Viehkosti versoo.

 

Vihreä maistuu aina.

Ihan vaan uteliaisuuttani tilasin tällaisen vesiviljelyruukun versojen kasvatukseen. Onhan tuo muotoilukin linjakas ja soma, eikä valloita paljoa tilaa pöydällä.  Versot nousivat tässä ensimmäisessä kokeilussa pintaan kukin omaan tahtiinsa.  Hyvä niin, tästä vaan salaattiin  tai leivän päälle kiireisimmät piipat. Puhtaita taimia ja taatusti tuoreita.

 Tilasin täältä.

Tuo vesiviljely ideana on varmaankin hyvä, mutta eipä tuosta tötteröstä olisi paljoa iloa isossa perheessä.  Meitäkin on vain kaksi ja versoja riittää vain koristeeksi. Onneksi ruokakaupoissa myydään matalakasvuisia salaatteja ruukkuineen päivineen. Ne ovat hyviä pimeinä talvikuukausina kun luonnosta ei tuoretta vihreyttä löydy.

Näitä salaattiruukkuja on myös kahdelle salaatille tai yrtille.

Seuraava erä on valmiina ja herneversotkin venyvät mukavasti, eivät ujostele vaatimattomassa kierrätysrasiassaan.

Syötävän hyvää.

Ihaillaan nyt vielä näitä, pian tuleekin jo runsaudenpulaa kun vuohenputket lykkäävät vartta sopivissa ja sopimattomissa paikoissa. Näitä miettien ja toivoen, pysykää terveinä.

"Tarttisko tehrä jotain?"

Tarkoitan nyt tuota maailman pelastamista muoviroskalta. Meillä lajitellaan roskat. Kauppakassit ovat isoja kestokasseja tai  olen ommellut niitä jäännöstilkuista. Muovikassi ostetaan vain erikois tapauksessa.

Eläkeläisetkin voivat tehdä jotain, -mietitään. Koska ravintotietäjät ovat suositelleet maitotuotteita  osteoporoosin estämiseksi, niin olemme aamuisin syöneet hapanmaitotuotteita saadaksemme myös vatsantoiminnalle hyödyllisiä maitohappobakteereita. Minulle viili ja isännälle jogurtti, päälle marjoja. Olemme tuottaneet muovijätettä viikossa 14 kippoa ja 14 peltikantta, alumiinia kai ne ovat.  Missähän se kalkulaattori onkaan?  Vuoden aikana meiltä kahdelta tulee pelkältä aamupalalta 728 pientä purkkia muovijätettä.

Nyt on tehty näin. Ostetaan tölkki rasvatonta piimää, otetaan pakastimesta marjoja, omenanlohkoja, kurpitsanlohkoja ja hedelmävadista lisuketta jos siellä sattuu  jotain olemaan. Blenderi onkin jo jatkuvasti käden ulottuvilla, sinne marjat ja 2 dl piimää päälle. Surautetaan aparaatti käyntiin ja terveellinen  smothie on valmiina. Puolikas banaania pehmentää viinimarjojen kirpeyttä. Tarvittaessa seosta voi laimentaa mehulla tai vedellä.

Kuvaan pääsi  joulukuun alussa ostettu joulutähtikin. Ihmeen kauan on säilynyt kauniina, punaiset lajikumppanit päätyivät kompostiin jo viime vuoden puolella.

Viime kesänä ompelin kauppakasseja.

Mietintämyssy päähän, mitähän tottumusta seuraavaksi muutamme?

Kaksi vuotta on kulunut siitä,

 kun katsoin tärkeän ohjelman televisiosta. Se muutti elämäni paljon paremmaksi. Tämän linkin takana on kertomukseni kahdeksan viljattoman kuukauden jälkeen. Sieltä löytyy myös linkki tuohon tärkeään ohjelmaan.

Luin äsken itsekin uudelleen tuon vanhan postaukseni ja voin edelleenkin seisoa silloisten ajatusteni takana.

Juurikaan mikään ei ole muuttunut, suklaan himo ei ole vieläkään kokonaan kadonnut, muita makeisia en kaipaa. Yleensä en makeaa syö päivittäin, mutta joskus repeän ostamaan levyn suklaata, sen sitten syönkin melkein samantien, mutta öklöttelyn jälkeen meneekin taas aikoja ettei mitään makeaa tee mieli suuhunsa pistää.

