MH, kuka olet?

Kiitos kesäkuussa laittamastasi  kommentista. Huomasin sen vasta eilen illalla ( mamman iso moka ). Siitä sain tietää, että meillä on sukulaisuusyhteys Ida Sofian ja Erlandin perheeseen. Olen pahoillani, että silloin kesällä et saanut minulta vastausta.

Elokuussa tapasin Helsingissä mukavia henkilöitä, jotka myös ovat Ida Sofian ja Erlandin suuren perheen jälkeläisiä. Oli mukava kohtaaminen.

MH, jos näet tämän postauksen, niin toivoisin että ottaisit uudelleen yhteyttä. Olisi mukava tietää kuka Idan lapsista on sinun esiäitisi, isäni äiti oli Amanda.

Talvi saaressa oli lauantaina edennyt kuvan kaltaiseen vaiheeseen. Tänään satoi aamulla jo vähän luntakin, muutama suuri hiutale.

Nyt jännittää, löytyykö MH vielä.

Ja sitten jyrähti yllättäen ukkonen

Innostuin leipomaan Wilhelmiinoja ( gluten free ), kuten kuvasta näkyy mikään ei mennytkään niin hyvin kuin siinä kuuluisassa Pohjanmaan kylässä, jossa kaikki onnistuu etthundra prosenttisesti.

Ohjeessa luki että siirappia tarvitaan. No, sitähän minulla on ollut aina kaapissa koko sen aikusen elämäni ajan kun ruokaa olen keitellyt, vaan eipä ollut nyt. Niinhän se olikin, viimeiset lurutin sen kaalilaatikon pinnalle. Siispä sävelletään, laitoin osan sokerista ruokosokeria, saatiin tummaa sävyä taikinaan. Munia olisi ollut, mutta en halunnut ährätä sen ainokaisen munankeltuaisen takia, korvasin sen  kahdella ruokalusikallisella kookoskermaa.

Juuri kun olin saanut voin vaahdotettua räjähti ukkonen. Nyt tuli kiire, jos tulee pitkäkin sählökatko. Laitoin uunin lämpenemään ja sekoitin taikinan valmiiksi. Tässä vaiheessa kulho olisi pitänyt siirtää kylmiöön kovettumaan vähintäin tunniksi.

Uuni oli valmiina 200 asteessa. En onnistunut pyörittämään taikinaa kunnolla pötköksi kun se oli liian pehmeää. Lusikoin tuotoksen uunipellille ja toivoin parasta. 

Teekeksini ovat nyt hyvin persoonallisen näköisiä, mutta hyvältä maistuvat.

Ukkonenkin palasi taas otettuaan välillä uutta puhtia, vettä satoi hetken ihan kaatamalla.

Ihana turkki hänellä on ja siivet somasti pepun päällä järjestyksessä.

Ukonkellot ilta-auringossa.

Heinäkuun viimeinen ilta, piha märkänä ja kukat kaatuilleet rankkasateessa. Taas on lähdettävä kotiloratsiaa pitämään.

Tilauksessa olisi lämmin elokuu.

Tiputanssia näin pääsiäisen edellä.

Käsi ylös hän, joka onnistuu aina keittämään täydellisen munan, munankeittoautomaatteja ei lasketa mukaan. Tässä tärkeässä operaatiossa minulla on luovuutta, variaatioita löytyy joka keittoon. Munakellojakin on hyllyssä kolme kappaletta ja kaikki ne pärähtävät soimaan omien mielihalujensa mukaan. Luota niihin sitten.

Olen keittänyt munia noin seitsemän vuosikymmenen aikana ja joskus yltänyt ihan nappisuoritukseenkin. Usein on myös käynyt köpelösti. munat ovat unohtuneet levylle liian pitkäksi aikaa tai olen kipannut poloiset kanantekeleet liian aikaisin hellalta. Erityisesti munan kuoriminen aiheuttaa stressiä, oliko se jäähdytysvesi nyt tarpeeksi kylmää, irtoaako se helkkarin kuori nyt kunnolla, vai tarttuuko puolet valkuaisesta niihin pieniin kuorenmurusiin, jotka onnistun raapimaan munasta irti.

Kananmunan keittäminen vaatii keskittymistä, jos siinä samalla lämmität piirakoita, katat pöytää, siivoat tiskipöytää, vahdit paistinpannua, perunakattilaa tai hoidat muita askareita. Ei ihme jos munasi keltuaiset ovat saaneet surureunat.

Nyt oli lehdessä helppo ohje, ei tullut surureunaa ja kuori irtosi tosi helposti.

