Herkulliset hedelmät.
Nappasin tämän alkukirjainhaasteen aimariin blogista. Pientä kevennystä.
Heijastimet heilumaan myös helmikuussa.
Kamala kuva, tuo keltainen heijastaa vielä valokuvattunakin :)
keskiviikko 21. helmikuuta 2024
Kolme H-kuvaa helmikuussa
tiistai 13. helmikuuta 2024
Elämään suostuminen.
Lauantaina valmistuivat junasukat ensimmäiselle perheeni neljännen sukupolven edustajalle. Kutileeni jälki ei enää ole tasainen ja kaunis, siitä on tullut epätasaista ja liian pitkät silmukat. Syytän nivelrikkoisia sormiani. Oli kuitenkin ihana kutoa tulevalle pienokaiselle varpaiden lämmikettä. Jokaiseen silmukkaan olen lisännyt paljon rakkautta, rukousta ja Korkeimman suojelusta toivoen. Olenkohan sitten maaliskuussa isomamma, isoisoäiti tai olisiko ylämummo sopiva arvonimi?
Elämme sellaisia aikoja, että netin uutisissa tuntuu lävähtävän silmille vain huonoja uutisia. Löytyy hyviä ja opettavaisiakin juttuja, pitää vain vähän surffailla, etsiä ja valita oikein.
Omassa elämässäni on tämän puolenvuoden aikana tapahtunut sellaisia asioita, joita on ollut vaikea käsitellä. Usein on tuntunut mahdottomalta hengittää. Tätä en jaksa, tuo lause oli ominta minua monta kertaa. Aika ja ihana kevättalven valo on tehnyt tehtävänsä, olen jaksanut nousta kuilun partaalta elämään jälleen.
Koska kirjalliset kykyni ovat sitä mitä ovat, en osaa ajatuksiani tarpeeksi selkeästi ilmaista niin lainaanpa tähän päivänä muutamana netistä löytämääni tekstiä. Jossakin iltapäivälehdessä oli kerrottu K Väänäsen elämästä. Lainasin pienen otteen tekstistä, siitä sain itselleni hyvän elämänohjeen.
"Kokemuksen ja oppimisen ketju on ihmisillä harvinaisen pitkä. Siinä on
eräänlainen ihmiskunnan voimavara. Oma mummini kuoli 95-vuotiaana. Hän
sanoi kerran minulle, miten tähän elämään pitää suhtautua: elämää ei
pidä pyrkiä hallitsemaan, vaan elämään pitää suostua. Se jäi minulle
syvästi mieleen." Kari Väänänen SEURA- lehti 2020
Tuo lainaus sopii niin minulle. En enää yritä hallita elämääni, vaatimattomasti vaan suostun elämään. Olen kuitenkin valmiina kun kutsu käy ja kirkonkellot kumahtelevat.
**
Palatakseni taas nykyhetken viimaan ja pakkaseen. Kävin kylillä seurakunnan Olkkarissa, siellä oli esitelmöimässä SPR:n edustaja, kahvit ja teetkin tarjottiin. Teemana oli vapaaehtoinen ystäväpalvelu.
Kävin vielä tilaamassa huomiseksi pizzan ja hain kirjastosta lukupiirin maaliskuun kirjan.
"Etuoikeutettuja ovat he, jotka luulevat muistavansa." Kenen viisaus? En muista.😉
maanantai 12. helmikuuta 2024
Arkielämää
Maailmanjärjestykseni on jotenkin ihmeellisesti muuttunut. Asioita joutuu enemmän suunnittelemaan, mitään ei voi tehdä ex tempore tyyliin. Jos esimerkiksi huomaan, että teepussit ovatkin loppuneet, en voi hypätä autoon ja hurauttaa kaupalle, en. Kauppareissun suunnittelu aloitetaan etsimällä netistä Forecan sääkartta Padasjoen kohdalta, siinä näkee viikon sääennusteen. Lumisateinen päivä ei sovi, silloin "ferrari" ei suostu liikkumaan, jos taas on liian paljon pakkasasteita henki ei kulje kuskilta.
Tänä talvena sähkön hinta on ollut minulle mysteeri, miten sähköyhtiöt voivat pelata hinnoilla jotenkin mielivaltaisen tuntuisesti. Onko siinä mitään järkeä, että tavalliset kuluttajat joutuvat katsomaan netistä milloin uskaltaa pestä pyykkiä tai lämmittää saunan. Pörssisähkö, aikaisemmin en ollut kuullutkaan tuollaista termiä. Nyt katson Iltasanomista milloin kannattaa ladata tiskikone hommiin. Huomenna 13.02. halvin hinta on: klo 04 - 05, 5,44 € c/kWh.
Kello soimaan ja naps, kone käyntiin. Näinkö sitä pitäisi toimia? Kirjoittaessani tätä vuodatusta sähkön hinta on 7,90 € c/kWh, ei huippukallista nyt. Päivän kallein hinta oli 12,52 € c/kWh.
Eilen huomasin ihan käytännössä, että todellakin olen 85v. Lähdin aamulla kymmeneksi kirkkoon, oli melkoinen pakkanen, mutta matkahan ei ole pitkä. Kirkonkellot kumahtelivat verkkaisesti, mutta missään ei näkynyt ketään eikä yhtään autoa ollut parkkipaikalla. Menin sivuovelle, joka on lähinnä tulosuuntaani, ovi oli lukossa. En lannistunut vaan menin vielä tempomaan etuoveakin auki. Kiinni oli sekin. Sitten muistin, että kappeliseurakunnassa jumalanpalvelus vuoroviikoin onkin illalla 18.00 ja aamulla 10.00. Olisi pitänyt tarkistaa lehdestä aika. No, ei se mitään. Ehkä joku ohikulkija ihmetteli kun yksi vanha kuuhelo siellä kiertää kirkkoa ja rempoo ovia auki. Saa nauraa. Minun muistini mukaan sunnuntain jumalanpalvelukset ovat maailmansivun alkaneet kymmeneltä. Kun ne kellotkin... ovat kai nykyään automaattiohjauksessa. Soittavat vanhasta muistista, niinkuin minäkin.
Kävin päivällä Pitokärjessä itetaiteilija Enni Idin 120 vuotis muistonäyttelyssä, oli viimeinen aukiolopäivä. Sinne saareen on niin pitkä matka, että oli tilattava "pirssi" . Kuten minulla yleensäkin toteutui taas Murphyn laki, unohdin kameran kotiin. Laitoin kuvan omalta seinältä malliksi. Tässä blogissa on toisaalla enemmänkin Ennin töitä kuvattuna https://mammanmaailma.blogspot.com/2017/08/k-18.html
Mukava sunnuntai minulla oli, kävin illalla vielä kirkossakin, ovat olivat auki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)