Arkielämää

 Maailmanjärjestykseni on jotenkin ihmeellisesti muuttunut. Asioita joutuu enemmän suunnittelemaan, mitään ei voi tehdä ex tempore tyyliin. Jos esimerkiksi huomaan, että teepussit ovatkin loppuneet, en voi hypätä autoon ja hurauttaa kaupalle, en. Kauppareissun suunnittelu aloitetaan etsimällä netistä Forecan sääkartta Padasjoen kohdalta, siinä näkee viikon sääennusteen. Lumisateinen päivä ei sovi, silloin "ferrari" ei suostu liikkumaan, jos taas on liian paljon pakkasasteita henki ei kulje kuskilta.

Tänä talvena sähkön hinta on ollut minulle mysteeri, miten sähköyhtiöt voivat pelata hinnoilla jotenkin mielivaltaisen tuntuisesti. Onko siinä mitään järkeä, että tavalliset kuluttajat joutuvat katsomaan netistä milloin uskaltaa pestä pyykkiä tai lämmittää saunan. Pörssisähkö, aikaisemmin en ollut kuullutkaan tuollaista termiä. Nyt katson Iltasanomista milloin kannattaa ladata tiskikone hommiin. Huomenna 13.02. halvin hinta on: klo 04 - 05,  5,44 €  c/kWh.

Kello soimaan ja naps, kone käyntiin.  Näinkö sitä pitäisi toimia? Kirjoittaessani tätä vuodatusta sähkön hinta on 7,90 €  c/kWh, ei  huippukallista nyt. Päivän kallein hinta oli 12,52 € c/kWh.

Eilen huomasin ihan käytännössä, että todellakin olen 85v.  Lähdin aamulla kymmeneksi kirkkoon, oli melkoinen pakkanen, mutta matkahan ei ole pitkä. Kirkonkellot kumahtelivat verkkaisesti, mutta missään ei näkynyt ketään eikä yhtään autoa ollut parkkipaikalla. Menin sivuovelle, joka on lähinnä tulosuuntaani,  ovi oli lukossa. En lannistunut vaan menin vielä tempomaan etuoveakin auki. Kiinni oli sekin. Sitten muistin, että kappeliseurakunnassa jumalanpalvelus vuoroviikoin onkin illalla 18.00 ja aamulla 10.00. Olisi pitänyt tarkistaa lehdestä aika. No, ei se  mitään. Ehkä joku ohikulkija ihmetteli kun yksi vanha kuuhelo siellä kiertää kirkkoa ja rempoo ovia auki. Saa nauraa. Minun muistini mukaan sunnuntain jumalanpalvelukset ovat maailmansivun alkaneet kymmeneltä. Kun ne kellotkin...  ovat kai nykyään automaattiohjauksessa. Soittavat vanhasta muistista, niinkuin minäkin.

 

Kävin päivällä Pitokärjessä itetaiteilija Enni Idin 120 vuotis muistonäyttelyssä, oli viimeinen aukiolopäivä. Sinne saareen on niin pitkä matka, että oli tilattava "pirssi" .  Kuten minulla yleensäkin toteutui taas Murphyn laki, unohdin kameran kotiin.  Laitoin kuvan omalta seinältä malliksi. Tässä blogissa on toisaalla enemmänkin Ennin töitä kuvattuna https://mammanmaailma.blogspot.com/2017/08/k-18.html

Mukava sunnuntai minulla oli, kävin illalla vielä kirkossakin, ovat olivat auki.

Näitä kuvia riittää.

Taas voisi laulaa:"Katson autiota hiekkarantaa..." Ei kesä vielä ole mennyt, mutta koulut ovat alkaneet ja sadekin uhkaa. Rannalla auringonpalvojat eivät enää viihdy.

Halusin vaan tulla katsomaan tuttuja paikkoja. Edellisestä käynnistä onkin jo aikaa kulunut.

