tiistai 27. marraskuuta 2018

MH, kuka olet?


Kiitos kesäkuussa laittamastasi  kommentista. Huomasin sen vasta eilen illalla ( mamman iso moka ). Siitä sain tietää, että meillä on sukulaisuusyhteys Ida Sofian ja Erlandin perheeseen. Olen pahoillani, että silloin kesällä et saanut minulta vastausta.

Elokuussa tapasin Helsingissä mukavia henkilöitä, jotka myös ovat Ida Sofian ja Erlandin suuren perheen jälkeläisiä. Oli mukava kohtaaminen.

MH, jos näet tämän postauksen, niin toivoisin että ottaisit uudelleen yhteyttä. Olisi mukava tietää kuka Idan lapsista on sinun esiäitisi, isäni äiti oli Amanda.

Talvi saaressa oli lauantaina edennyt kuvan kaltaiseen vaiheeseen. Tänään satoi aamulla jo vähän luntakin, muutama suuri hiutale.

Nyt jännittää, löytyykö MH vielä.

Pihan öttiäisiä.


 

 Kimalaiskuoriainen.


 Lehtokotilo


Kultakuoriainen

Tähän keskeneräiseen luonnokseen on jäänyt blogini päivitys viime kesänä. Kolme kuvaa, ei muuta.

Sitten tuli uupumus ja sellainen väsy, että tekstiä ei vaan irronnut. Muitakin kuvia on kesällä otettu, ehkä niitä  joskus vielä blogiini siirtelen.

Kiitos kaikille, jotka olette kuulumisia kyselleet. Hengissä siis vielä ollaan, sydäntä on tahdisteltu ja elokuun lopulla sairaalassa saivat vielä virkoamaan kuumehoureisen mummelin. Olihan sekin kokemus, koskaan aikaisemmin en ole joutunut selviytymään 39,9 asteen kuumeesta.

Syksy on sujahtanut ohi kuin varkain, ei oikein voi tajuta kuinka nopeasti päivät kuluvat.

Kiitos Anjalle kun havahdutit minut todellisuuteen taas. Avasin blogin ja löysin vanhoja viestejä, joita en ollut huomannut aikaisemmin. Yritän taas kerran parantaa tapani ja poiketa edes kerran viikossa blogistaniassa. Yksi kommentti oli niin kiinnostava, että teen kohta uuden postauksen löytääkseni tuntemattoman verisukulaiseni.

Oli laitettava ensin tämä ötökkäjuttu bittitaivaalle,
 kun nuo kuvat olivat luonnoksena odottamassa.

maanantai 6. elokuuta 2018

Kimalaisten pörinää.


 

"Kaksin aina kaunihimpi", molemmille mettä riittää.


  On kaverilla ainakin hoikka uuma ja hämäyssilmätkin kirkkaina loistavat. Puna-ampiainen Vespula rufa, on hyvä pölyttäjä.



Pikkuinen karvapallo. 


Sinipiikkiputki.

 

Syysasteri on tänä vuonna aikaisin kukassa..


Tämä on hauska kuva, en olisi halunnut näin epätarkaa kuvaa tänne laittaa, mutta nuo "ylimääräiset" kasvot on pakko tallentaa. Monet ovat selviytymiskeinot pienillä lentäjillä.


 



Aurinko on jo laskemassa metsän taakse, vielä ehtii hieman ahertaa.


 Kallionauhus on suosittu nyt loppukesällä kun suurin osa niittykukista on jo ehtinyt kukkia.




  Kimalaisen ahkeruutta on hauska seurata. Kukka on joku niistä punahattulajikkeista.






keskiviikko 1. elokuuta 2018

Ohdakeperhonen.


Näin kauniisti elokuu alkoi pihalla.

Luulin ensin amiraaliksi, mutta tarkemmin katsottuani huomasin tämän olevan ohdakeperhonen. Lajimääritykseen sain apua netistä.


Siipien alapuolikin on hieno, vähän vaaleampi kuitenkin.




Mitkä silmät, vau.


Kaunis se on ja niin rauhallinen, sain kuvata alta ja päältä.


