Syötävät kukat.

 

Olen aloittanut nettikurssin syötävistä kukista, tuli mukava tilaisuus kun sain tarjouksen alennetusta kurssihinnasta. 

Kurssin järjestää Raija Kivimetsä. Näin hän kertoo kurssistani: "Ihanalla kurssilla opit mitä, miksi, miten ja milloin kukkia voidaan kerätä ravinnoksi ja rohdoiksi".

Monet villikukat minulla onkin jo ennestään "hallinnassa" eli käytössä, kuten iki-ihana voikukka.

Aloitankin voikukasta, koska se on minulle tutuin villikukka ja käytössäni joka päivä ympäri vuoden.

Jos en ole onnistunut linkkien kopioinnissa, niin lainaan pienen otteen kurssini sivulta seuraavan kuvan alle.  Olen saanut luvan Raija Kivimetsältä.

 

" Voikukan ihanan keltaiset terälehdet sopivat mainiosti myös leivontaan. Maista kehittämääni banaani-voikukkakakkua ja ihastu voikukan hunajaiseen makuun. Voit käyttää kakussa sekä tuoreita että kuivattuja voikukan terälehtiä." Raija Kivimetsä.

Voikukan kaikki osat ovat käyttökelpoisia. Me sota-ajan lapset muistamme kuivatuista voikukan juurista jauhetun kahvin korvikkeen. Valitettavasti vielä silloin  meillä kotona ei osattu hyödyntää voikukkia millään tavalla.

Onneksi nyt osaan, viimeksi paistoin airfryerillä pataleivän, jauhojen sekaan silppusin pakastettua voikukkaa, hyvää tuli. Pitäisikin oikeastaan herätellä uudelleen henkiin tuo ruokablogini, olisi kiinnostavaa kokeilla uusia ohjeita tuolla "pöhöttimellä". Mainio vekotin yksin eläjälle ja pienelle perheelle.

Voikukan keltaisista terälehdistä keitettyä hilloa.

Nämä ihanuudet ovat matkalla pakastimeen. Joka-aamuiseen marjasmoothieen nappaan kaksi tai kolme kukkaa. Piristävää ja voimaannuttavaa aamujuomaa.

Kuten hyvin arvaatte, tämän postauksen kuvat ovat menneiltä vuosilta. Nyt on kuitenkin oikea hetki aloittaa tietojen keruu ja tietenkin kukkien esikasvatus tulevaa kesää ajatellen. Lähes heti lumien sulamisen jälkeen voi hyvin varustautua korin ja saksien kanssa ensimmäisten vuohenputken ja nokkosen versojen keräilyyn. Tässä yhteydessä saksien käyttö ei ole vitsi.

 Opiskelu kannattaa aina.😊

Syyskuun viimeinen päivä.

Ennätyslämmin syyskuu, monet kukat jatkavat vielä kukintaa.

Jorini on vanha pihaperenna, jonka juurimukulat on nostettava talveksi kellariin.

Basilikan kukkia en muista ennen nähneeni, ei ainakaan meidän pihassa. Basilikaruukku on ostettu keväällä keittiön ikkunalle, siirsin harvaksi napsitun ruukun kasvihuoneeseen, siellä se innostui uudelleen kasvamaan ja nyt kukkii näin kauniisti.Vieläkin tunnen sen tuoksun, kun vähän ravistelin oksia.

Vielä yksi keltainen.

Neilikkaruusu halusi tehdä kesän viimeisen kukkatertun.

Syysleimu, tämä siniliila ei tuoksu niin hienosti kuin valkoinen lajike.

Palavanrakkauden siemenet ovat kasvaneet noissa kauniissa ruukuissa. Tänä syksynä kukaan ei ole näitä siemeniä kerännyt talteen. Ehkä linnut voivat käyttää niitä ravinnokseen?

Tätä hernekasvia olen pitkin kesää repinyt kukkapenkeistä pois, joku sitkeä yksilö vielä sinnittelee ennen pakkasten tuloa.

