion ja valitsin tämän yllä olevan kuvan.

Olen juuri oppinut kirjoittamaan tuon vuosi 2016 ja nyt se on vaihdettava vuodeksi  2017:toista. Onneksi täällä blogissa tuo päiväys muuttuu automatik.  😊

Huomasin eilen, että bloggerissakin voi nyt käyttää hymiöitä. " Tackar o bockar ", sano turkulainen. Nyt ei enää tarvitse hymistellä hih..hih...hah...hahhhaa, kääk, jos on kuvitellut keksineensä jonkun puujalkavitsin  tänne bittitaivaalle.

Vähän nolona selasin vuodentakaisia tammikuun kuvia, suurin osa oli kätteni tuotoksien esittelyä. Vitsi, tänä talvena olen saanut hädintuskin yhdet sukat kudotuksi. Nyt ei vaan koukku laula, odotellaan tuottoisempia aikoja.

Onneksi tänään ei tarvitse edes keitellä, on valmista jääkaapissa. Kokeilin viikonlopuksi portteripaistia. Siitä sain vinkin Öjan reissulla. Kilon paistista riittää meille kahdelle melkein viikoksi. Tein sellaisen oman version ja hyvää tuli. Pitäisikin ryhdistäytyä ja kirjata resepti Viljattomaan, no sitten kun valoa taas on tarpeeksi kuvausta varten. Portteri ei ehkä sittenkään sovi viljattomaan, itselleni siitä soosista ei tullut mitään hankalia seuraamuksia.

Kahtena päivänä joki oli jäässä, mutta tänään virtaa taas vapaana. Kovin vaihtelevat nuo säät. Tänään uskaltaa jo nokkansa pistää uloskin kun pakkasta on vain kaksi astetta.



lauantai 7. tammikuuta 2017

2017


                                    Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö

En nyt ala presidenttimme puhetta sen enempää referoimaan koska puhe taitaa vieläkin olla Yle Areenassa katsottavissa. Sen kuitenkin haluan kertoa, että tuntui hyvältä kun hän kansalaisille toivotti hyvää uutta vuotta ja myös Jumalan siunausta. Minäkin toivotan Tasavaltamme presidentille viisautta, voimia ja Jumalan siunausta tärkeässä tehtävässään.

Tätä tämä elämäni nykyään on, jo seitsemäs päivä menossa ja vasta nyt saan TV I:stä uudenvuodenpäivänä ottamani kuvat tallelle blogiin.

Näin se vuosi yleensä meillä alkaa, presidentin puhe ja Wienin filharmonikkojen
uudenvuoden konsertti.
   

Tämän uudenvuoden konsertin olen halunnut aina katsoa, jonain vuonna matka tai jokin muu este on ollut, mutta melkein kaikki konsertit olen kuunnellut kuusikymmenluvun alusta lähtien, silloin meille tuli mustavalkoinen televisio.

Nykyään  orkesteriin kelpuutetaan naismuusikotkin. Kukka-asetelmien ihanuudesta voi väritelevision aikana erityisesti nauttia.


Konsertin aikana näytetään myös kaunista balettia ja tänä vuonna taas näitä upeita Lipizzan hevosia. Taas tuli mammalle uutta tietoakin, pienet varsat syntyvätkin mustina ja vaalenevat kasvaessaan. On tästä varmaan kerrottu aikaisemminkin, mutta olen asian unohtanut. Sellaista sattuu. Oikeastaan tuossa jutussa on hyväkin puolensa. On hienoa kokea uuden oppimisen iloa, ei haittaa yhtään vaikka tuon saman ilon on kokenut jo aikaisemminkin. 😊



Suloinen varsa on juuri noussut ensi kertaa huojuville jaloilleen.  Olisi hienoa päästä joskus katsomaan näitä hevosia sinne ratsastuskoululle.


Olisihan tuo konserttikin mahtava kokemus, liput taitavat olla jo varatut monelle vuodelle eteenpäin ja hintakin saattaa olla sen mukainen. Onneksi on väritelevisio.

Hyvää Uutta Vuotta!

Kuvat olen ottanut Yle TVI  lähetyksistä, oman tv:n ruudusta.

torstai 29. joulukuuta 2016

Kokkola tapanina ja matkalla kotiin.


 Öisen lumisateen jälkeen kaupunki oli peittynyt valkoiseen vaippaan, niin puhdasta ja kaunista.

Suntin rannat ovat hienot talvella ja kesällä. Nyt jouduin kuvat ottamaan auton ikkunan läpi. Meillä oli viimeinen lomapäivä Kokkolan seudulla ja oli riennettävä sukulaisia tervehtimään.


Pyysin ajamaan vanhan kaupungin kautta. Täällä on ihan oma hieno tunnelmansa. Olisikohan näissä taloissa mukava asua?




Huomaan kuvieni olevan hieman tylsiä, on tultava kesällä uudelleen. Kannattaisi etsiä hienoja yksityiskohtia, mutta eihän se auton ikkunasta onnistu.



