Kesäkuusta joulukuuhun.

 Tähän se on jäänyt blogien maailma v. 2024. Tarkoitus oli etsiä kolme K-kirjaimella alkavaa kuvaa. Tässä ne nyt tulevat vähän viiveellä ja kaikki samassa "potretissa", kirkko, kanootti ja kaide.

Tätä kirkkojoen maisemaa saa ihailla näin kauniina kesäkuussa.

***

Pieni selvitys tässä nyt ehkä olisi paikallaan, kun mitään toimintaa ei blogissa ole kesäkuun jälkeen näkynyt. Ei vaan ole irronnut. Kuvia olen napsinut pitkin vuotta, mutta siellä ne ovat Picasassa tallella. Jospa pieni pikakelaus olisi vuodenvaihteessa paikallaan. Katsotaan, onnistuuko.

Heräsin yöllä yhdeltä, kelloradion punaiset numerot hehkuivat yön pimeydessä sataa ( 1:00 ). En herätessäni heti tajunnut missä olin ja oliko nyt aamu vai päivä. Sitä se on, kun pimeää riittää vuorokaudessa valoa enemmän. Onkohan se kuu, joka saa mamman ihan sekaisin. Viimeksi olen ollut näin pirteänä keskellä yötä varmaankin partiotyttönä kesäleirillä.

Nyt kello näyttää jo viittäsataa, pitäisi kai kömpiä vielä hetkeksi peiton alle. Aamupäivällä pitäisi jaksaa tallustella kaupalle apteekkiin ja jotain evästäkin olisi hyvä hankkia, kun jääkaapissa näyttää olevan hyllyt tyhjinä.

Nimimerkiksi tänään sopisi: "Uneton Padasjoella". No, totuuden nimessä on kuitenkin kerrottava, että normaalisti meikä nukkuu kuin pieni possu, hyvin ja sikeästi.

Hyvää huomenta, Suomi.

Yksin, sinäkin.

Useana päivänä joella on soudellut yksinäinen joutsen. Olemme aina maaliskuussa monena keväänä seuranneet joutsenparin puuhia tuolla joella. Mitä nyt onkaan tapahtunut? Onko linnun puoliso kuollut tai onko tämä edellisvuosien nuori jälkeläinen?

Hyvin tuo tuntuu tietävän missä kohdassa eniten kasvaa lumpeita ja ulpukoita, siellä kaivelee itselleen ravintoa, pyrstö vaan näkyy pinnalla.

Tuota katsellessa tulee lohduton olo. Tänä keväänä on ollut paljon harmaita päiviä, aurinkoa jo kaipailen.

Viime kesänä pariskunta toi ylpeänä näytille viisi lapsukaista. Olipa ihana näkymä joella.

Kuvat napattu parvekkeelta ilman "putkia".
 

Kaislikolle kyytiä.

 Eilen joella pörräsi niittokone. Nyt on hyvä niitellä kun vesi on alhaalla, toisin oli keväällä.

Kesäkuun alussa veden pinta taisi olla metrin korkeammalla.

Maisemani muuttuu.

Tämä on minun suosikkimaisemani sillalta kuvattuna, tältä se näyttää nyt. Risut korjattiin luultavasti eilen.

Vanha näkymä ennen metsurin käyntiä, rivitalosta oli vain kalpea aavistus.

Tätä taloa olen kuvannut monta kertaa, se vaan istuu niin hyvin maisemaan.

Heräsin lähes kukonlaulun aikaan ihmettelemään outojen valojen heijastumista huoneen seinille. Aamuhämärissä oli vesakonsaneeraaja jo liikkeellä valtavan koneensa kanssa.

Päivällä olikin vähän sateinen keli, lunta ja räntää, mutta risukimput hävisivät vauhdilla maisemasta.

Noiden metsäkoneiden tehokkuudessa olikin ihmettelemistä. Ilman käsin koskematta autiutta on syntynyt. Meininki on vähän eri kuin meillä silloin lapsena kun lampaille kerppuja tehtiin.

Miltähän ranta näyttää myöhemmin keväällä kun lumet ovat sulaneet? Oikein ahdistun katsellessani tuota autiota rantaa, tulee ikävä niitä kauniita koivuja.