Tänne on tullut uusia rantakalusteita, oikeaa taidetta. Hieno idea ja kunniakas päätös upeille puille, kaikkea ei tarvitse klapeiksi pilkkoa.

Uskoisin materiaalin olevan peräisin Ruissalon ikivanhoista tuulen kaatamista tammista. Harmillista kun minun kuvani eivät tee oikeutta näille taideteoksille.

Kelpaisi tuossa istuskella kesällä ja seurailla lapsosten kesäleikkejä, kuin silloin ennen.

 Mustat pilvet lähestyvät, sadehan siitä tuli.

Tässä nyt tykitän sarjatulella näitä kesäkuvia blogiin. Tarkoitus olisi syyskuun aikana saada kaikki kuvat talteen. Ties koska se väsy ja velttous taas iskee, onneksi nyt ei enää ole helteitä tulossa.

Vilkaisin ikkunasta ulos. Kas, kettuhan siellä taas jolkkaa häntä suorana kirkolle päin.

Marian ilmestyspäivänä 2020

Tästä päivästä yhdeksän kuukauden kuluttua vietetäänkin taas joulua. No, nyt on kevät ja valoa tulvillaan koko talo, puissa ei vielä ole lehtiä varjostamassa .

Tammikuusta asti olen pantannut yhtä juttua, josta olen ajatellut kertoa, mutta en vaan ole löytänyt sen kuuluisan punaisen langan alkupäätä mistään. Ajatuksia ja elämyksiäkin olisi monenkin postauksen verran. Yritän tiivistää. 

Sain pojalta syntymäpäivälahjaksi kirjan. Heti en ehtinyt kirjaa avata kun oli lukupiirin kirjakin vielä kesken tai melkein alkuvaiheessa. Aikaisempien radion kuuntelukokemusteni perusteella arvelin, että tästä kirjasta ei selvitäkään yhdellä istumalla.

Nyt tarvitaan syventymistä, rauhoittumista ja antautumista tarinan vietäväksi. Radioääni Risto Nordell on ennestään tuttu ( Riston Valinta ), se helpottaa ja rohkaiseekin avaamaan tämän kirjan lukijan omien musiikillisten ansioitten puuttumisesta huolimatta.

Kuvittelin ensin hotkaisevani kirjan samantien, mutta ei se niin mennyt. Kirjassa esitellään luterilaisen kirkkovuoden musiikkiakin kalenterin mukaan, niin päädyin lukemaan aina kuluvan kuukauden osuuden kerrallaan ja perehtymään tarkemmin ajankohdan aiheisiin. Meikäläiselle amatöörille kuukauden annoskin on melko haastava. Kaikkea en pysty omaksumaan, mutta jotain uutta kuitenkin haluan oppia ymmärtämään. Kerron nyt maaliskuun antia. Maaliskuussa valo voittaa pimeyden.

Olen varannut avukseni raamatun ja tietokoneen. Haluan lukea sen psalmin jonka teksti aikoinaan on säveltäjää innoittanut. Internetistä löydän kaikki kirjassa mainitut sävellykset. Vaikeammatkin teokset avautuvat kuuntelijalle paljon paremmin, jos on saanut vähän taustatietoja säveltäjistä, aikakausista ja esiintyjistä jo ennakkoon kerrottuna.

 Maaliskuun suosikkini ovat  Gregorio Allegrin Miserere ( psalmi 51 ) ja Claudio Monteverdin Maria-vesper. Hataraan päähäni ei enää jää teosten tai säveltäjien nimet muistiin, on laitettava ne tänne tulevaa kuuntelukertaa helpottamaan. Täältä sitten näen mikä sävellys on joskus ilahduttanut ja mieltä liikuttanut.  Olisipa luoja minullekin suonut absoluuttisen sävelkorvan ja laulun lahjat, vaan kun ei ole. Onneksi kuitenkin kuulevan korvan ja kaikelle kauniille avoimen mielen .