Paino ei ole pudonnut, eikä noussutkaan. Syksyllä otettiin sokeri- ja kolesterooliarvot, kaikki hyvin.



Silloin kaksi vuotta sitten minulta usein kyseltiin, että karppaanko, kun en leipää syönyt. En karppaa, enkä laihduta. Syön kaikkea muuta, paitsi viljaa . Nyt joku on luullut minun modernisti laihduttavan gluteenittomalla ravinnolla. En laihduta vieläkään. Tosin tarkistelen ravintoloissa kastikkeiden y.m. koostumusta, gluteeniton on yleensä viljatonta.

Tänä talvena kokeilin ottaa joskus keiton kanssa gluteenitonta leipää yhden palan muutamia kertoja.  Yksi pala ei vaikuttanut mitenkään, tai en siis huomannut. Pian kuitenkin palasivat kivut nivelrikkoisiin sormiini, sormet olivat aamuisin niin kipeät, että en saanut heti sormia suoristettua. Gluteeni ei siis ole minun ongelmani, vaan se jauho. Nyt kivut ovat jälleen hävinneet kun lopetin tyhmän kokeiluni. Olen täällä kaivannut siemensämpylöitäni, uunittomassa keittiössä en ole voinut niitä leipoa.
 

Olen pahoillani kun olen aiheuttanut sukulaisilleni ja ystävilleni ylimääräistä harmia tällä "rajoittuneisuudellani". Koskaan en kuitenkaan ole edellyttänyt mitään erityiskohtelua osalleni. Omat eväät kulkevat helposti laukussa.

Kiitos kuitenkin kaikille teille, jotka olette asiani tärkeyden ymmärtäneet.

Toivon hartaasti, että viljayliherkkyydestä pian saadaan lisää tietoa ja tutkimustuloksia. Olisi helpompi elää, jos olisi lääkärintodistus taskussa.  Minullakin on tämä ongelma ollut koko ikäni. Ensimmäinen gastroskopiakoe   tehtiin minulle jo alle kymmen vuotiaana. Keliakiaa ei todettu ja asia jäi siihen. Samoin kävi muutamia vuosia sitten, syöpää ei löytynyt ja taas tutkimukset loppuivat siihen. Kuinka monelta olisin säästynyt jos jo silloin lapsena olisi huomattu viljayliherkkyyteni. -Ei kun lisää leipää vaan ja ruokaympyrää.  Ennen Antti Heikkilän ohjelmaa en ollut edes kuullut tuollaisesta asiasta mitään.

Onneksi ystäväni Anjan tytär oli minulle kertonut aikaisemmin Antti Heikkilästä, muutoin tuskin olisin pysähtynyt kuuntelemaan tätä ohjelmaa, kun kanavalle sattumalta osuin. Nyt sanon, että se ei ollut sattuma, vaan johdatus.  Elämänlaatuni on radikaalisti muuttunut viljattomuuden myötä paremmaksi.
 

Lempiruokiani ovat nykyään kasviskeitot, joihin joskus lisään broileria ja miehen toivomuksesta gluteenitonta makkaraa.  :-)  Kaikenlaiset pavut ovat erikoissuosikkejani.
 

Tähän taisi nyt lipsahtaa taatan annos, mutta sopisi hyvin minullekin ilman kastiketta ja lisää ruusukaalia.
 

Kesäkurpitsapaistos saa veden kielelle. Täältä kun kotiudutaan, niin uuni on kuumana ensimmäisen viikon.
 

 

Paras viimeiseksi, suomalaiset marjat.

 Täällä on saatu syödä hedelmiä masun täydeltä, mutta mustikoita kaipaan. Oli meillä tullessamme vähän laukussa pakastettuja mustikoita ja puolukoita ja taata toi kotona käydessään vielä lisää.

Puhelin soi aamulla.

Tuskin olin aamulla kotona toipunut usvauinnin tuomasta hurmoksesta, kun oli jo tiedossa uutta ihanuutta.

