Sammon taonta ja muuta Kalevalaa

Kalevala CAL peiton valmistuminen sujuu suunnitelmien mukaan, yli puolet on jo virkattuna.

                                                      14.OSA – SAMMON TAONTA
                                                         Suunnittelija: Marika Nordling

Lietsoi tuulet löyhytteli:

itä lietsoi, lietsoi länsi, 

etelä enemmän lietsoi,

pohjanen kovin porotti. 

Lietsoi päivän, lietsoi toisen,

lietsoi kohta kolmannenki: 

tuli tuiski ikkunasta,

400   säkehet ovesta säykkyi,

tomu nousi taivahalle,

savu pilvihin sakeni. 

Kalevala 10. runo 393-402

Kasvun ihme

 Suunnittelija Soile Olmari

Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo)

Joukahainen suossa

Suunnittelija Taina Ilvonen

Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

Tuo minun Joukahaiseni jotenkin vinksahti tuossa, näyttäisi poika kroolaavan rantaan. Hyvä niin.

Väinölän viljavat vainiot

Suunnittelija Taina Tauschi

Läksi maata kylvämään, 
siementä sirottamahan. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
"Minä kylvän kyyhättelen  
Luojan sormien lomitse, 
käen kautta kaikkivallan 
tälle maalle kasvavalle, 
ahollen ylenevälle." 
(Kalevalan 2. Runo 293–300)

*

Tiistaina matkalla Turkuun yksinäinen koivunlehti oli päättänyt lähteä mukaan. Siinä se vaan sinnitteli peilin nurkassa koko matkan. Yön aikana se oli hävinnyt Birgittasisarten vieraskodin pihassa.

Maisemakuvat apukuskin paikalta olivat näin ankeat.

Vesi seisoi pelloilla, viljaakin oli vielä puimatta. Masentava näky kylväjille.

Näitä omanapuita olen kuvannut keväällä kukkivina ja nyt punaisenaan pikkuisia omenoita. Puiden takana on kierrätyskeskus.

Turussa on aina mieluisaa käydä torilla, ostin karpaloita isoja pulleita.

Hallissa on myös käytävä, tosin halli ei enää ole entisensä. Osaan kuitenkin mielikuvissani nähdä sen sellaisena lapsuuteni hallina edelleenkin.

Paluumatkalla eilen näkyi jo vähän sinistä taivastakin.

Vauhdissa kuvattu sateenkaari oli kaunis näky ruskan värittämän maisemaan yllä.

Taas uhkasivat tummat pilvet, välillä ropsaisivat sadekuuron vettyneille vainioille.

Yhden pipon sain matkan aikana virkattua. Aikaisemmin kudoin  sukkia ja lapasia kuskin vieressä. Kerran joku viisaampi sitten varoitti, että ei etupenkillä turvatyynyn takana kannata puikkoja heilutella, vahingon sattuessa tyyny laukeaa ja puikot tunkevat vatsaan. Kauhea ajatus viisi piikkiä sisuksissa. Virkkuukoukkuja on sentään vaan yksi, no pahaa jälkeä se saisi yksi koukkukin. Kamera vaikuttaa turvallisemmalta, tosin kuvat eivät kaksisia ole liikkuvassa tilassa napsittuina.

Kokkola tapanina ja matkalla kotiin.

 Öisen lumisateen jälkeen kaupunki oli peittynyt valkoiseen vaippaan, niin puhdasta ja kaunista.

Suntin rannat ovat hienot talvella ja kesällä. Nyt jouduin kuvat ottamaan auton ikkunan läpi. Meillä oli viimeinen lomapäivä Kokkolan seudulla ja oli riennettävä sukulaisia tervehtimään.

Pyysin ajamaan vanhan kaupungin kautta. Täällä on ihan oma hieno tunnelmansa. Olisikohan näissä taloissa mukava asua?

Huomaan kuvieni olevan hieman tylsiä, on tultava kesällä uudelleen. Kannattaisi etsiä hienoja yksityiskohtia, mutta eihän se auton ikkunasta onnistu.

