Pieni hiljainen hetki.

Aurinkopullon luoja Helena Tynell kuoli 97-vuotiaana 18.tammikuuta 2016.

Elämäntyötään kunnioittaen.

Keittiöhaaste

Sylvi, Elämää luonnossa blogista antoi minulle keittiökuva haasteen. Olen ottanut kuvat jo tässä pari päivää sitten, mutta Picasan kanssa taas jotain sähläsin, kun kuvia en saanutkaan siirretyksi.

Tämän ristipistotyön olen lötänyt Tukholmasta kirpputorilta, jotenkin se viehättää silmää ja käsityö on aina kiinnostava. Monia työtunteja ompelija on tähänkin käsityöhön uhrannut.

Kukkia on nyt riittänyt omassa pihassa, voisi tuoda uuden kimpun pöydälle vaikka joka päivä.

Näkymä keittiön ikkunasta. Ikkunalaudalla on talvella yrttiruukut, nyt yrtit noukitaan pihalta.

Savipadat ojennuksessa. Tämä vanha kaappi oli kerran naapurille romu, minulle aarre.

Kummityttöni on lähettänyt minulle nämä Westmorelandin luulasiastiat. Luulasia ei enää valmisteta. Nykypäivän valkoiset lasiastiat ovat jotain muuta, esim opaalilasia.

Tämä kuva on lampun sisäpinnalta. On istuttava pöydässä, että voi ihailla näitä kukkia.

Mikrouunin alla oikealla on minulle tärkeä työkalu, suurennuslasi. Tästä sen helposti löydän yrittäessäni lukea tuotepakkausten minimaalisen pienillä fonteilla präntättyjä tiedonmuruja.

Tässä nurkassa aamuisin porisee ja korisee kaksi pannua. Taatalle kahvia ja minulle teetä.

Valmista olisi, eikun syömään. Hellakin on vielä kuuma.

Ameriikan tuliaisia "pikkusiskolta".

Tänne voi laitella muistilappuja. Pitäisi vaan muistaa joskus niitä vilkaistakin.

Tätähän tämä keittiöelämä on. Samantapaisia näkymiä taitaa olla monissa kyökeissä. Keittiössä on mukavaa kokkailla. Usein vaan toivon, että tilaa olisi enemmän ja tuplasti kaappeja.

Olen aika huono näitä haasteita eteenpäin laittamaan, mutta tästä voi haasteen napata ihan mielellään, ole hyvä vaan.

Mustikat

Aurinko ei ole paistanut tänäänkään, mutta vettä ei ole satanut. Klikkaa kuvia isommiksi.

Päätimme taatan kanssa lähteä metsään tarkistamaan mustikkatilannetta. Osittain raakoja vielä olivat ja vanhoissa tietopaikoissamme ei tänäkään kesänä marjoja löydy. Taata siitä lähti vähän kiertelemään ja löysikin mukavan marjapaikan, haki sinne sitten minutkin jonkin matkan päästä. Keräsimme kippomme täyteen, muutamia mansikoitakin polun varrelta löysimme.

Partaäijäjogurttia ja metsäntuoreita mustikoita. Parempaa välipalaa ei juurikaan löydy.

Mustikoita voi lusikoida vielä toisenkin annoksen. ;-)

Mesiangervot kukkivat nyt runsaasti, kuistin pöydällä ei voimakas tuoksukaan haittaa.

Haluaisin vielä näyttää tarkemman kuvan tästä maljasta, otin sen kaapista esiin vain blogiani kaunistamaan ja kaappiin se taas tallennetaan seuraavaa juhlahetkeä odottamaan.

Tämä jälkiruokamalja on minulle hyvin mieluinen. Se on vanha Wiialan lasitehtaan ruiskukkakuviolla varustettu puristelasimalja. Wiialan lasitehdas lakkautettiin vuonna 1938, lasimuotit siirtyivät sen jälkeen Riihimäelle. Tässä minun maljassani lukee kohokirjaimilla Wiiala.