Uimakaveriystäväni soitti kasvimaaltaan ja kysyi haluanko papuja. No tottamaar, nehän ovat herkkuani. Minua kehoitettiin ottamaan muovipussi mukaan ja tulemaan leikkikentän luo vastaan.

Sain ihania suoraan maasta poimittuja papuja ja vielä pinaattiakin, oi onnea!

Omasta kukkapenkistä löytyi muutama härkäpapu ja herkullisen lounaan tarvikkeet olivat kasassa.

Papuja ja pinaattia laitettiin vielä seuraavaa herkutteluhetkeä varten pakastimeenkin.

Kiitos ystävälle ihanista kasvimaan tuliaisista.

Kukkakaalimuusia, vihreitä papuja, härkäpapuja, vahapapuja ja kermassa haudutettua pinaattia. Terveellistä ja kohtuullisen kevyttäkin, jos pystyy välttämään santsikierroksen. ;-)

Kukkakaalimuusi on osoittautunet sellaiseksi, että sitä en vaihda. No ehkä sentään bataattimuusia tai juuresmuusia voisin harkita joskus vaihtelun vuoksi. ;-)

Padassa valmistuu

Kotikokki.netistä löytyi tällainen metsänvartijan kaaliohje, tätä oli kokeiltava.

Tavallisesti olen kaalipataan käyttänyt jauhelihaa, mutta tämä possunkylki toimi oikein hyvin. Sipulin ystävänä lisäsin pataan monta uutta sipulia varsineen.

Kasvissyöjille oma versio syntyy esim. soijarouheesta tai tofusta, niitäkin olen kokeillut.

Nyt oli valittava isompi lautanen, koska santsaamista yritän vältellä. ;-) Lisukkeena puolukkaa (näkyy siellä olevan muutama mustikkakin) ja tavallista arkisalaattia. Salaatin pintaan pirskotin muutaman tipan balsamicosiirappia. Luomupiimällä varmistelen kalsiumin saantiani.

Tämä kyllä näyttää metsämiehen annokselta, mutta tuhtia tavaraa on vain possunliha, jota padassani on kohtuullisesti, marjoissakaan ei ole sokeria.

Viljatuotteista luopumisen tilalle olen lisännyt ruokavaliooni salaattien ja kasvisten määrää. Marjoja ja kasviksia voin syödä melko paljon, koska viljat ja sokerit puuttuvat hiilihydraattien kokonaismäärästä.

Tällaisilla eväillä nälkä ei ole "aina vieraanamme" ja painokaan ei nouse, jos nyt ei laskekaan. Kilot eivät ole enää pääosassa vaan hyvä olo ja riepas mieli.

Sisällä tuoksui taivaallisen hyvältä kaalipata, ulkona tuoksusta huolehtivat hajuherneet.

Kesäkaalia pataan.

Tuulan blogissa oli kiinnostava norjalainen kausiruoka, kaalimuhennos. Tänään päätin sitä kokeilla, oli tehtävä pieni muutos ohjeeseen, kun siinä oli käytetty vehnäjauhoja suurusteena.

Keitin kaalinpalaset pienessä vesimäärässä ja lisäsin viimeksi puoli pakettia voimakasta Koskenlaskijaa. Miedompaakin juustoa voi käyttää, jos ei pidä mustaleimajuuston mausta. Vettä en kaatanut keitoksesta pois, vaan annoin sen hiljaa kiehua kokoon, säästyivät hivenaineet sun muut, jotka mahdollisesti liukenivat keitinveteen. Juuston ansiosta maitoa ei tarvittu ollenkaan.

Aikaisemmin tein tällaista muhennosta porkkanasta tai tuoreista pavuista, nyt ensimmäistä kertaa kaalista. Tämä kokeilu ei jää viimeiseksi. Kaali on niin hyvää ruokaa ja nyt uusi kesäkaali on varsinaista herkkua.

Kaalia jäi niin paljon yli, että huomenna kokeilen uutta kaalipatareseptiä.

Eilen illalla kuu nousi pihan ylle pyöreänä. Nyt olisi pitänyt päästä kuutamouinnille.

Halusin rehevän pihan ja toive onkin toteutunut. Ronja on hiippaillut tuolla kasvien joukossa innoissaan.

