Viehkosti versoo.

 

Vihreä maistuu aina.

Ihan vaan uteliaisuuttani tilasin tällaisen vesiviljelyruukun versojen kasvatukseen. Onhan tuo muotoilukin linjakas ja soma, eikä valloita paljoa tilaa pöydällä.  Versot nousivat tässä ensimmäisessä kokeilussa pintaan kukin omaan tahtiinsa.  Hyvä niin, tästä vaan salaattiin  tai leivän päälle kiireisimmät piipat. Puhtaita taimia ja taatusti tuoreita.

 Tilasin täältä.

Tuo vesiviljely ideana on varmaankin hyvä, mutta eipä tuosta tötteröstä olisi paljoa iloa isossa perheessä.  Meitäkin on vain kaksi ja versoja riittää vain koristeeksi. Onneksi ruokakaupoissa myydään matalakasvuisia salaatteja ruukkuineen päivineen. Ne ovat hyviä pimeinä talvikuukausina kun luonnosta ei tuoretta vihreyttä löydy.

Näitä salaattiruukkuja on myös kahdelle salaatille tai yrtille.

Seuraava erä on valmiina ja herneversotkin venyvät mukavasti, eivät ujostele vaatimattomassa kierrätysrasiassaan.

Syötävän hyvää.

Ihaillaan nyt vielä näitä, pian tuleekin jo runsaudenpulaa kun vuohenputket lykkäävät vartta sopivissa ja sopimattomissa paikoissa. Näitä miettien ja toivoen, pysykää terveinä.

Kätevää ja järkevää.

Sosiaalisessa mediassa oli taannoin keskustelua maitotölkeistä. Kysyttiin kumpi on parempi, korkillinen vai liimattu tölkki.  Monet suosivat korkkia sen uudelleen sulkemisen helppouden takia, tölkki ei vuoda puolityhjänäkään, jos sattuu eväsrepussa kaatumaan.

Meilläkin käytettiin korkillisia tölkkejä, kunnes kuulin seuraavan jutun. Joku oli jossakin isossa marketissa nähnyt mieshenkilön avaavan maitotölkin korkin ja kulauttavan kurkustaan alas osan maidosta ja palauttavan vajaan tölkin takaisin kylmähyllyn riviin. Kääk... Liekö tarina jotain urbaanilegendaa, mutta yhtä kaikki, ällöä.

Nykyään suosimme näitä liimattuja tölkkejä, joita voi  kierrättää energiajätteiden laatikkoon. Hyvän vinkin tölkin tiiviiseen viikkaamiseen  löysin netistä. Tänne se kikkakolmonen on laitettava, ettei asia unohdu.

Avataan tölkki kokonaan eikä litistetä vanhaan malliin vaan kuvan näyttävällä tavalla. Pohjaosa taivutetaan päälle. Ensimmäinen kuva.

Reunat mallin mukaan taakse.

Tölkin suuosa taivutetaan piiloon pohjan alle.

Ja tadaa.... Pieni sievä, tiukka ja siisti tölkkipakkaus ei vie paljoa tilaa roskapussissa ja energiajätelaatikossa. Saakohan tuosta nyt selvää, pitäisi olla video.

Muuten, ne korkilliset tölkit ovat verrattomia lehtokotiloiden metsästyksessä.

Jotain nättiäkin vielä.

Tiputanssia näin pääsiäisen edellä.

Käsi ylös hän, joka onnistuu aina keittämään täydellisen munan, munankeittoautomaatteja ei lasketa mukaan. Tässä tärkeässä operaatiossa minulla on luovuutta, variaatioita löytyy joka keittoon. Munakellojakin on hyllyssä kolme kappaletta ja kaikki ne pärähtävät soimaan omien mielihalujensa mukaan. Luota niihin sitten.