Kotimatkalle lähdimme tiistaina aamuhämärissä. Tie oli jo hyvin aurattu eikä muuta liikennettä paljoakaan ollut.


Aamu-usvaa.


Sukukokous langoilla.


Täällä juuret taatalla.



Tuulimyllyt näyttävät kummajaisilta näissä maisemissa.


Somia latoja halusin ikuistaa kameralla. Kiirettä piti, kun lennossa oli kuvattava.



"Aurinko armas valollansa.."


Häviääköhän tällaiset pikkuiset ladot vähitellen maisemasta kun heinät paalataan suuriin muovipalloihin?


Matka meni hyvin, onnellisesti kotona. Muistojen helminauhaan jäi mieluisa muisto lämminhenkisestä joulusta.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kiitos Öja


Olette järjestäneet meille ikimuistoisen joulun. Pyhät olivat meille yhtä juhlaa, kuudessa kodissa ehdimme käydä joulutervehdyksellä. Tapasimme aattona myös joulupukin Pauliinan ja Johanin kodissa. Pia ja Jan-Anders luopuivat kolmeksi yöksi mukavista vuoteistaan, kiitos heille.


Aattona lähdimme aamuhämärissä kotoa, lunta ja räntää satoi koko matkan ajan. Tietä ei vielä oltu aurattu, hiljalleen köröttelimme, onneksi liikenne Hirvaskankaan jälkeen oli jo rauhallisempaa.


Lumiauratkin tulivat vastaan, tämä kuva onkin jo Kokkolasta.


Elisabethin hautausmaan rauhaa.


Pukkikin kävi. Kiitos lahjoista.


Tunnelmallista joulua.


Suomen kaunein talli jouluasuisena.


Mukavaa oli nähdä Maja-Liisa kukko vielä näin virkeässä kunnossa.


Jouluyönä piha oli muuttunut kauniin valkoisen lumen peittämäksi. Ines on kiivennyt vartiopaikalleen tähystämään. Paavo siellä kiertelee muinakuttuina kuvaajasta välittämättä.


Ponit ja aasi. Pian blogissa on paljon kuvia pihapiirin eläimistä.


Onnellista Uutta Vuotta tälle kodille ja sen asukkaille! 
 

Isännän akvaario on huikea, kalat satumaisia.  Eikös vaan tämäkin kala katsoo suoraan silmiin.


Kalojen tarkkaileminen on rentouttavaa ja rauhoittavaa. Niillä ei ole minnekään kiire, keskittyvät vaan olemaan täydellisen kauniita.


Kalojen väri muuttuu valon suunnan ja asentojen mukaan. Mitähän miettii tämä kaunotar, asettui siihen ihan lähelle kuvattavaksi.


Näitä kultakalojen kuvia on niin paljon, että tein kollaasin.

Tätä postausta en nyt pysty jatkamaan kun aurinko paistaa niin kirkkaana suoraan silmiin. Jatkan huomenna Kokkolakuvien ja paluumatkan merkeissä.

tiistai 27. joulukuuta 2016

❤️ Tästä alkoi joulu


️                                                         
Aaton aattona mammalle tuli e-mail, joka sulatti mamman sydämen.  Viestin lähettäjä on kuusitoistavuotias nuorukainen, lapsenlapsi.  Tuo yksi ainoa pieni merkki kertoo paljon ja sillä on suuri merkitys postin vastaanottajalle. Eipä siinä mitään sanoja tarvittu.

                                                                "    ❤️   "


Aattona tuli lisää rakkaita viestejä. Joulunvietostamme kerron lisää myöhemmin.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Rauhallista Joulua!


Tänään oli vielä käytävä apteekissa, siellä näytti olevan paljon väkeä. Valtuutin taatan kuvaamaan paperikaupan ikkunan enkeliä siinä odotellessaan.  Tällainen siitä tuli, pääsi mies itsekin kuvaan.  :-)


Ja tällainen, en malttanut pitää näppejäni erossa, pikkuisen "repareerasin" näitä kuvia.


Kävimme illalla hautausmaalla, veimme kynttilälyhdyn mökkinaapurimme haudalle.


Näin kaunista oli aaton aattona.

 

Jouluruusu ei sitten ehtinytkään jouluksi avata kukkiaan. No, ehtiihän tuota vielä kukkia ennen kesää.

*
Unohdin edellisessä postauksessani kertoa, että Nalle koira on löytynyt. Kaksi viikkoa koiruli jolkkasi pitkin pitäjää. Omistajille oli tullut soitto näköhavainnosta. Lähtivät ajamaan ilmoitettuun paikkaan ja koira oli ihan itse hypännyt autoon avoimeksi jätetystä ovesta. Koira oli vähän laihtunut retkellänsä, mutta muutoin oli hyvässä kunnossa. Kyläläiset iloitsivat karkuretken onnellisesta päättymisestä.

*
Mammanmaailma hiljenee nyt joulun viettoon.

Rauhallista ja Siunattua Joulua !