Sinistä hämärää.

Moneen päivään ei aurinko ole näyttäytynyt.

Lunta on tänä talvena enemmän kuin meidän aikaisempina talvinamme täällä. Onneksi jäisiä liukkaita päiviä on ollut vähemmän.

Olympialaisetkin ovat menossa kaukana tuulisessa Koreassa. Aika on tehnyt tehtävänsä, minua ei enää kauheasti kiinnosta. Mukavahan tuossa television ääressä on  istua virkkailemassa, hyvin selostavat, katsoo sitten kun äänekkäämmin huutavat.

Toki sentään olen iloinnut tyttöjen pronssimitaleista ja surrut Kaisan epäonnea. Kultaa jos tulisi niin innostuisinkohan siinä vaiheessa ja muistelisin kuinka hienoa oli kun Veikko Hakulinen Holmenkollenilla  hiihti 50 km aikaan 3.33.33 ja Pekka Tiilikainen selosti. Hienoja hetkiä silloin radioiden äärellä ja sukkaakin kudottiin.

Uusi pipokin taas valmistui, näitä on niin kiva tehdä ja samalla saa lankakerien loppuja pois pussukoista. Lankojen väri ei nyt ihan täsmää näin lampun valossa.

Tilasin netistä tuollaisen "tupsukoneen", kiva vempain. Olisi pitänyt valita tähän pipoon tuo isompi rinkula. Lankaa näihin tupsuihin menee melkoisesti, mutta menköön.

Tupsun teko tuolla härpäkkeellä sujuu kätevästi, ihan vaan uteliaisuuttani tuon tilasin. Onhan ne tupsut valmistuneet kahden pahviläpyskän avulla aikaisemminkin ihan hyvin. Hassulta tuntuu, että nyt seitsemänkymmenen tupsuvuoden jälkeen mummelilla on oikein ostovälineet tupsuiluun.

Samassa tupsupaketissa minulle tuli toinenkin uusi tuttavuus, maltan tuskin odottaa päästäkseni  sitä testaamaan.

Jokohan saisin blogissakin uuden vuoden alkamaan?

Tätä se nyt on ollut alku vuosi. Monta päivää vietetty  sisällä flunssan kourissa. Ikkunan takana näkyvää vilskettä seurattu aamusta iltaan.

Marraskuun lopulla tilasimme Houstonista Teksasista Family Tree firmalta tarvikkeet DNA-testiin. Joulukuun alussa sain Teksasista postia, kuoressa oli kaksi näyteputkiloa, testitikut, asiakasnumeron ja palautuskuoren. Seuraavana aamuna ennen hampaiden pesua ja ruokailua pyöräytin näytteet posken sisäpinnasta ja laitoin tikun putkiloon. Tosi helppo homma eikä hintakaan ollut paha, alle satasella koko potti. Otimme serkkutestin koska siinä oli vielä hintatarjouskin voimassa.

Nyt 18.01.2018 sähköpostiini tuli ilmoitus tuloksien saapumisesta.  Jännitys oli huipussaan kun näpyttelin koneelle numeroni ja salasanan. Siellä ne nyt ovat jonossa kaikki serkut pikkuserkuista viidensiin serkkuihin yli kaksi tuhatta nimeä, suurin osa nimistä oli maailman eri laidoilta. Ensimmäisiä serkkuja listalla ei ollut, heistä kukaan ei ole DNA-testiä tuossa firmassa teettänyt.  Suomalaisia sukututkijoita tuolla Houstonissa on testattu toistakymmentätuhatta.

Tuntui ihan erityiseltä kirjata Family TRee:n sukupuuhun omia esiäitejä ja -isiä 1660-luvulta omaan nimeeni asti. Selvisi sellainenkin juttu, että vanhempani olivat keskenään viidensiä serkkuja, jota he itsekkään eivät eläessään tulleet koskaan tietämään.

Kiinnostavaa tämä sukupuun teko on. Olen jo saanut postiakin pikkuserkkuni pojalta, hän myös opasti käytännön asioissa, pääsin mukavasti alkuun.

Surullista on myös se, kun sukututkimusta harrastanut serkkuni ei enää ole keskuudessamme, hän olisi varmasti innostunut näistä DNA-testeistä.