Unelman raamattu näyttää olevan 62 vuotta vanha.  Riston Valintaan on painettu myös joka kuukaudelle klassisen taideaarteiston ajankohtaan kuuluva teos.




Aukeaman maalauksen "Neitsyt Marian ilmestys" on valokuvannut Marco Peretto. Riston Valinnasta löytyy myös mukavia tarinoita  arkisista tapahtumista ja ajankohtaisista vapaa-ajan puuhista huumorilla höystettyinä.

Kun  kuvan tässä kohdassa kääntää kirjan sivua niin takaa saa lukea Liisa Väisäsen FT (symbolitutkija )  kirjoittaman esittelyn taideteoksesta, hän onkin monille TV:stä tuttu. Tietää varmaankin kaiken symboleista, niistä joita taiteilijat kautta aikojen ovat piilottaneet teoksiinsa. Ainakin tämän Maria-taulun symbolit aion tutkia tarkoin Liisa Väisäsen opastuksella.

Olenhan itsekin viesteihini lisäillyt näitä nykymaailman symboleja, hymiöitä, ainakin sydämiä ja raamatun välistä löytyi neljälehtinen apila. Nyt  tiedän, että pyhä-sydän on tyypillinen Jeesus-tunnus ja kristinuskossa nelilehden apila tulkittiin sekä ristinä että 4 evankeliumina. Maalauksessa sydämet koristavat punaista mattoa. Tämä teos on suorastaan kokoelma symboleja, kiinnostavaa.

Kun hengenravintoa on nautittu yllin kyllin, niin hiukopalaksi voisi onkia kevätsiian ja valmistaisi sen ruoaksi Riston ohjeen mukaisesti. Miltähän kuulostaa "Limemarinoidut siikafileet"?

Seuraavalla Lissabonin matkallanne käykää täällä. Museu Nacional de Arte Antiga, Lissabon, Portugali. Tutustukaa symboleihin "Neitsyt Marian ilmestys" teoksessa.

Oikein jännittää mitä huhtikuu tuo mukanaan. Toivottavasti säilymme terveinä.

Muutama Turku-kuva.

Lokki päivystää ylhäällä hyvällä tähystyspaikalla. On vaan niin kylmä ja harmaa päivä.

Olen jo lapsena tykännyt tämän talon katutason ikkunoista, monet kerrat tästä ohi on kävelty.

Odottelin sukututkijaa Boren puistossa ja kävelin rantakatua etsien kuvattavaa. Tämä mahtava veistos on Raimo Utriaisen merenkävijöiden muistomerkki.

Hassu pikkumies istuu rannan penkillä. Istahdin hetkeksi itsekin tuolle puulavistalle, ei ollut tämä kaveri oikein juttutuulella.

Nyt on saatu kestävä Myllysilta sen notkahtaneen tilalle.

Martinsillan pielessä  on suosittu grillikioski. Nyt olivat vandaalit rynnineet sisään ikkunan kautta yöllä. Nuori nainen kioskin vieressä pahoitteli asiakkaille, ettei voi aloittaa työpäiväänsä ennen kuin poliisit ovat käyneet. Kioskissa oli jotain poltettu ja vaihtokassakin oli viety. En pyrkinyt ostoksille, satuin vain kulkemaan ohi, kun odottelin sukututkijaa Siirtolaisinstituutista.

Tähän jos paattinsa kiinni sitoo, niin varmasti pysyy, etenkin jos partiossa opitut solmujen tekotaidot ovat vielä hallinnassa.

 Kun keräilijä näkee kirpparin hyllyssä tämän kukan kuvan, niin rinnassa hypähtää ilo. Vielä jos lasiastian pohjalla on kohokirjaimilla teksti, Wiiala, niin silloin on sydän vaarassa hypähtää laukalle.

 Nyt ollaankin jo omalla pihalla, monia kukkia oli ilmestynyt näkyville niiden kahden päivän aikana kun reissussa olimme.

