.
Tämä kuvakortti Turun Yliopistosta on postitettu 17.07.1944 äidilleni nimipäiväksi, joka oli pari päivää myöhemmin. Kortin lähettäjästä ei ole tietoa, mutta postileima kortissa näkyy selvästi. "Salakauppa on kansan pettämistä" ja toisella kotimaisella, "Smyghandel är svek mot folket".
-
Se hassu juttu tapahtui tietenkin minulle muutamaa vuotta myöhemmin ja liittyy tähän rakennukseen.
Meidän kotipihallamme, siellä "linnafältillä" korjattiin vanhaa puuaitaa. Lahonneita osia vaihdettiin uusiin. Me penaskat tietenkin kiireesti tutkimaan, löytyisikö jotain jännää. Ja kyllä löytyikin, siiamilaiset perhoset, valtavan suuret ja ennen näkemättömät. Ne olivat kasvaneet lujasti kiinni pyrstöistään, jos olisivat siitä lentoon lähteneet, niin toisen tuntoviikset näyttivät itään ja toisen länteen. Mielenkiintoista. Olin kyllä nähnyt kaksikerroksisen kärpäsen, mutta tämä oli ihan muuta.
Haettiin siihen äitikin katsomaan, mutta outo oli perhoslaji hänellekin. Siihen siiamilasuuteen ei puututtu ollenkaan.
Haettiin sitten sisältä pieni pahvilaatikko ja siiamilaiset siirrettiin varovaisesti laatikkoon. Naapurin tytön kanssa lähdimme riemusaatossa lampsimaan pitkin Linnankatua kaupungille, poikkesimme Turun Sanomien toimitukseen näyttämään löytöämme. Toimituksessa meihin suhtauduttiin hyväntahtoisesti hymyillen, kukaan ei kuitenkaan asettunut biologian asiantuntijaksi, vaan meitä ohjattiin lähtemään Yliopistolle siiamilaistemme kanssa. Arvelivat, että siellä saatetaan kiinnostua laatikkomme sisällöstä, koska laji oli outo toimittajillekin.
Kipitimme kiireesti torin poikki Yliopistolle. Muistan vieläkin sen vanhan ihanan rakennuksen ilmapiirin, sen komeat kiviportaat ja vanhojen kirjojen tuoksun.
Kerroimme vahtimestarille asiamme ja hän ohjasi meidät biologian osastolle. Nousimme sydän pamppaillen monta kerrosta ylemmäksi ja löysimme henkilökuntaa, Professoreita, arvelin ja niiasin syvään.
Innoissani kerroin siiamilaisista ja availin pahvilaatikon ympärille kiedottua narua. Professoritkin odottivat kiinnostuneena pienten tyttöjen löytöä. Viimeinen solmu ja jännitys tihenee. Voi, mikä yllätys sieltä paljastui, kaksi suurta perhosta. Professorien suupielet värähtelivät, mutta kukaan ei nauranut.
Vanhempi Professori etsi suuren painavan arvokkaan näköisen teoksen ja esitteli sieltä meille kuvan, jonka alla luki Sireenikiitäjä. Tämä laji liikkuu hämärän tullen ja oli pudonnut varmaankin puretun aidan rakosesta. Vakavalla äänellä hän vielä selitti, että meille joskus myöhemmin varmasti selviää se siiamilaisuuskin. Professori pyysi meitä jättämään laatikon sisältöineen heille, koska nyt oli hyvä mahdollisuus saada kokoelmiin uros ja naaras sireenikiitäjä.
Siiamilaistemme myöhemmästä kohtalosta en tiedä mitään, mutta jos joskus Turun Yliopistolla näette sireenikiitäjäpariskunnan, niin nyt tiedätte, mistä ne ovat sinne lentäneet.
-
Tämän ihanan rakennuksen tappoi turuntauti ja tontille rakennettiin ruma mitättömyys. Muistoissani kuitenkin säilyy aina tämä upea rakennus ja kuulen pienten popojeni kopseen kaikuvan sen upeassa portaikossa.PS. Se perhonen on ilmeisesti syreenikiitäjä, mutta minähän kerronkin "niinkuin sen muistan".
