maanantai 16. helmikuuta 2015

Aamulla pakkasta - 19 astetta.



 Oho, kukas siellä marjakuusessa nyt kiipeilee? Kamera, kamera, se ei koskan ole käsillä silloin kun jotain tapahtuu.


Siivettömätkin pihan asukit tarvitsevat pakkasella ruokaa. Mikähän hiiri tämä on, kun on oikein Mikki-hiiren korvat veitikalla.


"Siellä se emäntä ryystää aamuteetään sisällä lämpimässä. Täytyypä vähän pitää silmällä sen touhuja."


"Yritän tässä nyt olla ihan hiljaa, että saisivat edustavan muotokuvan napattua."


Ikkunan läpi ei oikein tarkkoja kuvia tullut, kolme lasia vähän suodattaa väriä.

Aurinkoinen päivä tulossa. Sinitiainen kävi häätämässä siimahännän koloonsa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Päätin sitten lähteä nolaamaan itseni.

 No, ei siinä onneksi niin käynytkään.


Ilmoittauduin kuntosalille aloittelijoiden ryhmään. Pelkäsin, että minut tupsutetaan oitis kotimatkalle, lähetteellä; "Mene sinä mummeli takaisin kutileesi luo kiikkumaan." Ei näin käynytkään, tervetulleeksi toivotettiin.

Aluksi piti lämmitellä toisessa huoneessa kuntopyörällä, stepperillä, juoksu/kävelykoneessa tai soutuvehkeessä, mitä niitä härveleitä nyt olikaan. Pääsin siihen kävelykoneeseen, jonka ohjaintaulu on kunnioitusta herättävä kaikkine mittareineen ja nappuloineen. Ohjaaja auttoi minut alkuun. Onneksi se juoksumatto on niin alhaalla, että pääsin nousemaan kyytiin ilman hii´appia. Minä siis kävelin ja huohotin ihan tosissani, sehän onkin minulle tuttua puuhaa tuolla kylän raitilla. Päätin siirtyä toiselle laitteelle ja tarkistin lukemat, voi ei, olin kuluttanut 4 kaloria.  Hahaaa, joku tässä nyt mättää.

Alkulämmittelyn jälkeen olin jo ihan romuna.



 Nyt siirryttiin tänne voimailulaitoksen puolelle. Sain listan laitteista, joita voisin kokeilla. Isojen lihasten treenaamisesta kuuluu aloittaa. Siis mitkä lihakset? Ei löytynyt minulta, vain lösöä läskiä. Onneksi jokaisen laitteen vieressä on kuvat ja ohjeet.

Olin huomaavinani ohjaajan suupielessä pienen hymynväreen, kun hän käski minun nousta sellaisen allilaitteen istuimelle. Eihän minulla jalka noussut niin korkealle.  Hetkinen, hetkinen yritän kiivetä, mistä saisin otettua kiinni saadakseni vähän käsilläni apua kiipeämiseen.

Selkälihaksia on tarkoitus vahvistaa ja jalkoihin ponnistusvoimaa. Hienoa olisi jos saisi nivelet pysymään jotenkin liikkuvina.


Tämä on se hieno kävelykone ja tuossa alakuvassa on ohjaimet. Tuli mieleen jalostamon ohjaamo.


 Lopuksi meillä oli vielä yhteinen venyttelyhetki. Sain kotiläksyäkin. En nimittäin löytänyt toista nilkkaani etureiden lihaksen venyttelyssä. Vasen nilkka löytyi, mutta oikeaa en saanut tavoitettua, polvi ei taipunut tarpeeksi. Oikein järkytyin tuosta havainnosta, tuli siinä tunnin aikana muitakin järkytyksiä, mutta niitä nyt ei kannata luetella.

Selvisin ensimmäisestä kuntosalitunnistani hengissä ja oikein iloisena siitä, että uskalsin lähteä mukaan.



Seuraava ohjattu tunti on torstaina, en malta odottaa sinne asti. Me vanhat saamme käyttää kuntosalia uintiaikojen yhteydessä. Aion maanantaina käydä testaamassa, jospa saisin silloin jo kulutettua 5 kaloria.  Hihhh.

Tässä pitäjässä on ollut viisaita henkilöitä kunnanvaltuustossa ja terveysasemalla kun he ovat ymmärtäneet ikäihmisten liikunnan tarpeellisuuden. Uimahalli on super.  Säästöä kunnalle tulee siitä, kun ikääntyneet pärjäävät pitempään omassa kodissaan ja jaksavat olla iloisia ja aktiivisia kuntalaisia.

Huurteiset koivut kuvasin eilen. Aamulla ensin paistoi aurinko sitten tienoon peitti sankka sumu. Kosteus jäätyi puiden oksille.

