Joka vuosi tähän aikaan.

Kun kallionauhus kukkii, kamera on kaivettava esille.

On se vaan niin kaunis tuo amiraaliperhonen.

Amiraalin isäntäkasvi Suomessa on nokkonen.

Tästä tuli hauska, kun tuo kimalainen kiirehti myös kuvattavaksi.

Kaikista öttiäisistä suloisin näyttäisi olevan tämä raitaturkkinen ahertaja.

Kimalaisten helyttävä olemus on inspiroinut kautta aikojen säveltäjiä, runoilijoita, taiteilijoita ja tietenkin meitä blogiin valokuvaavia amatöörejä.

Tavallisesti täällä samaan aikaan näkyy myös neitoperhoja, mutta ei nyt. Yksi kiitäjä kuitenkin lennähti paikalle. Tarkempaa nimeä en tiedä.

Kiire tuntui olevan, siivet räpyttivät vimmatusti.

Koko ajan oli vauhti päällä. Amiraali asettui välillä rauhallisesti kuvattavaksi, toisin kuin kiitäjä ja sitruunaperhonen, josta en saanut kuvaa ollenkaan.

Vielä amiraali näytti siipiensä alapinnankin. https://luontoportti.com/t/867/amiraaliperhonen 

Olen unohtanut miten linkki kopioidaan blogiin.😕 On aloitettava opiskelu alusta.

Hyvää viikonloppua!
 

Oranssia hellepäivänä.

Ruskoliljan (Lilium bulbiferum) kauneutta saa ihailla näin kesäkuussa. Meillä näitä löytyy yllättävistä paikoista. Yksi upea yksilö löytyi ruusupensaan keskeltä kahdeksan vuotta sitten kun tänne muutimme. Samassa paikassa kukkii tänäkin kesänä, nyt "poikasen" kanssa.

Oranssikeltano vähän kärvistelee kuumuudessa. Ehkä  tämä onkin hiirenkeltano tai iso-oranssikeltano?

Pitäisi seuraavaksi kuvata koko kasvi, olisi tunnistaminen helpompaa.
 

Tässä viidakossa öttiäiset viihtyvät

30.05.2022 kuvasin auroraperhosten herkkää hetkeä.
.

Kuvien laatu on mitä on, olin hyvin varovainen. Eivät huomanneet minua, nappasin kuvat ja poistuin hiljaa takavasemmalle.

Keisarinkruunuksi tätä kukkaa on perinteisesti kutsuttu, taitaa olla Suomen vanhimpia perennoja.

On se vaan niin hieno.

Onni on, kohdata perhonen.

Tällä suruvaipalla on tarina. En tarkalleen tiedä mitä tapahtui. Saavuin paikalle vasta siinä vaiheessa kun perho näytti jo kuolleelta. Ehkä se oli pyristellyt irti jonkun linnun nokasta. Tarjosin avuksi pientä risua, käsin en uskaltanut koskea hauraisiin siipiin. "Jos jaksat tarttua tähän tikkuun, niin nostan sinut sen avulla kuivumaan rapulle" rauhoittelin voipunutta. Surullinen jaksoi ja levitti vaippansa kuivumaan auringon lämpöön.

Kesäpäivän tähtihetkiä on perhosten kuvaaminen. Tallennan talven varalle.

 

Hämäläinen maalaismaisema.

Nyt on kesä kukkeimmillaan, on ollut lämmintä ilmaa ja vettäkin on saatu.

Olisi ihanaa jos voisitte klikata näitä kuvia isommiksi. Olin niin ahne tälle kauneudelle, että halusin kaikki kuvaan, koko maiseman.

Pörriäisten pörinä vaan puuttuu näistä kuvista. On käytettävä mielikuvitusta, niinhän olen tehnyt heinäsirkkojen suhteen jo vuosikymmeniä. Eipä kuulu enää sirkkojen viulut mummelin korvaan.

Luonto suorastaan tuhlaa värejä tämän kaunokaisen kohdalla.

 Saunarannassa liihpitteli kaunis perhonen, se oli niin suuri ja kaunis. Huutelin Veijoa tuomaan kameraa rantaan. Vanhan pesuainepurkin kirkkaat värit kiinnostivat perhosta. Hauska kuva samasta ihanuudesta.

Minä vaan uin ja nautin kun kerrankin oli Päijänteen vesi yli 20 astetta.

 Juhannuskakku, eilinen marjapiirakka sai toimia pohjana vaniljakreemi/kermavaahdolle ja marjoille. On niin perusteellisesti tekijänsä näköinen, mutta hyvältä piirakka maistui.

Luontobongaus parvekkeelta ja ikkunan takaa. Nyt päivitän koko kevään.

