Päivänvaloa riittää vain lyhyeksi ajaksi. Tänään sentään ehdin pihalle kuvaamaan belliksen kukkia. Harvemmin on minulle nimipäiväkimppua voinut pihalta keräillä. Räntäsadetta uhmasi tämä ihana kukka, kuinkahan käy sitten pakkasilla, jos lunta ei kunnolla tule.
Reetan pöllökeräykseen laitoin vielä muutaman pöllön. Osa pöllöistä lensi nyt vähän omavalintaiseen paikkaan, mutta samapa tuo, kunhan mukana haahuilevat.
Keittiöön virkkasin uudet tabletit.
Oli meillä marraskuussa kerran luntakin.
Vanha omenapuu ei kestänytkään lumen painoa.
Silloin aamu valkeni kuitenkin kauniina, puhdas lumi peitti harmaan ankeuden maastossa.
Täällähän ne loput pöllöt luuraavat.
Jalkamiehille ja naisille on terveellistä täällä maaseudun pimeydessä sonnustautua jonkinlaisiin valomerkkeihin. Ostin heijastavaa pipolankaa, kaikkea sitä keksitäänkin. Täällä me kaksi valopäätä sitten köpöttelemme iltalenkillä turvallisesti. Toinen pipo on vielä koukulla. Lähdenkin tästä koneen vierestä kohta virkkuuhommiin takaisin.
Peittolangoista jäi vähän keränpohjia, niistä tossut.
Innostuin tilaamaan ontelokudetta ja kokeilemaan korien tekoa.
Ensimmäinen kokeilu oli piirakkavuoan alunen. Nyt voi nostaa lämpimänkin piirakan kahvipöytään ilman pannunalusia.
Luonto tuntuu olevan vähän ihmeissään, onko nyt jo kevät. Sekaisin tuntuvat olevan maailman kirjatkin. Vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon. Mummelin on ehkä viisainta vaan miettiä sanomisiaan, ettei yht ´äkkiä vaan sano mitä ajattelee.
Tässähän tämä minun marraskuuni taas onkin tiiviisti paketissa, mitään suurempia tapahtumia ei ole ollut.
Sunnuntaina kävimme kirkossa vastaanottamassa adventtiajan ja uuden kirkkovuoden alkamisen. Hoosiannan kuuleminen saa lapsuuden muistumaan mieleen ja sen ihmeellisen joulun odotuksen.
Hyvää adventtiaikaa kaikille!