Laitoin huoneenlämpöiset munat kattilaan ja vettä n. sentin korkeudelle. Kattila kylmälle levylle, lämpö päälle. Kun vesi kunnolla kiehuu sammutetaan virta, jätetään kattila levylle vielä viideksitoista minuutiksi. Munat siirretään jäähtymään kylmään veteen. Kuori irtosi helposti, eikä sururaitaa näkynyt. Nuo kuvan munat ovat olleet päivän jääkaapissa, nyt niissä jo alkaa raita näkyä.

Muistelen nähneeni samantapaisen ohjeen aikaisemminkin, mutta olin jo unohtanut. Nyt laitan sen tänne blogiin talteen. Linkkikin on, mutta jos se poistetaan, niin täältä löydän apuja.


Älä keitä surumunaa , nyt sen munankeiton jalon taidon osaan minäkin.

Saattapi nyt mennä uusi  kamera hankintaan kun tuli taas sählättyä. Jos munankeitto aamulla onnistui, niin kuvaaminen illalla ei. Yritin ottaa noista munista makrokuvaa ja kuinkas sitten kävikään. Linssi pimeni, voihan tanttelin tuuri. Vahingossa lykkäsin kameran tuohon lohipastanokareeseen. Seuraavista kuvista tulee varmaankin vähän rasvaisia. Kääk.😕

Kukaan ei tänään jekuttanut, en minäkään. Aprillia, kaikille hyvää huhtikuuta.

Sumuisia päiviä.

Sumua tuntuu olevan päässäkin. Hukkasin juuri kaikki vaivalla rusnaamani tekstit näiden kuvien alta. En ymmärrä mitä tapahtui.

Tein välillä aina tallennuksenkin ja tunnisteet. Kaikki mennyt. Nyt harmituksella ei ole mitään rajaa.

Eilen bongattiin pihan lintuja. Mihin ihmeeseen tirpat katosivat? Noutopöytä on katettuna vanhaan linnunpönttöön, pohjaa vaihtamalla se pääsee taas keväällä alkuperäiseen käyttöönsä.



Nyt laitan koneen kiinni ja lähden uimaan. Näiden kuvien tekstit saavat jäädä, ehkä joskus vielä saan inspiraation joidenkin ajatusten uudelleen avaamiseen.

Kirje Kelalta.

Sain kirjeen Kelalta. Lääkkeitteni vuosiomavastuu on ylittynyt, pyydetään kuitteja marraskuun alusta lähtien ja hakemus täytettäväksi lisäkorvauksen saamiseksi. Erikseen huomautetaan, että kirjeen postimaksu on itse maksettava. Vaikuttaa siltä, että Kelan ilmaisia palautuskuoria ei enää ole.

No, ostanhan minä sen postimerkin, mutta tuntuu jo epätoivoiselta tuo säästäminen. Kohta käännetään varmaankin kirjekuoriakin, täytyykin valita iso ja kunnollinen kuori anomukselleni.

En enää ymmärrä, mihin tuota yhteiskunnan rahaa säästetään ja kenelle? Perintöjäkö?  Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kuntiin perustettaisiin uudelleen lakkautet pankit, Kelan toimistot, poliisilaitokset, postit, koulut, tk:n vuodeosastot, ambulanssit ja pikkukaupat y.m....  Tulisi kuntiin työpaikkoja ja asukkaita. Nuorison ei tarvitsisi jättää kotiseutujaan ja vanhuksiaan toisten kärrättäväksi  kuolemaan yksin vierailla paikkakunnilla. Kunnat saisivat verotuloja, raha kiertäisi täällä kotimaassa, ei tarvitsisi muutamien harvojen rahasäkkejään Panamaan rahdata.


Mietin tilannetta täällä syrjänperällä ( kehä kolmosen takana ). Vanha pariskunta asustaa vanhassa mökissään, toinen sairastuu ja toinen ei pysty potilasta kotona hoitamaan. Vanhus kyyditään toiseen tai kolmanteen pitäjään tai kaupunkiin hoitoon. Ajokuntoa ei kotiinjäävällä enää ole ja linja-autovuorot ovat jo vuosia sitten lakkautettu. Mistä rahat taksikyyteihin? Jos vanhus tai sairastunut nuori pääsisi oman kuntansa alueelle vuodeosastolle voisivat omaiset ja ystävät käydä potilasta tapaamassa. Hän ei tuntisi itseään hylätyksi, eikä ahdistuisi vaikka hoitohenkilökuntakaan ei enää välttämättä ymmärräkään suomenkieltä. Kotiinjääväkään ei tuntisi niin suurta ikävää kun voisi vaikkapa päivittäin käydä omaistaan tervehtimässä.

Vanhusten huoli on nyt suuri,  Kuinkahan tässä lopulta käy? Siinä päivän puheenaiheet itsenäisyyspäivän viikolla, olkoonkin vaan juhlissa hienot tarjoilut ja rouvilla upeat puvut.



