Eilen etsin erästä vanhaa valokuvaa, mutta sitä ei löytynyt. Käteeni osui joskus huolellisesti tallettamani iso kirjekuori. Aarrekartta, luulisin.
Gillan selkä
Kuoresta löytyi myös Amatsooni-laivan lokikirja.
Lokikirjan merkintä paljastaa, että kartta ja kirja on tehty poikani ollessa yksitoista vuotias. Kesät sähköttömässä kesämökissä olivat hienoa luovuuden aikaa.
Punaiset steariinitahrat paljastavat työtavan, jolla kartta on saatu aidon aarrekartan näköiseksi. Ai, ai, onneksi ei koko mökki palanut.
Luin muutaman sivun ja innostuin seuraamaan kapteeni Jason Montelin ja hänen miehistönsä seikkailuita.
Suljin taas vanhan kellastuneen kartan ja hauskan lokikirjan muistojen arkistoon. Ehkäpä poikani tästä lokikirjasta joskus innostuu kirjoittamaan pikkupojille seikkailukertomuksen.
Kuvat ja yhden aukeaman tekstin on julkaissut tekijän luvalla Kapteeni Jason Montelin äiti.
Onpa arvokasta aarrekartta. Hieno löytö. Silloin olikin enemmän aikaa kun ei ollut sähköjä niin tehtiin paljon muuta hauskaa. Kiva kun on säilytetty tallessa.
VastaaPoistaMinulle tämä kartta onkin se varsinainen aarre.
PoistaSilloin lapsilla ei ollut "Angry Birds´ejä eikä muita vempaimia. Oli keksittävä itse ja luettava kirjoja. Siinä se sanavarastokin kasvoi huomaamatta.
OLipas hieno löytö:)Hieno kartta ja kiva,että tuo on lokikirjakin on vielä jäljellä:) Minullakin on jäljellä kirjanen,jonka kirjoitin alle kymmenvuotiaana.Sitä on hauska joskus katsella:)
VastaaPoistaMuutamia muistoja on tallella.
PoistaKivaa, että sinullakin on vanha lapsena kirjoitettu kirja tallella.
Hola Unelma!, täällä ollaan. Lumimies kyseli vähän tänään neuvoja ja sitten hän istui tässä tunnin ja taas pelittää kaikki.
VastaaPoistaMinäkin tein aarrekarttoja ja kätkin aarteita parhaan ystäväni kanssa. Sitten meidän pikkusiskot saivat niitä etsiä. Poltimme kartan reunoja kynttilän liekissä, että olisi näyttänyt oikein vanhalta etc.
Hienoja muistoja. Älä vain heitä pois. Minä olen säästänyt Merin lapsuudesta jopa kaikki joulupukin kirjeet!
Olet lähdössä lomalle...Lumoavaa ihanaa reissua!
♥
Hienoa, että olet taas linjoilla.
PoistaKivoja nuo vanhat muistot.
En heitä pois, poika saa sitten aikanaan itse päättää lokikirjansa kohtalosta.
Nuo ovat rakkaita ja mukavia löytöjä.
VastaaPoistaMinä tein löytöjä muuton yhteydessä. Ne myös talletettiin tarkasti.
Muuten miten olet saanut tämän kommenttiosion muutettua tähän muotoon, että vastakommentin voi kirjoittaa ko kommentoijan alle.
Tämä vastausmahdollisuus on tullut tähän pyytämättä ja yllätyksenä. En siis tiedä miten se on tehty.
PoistaOikein hieno muisto poikasi lapsuudesta.;)
VastaaPoistaMiten huolellisesti kartta ja tuo vihko on tehty, kertoo tekijästä aika paljon...
Onnea pojalle ja pojan äidille.<3
Onpa hieno teos! Kertakaikkiaan arvokas löytö.
VastaaPoistaKyllä olikin hieno löytö, noi on ihania!
VastaaPoistaJa poikasi on kyllä huolella ja taidolla sen kartan tehnyt!
Jänniä juttuja joskus...
