Meiltä on kysytty..

Mitä te siellä teette, millä saatte aikanne kulumaan?

Tavallaan päivämme ovat kuluneet samalla tavalla kuin kotonakin. Käymme kaupassa, teemme ruokaa, kävelemme paljon, siivoamme ja pesemme pyykkiä.

Perjantaisin olemme nauttineet seurakuntakodilla musiikista Masan musiikkimuistelojen merkeissä.

Viime perjantaina Martti Kilpeläinen kertoili mukavia juttuja nokkahuilumuistoistaan. Talvikanttorimme soitti meille muutamia pikkuisia sävellyksiä, jotka oli tehty lintujen opetustarkoitukseen. Silloin 1700- luvulla ei ollut radiota tai tv:tä, musiikkia kuitenkin haluttiin kuunnella. Oli huomattu, että linnut oppivat laulamaan nuotilleen. Oppi upposi erityisen  hyvin yöaikaan, jos opettaja ei jaksanut valvoa yöllä, niin linnun häkki peitettiin päivällä ja näin lintua oli huijattu.

En ollut kuullutkaan, että tavallisia pikkulintuja voi opettaa, Sehän on jo ollut tiedossa, että papukaijat oppivat puhumaan. Mieleeni jäi erityisesti punatulkku, hemppo, varpunen ja metsäleivo, Niitä oli muitakin, mutta nyt pätkii, en muista enempää, täytyy googlettaa.

Laulamaan opetettuja lintuja annettiin lahjoiksi esim. valtiovierailuilla.  Linnut tietenkin lauloivat sitten uuden kotimaansa lauluja.

Mies on hakenut joka viikko seurakuntakodin kirjastosta repullisen kirjoja. Minä olen kutonut sukkia ja täytellyt sudokukirjoja  (espanjalaisia...hih..).  Kutileet ovat päättelemättä, kun siihen tarvittava apuväline unohtui kotiin.

Olemme kävelleet rannalla.



Istahtaneet juomaan kupposen kuumaa.



Ihmetelleet rannalla sirkustaiteilijan soihtutemppuja.

Ihailleet mimosankukkia.

 

Kukkien kuvaaminen on ollut mielipuuhaani.

 

Harmillisinta täällä on ollut tämä netin käyttö. Tätäkin postausta olen yrittänyt eilisestä alkaen saada lähtemään, mutta kuvien kanssa on ollut ongelmia. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, lähteekö yhtään kuvaa mammanmaailmaan.  :-)

Seuraavaksi alkaa laukkujen pakkaaminen.

Kimi Räikkönen voitti F1-kisan.

Suomalaiset formulafanit olivat tänään jo aikaisin liikkeellä, kun kisat tulivat Austraaliasta. Fanit kokoontuivat rannassa olevaan suomalaiseen ravintolaan TV:n äärelle. Tämän iloisen kulkueen taata kuvasi parvekkeelta kisan päätyttyä. Emme vielä tiedä  mihin porukka lippuineen marssi.

Mitähän espanjalaiset tuumivat tästä ilonpidosta?

Aamu on vielä varhainen, muuta väkeä ei paljoa kadulla näykään, sataakin vielä.

Onnittelut vaan Kimille hienosta kisasta.

Kunhan täällä kameran kanssa pörräilen.

Tässä nyt joutessani voisin käydä testaamassa pihvien maittavuutta.

Skootterin rungolla on mukava paistatella päivää.

Odotellaan nyt vaan kaikessa rauhassa, kyllä emäntä sieltä kohta tulee. Ei kauheasti kiinnosta tuo valokuvaajakaan.

Uskollinen ystävä varmistaa Fatiman kappelin luona emäntänsä rukousrauhan. Tässä tilanteessa oli jotakin koskettavaa, kuva on otettu kaukaa, en häirinnyt kumpaakaan.

Tämä tilanne toi surun sydämeen. Pieni koiranpentu on eläinkaupan ikkunassa yksin häkissä lastujen päällä, ei mitään koria eikä pehmeää patjaa. Samanlaisissa lastuhäkeissä oli pupuja ja marsuja.

Tämä veitikka vaikutti oikein onnelliselta. Koirat saavat täällä tulla näihin katukahviloihin. Tarjoilijat joskus kiikuttavat koiruleille vesikippojakin. Tämä tietenkin, jos koirulin oma henkilökunta ei ole muistanut ottaa vesipulloa mukaan.

Voi kauhistus Santiago kaatui asemapaikkansa luona. En ole ihan varma oliko tuo hevonen Santiago, koska täällä on muitakin vaaleita hevosia. Hevonen liukastui tai kompastui, emme nähneet tapahtumaa.

Maahan levitettiin peittoa  uuden liukastumisen estämiseksi.

Valjaat ja kärryt irroitettiin. Mekin täällä parvekkeella jännitimme tapahtumien etenemistä.

Loppu hyvin, Hevonen pääsi jaloilleen ja sai siinä lepäillä. Toinen hevonen lähti kyytiin Santiagon vuorolla.

Mamma salapoliisina.
Tämä kuva on otettu parvekkeeltamme suoraan kadulle. Palmut ja pensaat kasvavat tuollaisissa "laatikoissa".  Tässä eräänä päivänä katselin taas rantakadun liikennettä ja maailman menoa. Tuon oikealla alhaalla olevan pensaslaatikon luo karautti polkupyörällä nuori mies, sujautti jotain pensaiden alle ruohoihin ja poistui samantien paikalta vinhasti polkien. Aikaa tuohon operaatioon kului sellainen punainen minuutti, eli yksi huraus ja poika oli poissa.