Oho, nyt kävi vahinko. Nimipäiväkakkua tehdessäni olin huomaamattani pudottanut mustikan lattialle, nyt sen loppusijoituspaikka on löytynyt olohuoneen matolta. Millähän tuon iloisen värin saisi kunnialla matolta pois?
Auttaisikohan sappisaippua?

Harjoitus tekee mestarin,

vai tekeekö sittenkään.

Vauvalankoja oli vielä jäänyt viime vuodelta pussukan pohjalle. Päätin kutoa palvelutalon myyjäisiin vauvan tossut. Näitä tossuja olen kutonut viidenkymmenenkahden vuoden aikana lukemattomia pareja, luulin osaavani jo ilman katsomatta tämän mallin. No, kuinkas sitten kävikään?

Istuin kutomassa ja katselin samalla Teemalta ohjelmaa suomalaisten muusikkojen virolaisten kanssa yhdessä järjestämää suurkonserttia Tallinnan laululavalta joskus entisen vallan aikoina. Ohjelmassa haastateltiin silloin paikalla olleita ihmisiä Suomesta ja Virosta. Virolaisten puheet jouduin lukemaan tekstityksestä. Sain taas huomata, että enää ei mummeli pysty montaa asiaa klaaraamaan samaan aikaan.

Tossuissa olin päässyt siihen vaiheeseen, että reikäkerros oli tehtävä nauhoja varten. Lisäsin langankiertoja ja kaksi silmukkaa väliin. Seuraavalla kerroksella reikärivi syntyi ja jatkoin kutomista, nyt en enää katsonut, osaanhan minä joustinneuletta, nih.

Vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun ompelin takasaumaa huomasin mokani. Tossun varsi oli niin leveä, että se olisi mahtunut minunkin nilkkaani. Voi, ei. Olin unohtanut langankierron jälkeen neuloa kaksi silmukkaa yhteen, silmukkamäärän olisi kuulunut pysyä vakiona. Ei muuta kuin purkuhommiin. Melkoinen höppänä tunsin olevani. Yläkuvassa on se laajaresorinen tossu.

Nyt tossut ovat saaneet uuden kuosin, purettu ja tehty uudestaan. Kukahan vauveli sitten saa näistä tossukoista varpaanlämmittimet?

Mamman maailma

Kutistui pelkäksi pisteeksi.



Jouduin poistamaan tämän kauniin Itkupillin suunnitteleman yläbannerin, koska tuota tekstiä en onnistunut saamaan keskelle sievää kuvaa. Sain tekstin kauniisti tuohon keskelle, mutta siihen tuli automaattisesti myös vanha teksti paljon tätä ylemmäksi. Kun deletoin entisen tekstin, niin kuvaakaan ei ohjelma huolinut. Keksin sitten laittaa yläriville pelkän pisteen. Nyt homma oli hyvän näköinen, mutta blogilistalla Mamman maailma oli muuttunut pelkäksi pisteeksi. HIh...

Saakohan kukaan tästä sekavasta selityksestä mitään selvää?

Pitääkin mennä taas opiskelemaan näitä mammaikäiselle vaikeita asioita. Ohjeetkin ovat kimurantteja, parhaiten onnistuu, kun kokeilee ja kokeilee, kokeilee sitten vielä uudelleen.

Toivon löytyväni jälleen lukijoitteni blogilistoilta. :)

Suunnitteluvirhe

Päätin ensin kutoa viimetalven kutimista jäädyistä keränlopuista raitasukkia. Valitsin kolme mielestäni mukavaa väriyhdistelmää, punainen, valkoinen ja musta. Mustaa oli koko kerä ja punaista jouduin ostamaan lisää yhden kerän. Vähän siinä vesittyi idea keränlopuista. :] Tosin nyt saan yhdet punaiset sukat tähän settiin lisää. Kelvanneekohan kenellekkään?

Pitkät sukanvarret kudoin Olgamummon ohjeella. Virhe tuli lankojen sijoittelussa. Ei olisi pitänyt valita mustaa ja punaista kahdestaan pariksi, tuli jotenkin tunkkaisen oloinen alku sukalle. Raitasukat teinkin sitten vahingosta viisastuneena niin, että valkoinen väri rajaa nuo tummat toisistaan, lopputulos on mielestäni paljon raikkaampi.

Tarkennetaan vielä, että Olgamummon sukissa värit ovat kohdallaan. :)

Näitä sukkia en voi laittaa sukkasatoon, koska sain ne jo eilen valmiiksi. Tänään aloitan sukat eräälle tietylle syntymättömälle vauvalle. :)))

Nyt lähden syksyn ensimmäiseen vesijumppaan.

Postaukset sekaisin.

Tämän piti olla ensin.