Oli taidettu lukea "Aarresaarta", silloin ei vielä lasten luovuutta häirinnyt televisiokaan sähköttömässä mökissä.
PoistaAi 1970 se oli, kiva tietää koska olen miettinyt, että milloin se mahtoi olla. Sen muistin että olin pieni ja pienin ja siksi olin se mitätön laivatyttö.Isoveikka oli kapteeni ja pikkuserkkumme Heli N. oli vissiin sitten tuo perämies.
VastaaPoistaKerran taistelussa joku miehistöstä haavottui ja koska karttaa tehtiin maalla vintissä aulassa isolla pöydällä ja ikkunoista tähyiltiin merta niin haavoittunut laitettiin makaamaan isoon maukuuhuoneeseen ja sitten minut käskettiin sinne sitä hoitamaan.
Istuin kuuliaisesti siellä huoneessa piiiiitkään kunnes tuntui että nyt riittää tämä hiljaiselo tässä leikissä, kun se oli tehty vaan siksi että minut saadaan pois tieltä vähäksi aikaa..... Paukautin ulos huoneesta aulaan ja sanoin kapteenille ja perämiehelle, että HÄN TOIPUU!
Ne kaksi katsoivat minua ihan hämmästyneenä, että mistä putkahdin....juttelivat varmaan jo jotain ihan muuta ja olivat unohtaneet leikin.
Seuraavana syksynä kirjottelin pitkää hienoja ulkomaalaisia nimiä vaikken vielä osannut mitään muuta kuin turkua ja porvoota.
Sitä karttaa eivät antaneet minun värittää...mutta kiva kun sain olla tärkeä silti.
Heli se taisi nuo kaikki nimet keksiä ja isoveikka se taisi kaiken piirtää koska se oli taitavin.
Minä vaan hoidin haavottuneita ja välillä oikein itkin heidän tuskaansa.
Äiti onpa kiva että tuo on tallella!
Poika oli hyvä piirtämään ja on vieläkin.
PoistaMuistan kun kerran katselimme naapurin uutta saaristo aiheista Henrik Tikkasen piirtämää tussityötä, niin poika kuiskasi minulle: "Äiti haluatko sinäkin tuollaisen?" Tietenkin haluan, no poika niitä sitten minulle piirsikin monta kappaletta. Ovat tallella vieläkin.
Ps äiti huomaatko, että kapteeni oli silti huolinut laivatytön ihan omaksi sukulaisekseen, kun meillä oli sama sukunimi!
VastaaPoistaNyt selvisi tuokin asia. Täytyykin ottaa paperille tämä juttu ja liittää tuon kartan ja lokikirjan kanssa samaan kansioon.
PoistaJoo laita että nuo jälkipolvetki sitten tietää.
VastaaPoistaMinä muuten pöllin tämän tarinan jo omaan blogiini. Olen aivan liikuttunut ja itkettää, kun se on tallella. Ikävä Heliä.
Ihana lapsuusmuisto varmasti molemmille lapsillesi! Hienoa, että kartta ja lokikirja ovat kulkeneet mukanasi muutoissa. Todellinen aarrekartta!
VastaaPoistaLiian vähän noita dokumentteja menneiltä vuosilta on tallella, kaikkia ei ole voinut mukanaan kuljetella.
PoistaParhaimmat muistot onkin kätketty sydämiin.
Aivan ihanaa että olet säilönyt tuollaisen historianpätkän. Kartta ja kirjoitukset ovat upeita. Niissä on upeaa tunnelmaa, jonka voi näin kahden sivun lukiessa tunnistaa.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle =)
Kiitos kommentistasi.
PoistaHYvää viikonloppua myös sinne.
Voi miten ihania muistoja, tässä heräs ihan omiakin nuoruusmuistoja mieleen. Aika hurjaa meininkiä siellä näyttää olleen. ;)
VastaaPoistaIhania muistoja kannattaa varjella:9
VastaaPoistaMinullakin on pojan kaikki lelut ja piirustukset tallessa, vaikka mies on usein kyseenalaistanut niiden tarpeellisuuden.