Monia, monia vuosia olen kasvattanut tätä pelakuuta ikkunalaudoilla. Tuskin raskiin niitä tänäkään syksynä kompostiin heittää.

Karjalanneito häikäisee punaisuudellaan, on kukkinut runsaana koko kesän.

 Tästä on mennyt lehtokotilo. Tänä kesänä menetin taistelun kotiloita vastaan, Näitä ei pysäytä mikään. Ankat, kuulemani mukaan, tykkäävät näistä nilviäisistä. Lainaisikohan joku ankkojaan tänne muutamaksi päiväksi? Kallionauhus on kotilon erityistä herkkua, samoin kuunliljat.

Hiljalleen tässä yritän valmistella pihaa talvikuntoon, vielä ei ole kiire kun lehdet ovat vihreinä puissa ja pensaissa. Näissä pihatöissä ei mitään hohtoa enää ole kun yksin yritän jotain puuhailla. Totunkohan ollenkaan tähän yksin olemiseen? En istuta lisää kukkasipuleita, ostanko tammikuussa siemeniä, tuskinpa vaan, tällä hetkellä ei kiinnosta.

Vanhusten viikko alkaa huomenna, katson löytyykö jotain kiinnostavaa ohjelmaa, ikää ainakin on tarpeeksi. Keskiviikkona olisi arkilounas, se järjestetäänkin leirikeskuksessa kun seurakuntatalo on suljettu homeongelman takia. Sinne Särsjärvelle en omalla "ferrarillani" voi lähteä, liian pitkä matka kävellä.

Huomenna on messu kymmeneltä kirkossa, sinne on lyhyt matka ja tuttu tie.

Juhannus

 Kukkaisaa juhannusta kaikille!

Syksyn viimeisiä kukkia.

Meidän malvikkimme kukkii vasta nyt ja on ihme että yleensäkin kukkii. Kaksi kertaa kesän aikana peurat söivät sen nuput ja versot. Kolmatta kertaa eivät saaneet kun kukka suojattiin korkealla verkolla.

 

Näin tarkkaa työtä peurat tekivät 12.06.2021. Vielä tästä noustiin ja uudet nuput ilmestyivät, malva näytti entistä tuuheammalta. Sitten yön hiljaisina hetkinä taas tulivat peurat herkuttelemaan. Tällaista täällä luontopihalla, aamu on usein yllätyksiä täynnä.

Syysleimu

Mäkimeirami

Pienet auringot ovat itse valinneet kasvupaikkansa lavojen välisellä käytävällä.

Tämä krassi on niin kauniin värinen, en raaski silputa salaattiin.

Ilta-auringossa loistavat kesän viimeiset kukat.
 

Tilaustyö

Kesämyrsky kaatoi ison oksan omenapuusta, nyt olisi tarvikkeita pieneen pöytään pyykkinarujen alle. Tähän olisi mukava laskea pyykkikori. Pöydästä tuli kuitenkin niin soma, että se jäi kuistille kukkapöydäksi.

 Kukkaketo on jo niitetty, mutta jotain on vielä jäljellä.

Pääsiäinen

 Aurinko on tehnyt ihmeitä. Viime viikolla tällä paikalla oli vielä puoli metriä lunta. Tässä jouluruusussa oli jo tammikuussa nuppuja, sitten tulivat pakkaset ja paljon lunta.

Toivon pääsiäiseenne paljon onnea ja iloa.

Voi tätä suloisuutta.

Sulkien ja höyhenten huoltoa.

Näitä upeita lintuja olemme saaneet ihastella maaliskuun 18. päivästä lähtien, nyt lintujen kotijärvellä löytyy jo sulaa vettä, meidät on jätetty toistaiseksi. Hyvää kesää hienoille linnuille.

Tämä siemenrohmu ei saapunutkaan lentäen paikalle.

Ruudun takaa kuvatessa näitä heijastumia tulee, mutta kuvia on vaan pakko napsia laadusta tinkien.