Kotimatkalle lähdimme tiistaina aamuhämärissä. Tie oli jo hyvin aurattu eikä muuta liikennettä paljoakaan ollut.

Aamu-usvaa.

Sukukokous langoilla.

Täällä juuret taatalla.

Tuulimyllyt näyttävät kummajaisilta näissä maisemissa.

Somia latoja halusin ikuistaa kameralla. Kiirettä piti, kun lennossa oli kuvattava.

"Aurinko armas valollansa.."

Häviääköhän tällaiset pikkuiset ladot vähitellen maisemasta kun heinät paalataan suuriin muovipalloihin?

Matka meni hyvin, onnellisesti kotona. Muistojen helminauhaan jäi mieluisa muisto lämminhenkisestä joulusta.

Aamuun on vielä aikaa.

On hyvä hetki ajatella uuden päivän alkua. Näin se suunnilleen menee. Kello hälyttää yhdeksältä, on nielaistava ensimmäinen kapseli rotanmyrkkyä, seuraava sitten illalla yhdeksältä. Olisi hyvä ottaa aina samaan aikaan. Ilman hälyytystä en muistaisi ryhtyä vertani ohentamaan säälliseen aikaan. Onhan sitä ihmisellä muutakin ajateltavaa kun lääkkeen otto.

Valvon usein illalla myöhään, niinkuin nytkin. Silloin voi aamulla käydä niin, että kuvittelen olevani teatterin lämpiössä ja kello soi kutsuen seuraavaan näytökseen. Jäi toinen näytös näkemättä kun kello pärähti soimaan. Näytelmän loppu on taas sepitettävä itse, nih.

Ennen ylös nousua on vähän venyteltävä, tarkistettava, että kaikki neljä rajaa jotenkin toimivat. Onneksi tuo mieshenkilön sisäinen kello käy vielä työajassa, kuudelta jo lähtee kolistelemaan aamulehden hakuun ja kahvin keittoon. Aamuvirkku, sanoisin.

Kesällä minäkin herään aikaisin lintujen lauluun ja suloiseen valoon. Silloin ajattelen kuten Marian Andersson; "Oi Herra, mikä aamu".  Joskus voisin ihan lauleskella iloisena "aamulla varhain kun aurinko nousi.....".  Se surumielinen jatko-osa saakin jäädä ja ryhdytään toimeen. Näin talvella kuitenkin haluaisin nukkua kuin nalle pesässä, ei tee mieli nousta kylmään maailmaan. Onni onkin lämmin pesä.

 Onneksi oikeat runoilijat ovat tehneet aamuihin sopivia lauluja. "Joka aamu on armo uus", tämä laulu on niin usein mieltäni lohduttanut vaikeina aikoina.

Olen tuurikahvittelija, on aikoja jolloin voisin hehkuttaa vihreän teen ylivertaisuutta. Nyt on menossa kahvikausi, käytännöllistä, koska keitin jo korisee viimeisiä tippoja pannuun herätessäni. Kiitos armaani.

Aamun lehdestä saan käteeni sen osaston jossa on sudoku. Lauantain lehdessä niitä on kaksi ja sunnuntai on yhtä juhlaa, silloin julkaistaan viisi sudokua. Siinäpä se, aivojeni aamuverryttely.

Vielä pieni nostalgiatuokio. Viisikymmenluvulla, silloin ennen televisiota herättiin sunnuntaiaamuisin Niilo Tarvajärven iloiseen tervehdykseen radion välityksellä; "Aamujen aamua, hyvät radion kuulijat". Vai oliko se kuuntelijat. Samapa tuo, aamujen aamuja ne kuitenkin olivat ja lopuksi lähdettiin ylös ulos ja lenkille. Osattiin arvostaa pyhäaamua, viikon ainoaa vapaapäivää.

Mukavaa joulun odotusta kaikille. Pian saammekin taas laulaa: "Kello löi jo viisi....", mennään joulukirkkoon.