tiistai 8. lokakuuta 2019

Hengissä vielä.

Eli niinkuin turkulainen sanoo tavatessaan vanhan tuttavan pitkästä aikaa . "Kato, oleks sääki viäl henkis?"


Tästä murrekatsauksesta voikin jo päätellä, että Turussa on taas käyty. Minimi on ollut kaksi kertaa vuodessa, vanhempien haudat kuntoon keväällä ja syksyllä.


Tällä kerralla nukuimme mukavasti Ruissalon kylpylässä. Kuva on ikkunastamme Airiston suuntaan. Nuo ufot taivaalla ovat heijastuksia huoneemme kattolampuista.


Onkimiehellä oli ollut aikainen herätys.


Ruska näytti taas matkalla niin kauniilta. Yritin kuvata autosta, mutta esittelyn arvoisia otoksia ei kamerasta juurikaan löytynyt.

Moni on jo ihmetellyt miksei mamman maailmaan ole ilmestynyt mitään luettavaa. Tekisi mieli selitellä, mutta tästä tilanne ei enää juurikaan kohene.

Olen vaan tullut niin vanhaksi, että aloitekyky on nollassa. En vaan saa aloitetuksi, kuvia olen toki napsinut pitkin kesää, mutta tuolla ne Picasassa odottavat käsittelyä, eli suurimmaksi osaksi tuhoamista.  Kirjoittamisen palo on hiipunut, en vaan löydä inspiraatiota. Kaikkea voi nykyään tilata netistä rahalla, mutta kaupan ei taida olla vireyttä ja innostusta.


Vielä vähän piispanmunkista, sain näitä evääksi kotiin vietäväksi. Berliininmunkki tämä taitaa virallisemmalta nimeltään olla, mutta Turussa ehdottomasti piispanmunkki. T'ätäkin herkkua leivotaan nykyään G-merkillä varustettuna, jippii.

Luin jostakin lehdestä juuri jutun piispanmunkeista ja turkulaisista. Tapahtui siis Turussa pullakaupan tai ostarin pullatiskin takana, asiakkaina kaksi nuorta miestä. Turkulaisen vuoro oli ensin. "Pist sit viis piispist".  Hämäläinen kuunteli vieressä ja ihmetteli, että mitä helkkaria tuo kaveri sanoi. Kohta se selvisi kun myyjätär asetteli nätisti pahvirasiaan viisi pulleaa berliininmunkkia.

Tuo minun päiväkahvini pelastaja oli piispanmunkki ehdottomasti piispan.

*
Aamulla meitä hauskuutti yksi juttu, vaikka se ensin hämmensikin.  Heräsin liian aikaisin ja päätin kömpiä takaisin peiton alle. Nukahdin heti uudestaan ja näin unta. Olin liikenteessä polkupyörällä ja jossakin kaukana kotoa polkupyöräni ketju irtosi ja takapyörästäkin karkasi ilma.  Siinä unessa maantienritari saapui ja korjasi pyöräni. Heräsin hyvällä mielellä kun olin saanut apua. Nousin ylös ja katsottiin puhelimen viestit, siellä oli ne tavalliset Pinterestit ja sukututkimusviestit ym. mainokset ja sitten, ei ole totta.  "Ketjut korjattu 15 €uroa".  Hetken jo ajattelin, että joko minä joudun unistakin maksamaan. No, siellä oli joku valinnut vahingossa viestiinsä minun numeroni. Ajoitus vaan oli niin mainio.

Nykyään en enää ajele polkupyörällä, mutta tuollainen ketjujen putoaminen  ja renkaan tyhjeneminen minulle on sattunut joskus muinoin työmatkalla. Maantienritari osui silloinkin paikalle, hän nosti pyöräni autonsa takakonttiin ja kyyditsi minut kotipihalle asti.  Näin syntyy muistoja kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa sattuu.

6 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa tavata taas täällä. Vaikka tekstin puolella murehdit, ettei sitä oikein meinaa syntyä, niin kylläpä lykkäsit tulemaan niin lupsakasti. Vai oliko piispis innostajana?
    Ruskan värikkyydessä Turun reissun ajelitte, tais olla nätti ilmakin, kuvia kun katselen.
    Hyvää syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä piispiksellä on elähdyttävä vaikutus. Syksyinen maisema ilahdutti silmää.

      Poista
  2. Kiva kuulla taas sinustakin. Sanoa kuin Turkulaisetkin, kun pitkästä aikaa olet palstalla.
    Minulle nyt tulleett tutuiksi nuo komeat ruskat autosta katseltuna kun päivittäin seilaan väliä Etelä-Pohjanmaa. Jyväskylä. Eipä sdillä välillä muuta silmänruokaa olekkaan kuin nuo kullankeltaise puut ja punaiset pensaat. Kohta nekin alkaa lehtiään pudottamaan ja sitten on vain paljaita , nyt kullenkeltiset puut kun tyhjenee. Mutta sitten jo loppuu minunkin reisut sinne. Nyt ollaan hoitojen puolivälissä jo.
    Ihanaa tyksyä sinulle ja kauniita ruskapäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, mummeli. Voimahali sinulle syksyysi ja parempia voimia toivoen, onneksi nykyään lääkärit osaavat tehtävänsä. Terveisin, Unelma

      Poista
  3. Ihanaa nähdä täällä postaus, ja kauniita syksyisiä kuvia. TOivottelen sinulle jaksamisia Unelma, ja toivottavasti jaksat joskus ,harvoinkin , postata tännejotain meidän iloksemme. Munkit näyttävät niin hyerkullisilta:) OIkein hyvää syksyä Unelma:)

    VastaaPoista