Vuoden ensimmäiset villivihanneksetkin on jo silputtu keittokattilaan.

Tänään on paistanut aurinko, on ollut mukavaa kopsutella kukkapenkkejä siistimmiksi. Kylmän kankeita lehtokotiloitakin taas löytyi kymmeniä, hyvin ovat talvesta selvínneet paksun lumivaipan alla.

Ihana kevätpäivä.

K 18 postaus.

Tässä postauksessa on kuvia Pikantin tämän kesän Enni Id näyttelystä ja myös omalta seinältä.
 Lopussa selviää syy tälle otsikolle.

Mies kävi heinäkuussa Kokkolassa sukulaisiaan tapaamassa ja  vei serkkunsa ( n. 65 v. naishenkilön ) katsomaan meidän pitäjän itetaiteilijan töitä, joiden mukana olosta oli ollut maininta paikallisessa lehdessä. Jos jaksatte rullata kuvia eteenpäin, niin voitte kuvitella heidän hämmennyksensä.

Katsellaan kuitenkin ensin näitä kivoja kuvia, joista taiteilija lähinnä tunnetaan.

Tähän kännykkäkuvaan on saatu mahtumaan näyttelyn koko  Enni Id:n osuus Kokkolan ITE MUSEOn  ITEpäisyys-näyttelyssä.

En tiedä mitä näyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja on hakenut tällä Ennin osuudella. ITEpäisyyttä ehkä, jos oikein hatuttaa niin piirtääpä pienen sarvipäisen pirun.

 Museossa kävijöillä mahtaa nyt olla tämän kokoelman perusteella hurja käsitys Padasjoen taiteilijasta, jonka koko kotikin on kuin taideteos. Linkki blogijuttuuni. Ennin kodissa on kaikki kattoa lukuunottamatta  maalattu kukkia ja köynnöksiä täyteen. Katto on jätetty kukattomaksi, koska Ennin mukaan yhteys taivaaseen pitää olla esteetön.

Valokuva Enni Idin taulusta painetusta postikortista. Korteista saadut tulot menevät taiteilijakodin ylläpitokustannuksiin.

Jos minulta kysytään, niin pidän enemmän tästä taulusta ja kissatkin ovat mukavia.

PS.
 ITE = Itse tehty elämä

Ars Arrakoski

Huomasin, että kuvat Arrakosken taidenäyttelystä olivat jääneet kokonaan pois retkiselostuksistani. Tämä on niin hieno ja erikoinen paikka, että muistojen joukkoon tämäkin on paikkansa ansainnut.

Taidetta on esillä vanhassa teollisuusrakennuksessa kolmessa kerroksessa.

Sateinen oli tämäkin päivä, oli sopiva hetki lähteä taas tutkimusmatkalle.

Pato ja vanha silta. Rehevää kasvustoa ympärillä. Hiljaista ja rauhallista on nykyään. Voi vain kuvitella millainen kuhina ja hyörinä täällä Arrakosken ympäristössä on entisaikaan ollut kun hevoskärryillä on tuotu tarvikkeita öljytehtaalle ja tukkeja sahattavaksi. Ruukkitoimintaakin kylällä on ollut.

Tässä tarkempia tietoja.

Vielä heinäkuun ajan galleria on auki yleisölle, myöhemminkin voi tulla etukäteen sovittuna aikana. Voisipa tilata vaikkapa oman muotokuvansa. Kuvia klikkaamalla ne suurenevat, silloin teksti näkyy paremmin.

Iloa ja haikeutta.

