torstai 11. heinäkuuta 2019

Mansikka - aika


Pieni kuvakertomus tämän vuosikymmenen uutuudesta mansikanviljelyssä.


Uutta ja vanhaa tyyliä.


Asikkalassa Vähä-äinäällä, ( äiniöllä ).


Täällä tuuli ja rakeet eivät piekse marjoja.


Rikkaruohojakaan ei taida isommin näkyä, rönsyjä on leikattava jossakin vaiheessa.


Nyt loppui kyykkiminen mansikkamaalla.


Marjakorit ovat valmiina odottamassa poimijoita.  Kuvat ovat epätarkkoja, kun otin autosta maantiellä. Tilan myymälässä oli meidän siellä käydessä useita asiakkaita, en voinut haastatella henkilökuntaa. Olisi ollut paljon kysymyksiä. Ehkä toisella kerralla vadelmia hakiessa on tilaisuus vähän kysellä tarkemmin.



Marjat ovat isoja ja puhtaita. Pilkotaan vähän pakastimeen.


Miten se vanha laulu menikään siitä mamman mansikkamaidosta? Eivät nämä marjat maultaan ahomansikoille pärjää, niistä se laulu taisikin kertoa.


Aurinkoisia päiviä tässä odotellaan.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kirjakyläpäivät Sysmässä 05 - 07.07.2019


Sysmässä on tänäkin kesänä niin paljon tapahtumia, että on vaikea valita mihin osallistutaan.

Ajomatka pieniä sivuteitä käyttäen on jo elämys sinänsä ja varsinkin nyt kun kaikki pientareet loistavat kukkien runsaudesta.  On ilo käydä Sysmässä.


Turustakin oli tultu kirjakaupoille. Valitettavasti en onnistunut löytämään haluamaani opusta.


Paikalliselta kirjakauppiaalta sain luvan kuvan ottamiseen.


Huumorintajuista väkeä ja nokkelasti oli tartuttu suosittuun "brändiin". Ämpäreitähän Suomessa on jonoteltu jos jonkinmoisissa tapahtumissa, miksi siis ei myös kirjapäivillä. Tuosta ämpäririvin näkemisestä tuli suorastaan hyvälle tuulelle.


Hintakin oli kohtuullinen 5 €, ämpärillinen kirjoja.


Kesällä vierailija ei voi ohittaa rantakahvilaa.


Lokkien kokoontumisliidot.


Pikkuinen lokinpoikanen harjoitteli melomista.


Poikkesimme tilamyymälän pihassa ihastelemassa vanhoja rakennuksia.


Tuntuu niin sydänlämpöiseltä katsella noita käsin veistettyjä hirsirakennuksen nurkkia. Suomalaiset kirvesmiehet osasivat tehdä kaunista ja kestävää työtä.


Kaikenlaiset lentäväiset ovat suosikkejani.



On niin kutkuttavaa odottaa täydellistä hetkeä kuvan nappaamiseen, jokainen siiven suonikin saisi näkyä.


Täällä suositaan vihreää väriä, jossakin näimme mustiakin heinämollukoita. Jos minä saisin valita niin katselisin maisemassa mielelläni keltaisia ja oransseja palleroita. No, minultahan ei kysytä. Saattaa tuolla värillä olla jokin tarkoituskin. Oikein eilen pohdimme, että musta pallo saattaa auringossa kuumentua liikaa. Ammattiasioita, niitä ei mökin mummo ymmärrä.


Täytyihän minunkin tuo ämpäri saada, kun sitä kirjaakaan ei löytynyt. On niin trendikäs olo nyt kun on mukana ajan virrassa. Hip hip hurraa.

Seuraavassa postauksessa kerron mitä muuta matkalla näimme.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Johan oli markkinat.


Kylällä oli eilen markkinat, olosuhteet olivat sellaiset, että jäin kotiin.


Aamulla sää näytti ihan hyvältä, mutta puoleen päivään mennessä taivas repesi,  satoi vettä ja rakeita taivaan täydeltä ukonilman säestyksellä.


Harmillista, että valokuvaan ei saa vangittua sitä sateen ropinaa.


Repale löi toista pyörryksiin.


Leon kanssa lähdimme katselemaan tuhoja. Onneksi en lähtenyt markkinoille, Leo olisi pelännyt yksin jyrinää.



Tuleekohan näistä vuonankaaleista enää mitään?


Porkkanatkin pitkin pituuttaan maan pinnassa.



Isoja olivat nuo rakeet.


Rännin alla on sumaa, ei ehdi viemäri vetämään kaikkia papuja sisuksiinsa.


Takapihalla nousee jo ensimmäisiä sieniä. Näissä möllyköissä on joku lehtokotiloita kutsuva haju, viimeksi sateen jälkeen poimin tästä ympäriltä 41 kotiloa, tosin raekuuro sai nyt kotilotkin häipymään. En tiedä mitä raatosieniä näistä kasvaa, ei kannata hävittää, jos noin hyvin kotiloita houkuttelevat. On tehtävä ratsia heti sateen jälkeen tai myöhään illalla.



Kaikenlaista roskaa tuolta yläilmoista rakeet toivat tullessaan. Enää ei voi sateesta sanoa entiseen malliin, että "sataa puhdasta puurovettä".


Liukasta tuolla nurmikolla oli ja me sentään olimme myrskyn reunamilla.

Onneksi tänään paistaa jo aurinko.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kirppisretki Vääksyyn



"Taas niityt vihannoivat" tai tarkemmin tienpenkat. Ehdin ennen niittokonetta.


Kesällä Vääksyssä poiketessa on aina käytävä ihmettelemässä sulkuja.


Sinne se paatti sytkyttelee Vesijärven suuntaan.


Lauantaille osui pilvipoutainen päivä, myyjiä ja asiakkaita oli melko paljon. Onneksi emme löytäneet mitään sellaista jota ilman ei voisi elää.


Kotimatkalla sydän hypähti kurkkuun, mitä ihmettä. Naamioitu mies ( kypärämies ) seisoi tiellä käsi pystyssä ja toinen samanlainen vastaantulevalla kaistalla. Tässä kuvassa jo näkyykin syy pysähtymiselle, moottoripyörämiehiä on porukalla tulossa sivutieltä tälle vanhalle nelostielle.

On ehkä tullut liikaa katsottua televisiota kun ensireaktio oli pelästys, kun ei näkynyt poliisin merkkiä, eikä asfalttimiesten kesäpoikien stop-merkkiä. Kameran virittämiseen tuhraantui senverran aikaa, että pysähtymisen syytä ei tarvinnut lähteä kyselemään.


Sievästi ja hallitusti motoristit ajelivat Päijät- Hämäläisessä maalaismaisemassa.


Voin kuvitella, että oli mahtavaa ajella isolla porukalla.



Tällä kerralla meidänkin autostamme löytyi jarrut, eikä näkynyt perässä tulijoitakaan, pääsin kuvaamaan. On myönnettävä että kauniit ketokukkamme vetävät hienosti vertoja tulokaskukille.



Hieno ohrapeltokin jo kukkii vai pitäisikö sanoa heilimöi. Kaunis sana, heilimöinti, siinä ihan tuoksuu runo.


Metsäapilalla uskotaan olevan monia hyviä ominaisuuksia. Katsotaanpa mitä Frantsilan kukkaterapia sanoo: "Ota metsäapilaa kun haluat ilmaista lämpimällä huumorilla itseäsi ja aktivoida luovuuttasi."


Kukkaterapiaa omalta pihalta.


Jasmiinin tuoksu tuntuu koko pihassa.