Ihminen haluaa muokata ympäristöään. Sipoossa asuessani ihmettelin kun uusia taloja rakennettiin, niin ruohomatto tilattiin rullana rautakaupasta ja nurmikolle hankittiin robotti parturoimaan jokainen korsi tasapitkäksi. Turha siinä on sitten valitella kun ei pörrää kimalaiset eikä liihottele perhoset niin kuin ennen vanhaan. Nih, missä vika? Ihmisen toiminnassa.

Yrttien kasvattaminen ikkunalla on ollut mukavaa ja hyödyllistä puuhaa. Uskon yrttien vihreyden antavan elinvoimaa kasvattajille, pelkkä kasvun ihmeen seuraaminen jo tuo hyvää mieleltä.

Jonkinlainen konsensus tässä nyt on saavutettu. Vielä eilen sorsapojat riitelivät joella niin että vesi roiskui. Nyt ruokaillaan sulassa sovussa. Aurinko on jo laskemassa, yölle on luvassa pientä pakkasta.

Löytyisipä nyt vielä rouva toisellekin sorsapojalle.

Sorsat ovat tottuneet ihmisiin täällä kylällä, ehkä niitä ei jokivarren autioituminen häiritse. Toisin saattaa olla niillä aremmilla linnuilla, jotka ovat turvaa hakeneet rannan pusikoista. Nyt täytyy vaan luottaa siihen, että Luoja luotunsa hoitaa.

FamilytTreeDNA lähetti geenikarttani ihmeteltäväksi. En ole karttaani vielä tarkemmin perehtynyt, enkä taida siitä mitään ymmärtääkään. Suomalainen olen vain 85 prosenttisesti, läntisestä Euroopasta kuitenkin. Irlannista kolme prosenttia, mistähän tuokin tulee. Tuskin se sitä tarkoittaa, että sadasta sukulaisestani kolme olisi irlantilaisia.😊  Tämä karttakin saattaa vielä muuttua paljon sitä mukaa kun ihmiset teettävät geenitestejä. Otin kuvan kuvaruudusta.

Uskoisin, että rakkaus luontoon on minulla geeneihin kirjoitettu. Hyvä niin.

Helmikuun helinöitä.

 Tilasimme netistä kasvivalon, se näyttää ihmeellistä  sinistä valoa, myös ihan tavallista loistetta voi valita. 

Leikkasin pelakuun pistokkaita vesikippoihin. Innostuneena nyt seuraamme onnistuuko juurtuminen. Syksyllä kerättyjä persiljan siemeniä kylvettiin lampun alle pikku ruukkuihin. Jotain jännitystä tähän koronatalveen.

Tällaiselta näyttää kasvivalo jasmiinipensaassa illalla.

Meillä on täällä oma sorsa, ollut jo monena talvena. Oikeastaan niitä oli kaksi, mutta nyt on rouva jonnekin hävinnyt.

Ensin masu täyteen jyviä ja sitten pienet päikät, kun tuo oravakin ymmärsi lähteä matkoihinsa.

Talvipäivän kauneutta.

Polkujakin on lapioitava.

Joen vastarannalla raivataan rantapusikkoa, toki siinä jo melkoista viidakkoa onkin. Siellä on mukavia turvapaikkoja monille eläimille. Rytinät pitäisi saada loppumaan ennen lintujen pesintää. Saattaapi siinä moni keväinen tulija hämmästyä kun tuttua  kotikoloa ei enää löydykään.

Ruoppaavat kuulemani mukaan myös jokea. Tässä kohdassa minäkin jo hermostuin. Muokataanko pohjaa ihan rantoja myöten? Miten siinä käy jokisimpukoille, ne kun eivät voi lentää pois tai uida kalojen kanssa Päijänteelle.

Pitäisi kai kysyä ympäristösihteeriltä, ehkä siellä joku osaisi vastata.
 

Meitä oli tässä huushollissa kaksi jöröjukkaa, ei  uskallettu koronan takia mennä parturiin. Veijo lopulta kyllästyi ja varasi kahdelle hiustenleikkuun, olisi mukavampi katsella siistimpää kaveria. 