Jos DNA-sukututkimus kiinnostaa niin täältä Finland DNA saa apua suomalaisilta harrastajilta.

Urpiaisia on tänä talvena näkynyt runsaasti.

Onneksi ovat nämä kotibambit.  Aina yhtä viehättävää katseltavaa.

Kokeilin netistä löytämääni Apache Tears virkkausta, kun noita jämälankoja mandaloiden jälkeen on korissa monia pikkuisia kerän loppuja. Pipo ja lapaset, ehkä vielä joskus löytyy näille käyttäjäki.
 

Äänestämässä on jo käyty. Saamme taas sellaisen presidentin jonka olemme ansainneet. Kuvauslupa on kysytty.

ps. 26.01.2018 lisätty linkki Finland DNA.

Joulukuun kuvia.

Tämä se on meillä parasta. Ikkunasta voi seurata luonnon elämää.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet meillä kotona sujuivat entiseen malliin. Aamulla lippu salkoon, nyt olisi saanut liputuksen aloittaa jo aattona, mutta meillä ei ole  valaistua lipputankoa, siksi vasta aamulla.

Veimme kynttilän sankarihaudalle. Täällä ei ollut nuoria jokaisen paaden luona vartiossa, ainoastaan muistomerkin luona oli kunniavartio ja kaikki sankarivainajat olivat saaneet haudalleen havuseppeleet.

Linnan juhlia seurasin kuten aina ennenkin televisiosta, miestä ei kauheasti kiinnostanut kättelyä katsella. Hän ei innostu rouvien ja herrojen juhlapuvuista ja kampauksista. Isäntäpari oli tyylikäs ja Minttu Räikkönen oli kaunis ja suosittu.

Päivä oli tyyni ja rauhallinen. Itsenäisyyspäivä on aina herättänyt monenlaisia tunteita. Soitin aikaisemmin veteraani-isälleni kiitokset hänen osuudestaan itsenäisyyden turvaamisesta, nyt hän on jo pois luotamme.

Meillä on kaunis kotimaa ja hieno lippu.

No, mitäpä näistä nyt enää jälkikäteen kun  juhlan aikaan blogini oli lomalla.

Jasmiinipensas on niin tiheä, että siellä on turvallista ottaa pienet nokoset.

Tänä vuonna onkin näkynyt paljon punatulkkuja. Satumaisen kaunis lintu.

Ikkunan takaa kolmen lasin läpi ei oikein tarkkoja kuvia saa, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Tänään on vuoden lyhyin päivä, maisema näyttää sumuiselta ja ankealta. Lunta on melko vähän ja sivuteillä on sohjoa.

Päätien varrella paloi ulkotuli ja mainoksessa kerrottiin joulupuodista. Ajoimme jo ohi, mutta sain miehenkin innostumaan tilapuodista ja palaamaan takaisin. Pieni matka sivutietä ja sieltä löytyikin Kuusamon marjatilan viehättävä puoti, kannatti koukata isolta tieltä. Ostoksiakin teimme ja sain luvan valokuvata komeaa pukkia, näin hienoa en ole ennen nähnytkään. Taitavaa käsityötä Huittisista.

Tämä kaunis kranssi koristaa ovea Keinuhongan tilalla Auttoisilla.

Näitä kuvia olisi paljon lisää, mutta säästän teidät nyt vuoden lopulla kuvatulvaltani ja kaikilta krempoiltani. Tänään on ollut hyvä päivä, huomisesta en tiedä ja eilinen oli jo. 

Tuosta allaolevasta kolaasista selviää osittainen syy blogilomaan. Olen tykästynyt istumaan kotona virkkaamassa. Samalla on mukava kuunnella kirjojen luentaa, viimeksi kuuntelin Leena Parkkisen tekstiä ja pohdiskelin että onkohan Leena luokkatoverini veljen tytär. Tämän kirjan tarina liittyy  Turkuun ja Turun saaristoon, siksi niin ajattelin turkulainen kun olen sydämessäni vieläkin.

Tonttulakki matkasi Kokkolaan ja muut käsityöt myyjäisiin.

