K 18 postaus.

Tässä postauksessa on kuvia Pikantin tämän kesän Enni Id näyttelystä ja myös omalta seinältä.
 Lopussa selviää syy tälle otsikolle.

Mies kävi heinäkuussa Kokkolassa sukulaisiaan tapaamassa ja  vei serkkunsa ( n. 65 v. naishenkilön ) katsomaan meidän pitäjän itetaiteilijan töitä, joiden mukana olosta oli ollut maininta paikallisessa lehdessä. Jos jaksatte rullata kuvia eteenpäin, niin voitte kuvitella heidän hämmennyksensä.

Katsellaan kuitenkin ensin näitä kivoja kuvia, joista taiteilija lähinnä tunnetaan.

Tähän kännykkäkuvaan on saatu mahtumaan näyttelyn koko  Enni Id:n osuus Kokkolan ITE MUSEOn  ITEpäisyys-näyttelyssä.

En tiedä mitä näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja on hakenut tällä Ennin osuudella. ITEpäisyyttä ehkä, jos oikein hatuttaa niin piirtääpä pienen sarvipäisen pirun.

 Museossa kävijöillä mahtaa nyt olla tämän kokoelman perusteella hurja käsitys Padasjoen taiteilijasta, jonka koko kotikin on kuin taideteos. Linkki blogijuttuuni. Ennin kodissa on kaikki kattoa lukuunottamatta  maalattu kukkia ja köynnöksiä täyteen. Katto on jätetty kukattomaksi, koska Ennin mukaan yhteys taivaaseen pitää olla esteetön.

Valokuva Enni Idin taulusta painetusta postikortista. Korteista saadut tulot menevät taiteilijakodin ylläpitokustannuksiin.

Jos minulta kysytään, niin pidän enemmän tästä taulusta ja kissatkin ovat mukavia.

PS.
 ITE = Itse tehty elämä

Enni Id Pikantissa.

Taidekahvila Pikantissa on nyt Enni Idin taulujen näyttely. Mukana on myös Enniin liittyviä esineitä. Tarkempia tietoja linkin takana.

Nuijasodan kertomukset ovat varmaankin koskettaneet Enniä. Näyttelyssä on kolme hänen näkemystään tapahtumista. Nuijasota oli suomalaisten talonpoikien kapina aatelistoa ja armeijaa vastaan vuosina 1596-1597. Sota päättyi verisesti sotilaiden kukistaessa nuijin ja seipäin   varustautuneet talonpojat.

Täällä pitäjässä on kaksikin muistomerkkiä jotka muistuttavat mieliin kauheat taistelut Nyystölässä.

Ennin taulut olivat tyypillisesti vaneri- tai kovalevylle maalattuja. Kehyksiä ei ollut, taulun yläreunassa vain kaksi reikää ja pellavanarulenkki seinälle ripustamista varten.

Säästin tämän kuvan viimeiseksi, siinä on jotain hellyttävää. Lapsia on syntynyt jo kolme, nuorin kehdossa, keskimmäinen läpituolissa ja vanhinta äiti lohduttaa. 

Taulut ja esineet ovat yksityiskodeista lainattuja.

Enni Idin kotiin on mahdollista käydä tutustumassa kesällä sunnuntaisin.

Onneksi on virkkaus.

Silloin kun sataa ja koipi on kipeänä, nyt se on jo paljon parempi. Onneksi nivelsiteet eivät pahemmin vaurioituneet.

Niin ja tietenkin kukat. Sipoolainen ystäväni, Sirkka, on tuonut tämän tarhajuorun Ruotsista. Pelkäsin kukan jo kuolleen talven pakkasissa kun se vähän viivytteli keväällä kasvuun lähtöä. Lehtokotilot tykkäävät tästä hienommalta nimeltään virginiankolmiokukka erityisesti. Kotiloratsia on tehtävä päivittäin, samoin on daalian ja joriinin kanssa.

Onkohan mitään sellaista perennaa olemassa jota lehtokotilot eivät halua syödä. Laitoin samettikukkaakin lavaan ötököitä torjumaan, mutta kotiloita eivät nekään pelottele voimakkaalla hajullaan.

