.
Tämä kuvakortti Turun Yliopistosta on postitettu 17.07.1944 äidilleni nimipäiväksi, joka oli pari päivää myöhemmin. Kortin lähettäjästä ei ole tietoa, mutta postileima kortissa näkyy selvästi. "Salakauppa on kansan pettämistä" ja toisella kotimaisella, "Smyghandel är svek mot folket".
-
Se hassu juttu tapahtui tietenkin minulle muutamaa vuotta myöhemmin ja liittyy tähän rakennukseen.
Meidän kotipihallamme, siellä "linnafältillä" korjattiin vanhaa puuaitaa. Lahonneita osia vaihdettiin uusiin. Me penaskat tietenkin kiireesti tutkimaan, löytyisikö jotain jännää. Ja kyllä löytyikin, siiamilaiset perhoset, valtavan suuret ja ennen näkemättömät. Ne olivat kasvaneet lujasti kiinni pyrstöistään, jos olisivat siitä lentoon lähteneet, niin toisen tuntoviikset näyttivät itään ja toisen länteen. Mielenkiintoista. Olin kyllä nähnyt kaksikerroksisen kärpäsen, mutta tämä oli ihan muuta.
Haettiin siihen äitikin katsomaan, mutta outo oli perhoslaji hänellekin. Siihen siiamilasuuteen ei puututtu ollenkaan.
Haettiin sitten sisältä pieni pahvilaatikko ja siiamilaiset siirrettiin varovaisesti laatikkoon. Naapurin tytön kanssa lähdimme riemusaatossa lampsimaan pitkin Linnankatua kaupungille, poikkesimme Turun Sanomien toimitukseen näyttämään löytöämme. Toimituksessa meihin suhtauduttiin hyväntahtoisesti hymyillen, kukaan ei kuitenkaan asettunut biologian asiantuntijaksi, vaan meitä ohjattiin lähtemään Yliopistolle siiamilaistemme kanssa. Arvelivat, että siellä saatetaan kiinnostua laatikkomme sisällöstä, koska laji oli outo toimittajillekin.
Kipitimme kiireesti torin poikki Yliopistolle. Muistan vieläkin sen vanhan ihanan rakennuksen ilmapiirin, sen komeat kiviportaat ja vanhojen kirjojen tuoksun.
Kerroimme vahtimestarille asiamme ja hän ohjasi meidät biologian osastolle. Nousimme sydän pamppaillen monta kerrosta ylemmäksi ja löysimme henkilökuntaa, Professoreita, arvelin ja niiasin syvään.
Innoissani kerroin siiamilaisista ja availin pahvilaatikon ympärille kiedottua narua. Professoritkin odottivat kiinnostuneena pienten tyttöjen löytöä. Viimeinen solmu ja jännitys tihenee. Voi, mikä yllätys sieltä paljastui, kaksi suurta perhosta. Professorien suupielet värähtelivät, mutta kukaan ei nauranut.
Vanhempi Professori etsi suuren painavan arvokkaan näköisen teoksen ja esitteli sieltä meille kuvan, jonka alla luki Sireenikiitäjä. Tämä laji liikkuu hämärän tullen ja oli pudonnut varmaankin puretun aidan rakosesta. Vakavalla äänellä hän vielä selitti, että meille joskus myöhemmin varmasti selviää se siiamilaisuuskin. Professori pyysi meitä jättämään laatikon sisältöineen heille, koska nyt oli hyvä mahdollisuus saada kokoelmiin uros ja naaras sireenikiitäjä.
Siiamilaistemme myöhemmästä kohtalosta en tiedä mitään, mutta jos joskus Turun Yliopistolla näette sireenikiitäjäpariskunnan, niin nyt tiedätte, mistä ne ovat sinne lentäneet.