Kohta hiljennymme joulun viettoon. Monissa kodeissa joulua vietetään  tänäkin vuonna sydämet täynnä surua, rakkaat ovat nukkuneet pois. Eilen sain kuulla ystäviltä suru-uutisia, nyt ajatukseni viipyilevät heidän kodeissaan. Toivoisin, että osaisin kirjoittaa oikeat sanat, kun ystävää ei voi edes halata.

Mukavaa joulun odotusta kaikille.

Muuttomatkalla

Aikaisemmin kuvasin tätä maissipeltoa ja lupasin kertoa miten sadolle on käynyt. Eivät ehtineet tähkät kypsyä. Pellon reunasta oli koneella ajettu kokeeksi yksi varvi, eipä ole taitanut satoa löytyä kun suurin osa on jäänyt peltoon paleltuneena törröttämään.

Kanadanhanhia ja laulujoutsenia iltapäivän auringossa.

Tämä perhe pysytteli vähän muista erillään. Voisikohan tällä äidillä olla neljä poikasta tai sitten hän on ottanut hoiviinsa jonkun toisen perheen poikasia. Luin uutisista, että tänä kesänä joutsenille on tullut melko vähän poikasia. Onneksi tässä parvessa nuoria lintujakin on matkalle lähtemässä.

Tänne ovat pysähtyneet levähtämään ja ruokailemaan, toivottavasti jyviä vielä lötyy.

Evolla oli vähän enemmän lunta ja pienet järvet olivat jo saaneet jääkannen. Hiljaista ja rauhallista oli, viiva taivaalla näyttää, että muutakin elämää maailmassa on, joku lentää korkealla.

Suuret valkoiset linnut, upeita ovat.

Kovin näyttävät poikaset vielä nuorilta, toivottavasti jaksavat lentää lämpimään.

Kaksi perhettä.

Hanhi yrittää saada porukkaan vähän äksöniä.

Joutsenen poikanen etsii tähkiä lumiselta pellolta.

Seuraava metsäretki Evolle taitaa tulla vasta ensi keväänä, monet laavut olivat jo nyt lumisten teiden takana. Pitäisi olla sukset tai lumikengät, ei onnistu enää minulta lumessa tarpominen.

Näin saatiin eilen marraskuu alkamaan pikku pakkasessa ja iloittiin auringosta.

*

Olen ostanut "sikaa säkissä" eli tilasin jonain syksynä netin kautta kymmenen kilon erän trikoosta leikattua matonkudetta.  Innostuin silloin virkkaamaan mattoa ja koreja. Olin kauhean pettynyt hankintaani ja se lankalaatikko haudattiin varaston perälle vähin äänin.

Nyt syyslomalla täällä käyneet tytöt innostivat kaivelemaan korivirkkuut esille. Eipä noiden mattolankojen värit varastossa ole kirkastuneet, eikä kuteen epätasaisuus mihinkään kadonnut, mutta nyt olen saanut puhtia tehdä jotain tuolle sekalaiselle vyyhtikasalle.   Teen koreja ja katson mihin ne kelpaavat.

Valmiita koreja on jo viisi, somistuksia vailla vielä. Laitan kuvia kunhan saan valmiiksi.

 Kalevala peitosta puuttuu vielä kolme palaa tai neljä, tein bonuspalan myös.

Kun nyt nettiostoksista tuli kirjoitettua niin jatketaanpa vielä. Tilasin Karnalukista pimeitä talvi-iltoja ajatellen valopäiset puikot ja virkkuukoukun. Listalla oli myös kaksikoukkuinen virkkuukoukku, vänkyrä siis molemmissa päissä. Olisi kiva kokeilla tunisialaista virkkuuta, en ole koskaan edes yrittänyt kun ei ole ollut tuota työvälinettä rasiassa. Nyt on niin monta "rautaa tulessa" , eli koukkua kerällä, että koskahan ehdin tähän uuteen juttuun syventymään. Ettei vaan kävisi niinkuin sille entiselle viuluviikarille, joka vihdoinkin sai oman viulun ja parkaisi sitten; voi kun osais soittaa. Saattaapi lähipäivinä lentää kaksipäinen väkänen meilläkin roskiin kera ison lankasyttyrän.  Nettivideoiden avulla kuitenkin on helppoa kokeilla kaikkea uutta, tähän luotan.

