Säät ovat niin marraskuiset kun vain olla voi. Vettä ja räntää sataa vuorotellen ja yöt pitenevät.
Tammi ei tänä syksynä malta luopua lehdistään, ruskan värejäkään ei ole näkynyt.
Tammi ja metsälehmus vierekkäin, toinen jo siirtynyt talvilepoon.
Koivunlehdet putosivat katolle ja pihalle suoraan puusta, tuuli ei nyt ollut asialla. Tilasin Toimelasta miehen puhaltamaan räystäskourut puhtaiksi, siellä jo muhivat alimmaisina koivujen siemenet. Tänä kesänä koivuissa olikin siemeniä harvinaisen paljon.
Nyt saa talvi tulla. Sain vihdoin tyhjennettyä loputkin kesäkukkaruukut ja perennapenkit siivottua. Apua sain Toimelasta, ei voinut jättää talventörröttäjiä paikoilleen kun ne olisivat liian hyviä piilopaikkoja lehtokotiloille talvella.
Pihakalusteet ovat taas muovien ja pressujen suojassa. Olipahan homma saada kylmänkohmeat suuret pressut levitettyä paikoilleen. Sitä hommaa ei Veijokaan joutunut yksin tekemään, olin hänellä apuna. Tämä on nyt elämäni.
Löysin pakastimesta takavasemmalle unohtuneen juureskeittorasian. Sulattelin sen jääkaapissa yön yli. Muistui mieleeni se päivä kun yhdessä keittoa valmistimme, Veijo halkaisi suurta lanttua ja minä kuullotin sipulia ja valkosipulia pannulla. Mainio keitto siitä tuli, kun kaikki mahdolliset kylmiöstä löytyneet juuret laitettiin kattilaan. Hyvää se keitto vielä oli näin muutaman jääkausi kuukauden jälkeenkin. Muutama kyynel vaan kostutti silmän nurkkaa, kun kukaan ei enää istunutkaan pöydän toisella puolella keittoa lusikoimassa.
En enää itke jokaisena päivänä, vaikka ikävä ei vielä olekaan helittänyt. Kaikki täällä kodissa muistuttavat erilaisista yhteisistä tapahtumista ja hetkistä. Joskus kuitenkin se surunvaippa oikein kietoutuu ympärilleni ja tuntuu, että tätä en jaksa. En jaksa.
On tapahtunut hyviäkin asioita. Fyysinen kuntoni on nyt parempi kuin viime talvena. Olen olosuhteiden pakosta liikkunut paljon omin jaloin, kun autoa ei enää ole. Toivottavasti talvesta ei tule kovin lumista, että pystyisin "ferrarillani" liikkumaan edes jonkin verran ulkona.
Päivä kerrallaan ja voimien mukaan mennään, siinä minulle ohjetta elämään.