Olen keittänyt munia noin seitsemän vuosikymmenen aikana ja joskus yltänyt ihan nappisuoritukseenkin. Usein on myös käynyt köpelösti. munat ovat unohtuneet levylle liian pitkäksi aikaa tai olen kipannut poloiset kanantekeleet liian aikaisin hellalta. Erityisesti munan kuoriminen aiheuttaa stressiä, oliko se jäähdytysvesi nyt tarpeeksi kylmää, irtoaako se helkkarin kuori nyt kunnolla, vai tarttuuko puolet valkuaisesta niihin pieniin kuorenmurusiin, jotka onnistun raapimaan munasta irti.

Kananmunan keittäminen vaatii keskittymistä, jos siinä samalla lämmität piirakoita, katat pöytää, siivoat tiskipöytää, vahdit paistinpannua, perunakattilaa tai hoidat muita askareita. Ei ihme jos munasi keltuaiset ovat saaneet surureunat.

Nyt oli lehdessä helppo ohje, ei tullut surureunaa ja kuori irtosi tosi helposti.

Laitoin huoneenlämpöiset munat kattilaan ja vettä n. sentin korkeudelle. Kattila kylmälle levylle, lämpö päälle. Kun vesi kunnolla kiehuu sammutetaan virta, jätetään kattila levylle vielä viideksitoista minuutiksi. Munat siirretään jäähtymään kylmään veteen. Kuori irtosi helposti, eikä sururaitaa näkynyt. Nuo kuvan munat ovat olleet päivän jääkaapissa, nyt niissä jo alkaa raita näkyä.

Muistelen nähneeni samantapaisen ohjeen aikaisemminkin, mutta olin jo unohtanut. Nyt laitan sen tänne blogiin talteen. Linkkikin on, mutta jos se poistetaan, niin täältä löydän apuja.


Älä keitä surumunaa , nyt sen munankeiton jalon taidon osaan minäkin.

Saattapi nyt mennä uusi  kamera hankintaan kun tuli taas sählättyä. Jos munankeitto aamulla onnistui, niin kuvaaminen illalla ei. Yritin ottaa noista munista makrokuvaa ja kuinkas sitten kävikään. Linssi pimeni, voihan tanttelin tuuri. Vahingossa lykkäsin kameran tuohon lohipastanokareeseen. Seuraavista kuvista tulee varmaankin vähän rasvaisia. Kääk.😕

Kukaan ei tänään jekuttanut, en minäkään. Aprillia, kaikille hyvää huhtikuuta.

Jouluna 2014

Valkoiset kukat ovat minulle mieluisia joulunakin.

 Tämä kaunis "safiiri" himmeli on minulle erityisen rakas, se saapui ihanana yllätyksenä Raumalta Marjalta. Halusin tämän keittiön ikkunaan, tästä sitä on hyvä ihailla koko joulun ajan.

 Pikkuinen keittiömme on nyt syksyllä saanut uuden ilmeen. Pyysimme apua Domus- keittiöltä. Suunnittelija kävi täällä kotona mittaamassa ja valokuvaamassa. Minun tehtäväkseni jäi vain kertoa mitä tarvitsen. En ikinä olisi omin älyin osannut suunnitella näin hyvää ja toimivaa minikeittiötä.

Tässä nurkassa on hyvä ja vedolta suojattu paikka, siinä tähti on viihtynyt pikkujoulusta lähtien.

Amaryllis ei ihan jouluksi ehtinyt, mutta ehkä uudeksi vuodeksi availee kukkansa. Otetaan uusi kuva sitten myöhemmin.

Huomenna on taas aamulla aikaisin lähdettävä labraan verikokeisiin, haetaan Marevan- lääkitykselle sopivaa annostusta. Flimmeri yllätti tuolla joulukuun puolivälissä.  Käytiin keskussairaalassa tahdistamassa sydäntä uudelleen, onneksi sydän kuitenkin löysi oman rytminsä ilman sähköä.

Mukavia joulun välipäiviä kaikille.