Hyvää Ystävänpäivää!






Oli ihan pakko kuvata tämä ihana kortti muistoksi tänne blogiin. Kortin on lähettänyt Marja, Raumalta.

Kiitos, Marja

lauantai 7. helmikuuta 2015

Näin se viikko vierähti.


Elbattaren kahvilassa palveltiin asiakkaita SM-kisojen aikana.
 

Tällaiselta näytti mökkimaisema illansuussa lumisateen jälkeen.


 Lumitöitä on riittänyt, ihanaa puhdasta lunta.


Tiistaina lähdimme Lahteen pieniä hankintoja tekemään.  Aurinkokin yritti näyttäytyä.


Tämä vahti seisoo yhden mökkitien alussa. Kuulimme, että hän ottaa myös kuvia. Minäkin olen varmaankin tullut kuvatuksi kamerani kanssa. Onneksi muistin tervehtiä ja kiittää.  Syksyllä tämä kaveri seisoi vartiopaikalla sadetakissa.  Toivottavasti tulee lämmin kesä, ehkä silloin näemme tämän komistuksen uimapuvussa.  :-)


Eilen oli kylällä järjestetty kuutamohiihdot jäällä. Latu oli valaistu soihduin ja lyhdyin.  Mukava tapahtuma ja varmasti hieno kokemus osanottajille. Harmittaa kun ei enää omista suksia.


Puhvetti oli auki parkkipaikalla.




Nyt minulla se on.  Selkäkipujen takia on ollut vaikeuksia saada "coretexit" jalasta.  Kerroin taatalle, että Enni Idilläkin oli saapasrenki, näytin oikein kuvankin. Olen oikein ylpeä tästä saapasrengistä, se on kaunis ja kätevä.


Taatalla on nyt oma pieni verstas täällä meidän uudessa kodissa, siellä hän viihtyy ja kaikkea pientä kaunista on jo syntynyt. Näitä ötökkähotelleja kelpaa ihastella, voisi laittaa vaikka olohuoneeseen. No, kuistille ovat tarkoitettuja.

 
Yläkerta on tarkoitettu perhosille. :-)


Tämä öttis on tehty vanhasta jämälaudasta, viedään mökkerön hyyskän seinälle.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Sauvotaan Suomen hiihtosuunnistusmestaruuksista.


 Parkkipaikalla oli mahdollisuus hörppäistä tervetuloakahveet nokipannussa keitettynä.



Tästä tykkäsin, retkeilijät saavat pienin keinoin "puhvetin" pystyyn.

 
Koululla oli kisakeskus Suomen lippu liehui melkoisessa tuulessa. Tuuli ei haitannut metsätaipaleella, mutta aukealla pellolla tuntui varmaankin jäätävältä.



Varusteita myytiin, huollettiin  ja kannettiin paikasta toiseen.


Lintulaudaksi sanoivat tuota karttatelinettä.


Toiset olivat menossa ja toiset jo tulossa.





Tässä ollaan jo lähellä maalia, mutta loppuun asti kilpaa mennään.



Parkkipaikka oli aurattu läheiselle pellolle. Syksyllä tällä pellolla näimme niin suuren naakkaparven, että ikinä ennen en ole nähnyt ja kuullut sellaista "kiakka" konserttia. Kamera ei tietenkään ollut mukana.


Lehtikuusitiellä on harvoin näin paljon väkeä liikkeellä.



Tästä eteenpäin oli oltava varuillaan. Kilpailut jatkuvat huomenna. Lisää luntakin on luvattu, onneksi ei ole liian kovaa pakkasta. 

tiistai 27. tammikuuta 2015

Minä, minä, maa.


Noin kahdeksankymppinen on nyt pannut merkille, että kansalaiset panostavat paljon energiaa ihan vaan itseensä. Terveydestään ja kunnostaan huolehtiminen on tietenkin hyvin tärkeää ja siihen kannattaakin satsata jo nuoresta pitäen.

Jostain syystä näin syrjästäkatsojan vinkkelistä näyttäisi ulkomuoto, harrastevälineet ja treenivaatteet olevan  entistä korostetummassa asemassa. Tuntuu omituiselta kun uimahalliinkaan ei voi mennä ilman meikkiä. Täh. Näin mediassa pari päivää sitten. Jokaiseen urheilulajiin on omat kalliit välineensä ja lajiin sopivat muut vermeet.  Oikein hymyilyttää, kun muistaa omat viisikymmeluvun varusteensa, oli tennarit, sammarit ja pipo. Siitä revittiin. Oli helppoa kun kavereillakaan ei ollut sen enempää.