Minä sitten taatalle kertomaan tapahtumaa ja ajattelin lähteä katsomaan mitä poika oli pensaan alle laittanut. Taata sanoi, että on parempi ettet  tiedä mitä siellä on. No, en sitten lähtenyt ulos. En myöskään jäänyt päivystämään mahdollista seuraavaa kulkijaa. Myöhemmin ohi kulkiessamme huomasimme, että ruohoa oli pengottu.

Taatalle olen kertonut monta mahdollista versiota tuosta tapahtuman jatkosta. Viimeisin ajatukseni on, että poika piilotti sinne pensaan alle lemmenviestin jollekin kauniille tytölle.

Elämän sulostuttajat, kukat.

Muutaman sadepäivän jälkeen eilen paistoi jo aurinko. Pysähdyin kuvaamaan kioskilla kukkia. Tämä ruusu kannattaa klikata isommaksi.
 

Tänä aamuna näkymä ikkunasta olikin taas näin ankea.  Ilahdutan mieltäni selaamalla ihanien kukkien kuvia.
 

 

 

 

 

 

Espanjankielen tunneistani ei ole ollut juurikaan kertomista. On ollut sellainen lintulautamainen olo, aina ulkona.

Tiistaina oli niin kurja ilma, että en olisi millään viitsinyt lähteä lompsimaan opistolle. Mourusin siinä taatalle, että nyt ymmärrän niitä pieniä koululaisia jotka muinoin toivoivat, että koulu palaisi.

Lähdin kuitenkin tunnilleni, sillä hetkellä ei edes satanut.

Opiskelimme  vaatekaupassa asioimiseen liittyviä juttuja. Tavasimme kirjasta värien nimiä, kuuntelimme ensin nauhalta oikein lausumista. Listalta puuttui kuitenkin joitakin värejä, opettaja kirjoitti ne taululle. Opettaja kysyi meiltä, että kuka tietää mikä on vaaleanpunainen. Oi, minä sen muistin, kaivelin jostakin harmaiden aivosolujeni syvimmistä sopukoista. Tuli alakoulu muistoihin, teki mieli melkein nousta ja viitata, opettaja, opettaja.  Odotin kuitenkin vastaako joku, no, ei vastannut. Vasta sitten annoin pientä viitettä opettajalle, että täältä löytyisi tietoa. ROSA. Aivan oikein.  Nyt tunsin olevani osallistuva opiskelija, olin uskaltanut vastata.

Neljä kertaa olen ollut mukana tunnilla. Kieltä en ole vielä paljoakaan oppinut, mutta mukavaa yleistietoa Espanjasta ja espanjalaisista opettajat ovat kertoneet. Viime kerralla meillä oli sijainen, oma opettaja sairastui.

Nyt tiedän esimerkiksi, että tarjoilijan huomion voi saada sanomalla "oiga, perdon !", (tässä pitäisi olla toinenkin huutomerkki, oiga sanan edessä ylösalaisin ) jos haluaisi pyytää laskua. Suomeksi tuo "oiga" on jotain, kuulkaa!

Kotimatkalla sain taas tassutella litsis-lätsis sateessa, ei harmittanut yhtään.

Voihan myrsky ja mylväys.

Tätä kuvaa ottaessani ajattelin, että parvekkeemme on Fuengirolan kylmin paikka. Aallot löivät yli aallonmurtajan.
 

Tämän joen pohjalla normaalisti ulkoilutetaan koiria, nyt siellä virtasi vesi. Jos kuvan suurentaa, niin yläosassa näkyy Los Bolichesin Fatiman kappeli.
 

Tämä hurjapää kiisi tuon varjon avulla hurjaa vauhtia rantaviivan suuntaisesti monta kilometria.
 

Taas takaisin.
 

Surffilautapojat odottelevat sitä isoa aaltoa.
 

Tämä taas parvekkeelta kuvattua vesiliikunnan riemua.
 

Onneksi tänään on jo paistanut aurinko ja Benalmadenan kaupunkikin näkyy selvästi taka-alalla.

Kurssilaiset rannalle.

Olen osallistunut täällä muutamana tiistaina valokuvauksen peruskurssille. Edellisellä kerralla jalkauduimme rannalle harjoittelemaan ja kokeilemaan valaistukseen liittyviä asioita.

Kuvistani tuli lähinnä malliesimerkkejä epäonnistuneista kuvista.  Tämä ensimmäinen kuva on mieluisin, tosin kiire siinäkin tuli, kun tuo sininen tyttö viipyi vain hetken tuossa aidan aukossa, onneksi horisontti ei katkaissut hänen kaulaansa.
 

Valoa ja varjoa.
 

Maisemaa.
 

Yksi tehtävä oli kuvata kalanpaistoa rannassa.
Tästä ei pisteitä tullut.
 

Tällaisen ison valkoisen kankaan takana tehtiin henkilökuvausta. Täällä on niin runsaasti luonnon valoa, tuo kangas kuvattavan ja auringon välissä pehmentää varjoja.  Kurssilainen toimii kuvausavustajana. En huomannut kysyä mallilta kuvien julkaisulupaa.
 

 

Tänne kahvilaan poikkesimme vähän virvokkeita nauttimaan.
 

Nälkäisin tilasi juuri kuvaamiamme kaloja. Olivat kuulemma oikein herkullisia.
 

Tässä on minun kahvini.
 

On ollut mukavaa oppia vähän tuntemaan omaa pokkariaan. Nyt haluaisin vähän paremman kameran, tämä Anttilan tarjousvehje ei juurikaan innosta kokeilemaan uutta.