En taaskaan malttanut jättää kukkakuvia kansioihin, tämä on maustekasvi iisoppi.

Lehtiluteet tykkäävät unikonsiemenistä.

Tämän lutikan kilpi on kuin jokin naamio.

Sinikka-luumut alkavat jo saada sinistä väriä. Hyvä sato näyttää tulevan.

Karhunvatukka on vasta hieman punainen, ehtineekö kypsyä ennen pakkasia.

Syyshortensia ennakoi jo syksyä.

Kesäiset aamut.

Mikä kummitus talosta lähtee sateisena aamuna?

Pieni sade ei haittaa aamu-uinnille lähtöä. Vihmakeepin alle mahtuu mamma, reppu ja vesijuoksuvyö vallan mainiosti. En oikein itsekään tiedä mitä tuossa mainostan. Sadeviitan sain joku vuosi sitten kaatosateisessa Salzburgissa, näitä jaettiin yhdellä luukulla ihan ilmaiseksi. Tosi hyvä ja kätevä sateensuoja. Taata otti kuvan töihin lähtiessään.

Uintiretken jälkeen maistuu mustikkasmoothie ja muutama pala leipäjuustoa.

Vielä on kesää jäljellä, pihalta voi hakea tarvikkeita viherpirtelöihin. Näitä luomuorvokkeja meillä kasvaa kivipolullakin, itse ovat kylväytyneet mieleiseensä paikkaan. Kaikkia kukkia emme syö, että jää vähän siemeniä ensi kesällekin. :-) Vihersmoothiesta tulee virkeä olo.

Nyt en enää muista mitä vihreää näissä laseissa kulloinkin on. Pohjana on luomupiimä tai jogurtti, lusikallinen kookosöljyä, pari murua ruususuolaa, banaania, tuoreita ruohoja, proteiinijauhetta ja erilaisia siemeniä. Kokeilemalla löytyy suosikkeja.

Kirveliä, mäkimeiramia, luomuvehnänorasjauhoa, tätä orasjauhoa voivat keliaakikotkin käyttää, edellyttäen ettei siemeniä ole päässyt mukaan jauheeseen.Vehnänorasjauhoa lisätään juomaan maltillisesti, koska sen kuidut ovat kovia, siis pieni ripsaus vain.

Kirveliä, kehäkukan terälehtiä ja spiruliinaa pikkuisen.

Poimulehtiä, voikukanlehtiä, nokkosenlehtiä, kurkkua, salaattia, viininlehtisalaattia y.m. Näitä ainesosia vaihtelemalla saa jokaiselle aamulle uuden makuelämyksen.

Talvella näihin vihersmoothieen laitan omenaa, kiiviä, avokadoa tai päärynää. Olen myös kuivattanut kesällä yrttejä, niitä voi talvella jauhaa mukaan. Kuivuri on nyt pop.

Tämä pikkuinen käärö on täällä odottamassa mammaa uimasta.

Ulkona taas sade ropisee, oi, se toivottavasti tietää sienien ilmestymistä kerättäväksi.

Viisi kuukautta on pyöritetty uutta ruokaympyrää.

Poronkäristys, kukkakaalimuusi, puolukat ja salaattia. Ilman neljää viljaa on helppo valmistaa maittavia aterioita.

Mustikkarahkaa voisin pitää oikein juhlaruokana, varsinkin nyt kun marjat ovat suoraan metsästä poimittuja.

Koko tämä kesä on ollut ihanan helppoa aikaa. Elämänlaatuni on parantunut uskomattoman paljon. Epämääräiset nivelkivut ja kolotukset ovat hävinneet, rintakivut ja närästys on pois, sydämen rytmihäiriöitä en ole rekisteröinyt koko kesänä ja Nitrojakaan en ole tarvinnut ollenkaan. Aamuisin olen erinomaisen pirteänä jaksanut lähteä uintiretkelle rantaan.

Ei minulla mitään selitystä tähän hyvään olooni ole, mutta uskon ruokavalioni muutokseen. Kannatti kokeilla se kaksi kuukautta. Näin haluan jatkaa edelleenkin. Kiinnostaa katsoa miten talvella kylmässä ja pakkasessa selviän, vai johtuuko hyvä oloni kauniista ja lämpimästä kesästä.