Vettä ei vieläkään täällä satanut kuin muutama tippa. Kaikki Päijät Hämeen vesi satoikin Lahdessa. Onneksi meillä on tuo joki lähellä, saadaan vettä kasvimaalle. Herneet kypsyvät, minttu valloittaa itselleen laajaa reviiriä ja tänään laitettiin ensimmäinen erä papuja pakkaseen.

Omenoitakin on tulossa, mutta kovin ovat madon syömiä, ehkä ne kelpaavat peuroille.

Pitkin kesää olen napsinut kuvia, ehkä niitä joskus syksyn aikana saan vielä blogiinkin päivitettyä. Muistoksi ihanan lämpimästä kesästä. 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Helteisen päivän kukkia.


Juoruissa on vain kolme terälehteä, riittää hyvinkin kun ovat näin kauniita.

Tämän kukan sain sipoolaiselta ystävältäni, hän toi taimen laukussaan Ruotsista. Terveisiä Sipooseen.


Harjaneilikkaa tässä pihassa kasvoi jo entisen emännän aikoina.


Tämä on hauska kun samassa tertussa on kahden värisiä kukkia.


Myskimalva, valkoinen - Malva moschata `Alba`, tuli pienenä alkuna entisen kodin pihasta.
 


Puistoruusu 'Robusta' – Rosa 'Robusta' (modern buskros), avasi tänään ensimmäisen kukkansa.


Neilikkaruusu kukkii alkuun päästyään koko kesän.


Ison hirvenjuuren ja harmaamalvikin taimet olen saanut ystävältäni Anjalta Porvoosta.


Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), ei tykkää siirtelystä. Täälläkin se voi ensin huonosti, mutta nyt näyttää kotiutuneen. Ensi kesänä tällä paikalla kasvaakin jo hieno ja vahva malvikki. Uskoo tämä.



Terveisiä vaan Porvooseen, hengissä ollaan.


Kellot ovat ihania, niitä meillä onkin montaa sorttia, sinisiä ja valkoisia.


Satama-altaan soutajia. Poikasia oli viisi,  aina oli joku sukeltamassa.


Luulisin näissä kuvissa olevan isokoskeloperheen, äiti ja lapset.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Tilkuttelua


Meikäläisellä nyt jatkuu tilkkubuumi. Edellinen olikin jo vuosia sitten, silloin ompelin tilkkupeittoja. Nyt kaikkien kutileiden ja virkkausten jälkeen on taas mukava palata tilkkukopalle.

Netissä näin tuollaisen kolmen vetoketjun lokeropussukan. Kiinnosti miten se  onkaan tehty. Tuossa se nyt on kaikkine virheineen. Suurin työ oli pussukan päällisen kokoaminen ja tikkaaminen.

Tilkkujen leikkaamisessa kannattaisi olla tarkempi, sentit kohdillaan. En ihan malttanut ja jouduin sitten korjailemaan ja soveltamaan.

Hauska työ, seuraavaa jo suunnittelen vähän hillityimmin värityksin.




Muovikasseja ei enää suositella ostettavaksi. Totta on, että tällainen tukeva kangaskassi onkin paljon mukavampi käytössä kuin lyttyyn menevä muovipussi.

Tarkastajakin tykkäsi.


Taskukin on kassin päällä ja toinen sisäpuolella, voi sujauttaa ostoslistan helppoon säilöön.



Valkoinen sorsakin on taas saapunut iloksemme satamaan.


Kesävieraille mieluisaa kuvattavaa. Linnut ovat  tottuneet ihmisiin, eivät pelkää valokuvaajia.

Mustia pilviä on purjehtinut taivaalla, mutta vettä ei olla saatu juuri nimeksikään. Huolestuttaa jo mustikoiden ja muidenkin marjojen tilanne.  En valita, kurjaa se jatkuva vesisadekin oli viime kesänä.

Mukavia keskikesän päiviä kaikille!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Tuulen pieksemä juhannuskokko v. 2018.


Onneksi tuuli ei temmannut kokkotarvikkeita Tehille.

 

 Näin hieno se oli alkujaan. Ei tarvinnut kokkoa pitkään viritellä syttymään, tuuli määräsi liekkien suunnan.




Janojuomaa taivaan täydeltä.





Vihdoinkin saatiin vettä taivaalta.



Juhannusyö 2018.


Juhannusmetsän kuningatar.