Kurkistus kaappiin viikon väreissä.

Viikon väreistä hieman lisää. Mitään kovin vanhoja lasitavaroita tässä ei ole, vanhimmat taitavat olla nuo Saara Hopean nyppylämaljat. Tamara Alanin hyasinttimaljakot otin kuvaan väriensä takia. Heikki Orvolan Minerva on mukavan ruskea. Ylhäällä keskellä Tamara Aladinin Mesimarja 70-luvulta. Tämän maljakon voi myös kääntää kynttilänjalaksi.

Koska viikon värikollaasin jo olen tehnyt, niin olkoon tämä täällä pienenä bonuksena.

Kirpputorituliaisia Tukholmasta

Tällä kerralla oli tarkoitus vain nauttia kesäisen Tukholman näkymistä. Pieni koukkaus kirpputorille tuli kuitenkin tehtyä. Kolme asiaa ostin, tilkkukirjan, vihreänlasin hyllyyni yhden maljakon ja luulasihyllyyn yhden vanhan pienen kulhon. Ostokseni maksoivat yhteensä 60 kruunua (n. 6 € vanhan kurssin mukaan). Mummelilla on halvat huvit. Kirppareilla on ilo kierrellä, vaikka ostoksia ei enää vanhaan malliin tekisikään. Aikaisempina vuosina Tukholmasta palatessa astiareppu on painanut, kuin syntisäkki, mutta nyt on jo oivaltanut, että maltti on valttia.

Tässä luulasiastiassa on laivalta hankittuja nameja, tarkoitettu tietylle henkilölle palvelutaloon.

Vihreä lasinen maljakko viehätti silmää. Tekijä ei ole tiedossa, eikä tekotapa. Maljakko oli pölyn peitossa, ehkä siksi se oli jäänyt Myrornan hyllyyn mammaa odottelemaan. :) Puntelin merkkiäkään pohjasta ei löydy, ei siis kovin historiallinen. Täytyypä hieman tutkia asiaa, josko löytyisi suunnittelijakin vielä.

Kirpputorilöytöjä

Tässä niitä "löytöjä" taas on. Ylhäällä on vanha luulasinen sokeriastia ja kermanekka. Alarivissä on pieni pata Kultakeramiikan tuotetta, se oli niin edullinen, että normaalisti sillä hinnalla ei saisi vielä kanttakaan kotiin viemiseksi.

Keltaisenlasin kokoelmani sai täydennystä kahdella esineellä. Tamara Aladinin suunnittelema Amuletti maljakko ja Helena Tynellin pikkuinen Pala-maljakko.

Löytyi myös tarpeellinen ja auton lattialle sopiva kassi kutileen säilytykseen. Tykkään kutoa sukkaa autossa istuessani, tässä kassissa säilyy kerä puhtaana, eikä kassikaan ole turhan arka kuraisella matolla. Yhdet miesten sukat ehdin kutoa tällä pienellä lomamatkallamme ja uusi pari on jo hyvällä alulla.

Mukavia muistoja kirpputorilta :)

Olen aina tykännyt kierrellä antiikkikaupoissa ja kirpputoreilla. Antiikkikaupoista en yleensä ole pystynyt mitään ostelemaan, mutta mukavaa on ollut katseleminenkin. Joskus kohdalle on sattunut mukavia kauppiaita, jotka ovat kertoilleet myymiensä esineiden tarinoita. Viimeksi sellaisen kauppiaan tapasin Burkhausenissa Saksassa, kävin hänen kaupassaan joka päivä. Hänen poikansakin jo loppuviikolla tervehti minua kaupungilla tavatessamme.

Jo varhaisessa vaiheessa tajusin, että kaikkea ei tarvitse suinkaan omistaa, ihailla voi muutoinkin. Nyt kun vuosia on paljon kulunut, niin jotain on kotiinkin kannettu. :)

Tämän Nanny Stillin suunnitteleman Grapponia pullon olen kotiuttanut Tukholmasta Myrornan lasikaapista. Pullolle olen keksinyt käyttöäkin, se koristaa nyt keittiötä ja on kaunis säiliö ruususuolakiteille. Ruususuola on minulle uusi tuttavuus ja haluan ihailla sitä keittiössä puuhaillessani.