 

Onkin parempi kuvata meikämammaa takaa päin.

 

Kaunein kuva on tässä. Nyt ovat ensimmäiset taimet kohonneet mullasta. Persiljan sirkkalehtiä. Mukava seurata läheltä kasvun ihmettä.

Timanttisade.

 Täältä puun takaa sen ensin näin. Ihmeen ihanat jääkiteet tanssivat tuollaisessa "putkessa".

Koskaan aikaisemmin en ole tuollaista valoilmiötä katsellut, ainoastaan timantteja hangella ja oksilla.

Tavallisella kameralla tuota ihmettä ei pystynyt tallentamaan. Olisi pitänyt olla ehkä filmikamera, tuo oli kuin ilotulitus kirkkaalla aurinkoisella säällä. Lumikiteet suorastaan tanssivat ylös ja alas, miljoona pientä kipinää.

En ollut uskoa näkemääni todeksi. Oli pyydettävä kaveri katsomaan. Näetkö saman kuin minä? 

Yhdessä tätä suurenmoista näkyä ihastelimme monta minuuttia. Osa kuvista käytiin ottamassa ulkona parvekkeellakin, kun epäilin ensin ikkunalasin tekevän kepposia.

Olen pahoillani, että näillä kuvilla en pysty välittämään sitä ihmettä, jonka saimme kokea. Varmaankin tällaiselle valopylväälle jokin tieteellinen selityskin löytyisi, mutta minulle riittää tuo mielikuva timanttisateesta.

Illalla vielä valvoin ja mietin tuota kokemusta, olikohan tuo jokin merkki minulle. No, se selviää aikanaan. Mitään epämiellyttävää tunnetta siitä ei tullut, olipahan mukava ilotulitus syntymäpäivän kunniaksi. Saa nauraakin, minulla vaan on rikas mielikuvitus. On aina ollut.

Sadepäivän ratoksi.

Päijänteen valkoinen heinäsorsa elelee puolisonsa kanssa edelleenkin sataman maisemissa.

Pariskunta sattaa olla sataman kuvatuin luonnonilmiö. Aloitetaan nyt tästä heinäkuun kuvien pikakelaus.

Tarhajuoru (virginiankolmiokukka), Tradescantia virgiana

Joka kesä tätä juorua olen kuvannut, mutta ensimmäisen kerran terälehtiä onkin nyt neljä.

Tykkään tästä kasvista tosi paljon, myös lehtokotilot suorastaan rakastavat sitä. Jatkuvasti on pidettävä kotiloratsioita pihassa.

Oli vain yksi "neliöjuorun kukka", kaikki muut ovat kolmioita.

Ensimmäinen auennut jorinin kukka on myös vakio kuvauksen aihe.

Yksi lämmin jakso säässä ja sateet päälle, kaikki rehottaa villinä mökkerön tontilla.

Yllärikin löytyi, luulimme sormustinkukan jo tontilta kadonneen, mutta väärässä olimme.

Mikä kello, kaikki kukat ainakin alussa ovat kukan latvassa.

Ihanasti vekattu reuna.

Kuka "Mörrimöykky asuu täällä?"

Yritin napata kuvaa kimalaisesta. Pörräsivät vikkelästi matkoihinsa.

Sitten tuli tämä "linssilude" suostui pysyttelemään aina hetken paikoillaan.

Tuo kukka on mäkimeirami, öttiäisen nimi on vielä hakusessa.

Mutakakkua ja vadelmia.

Yrttien kuivausta mausteeksi ja viherjauheeksi.

Parhaat palat lopuksi.  Veden lämpötila 27.06.2020 25,6. Ei kun uimaan.

Sillä aikaa kun mummeli räpiköi vedessä valmentaja tarttui kameraan. 

Olen aina tykännyt sinisistä silmistä. :)

Eikä ruskeissakaan mitään vikaa ole.

Varhaisin suosikkini, jo mammani pihassa ihailin palavaarakkautta.  Hassu juttu muuten, vasta nyt tajusin, että heteet ja emikukat ovat tertussa eri kukissa. En ole ennen näin tarkkaan katsonut. Aina oppii jotain uutta.