 

 

Siinä taisi mennä ensimmäiset sinivuokon nuput.

Sorsien populassa kaakatus on kiirinyt hyvästä ruokapaikasta. Sieltä tullaan tällä kerralla räpyläpatikkaa kun on hyvä hankikanto ( 23. 03.). Talvella kävi pihassa vain yksi pieni sinisorsa, nyt paikalla on usein kuusikin sorsaa samaan aikaan plus lintulaudan varsinaiset vierailijat ja riitaahan siitä tulee. Hupaisaa kuunneltavaa kun sorsat kaakattavat ISOILLA KIRJAIMILLA.

Toivon auringon tuovan minullekin vähän lisää virtaa. Olen ollut pitkin talvea useinkin hyvin väsynyt. Sanotaan, että "vuosi vanhan vanhentaa ja kaksi lapsen kasvattaa", ehkä nyt on ollut se minun vuoteni.

Mustarastaita tuli eilen iso parvi pihaan, kelpasi sitä laulua aamulla kuunnella. Tänään näkyi siemenbaarissa punarintoja ja joella meloi telkkä, mahtoi siinä lintuherra hämmästellä maiseman muuttumista.

Pitäisi kai viritellä jotain verkkoa tähän, jos bambit osuvat kierrokselle niin valkoiset kukat menevät ensimmäisinä.

No nih, johan tässä tätä lätinää tulikin, taidanpa nyt ottaa päälle päätteeksi pienet nokoset.

ps. Muutin isokoskelon telkäksi 01.04. kun tänään onnistuin saamaan linnun valokuvaan. Täältä kaukaa ikkunasta katsoen lintuja on vaikea tunnistaa kun molemmat ovat mustavalkoisia (urokset ).

Sadepäivän ratoksi.

Päijänteen valkoinen heinäsorsa elelee puolisonsa kanssa edelleenkin sataman maisemissa.

Pariskunta sattaa olla sataman kuvatuin luonnonilmiö. Aloitetaan nyt tästä heinäkuun kuvien pikakelaus.

Tarhajuoru (virginiankolmiokukka), Tradescantia virgiana

Joka kesä tätä juorua olen kuvannut, mutta ensimmäisen kerran terälehtiä onkin nyt neljä.

Tykkään tästä kasvista tosi paljon, myös lehtokotilot suorastaan rakastavat sitä. Jatkuvasti on pidettävä kotiloratsioita pihassa.

Oli vain yksi "neliöjuorun kukka", kaikki muut ovat kolmioita.

Ensimmäinen auennut jorinin kukka on myös vakio kuvauksen aihe.

Yksi lämmin jakso säässä ja sateet päälle, kaikki rehottaa villinä mökkerön tontilla.

Yllärikin löytyi, luulimme sormustinkukan jo tontilta kadonneen, mutta väärässä olimme.

Mikä kello, kaikki kukat ainakin alussa ovat kukan latvassa.

Ihanasti vekattu reuna.

Kuka "Mörrimöykky asuu täällä?"

Yritin napata kuvaa kimalaisesta. Pörräsivät vikkelästi matkoihinsa.

Sitten tuli tämä "linssilude" suostui pysyttelemään aina hetken paikoillaan.

Tuo kukka on mäkimeirami, öttiäisen nimi on vielä hakusessa.

Mutakakkua ja vadelmia.

Yrttien kuivausta mausteeksi ja viherjauheeksi.

Parhaat palat lopuksi.  Veden lämpötila 27.06.2020 25,6. Ei kun uimaan.

Sillä aikaa kun mummeli räpiköi vedessä valmentaja tarttui kameraan. 

Olen aina tykännyt sinisistä silmistä. :)

Eikä ruskeissakaan mitään vikaa ole.

Varhaisin suosikkini, jo mammani pihassa ihailin palavaarakkautta.  Hassu juttu muuten, vasta nyt tajusin, että heteet ja emikukat ovat tertussa eri kukissa. En ole ennen näin tarkkaan katsonut. Aina oppii jotain uutta.