Palavarakkaus ei ole talven pakkasista välittänyt, kukkii niin hehkuvan punaisena, eikä sadekaan tunnu haittaavan.

Kohta alkaa kilpajuoksu rastaiden kanssa.

Anemonet talvehtivat varastossa, hyvin selvisivät.

Unikko on kylvänyt itsensä viimekesän siemenillä.

Tässä punaisessa värissä on jotain erityistä lumoa. Näistä kukista ja harjaneilikoista muistan aina oman mammani, hänen villiintyneellä pihallaan heinien joukossa sinnitteleivät nämä kukat. Siitä on nyt jo yli seitsemänkymmentä vuotta aikaa, mutta kuva pihasta sellaisenaan on syöpynyt mieleeni ikiajaksi.

Lehtokotilot kiipeävät omenapuuhun. Niiden kotikolot täyttyvät vedellä, maa on todella märkää tuolla pusikossa.

Tänään saamme Mandalan viimeisen viikon ohjeet, sitten onkin tämä projeksti valmis. Näinä sateisina päivinä ei ulkotyöt onnistu, eikä haluta mihinkään lähteä retkeilemäänkään, silloin tartutaan koukkuun. Mustikat ja sienet odottavat metsissä poimijoita. Kohta lähden, koipi tiukasti idealsiteeseen ja sitten metsään, ehkä jo viikonloppuna uskallan.

Eilen näin seurakunnan parkkipaikalla paljon kanttarellin alkuja. Uskaltaakohan kukaan niitä kerätä, kun alueella ulkoilutetaan koiria. Voipi sienissä maistua ylimääräinen aroomi.

Otin kuvan Enni Idin taulusta, kun siellä mökillä on sahtitapahtuma sunnuntaina. Linkki kuvan alla.


" Sahtin tekijä "  Enni Id   v. 1963


Enni Idillä tapahtuu 17.07.2016   

Ennin mökki on näkemisen arvoinen, kannattaa poiketa vaikka sahti ei kiinnostaisikaan.

Olipa kylmä päivä

 Taiteilija Enni Idin mökin pihassa kukkivat vanhat omenapuut, pihapiiriä on raivattu vapaaehtoisten kyläläisten voimin. Tänä kesänä kylätoimikunnan väki odottaa paljon kävijöitä Ennin mökille.

Eilinen päivä oli niin kylmä ja sateinen. Kuinkahan käy omenankukkien pölytykselle, eipä kuulunut pörriäisten surinaa samoin kuin muutama päivä sitten meidän kirsikkapuissa.

 Meidän mökkerön pihalla ja lähistöllä kasvaa villiintyneitä taikinamarjapensaita. Taikinamarjoja voi myös syödä, mutta mitään happoa marjoissa ei ole, ehkä niitä voisi lisätä viinimarjojen sekaan.

 Näitä kauniita kuusaman kukkia kuvasin läheisessä metsässä. Kukkia on paljon, harmi vaan, että marjat ovat myrkyllisiä.

Konnanmarjan kukka on ihanan kaunis ja herkkä.  Mustat marjat ovat komeita ja myrkyllisiä.

Keväällä istutimme pihapiiriin saskatoonaa eli marjatuomipihlajaa. Kukkia oli lupaavan paljon, ehkä syksyllä saamme pienet näytteet marjoista.

Nyt pitäisi laittaa läppärin kansi kiinni ja lähteä kylvämään persiljaa ja tilliä.

Hyvää pyhää kaikille, yritetään pysyä lämpiminä.

Enni Id

Enni Id uutisia täällä.
 
Lisää kuvia Ennin taiteellisesta mökistä täällä.

Enni Id ll

Kukkia.
Edellisessä postauksessani kerroin käynnistämme Enni Idin kodissa. Hassua, että blogeissa pitäisi aloittaa tarina lopusta.

Hämärässä mökissä kuvaaminen oli hankalaa, kun valistus tuli vain pienistä ikkunoista.

Ennin hillopurkit ovat näin kauniita.

Taiteilijan työvälineita.

 

Tässä seinässä näyttäisi olevan myös taiteilijan puhelinmuistio.

Ennin viehättävä hattuhylly.

Enni on rakastanut värejä, sen huomaa näistä mekoistakin.