Tilaaminen Karnalukista oli helppoa ja tilaus tuli perille nopeasti, tuo nimen kirjoittaminen vaan on hankalaa kun en löydä pisteellistä uuta mistään 😊. 

Välityönä valmistuivat kämmekät ja yksi pipo.

Mukavaa marraskuuta kaikille, lupaavasti alkaa aurinkoisessa säässä.

Ensilumi

Joka syksy se aina tulee , nyt  tuli Mantan päivänä niinkuin viisi vuotta sitten, sen muisti Fb. Aina  lumi vaan yllättää, vaikka hyvin tiedetään sen tulevan. Säätieteilijät antavat hyvät ennusteet jo monta päivää aikaisemmin.

Ei täällä vielä valmiita oltu, lehti puussa ja omenoitakin vielä. Edellisenä päivänä kuitenkin talvirenkaat vaihdettu.

Siellä niitä vielä on yläoksilla, piirakkatarvikkeita.

Ympäristö muuttui valoisammaksi, maassa oli puhdasta valkoista lunta. Sopivan kosteaa lumiukon tai onko jo sanottava  lumihenkilön tekemiseen. En minä nyt enää, vanha ihminen, kun ei ole noita pikkuisiakaan pihassa pyörimässä. Lastenlapset jo kaikki mammaa pitempiä.

Kolmen bambin ryhmässä oli yksi utelias, suostui kuvattavaksi. Lavassa on vielä lehtikaalia tai oli.

Eilen satoi vettä, olisi tarvittu poutasäätä kun rannassa oli tapahtumia. Kylä on jo hiljentynyt ja rauhoittunut, veneilijät ovat vieneet kalliit paattinsa talviteloille.

Ruoho on vihreää kuin juhannuksena ja lehtikuusissakin vielä neulaset tallella.

 

 Kullasmarinan Hiekkarannan Helmessä vieraili vihreiden kansanedustaja Touko Aalto, hän kertoi ajatuksiaan luonnonsuojelusta ja erityisesti soiden suojelusta ja soiden entisöimisestä alkuperäiseen kuntoon.

Kullasmarinan lomakylän käyttöön on syksyllä rakennettu Hiekkarannan Helmeen muinaissauna kivikautiseen tyyliin. Saunan vihkijäiset olivat  eilen ja ensimmäisiä kylpijöitä opasti muinaistekniikkaan perehtynyt Miika Vanhapiha.

 
Kivikaden sauna.

Saunan oviaukko on peitetty taljalla.

Rakentamiseen on osallistunut perinnetaitaja Reino Halin, hänet olenkin esitellyt blogissani jo aikaisemmin. Tässä kuvassa ei vielä ole päästy tositoimiin, silloin ei kuvaajaa olisi ehkä päästetty enää sisälle.😊  Kiukaan kiviä vasta lämmitettiin ulkona nuotiossa.

Miika Vanhapiha luki kylpijöille ensin vanhan saunarunon.

Lämmintä vettä padassa ja kylmää järvessä.

Tällaiset saunat ovat seilanneet kesällä Päijänteellä.

Ihmeen kestäviä ovat nuo krassin kukat, tämä taitaa kuitenkin olla jo viimeinen tänä vuonna. Siemeniä on otettu talteen ensi kesää varten.

Kokeilin tällaista kahdella kuteella virkkausta, tuli tosi napakka kori.

Muutama pipokin vielä.

Syyslomalla saimme nauttia rakkaiden  seurasta, kiitos kun tulitte.

*
Koko päivän on satanut. En ole ulkona käynyt, masentaa tuo räntäsade. Aamupäivällä  tuli puhelu Jyväskylästä, että mikä on kun mamman maailmassa ei ole mitään elonmerkkiä ollut moniin aikoihin. Hiljaiselon merkeissä on menty päivä kerrallaan, mitään inspiraatiota ei vaan ole kirjoittamiseen tullut.

 Sairaalasta on tullut kirje, kuudentena marraskuuta pääsen sydänosastolle tutkimuksiin.

Kalevala peiton virkkaus edistyy aikataulun mukaisesti, laitan kuvia myöhemmin.

Länsi-Päijänteellä ei siis mitään uutta.