Kaunis hempeä ristipistoliina on myös ostettu Myrornasta. Kuva kannattaa klikata isommaksi, näkee tarkkaa käsityötä.

Tämä vanha silhuettiaiheinen lautanen on ensimmäisiä hankintojani retkilläni ystäväni Anjan kanssa. Näitä on kuusi kappaletta ja kuva-aiheita on kaksi.

Liina on edellisen liinan kanssa samasta paikasta ostettu. Kuviot ommeltu lankoja laskien .

Vihreät kulhot ovat kirpparilöytöjä Suomesta. Liina on tuotu Tukholmasta, kaunista työtä.

Sama pieni kulho ja lähikuvaa käsityöstä.

Teehen liittyviä pikkuesineitä on mukava tuoda tuliaisina Tukholmasta, kun eivät paina paljon ja ovat ihan mukavia katsella.

Edessä oleva keltamusta raitainen teesiivilä on Arabiaa ja hankittu kotimaan kirpputorilta. Kivan mukin sain lahjaksi ystävältäni viimekesäisen Tallinnan matkan muistoksi.

Molemmat kauniit siniset ovat Saara Hopean suunnittelemia, vasemman puoleisen löysin Tukholmasta, samoin kauniin sinikuvioisen ristipistoliinan.

Tämä turkoosi luulasinen lamppu on minulle hyvin mieluinen. Ostin sen Valtterin kirpparilta Helsingistä. Lamppu lojui ilman varjostinta rojulaatikossa ja oli hirvittävän likainen. Puhdistin jalan varovaisesti vanhalla hammasharjalla ja ostin Ikeasta edullisen varjostimen.

Kynttilänjalkapari on myös luulasia ja ostettu kirpparilta Tukholmasta.

Tämä pieni pöytälamppu on lähes viimeisin hankintani, voisittepa nähdä tässä pikkulampussa valon. :)

Tämän turkoosin luulasirasian olen löytänyt antiikkimarkkinoilta Helsingistä. Liinan olen ostanut muistaakseni Tukholman Emmauksesta.

Kahdessa viimeisessä kuvassa on pieni vanha kulho, josta pidän erityisesti. Kulhossa olevan kiven olen tuonut Nerjasta.

Mamma kanasensa niitylle ajoi.

Lisää valkeaa unelmaa täällä.

Vähän on toivotonta kuvata valkoisia esineitä näin synkkänä päivänä, kun valoa ei saa tarpeeksi. Salamaa käyttämällä astioiden kauniit kuviot häipyivät kokonaan. No, tästä tuli taas mamman näköinen kollaasi.

Viininpunainen kollaasi

Tämä olikin vaikein väri tähänastisista.

Suomalaista lasia

Ihastuin niihin lukuisiin sinisiin kollaaseihin, joita kävin tutkimassa, niin paljon että halusin vielä kokeilla lisää. Meillä oli kotona näitä Riihimäen kauniita sinisiä astioita joskus neljäkymmentä luvulla. Aikojen saatossa melkein kaikki olivat menneet rikki, ainoastaan yksi kulho oli jäljellä. Nyt olen vuosien kuluessa kirpputoreilta löytänyt näitä astioita ja kerännyt kaappiini.

Kollaasin teko on vielä haparoimista. Yritin siirtää lautasen pohjaa alanurkkaan oikealle, mutta ei sitten millään onnistunut.

Tässä on sitten muitakin sinisiä suomalaisia kukkamaljakoita. Nuo vanhat "lumpeet" pärjäävät oikein hyvin vertailussa uusien kanssa, Saara Hopean malja taitaa olla näistä vanhin.

Kannattaa klikata kuva isommaksi.