Padassa valmistuu

Kotikokki.netistä löytyi tällainen metsänvartijan kaaliohje, tätä oli kokeiltava.

Tavallisesti olen kaalipataan käyttänyt jauhelihaa, mutta tämä possunkylki toimi oikein hyvin. Sipulin ystävänä lisäsin pataan monta uutta sipulia varsineen.

Kasvissyöjille oma versio syntyy esim. soijarouheesta tai tofusta, niitäkin olen kokeillut.

Nyt oli valittava isompi lautanen, koska santsaamista yritän vältellä. ;-) Lisukkeena puolukkaa (näkyy siellä olevan muutama mustikkakin) ja tavallista arkisalaattia. Salaatin pintaan pirskotin muutaman tipan balsamicosiirappia. Luomupiimällä varmistelen kalsiumin saantiani.

Tämä kyllä näyttää metsämiehen annokselta, mutta tuhtia tavaraa on vain possunliha, jota padassani on kohtuullisesti, marjoissakaan ei ole sokeria.

Viljatuotteista luopumisen tilalle olen lisännyt ruokavaliooni salaattien ja kasvisten määrää. Marjoja ja kasviksia voin syödä melko paljon, koska viljat ja sokerit puuttuvat hiilihydraattien kokonaismäärästä.

Tällaisilla eväillä nälkä ei ole "aina vieraanamme" ja painokaan ei nouse, jos nyt ei laskekaan. Kilot eivät ole enää pääosassa vaan hyvä olo ja riepas mieli.

Sisällä tuoksui taivaallisen hyvältä kaalipata, ulkona tuoksusta huolehtivat hajuherneet.

Ystävyys

Tänään saimme kotiimme ystävän, jota en ollut tavannut vähään aikaan. Olin niin innoissani, heräsin virkeänä aurinkoiseen aamuun.

Uuni kuumenemaan ja pata hellalle. Koska ystäväni saapuisi lounasaikaan, niin päätin tarjota hänelle Mysi Lahtisen reseptillä valmistettua lipstikkakeittoa. Tätä keittoa valmistanut emäntä saa aina vierailta kymmenen pistettä, niin tänäänkin. :)

Tämän kauniin kukan sain ystävältäni. Uskon, että tästä kukasta on iloa koko kesäksi. Onkohan mahdollista saada tämä kaunotar selviytymään talven yli täällä sisällä?

Lähempää tarkastelua.

Siperialainenkin availi jo tänään nuppujaan.

Muurahainen halusi myös kuvaan. Tämän pensaan nimeä tiedä, kukka ainakin on kaunis. Googlettamaan on lähdettävä.

Siniset akileijat uhmasivat myrskytuulta ja pysyivät pystyssä.

Olisi toiveita hyvästä sadosta. Viime kesänä omenapuissa ei ollut yhtään kukkia, nyt oli upea kukinta.

Lipstikkakeittoa rautapadassa.

Nyt on paras aika nauttia erityisen hyvästä keitosta. Ihanat keittoainekset sain ystävältäni Porvoosta. Omassa lipstikassani on vasta neljä lehteä, en ole siitä vielä pataan leikannut. Kiitos ystäväni, jos nyt olisit täällä, saisit kupillisen taivaallista keittoa.

Aikaisemmin olen postannut Mysi Lahtisen iki-ihanan ranskalaisen sipulikeiton, nyt on sitten lipstikan vuoro. Tämän ohjeen mukaan tehty keitto on aah!, niin hyvää. Mitään laihdutusruokaa tämä keitto ei ole, mutta joskus on ihana vähän herkutella.

Tämä Mysi Lahtisen kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kauan sitten. Jos teillä on mahdollisesti lipstikkaa kotona kasvamassa, niin suosittelen tätä ohjetta. Kannattaa noudattaa Mysin ohjetta tarkoin, se takaa suuren keittonautinnon.

Jos tuosta lehtileikkeestä ei oikein saa selvää, niin laitan ohjeen vielä tähän. Klikkaa kuvaa! Teksti näkyy paremmin.

Valkoinen narsissi oli niin kaunis, se kruunasi tämän ihanan päivän.

Kasvisruokaa padassa

Näistä tarvikkeista pitäisi syntyä maukasta pataruokaa. Kuvasta näyttää puuttuvan öljypullo. Takana on keltaisia ja oransseja linssejä ja Grapponia pullossa ruususuolaa. Seuraavaksi onkin tuttuja ruoka-aineita. Etualalla on kulhossa mungpavun ituja ja lautasella on savutofua.

Ruskistin tofukuutiot ensin öljyssä ja otin ne kulhoon odottamaan. Valkokaalin ja sipulit kuulotin pienessä öljytilkassa ja jätin kaalin hautumaan pataan n. puolituntiseksi, sinne sekaan laitoin myös linssit (n. 1 dl) kypsymään, olin lisännyt tilkan vettä padan pohjalle. Tässä olisi voinut käyttää kiinankaalia, koska se kypsyy nopeasti. Lisäsin kuivatut yrtit kaalin joukkoon, että ehtivät kunnolla maustaa padan. Kaalin hautuessa kuorittiin porkkanat ja pilkottiin loput kasvikset. Yritin varoa, että kasvikset eivät kypsy liikaa, ne hieman kovat ja rapsakkaat ovat parhaita. Viimeksi sekoitettiin pataan idut ja tofu.

Mungpavun idut ovat niin mehevän ja herkullisen näköisiä.

Tällaiselta ruoka näyttää padassa. Laitoin viimehetkellä pivollisen nuudelia mukaan, se keräsi itseensä lopun liemen. Nuudeli on hyvää ja nopeasti kypsyvää.

Vähän rohkeammin olisin saanut yrttejä laittaa. Lisää ytyä lautaselle antoivat puolukkahillo, etikkapunajuuret ja maustekurkut.

Olen päättänyt, tai pitäisikö sanoa suunnitellut, valmistaa kasvisruokaa ainakin kerran viikossa. Vielä on harjoiteltava ja luettava ohjeita. Kasvissosekeitot onnistuvat jo, niitä olen valmistanut aikaisemminkin. Uutena on tullut mukaan bataattikeitto.

Nyt on pataruokaa niin paljon, että riittää pakastimeenkin.

Ranskalainen sipulikeitto rautapadassa.

Useita vuosia sitten Helsingin Sanomien viikkoliitteessä julkaistiin Mysi Lahtisen ihania ruokareseptejä. Tämä sipulikeitto on yksi suosikkini. Ainakin kerran syksyssä tätä on tehtävä, silloin kun suomalaiset kullankeltaiset sipulit ovat parhaimmillaan. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi, niin ohje saattaa näkyä hyvin. Tässä on muuten aivan ihana tekstikin mukana, pelkkä ohje saa veden kielelle.

Tätä Hesarin keittolautasen kuvaa rohkenen kyllä epäillä pussikeitosta otetuksi versioksi. Mysin keitosta ei tule tämän näköistä. Hänen julkaisemassaan keittokirjassa keiton kuva on aito.


Nyt sipuleita kuorimaan.

Tässä pata on ollut uunissa jo kolme tuntia. Kulhot ja lusikat vaan esille.

Bon apetit!