Ennin postilaatikkoon ei enää kirjeitä tule.

Tuttuja kissahahmoja.

Kollaasi istuimista.

Enni Id on ollut oman tiensä kulkija, hän ei paljoa piitannut ihmisten mielipiteistä. Uskalsi maalata sydämenkyllyydestä juuri niitä värejä, joita kauniina piti. Olisipa somaa istahtaa tuolle Ennin penkille ja tuntea kesän jatkuvan talvellakin.

Enni Id, taiteilija I :n osa

Mökki tieltä kuvattuna.
Vihdoinkin onnistuimme pääsemään ihastelemaan ja hämmästelemään Ennin mökkiin sisälle asti.



Mökki on avoinna  kesäkuukausina viimeisenä sunnuntaina.

Enni Id on elellyt mökissään Padasjoella miehensä Eetun  ( Edvard ) kanssa. Enni oli ammatiltaan ompelija ja Eetu muurari.

Enni oli itseoppinut taiteilija, jonka mielikuvitus oli uskomaton. Enni testamenttasi omaisuutensa Padasjoen kunnalle, mökki on ollut kylmillään Ennin kuolemasta lähtien, mutta nyt onneksi on alkanut tapahtua. Kylätoimikunta on talkootöinä kunnostanut mökkiä, pihaa on raivattu ja tupa on saanut uuden katon.

Tämän kuvan otin kesällä 2009, silloin emme päässeet kurkistamaan sisälle.  Kattokin on vielä vanha  ja valtavat pöheiköt raivaamatta.

 

Tämä kuva on talon takaa otettu sunnuntaina.  Hieno katto, Ennin mökki pysyy nyt kuivana.

Tässä kerrotaan meneillään olevasta projektista.

Tervetuloa vaan sisään. Tulija hämmentyy näkemästään. kaikki mahdollinen pinta on maalattu kukkia ja köynnöksiä täyteen.  Huikeaa!

Soitin eilen eräälle henkilölle, joka on lapsuudessaan tuntenut Ennin.  Hän kertoi mm. näin: "Enni   maalasi ensin  huonekalut täyteen kukkia, kaappien ovet hän koristeli myös sisäpuolelta. Huonekalujen jälkeen Enni koristeli kaikki mahdolliset astiat. Enni innostui maalaamaan kissatauluja fanerinpaloille ja myöhemmin ihmisiä työnsä äärellä. Eetu ei innostunut Ennin tauluista, vaan oli korjaillut varastojen seiniä naulaamalla Ennin taulut kuvapuoli seinää vasten. Eetun kuoltua Enni oli matkustanut Lahteen ja teettänyt vihkisormuksista itselleen korvakorut ja samalla reissulla ostanut lisää faneria ja öljyvärit. Siitä alkoi mökin seinien koristelu. Vähitellen Ennin työt alkoivat kiinnostaa ihmisiä ja Enni piti näyttelyn Helsingissä. Enni arvosti suuresti saamaansa huomiota.  Enni oli persoonallisuus, tarina jatkuu. Jonain kesänä Enni oli kasvimaalla puuhaamassa rönttövaatteissa, kun lehden toimittaja ilmestyi pihaan. Toimittaja kyseli, että onkohan taiteilija Enni Id kotona?  Enni oli vastannut, että odottakaa siellä vähän aikaa hän käy katsomassa. Enni meni sisälle tupaan takaovesta, siistiytyi vähän ja palasi kuistille, no niin, on hän kotona."

 

Vanhat peltipurkitkin saivat Ennin toimesta uuden kuosin.

 

Jakkara ja saapasrenki.

Kaunis puukiulu.

Ämpäri ja potta.!

Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt näin kaunista harmoonia.

Enni maalasi harmooniin kokonaisen orkesterin, kukapa sitä nyt yksin soittelisi.

 

Täällä lepäävät yhdessä Enni ja Eetu.

Minulla on vielä lisääkin kuvia Ennin mökiltä, postaan blogiin, kunhan ehdin. Kiinnostuneille tiedoksi,  Enni Idistä on paljon juttuja netissä, googlaamalla löytyy.

Padasjoelta löytyy oikea aarre, onneksi nyt on herätty pelastamaan Ennin perintöä.