Olen huomannut valtakuntaan syntyneen ihan uuden ammatin, mikä näin ison työttömyyden aikana on hyvä asia. Parempiosaiset palkkaavat itselleen oman personal trainerin, joka sitten laatii kunto-ohjelman. Olen iltapäivälehdistä lukenut  treenausohjeista. Ihmisen jokaiselle elimelle on jo oma liikesarjansa, piukkaa pitäisi olla. Viime viikolla klikkasin auki videon allien vatkaamisesta. Kaikkihan tiedämme mistä tuo yli kuusikymmentävuotta vanha käsite "allit" on peräisin. No, silloin 50- luvun alussa oli presidentillä Alli- niminen puoliso. Alli- rouva purjehti juhlaan kuin juhlaan hihattomissa juhlakostyymeissään muskelien lepatellessa vapaana. Kansa tätä häpeämättömyyttä paheksui, olisi pitänyt pukea hihat allien peitoksi.  Kerrotaan, että joissakin virallisissa potreteissa rouvan alleja olisi vähän fotoshopattukin.

Allien muokkauksesta piti kertoa, koska tuo purje on omankin hihani sisällä viikattuna. Siis klik, video auki. Satuitteko näkemään ko videon?  Siinä ohjetta tuli antamaan nuori salskea mies, no ei se mitään, mukavahan tuota on katsella. Ensin hyvin treenattu opettaja veteli pyöränsisäkumin näköistä nauhaa kaksin käsin jonkun tangon takaa, tuon minäkin osaisin, jos vain saisin käsiini kylliksi voimaa. Seuraava liike olikin jo liian vaativa ja seuraavaa jos olisin yrittänyt, niin siihen olisin rojahtanut sohvan viereen. Atleettivartaloinen siinä punnersi melkein vaaka-asennossa nojaa vasten vain varpaat maassa. Klik, uusi sivu.

Minun allini ovat tallella edelleenkin, ne ovat tulleet jäädäkseen.
Vielä haluaisin palata noihin kauniisiin ja rohkeisiin, joilla on ollut varaa ja tarmoa satsata vain itseensä. On niin paljon mahdollisuuksia, voi pidennyttää hiuksia, hankkia rakennekynnet, pumpata botoksia ja silikoonia. Voi tsumbata ja sambata ja hankkia vielä yhden turhakkeen, selfiekepin.  Pleace smile!



 Suomessa keksitään paljon hyvää ja tarpeellista. Vesijuoksuvyö ja kävelysauvat, näitä laitoksia en voi tarpeeksi kiitellä.

Noin kahdeksankymppisen on turvallista mennä joelle uimaan/juoksemaan vyö ympärillään. Jos sattuisi tulemaan flimmeri tai peräti noutaja, niin mummelia ei tarvitsisi joen pohjalta naarailla, pinnalta löytyisi.

Ilman kävelysauvoja en enää suostu lenkille lähtemään. Talvella piikit sauvojen kärjissä antaa sopivaa turvaa liukkailla keleillä.

On hienoa olla noin kahdeksankymppinen tällä vuosikymmenellä, 50- luvulla näitä vempaimia ei vielä tunnettu. Tässäpä tämä sivustakatsojan tarina tällä kerralla, taisinpa muuttua laitahyökkääjäksi.



Ja nyt allien kimppuun, näillä eväillä.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

On tämä vieläkin mamman maailma.


 Tuli sellainen fiilinki, että tarttis tehrä jotain tälle blogille. Uutta ilmettä kaipasin. Ei tämä askeettinen tyyli oikeastaan ilmennä minua, mutta parempaankaan en nyt tähän hätään pystynyt. Koko päivä tähänkin remonttiin jo tuhraantui.

Koska vanha viisaus "yksi kuva vastaa tuhatta sanaa" pätee vieläkin, siispä annetaan kuville tilaa. Tuo sanallinen antihan minulla ei kovin kummoista kuitenkaan ole. Omaksi ilokseni tätä blogia olenkin vaan  rusnannut. Vuosipäiväkin on taas tulossa.

Silloin alussa katselin maailmaa noin seitsemänkymppisen elämänkokemuksella, nyt saan pikapuoliin sorvata juttujani noin kahdeksankymppisen sydänäänellä.  Hahaaa.


Tervetuloa uudet ja vanhat, ei kun uudet ja entiset lukijat piti sanoa. Ettehän te vielä vanhoja ole. Toivottavasti täältä jotain järjellistä vielä löytyy.  Sydänhali teille kaikille.

Nyt olisi hymiön paikka, mutta täällä se ei onnistu. Hymyillään sitten kun tavataan.