06.03.2020

 Tästä se alkaa, valo lisääntyy ja elämä vilkastuu joella ja pihassa. Korona pienensi elinpiiriäni, teen luontokalenterin. Säästääkseni kuvatilaa laitoin pienempää kokoa, toki näitä voi klikata isommiksi, jos jokin yksityiskohta kiinnostaa. Kuvien laatu on luokkaa; "Tempaise kamera jostakin ja klik", se on siinä. Mallit ovat niin eloisia, että kiirettä pitää ruudun takana.

13.03.2020, "Valkopeppu peurat" lumisateessa.

18.03.2020 Peurat napostelemassa kaadetun koivun silmuja, bonuksena päivätorkut.

14.03.2020 Kuvaan ilmestyi puoliso.

20.03.2020. Pikkutikka.

21.03.2020. Mustarastas ja tikat.

22.03.2020. Pyrstönsä menettänyt pyrstötiainen, parina päivänä näin tämän pikkuisen, sitten katosi.

22.03.2020. Aamuhuurteisella rannalla asteli kaunis sarvipää.

28.03.2020. Harakat ja orava.

28.03.2020 Orava.

29.03.2020 Pyrstötiainen, ihana, eloisa, kaunis, ilontuoja.

29.03.2020. Pikkuvarpuset  ovat joka päivä runsain joukoin paikalla.

30.03.2020. Tästä alkaa minun kevääni täällä jokivarressa. Telkän tulo maisemaan on  aina iloinen yllätys. Pohjasukelluksen jälkeen niellään jotain isompaa.

31.03.2020. Tämä lintu näyttää pikkuvarpuselta, mutta tuo pään väri ihmetyttää. Harmaantuukohan tirppa vanhetessaan kuten kuvaajansakin?

31.03.2020. Sulassa sovussa (tällä kerralla ) tehdään selvää rasvamakkarasta.

05.04.2020. Piilokuvassa sorsat ja harakat.

 06.04.2020. Kohmeinen pörrääjä.

07.04.2020  Nyt olisi linnuille elävää ravintoa. Tässä herkutellaan vasta kaadetun vaahteran kannolla.

07.04.2020. Nokkosperhonen ja talventähti. Ensimmäinen iso perhonen oli sitruunaperhonen ja neitoperhojakin on näkynyt.

08.04.2020. Retkellä saareen nähtiin koskelopariskunta Päijänteellä.

12.04.2020. Aamuhämärissä kuului tuttu ääni, lokit olivat saapuneet.

14.04.2020. Onko tämä peipponen? Miten se menikään, "puoli kuuta peipposesta"?

 14.04.2020. Räntäsateessa värjötteli tämä kelta-joku, en ikinä opi tunnistamaan näitä pikkuisia.

17.04.2020. Näistä kuvista olen vähän katkera. Harmaapäätikka on vakio vieras meillä, mutta aina kun sen huomaan, se istuu rasvamakkaraa syömässä selkä ikkunaan päin. Vaan nyt se epeli istahti oikein poseeraamaan kun Veijo oli paikalla, sai napattua hienot kuvat. Kiitos kun sain luvan ottaa kuvat tähän mukaan.

28.04.2020. Nyt on jo rakkautta ilmassa, sinitiaiset ruokkivat toisiaan.

Ok, lähdenkin tästä pesäntekoon.

29.04.2020. Peippoja on jo paljon, kuin myös ihanaa laulua ja liverrystä.

06.05.2020. Joella souteli upea pariskunta, kanadanhanhia.

06.05.2020. Viisas tikka. Tuo jyväjemma tötsä on ympäröity harvalla verkolla, yritettiin turvata pienimpien turvallista ruoan hakua. Säkillinen siemeniä tyhjenisi muutamassa päivässä, jos närhet, naakat, varikset ja harakat pääsisivät itse ottamaan jyviä luukulta. Tikkapa keksi keinon, se kiipeää maasta tolppaa pitkin ylös ja hypähtää voimistelemaan luukulle. Tuo verkkohökötys on avoin alhaalta ja ylhäältä. Muut isot linnut eivät ole reittiä keksineet.

Punatulkkuja on käynyt koko talven täällä ruokailemassa, tavallisesti ne etsivät maahan pudonneita siemeniä.

Tästä litaniasta puuttuvat monet pihan lintuvieraat, tulisi liian pitkä lista. Varpushaukkakin täällä käy ruokailemassa, tosin se ei verota jyvävarastoa.

Vappuna nähtiin jo kirjosieppo ja västäräkki. Lauantaille odotan paljon lintuja tontille. Silloin bongataan Bird Lifelle, aikainen herätys, viideltä aloitetaan.

Listaa olen nyt pakertanut oikein "nääntämällä" , tähän on mukava verrata aikaisempien keväiden havaintoja omalla pihalla.

Vielä pieni loppukevennys. Meillä kasvatetaan tänä kesänä tulppaanin sipuleita. Apulaispuutarhurit varmistivat etteivät kukkivat kukat häiritse sipulien kasvua. "Oma vika", sanoi Rahikainen. Miksi en muistanut syksyllä sipulikaupassa valita peurankestäviä lajikkeita, niitä joita aiemmin hankittiin.