Sitähän elämä parhaimmillaankin on. Kävimme taas Turussa, lähdimme tapaamaan veljeäni, joka on vaimonsa kanssa käymässä kotimaassa. Oli ihana nähdä heitä, mutta eroaminen tuntuu aina vaan  haikeammalta. Juhannuksen jälkeen he taas palaavat Teksasiin. Välimatka on pitkä. Näillä minun vuosikymmenilläni ei voi välttyä ajatukselta, että tapaammeko vielä tässä elämässä. Onneksi on Skype. 💓
 

 Kävelimme Aurajoen rannalla, uusi siltakin oli taas ilmestynyt, ei oltu huomattu aikaisemmin. Koska lie valmistunut.

Patsastyttö seisoi aurinkoisella sillalla. Hetkeä ennen kuvan ottamista kaksi naista käveli tytön ohi ja toinen naisista potkaisi vahingossa tytön rahakipon nurin. Yhdessä siinä keräsimme tytön kolikoita sillankannelta vasuun takaisin. Mekin maksoimme kuvanotto-oikeudesta.

En ole aikaisemmin näitä "eläviä" patsaita Turussa nähnytkään. Eikä ole kymmeniä vuosia siitäkään kun ensimmäisen kerran tällaiseen patsaaseen törmäsin Barcelonassa. Valmistauduin kuvaamaan komeaa lännen miestä kun patsas äkkiä liikahtikin ja osoitti kädellään rahalipasta. Pelästyin ihan tosissaan, olin ensimmäistä kertaa La Ramblalla enkä osannut odottaa patsaiden liikkumista.

Väkeä oli mustanaan joen molemmilla rannoilla, oli kansainväliset markkinat.

Rannalta olisi voinut vuokrata veneen, olisi voitu polkea kaupunkia ihailemaan. Turussa syntyneelle nämä Aurajoen rannat ovat rakkaat.

 

Meille osui yksi tämän kesän harvoista aurinkoisista päivistä.

Nämä herrat liittyvät Suomen historiaan.

Kävimme yhdessä lounaalla Raision Krookilassa. Täälläkin mieleni valtasi haikeus, muistelin edellistä käyntiämme. Serkkuni kanssa täällä silloin kävimme, otin paljon kuviakin. Nyt serkku on jo nukkunut pois, vain muistot ovat jäljellä. Kamerakin unohtui tällä kerralla majapaikkaamme, onneksi taatan puhelimella saatiin kuva tuulimyllystä.

En pystynyt paljoa kävelemään Turussa kun jalka ei yhtään tykännyt askeltamisesta. Ajelimme veljen ja hänen vaimonsa kanssa autolla katselemassa vanhoja tuttuja paikkoja menneitä muistellen.

Kotimatkalla poikkesimme Liedossa Nautelan koskella ja museossa, siitä seuraavassa postauksessa. Kamerakin otettiin siellä esille.

Enni Id Pikantissa.

Taidekahvila Pikantissa on nyt Enni Idin taulujen näyttely. Mukana on myös Enniin liittyviä esineitä. Tarkempia tietoja linkin takana.

Nuijasodan kertomukset ovat varmaankin koskettaneet Enniä. Näyttelyssä on kolme hänen näkemystään tapahtumista. Nuijasota oli suomalaisten talonpoikien kapina aatelistoa ja armeijaa vastaan vuosina 1596-1597. Sota päättyi verisesti sotilaiden kukistaessa nuijin ja seipäin   varustautuneet talonpojat.

Täällä pitäjässä on kaksikin muistomerkkiä jotka muistuttavat mieliin kauheat taistelut Nyystölässä.

Ennin taulut olivat tyypillisesti vaneri- tai kovalevylle maalattuja. Kehyksiä ei ollut, taulun yläreunassa vain kaksi reikää ja pellavanarulenkki seinälle ripustamista varten.

Säästin tämän kuvan viimeiseksi, siinä on jotain hellyttävää. Lapsia on syntynyt jo kolme, nuorin kehdossa, keskimmäinen läpituolissa ja vanhinta äiti lohduttaa. 

Taulut ja esineet ovat yksityiskodeista lainattuja.

Enni Idin kotiin on mahdollista käydä tutustumassa kesällä sunnuntaisin.