-
Tämän ihanan rakennuksen tappoi turuntauti ja tontille rakennettiin ruma mitättömyys. Muistoissani kuitenkin säilyy aina tämä upea rakennus ja kuulen pienten popojeni kopseen kaikuvan sen upeassa portaikossa.PS. Se perhonen on ilmeisesti syreenikiitäjä, mutta minähän kerronkin "niinkuin sen muistan".
Viehättävä tarina "kukista ja perhosista", sekä menetetystä arvokkaasta rakennuksesta.
VastaaPoistaVoi juku, mikä ihana tarina onkin sulla tällä!
VastaaPoistaJa varmaan ihana lapsuusmuisto, muistojen joukossa!
Hyvää Loppiaisen aikaa sulle sinne miehesi kanssa!
Ihana juttu :) Turkulaiset vähän huonoja selittämään, äitinikin vei lainaamani alan kirjat takaisin kirjastoon, niin että monta kysymysmerkkiä ja sevittämättä, tästä elämästä ja sen salaisuuksista ;)
VastaaPoistaIhana juttu :) Turkulaiset vähän huonoja selittämään, äitinikin vei lainaamani alan kirjat takaisin kirjastoon, niin että monta kysymysmerkkiä ja sevittämättä, tästä elämästä ja sen salaisuuksista ;)
VastaaPoistaIhanasti kerrottu lapsuudenmuisto ja hauska tosiaankin sellainen;D Hih,menikö kauan ennenkuin selvisi mikä oli siamilaisuuden salaisuus;D
VastaaPoistaIhanaa loppiaista Unelma!
Todella viehättävä tositarina. Fiksu proffa siellä yliopistolla. Ja rakennus on ollut todella hieno.
VastaaPoistaKaunista vanhaa Turkua, koko ajan tehdään uutta ja vanha puretaan,mutta jotain vielä on säilytettykkin.
VastaaPoistaOlipa sinulla taas viehättävä tarina.
VastaaPoistaKaunis on tuo vanha rakennus.
Ihana muisto. Kiitos, että kerroit sen. Lapsena sattui ja tapahtui lkaikenlaista, pitäisi kirjoittaa niitä ylös niinkauan kuin muisti pelaa.
VastaaPoistaVoi ihana mikä muisto!
VastaaPoistalukiessa tulin ihan hyvälle mielelle ja voin nähdä teidät sieluni silmilla...teidät ja pakettin...☺☺
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Hauska tarina lapsuudesta ja perhosista.;DD
VastaaPoistaKiitos kun kerroit meillekin, Unelma.<3
Tarinasi oli niin aito ja todellinen, että sieluni silmin näin teidät tytöntylleröt raahaamassa kiitäjiä laatikossa kainalossanne. Kiva tarina "kukista ja perhosista" ja lienee myöhemmin siamilaisuuskin avautunut. Kivat sulle.
VastaaPoistaOlipa ihana muistotarina! Kerroit erikoisesta perhosesta, mutta samalla pitkän pätkän Turun historiaa elävästi, käytävillä ja kaduilla kulkien. Mikä ihme siinä oikein oli, että niitä sitten yhtäkkiä olikin kaksi ;-o
VastaaPoistaOlipas hauska tarina Turusta ja perhosista.
VastaaPoistaIhan kuulin kenkienne kopseen ja näin miten sormet puristivat laatikkoa jännittyneenä. Hehe, mainio muisto, ennen ei niin paljoa näihin siiamilaisuuksin puututtu, ihmeen annettiin jatkua ja huvin kiertää :)
VastaaPoistaKiitos teille kaikille hauskoista kommenteistanne.
VastaaPoistaVastaan nyt teille yhteisesti.
Selvisi se siiamilaisuuskin minulle siellä samalla reissulla, kun professori mainitsi naaras ja urosperhosen. Minua nolotti kamalasti, mutta en paljastanut "valaistumistani". Se oli sellaista viattomuuden aikaa, jota ei vielä tärvellyt televisiot ja netit. Radiostakin me pienet kuuntelimme vain lastentunnit ja lauantain toivotut.
Kiitos, kun osallistuitte muistelooni.