Katsellaan nyt ensin näitä pihamme kukkia ja lopussa sitten lätisen mitä lätisen, jos nyt jotain mieleen juolahtaa. Jospa kirjaimet sormenpäistä hyvinkin haluavat ruudulle lennähtää.
Tänään jo kuulin käen kukkuvan kesää, niin riemullisesti kukkui, että luvunlaskukin unohtui.
Hän pörräsi ympärilläni, olkapäälle istahti. V S kuvasi.
Tämän orvokinalun pyysin Sipoossa naapurilta lähtiessäni kohti uusia kokemuksia jokivarressa. Luulin kukan jo menehtyneen, mutta pieni alku oli onneksi jäänyt elämään kasvimaan reunalle.
Täällä meidän pitäjässä valkovuokkoa ei juurikaan metsässä näe, joissakin pihapiireissä näkee etelästä tuotuja . Etelästä mekin omamme toimme ja hyvin ovat viihtyneet.
Aurinko on jo kadonnut Kullasvuoren taakse, päivällä on satamassa toimintaa kun veneitä lasketaan vesille.
Pussukoiden ompelu on jäänyt kun pihatyöt ovat tärkeämpiä näinä kauniina poutapäivinä.
On tässä ollut vähän pientä irtiottoakin arkirutiineista. Viime viikonloppuna miehellä oli Santahaminassa kurssihommia, hän lähti jo perjantaina ajelemaan pääkaupunkia kohti, jäin kotimieheksi, ei kun nykyään täytyykin sanoa kotihenkilöksi. Lähdin sitten suurten jahkailujen jälkeen sunnuntaiaamuna Helsinkiin linja-autolla.
Tuntui hassulta, että olin matkustanut viimeksi maantien ässällä neljä vuotta sitten Sipoosta Helsinkiin. Kaikki on muuttunut linja-automatkailussa sitten pienten rahastajatyttöjen eli bussiemäntien aikojen. Niin ja, minähän muistan ne häkäpönttölinjuritkin, joita ylämäessä matkustajat joutuivat työntämään ylös.
Nykyään vaan avataan kotona netissä matkahuollon sivut ja tarkistetaan aikataulut ja maksetaan tiketti. Matkan hinta vaihtelee saman päivän aikanakin, sitäkään en ole ennen tietänyt. Onnekseni päivän halvin taksa sinä päivänä oli juuri minun valitsemani lähtöaika. Seuraava vuoro oli jo kahdeksan €uroa kalliimpi.
Kätevää, matka on jo maksettu ja mummeli on vielä kotona.
Matkan arveluttavin osuus olikin se kävely ison tien varteen. En ole koko talvena kävellyt niin pitkää matkaa kaupunkivermeissä ja vielä ilman kävelysauvoja. Varasin runsaasti aikaa patikoimiseen, että voisin välillä istahtaa hengähtämään jos tarvetta ilmenee. Hyvin selvisin pysäkille, tosin ensimmäisen satametrisen jälkeen olin jo melko kypsä soittamaan mittariauton hakemaan. Tarvittiin vaan lisää askeleita, siinä kulkiessa "ruostuneet" nivelet norjistuivat. Ei huimannut eikä uhannut flimmeri, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Olin iloinen, että rohkaistuin lähtemään yksin matkaan, tytär oli Kampissa vastassa.
Matkanteko bussissa oli kivaa, vessakin takaosassa ja turvavyöt kaikille. Kuljettajan ei paljoa tarvinnut rahaa käsitellä, ihmiset vaan tullessaan sanoivat nimensä ja listalta selvisi maksu kuitatuksi. Yhteys matkahuoltoon pelasi.
Maanantaina sitten köröttelimme omalla autolla takaisin kotiin.
Meni vähän pitkäksi tuo matkakertomus, joten niistä pihatöistä ei nyt sitten enempää tähän juttuun. Sanonpa vaan sen verran, että mikä lafka keksisi myydä oikean käden puutarhakäsineitä, meillä on tuolla varastossa vaan vasemman käden hanskoja. Mihin ne oikean käden hanskat aina häviävät?
