Vuosi vaihtuu

Vielä vähän aikaa voi nauttia näistä ihanista joulun kukista.

Vanha saharakennus on siivottu ja tyhjennetty, joulun ajaksi saha on koristettu joulun valoilla.

Ymmärtääkseni tämä rakennus on suojelukohde, ei saa purkaa. Toivomuksena olisi, että kunta ja yhteisöt järjestäisivät täällä kesäisin jotain toimintaa.

Vielä nyt viikonloppuna ja loppiaisena voi käydä ihailemassa sahan valoja. Kaunista.

Lämpimästi kiitän kaikkia ystäviä joulukorteista ja tervehdyksistä, olette ihania.

                Iloa ja onnea vuodelle 2022, koronasta huolimatta.

Memory

Johanneksen päivänä 24.06.2020 veljeni nukkui pois Vapahtajaansa turvaten. Siunattiin haudan lepoon hänen 75-vuotis syntymäpäivänään 15.07.2020.

Surukyynelten mukana muistuvat mieleen lapsuudenaikamme onnelliset päivät.

Keväisiä kuvia.

Orapihlaja

Ensimmäinen omenankukka tältä keväältä, enempää ei juurikaan ole tulossa, puut näyttävät olevan lepovuorossa.

Kirsikka

Koristeomena

On viikko saatu nauttia koristeomenapuun kukkien kauneudesta, eikä vieläkään ole merkkiä terälehtien varisemisesta. Viileä sää vaikuttaa.

Sateisia ja kylmiä päiviä.

Tänään on ihmetelty suomalaisten jääkiekkohuumaa, että oikein kirkonkellot soivat yöllä Helsingissä. Kertovat Maranellossakin Italiassa kirkonkellojen soivan Ferrarin voittaessa F1-osakilpailuja.

Toivotaan että tästä ei tule maan tapa. Miltä se tuntuisikaan täällä meillä jos padasjokelainen voittaisi nakujuoksun ja kellot tornissa soisivat.  Tuo nakujuoksutapahtuma täällä on jo saavuttanut kansainvälistäkin  huomiota. Voi hyvät hyssykät.

Meikä nyt tuntee jo kuuluvansa menneeseen maailmaan, mutta seuraan tiiviisti päivän uutistarjontaa.

Blogiakin on taas mukava päivittää kun on pihalla runsaasti kuvattavaa. Talvi onkin ollut vaan sellaista krempasta toiseen siirtymistä ja kukapa sellaisesta viitsii useinkaan bittiavaruuteen vuodattaa, On säästettävä lukijoita, olisi nimittäin mukava pitää edes muutamia ystäviä jatkossakin.

Kohta alkaa kesä, porkkana on jo noussut taimelle.

Jotain tässä lätisen.

Eilinen postaus tuli lähetettyä eetteriin eli nykykielellä bittiavaruuteen niin nopeasti, että unohtui tuo alla oleva kuva. Ukonilma uhkasi, oli nykäistävä piuhat irti seinästä.

Ensimmäisessä kuvassa on marjatuomipihlaja, saskatoon.
 

Suomessa on kuulemani mukaan kaksi tofutehdasta ja toinen niistä on täällä Padasjoella.

Jos satutte ajelemaan Päijänteen läntistä rantatietä ( vanhaa nelosta ), niin poiketkaa ostoksille. Ostimme testattavaksi savutofua ja silkentofua, hyviä olivat.

Pieni on kaunista. Näin herttaisia ovat vihreän viinimarjan kukat.

Bellikset melkein hävisivät pihasta, mutta nyt ovat onneksi taas palailemassa.  Valkoisia.

Vaaleanpunaisia.

Mahonia, ( Mahonia aquifolium ), ystävän puutarhasta lahjaksi saatu.

Ketunleipiä.

Valkoiset tulppaanit pellon reunassa.

Lauantaina kävimme pienellä kotiseuturetkellä, kuva Vesijaolta.

Pihan valkoiset puut ja pensaat.

Luumu

Tuomi

Kirsikka

Orapihlaja

Sireeni

Omena

Norjanangervo

Heinäkuun heleyttä odotellessa.

On kylmää, sataa ja ukkostaa, mutta kukat sinnittelevät tuulessa öttiäisiä odottelemassa.

Lehtosinilatvan valkoinen versio. Näitä sinisiä ja valkoisia kukkia ilmestyy pihaan ihan omatoimisesti. Siemeniä valmistuu paljon ja linnut tai hiirulaiset niitä kuljettavat uusiin kasvupaikkoihin.

Iso pallokurpitsa kaipaisi jo lämpöä, pelkkä vesi ei nyt riitä.

Kerrottu kurtturuusu.

Kaksin aina kaunihimpi. Ainoat unikot tässä penkissä, olisikohan talven pakkasilla tai lehtokotiloilla osuutta kukkien häipymiseen.

Ensimmäinen pioninkukka on avautunut, paljon normaalia myöhemmin.

Nurmitädyke on valloittanut pihapiirissä kukkapenkkejä, olen joutunut vähän kitkemään poiskin, vaikka muutoin tämä pikkuinen kuuluu ehdottomasti suosikkeihini.

Plymspirea / Aruncus dioicus Isotöyhtöangervo 
Kaunis pensas, tästä on mukava napata oksa kukkamaljakkoon somistamaan isompia kukkia.


*
Meille tulee aamuisin vielä sanomalehden paperiversio postilaatikkoon. Muita lehtiä luetaan netin kautta.

Viime vuonna ESS oli vielä sitä vanhanaikaista isoa kokoa, nyt saadaan "plari" tabloid-kokoisena, jota ensin inhosin syvästi. Nyt olen pakon edessä taipunut ja hyväksynyt mokoman uudistuksen. En ymmärrä miksi Suomessa paperintuottajamaassa ei raskita käyttää reilusti sanomalehtipaperia. No, ehkä aamupostinjakajat kiittävät.

Ei ollut tarkoitus nyt sauhuta  aviisin koosta, vaan sen neppiksestä. Normaalipäivinä ESS ilmestyy  sidottuna niiteillä kahteen nippuun. Saamme siis aamulla kumpikin oman osiomme, minulle tulee se jossa on sudoku ja neppis. Nuo kaksi asiaa siis avaavat minun aamuni, ensin sudoku ilman muuta. Tuo neppis siis vastaa menneen maailman yleisön osastoa.  Neppistä lukemalla pysyy mukana ajan hermolla. Koirankakkajuttujen alettua tietää kevään tulleen ja niin edelleen. Ihmisiä ärsyttää yllättävät pikkuasiat, kuten nyt nuo aikaisemmin mainitut niitit tai pikemminkin niiden puuttuminen.

Jostain minulle tuntemattomasta syystä joinakin aamuina lehden toinen osio tai peräti molemmat ilmestyvät laatikkoihin ilman niittejä, irtolehtipainoksina, tosin siististi taitettuina. Tuntuu uskomattomalta, että tuollainen toisarvoinen asia saa aikaiseksi jos nyt ei ihan nettiraivoa niin ainakin mielensäpahoituksen monissa lukijoissa. Tartutaan oitis kännyyn ja  näpytellään neppikseen pienet haukut tai uhataan jopa lopettaa lehden tilaaminen jos niittejä ei ala näkyä tulevissa painoksissa
Voi hyvät hyssykät, eikö maailmassa nyt ole isompiakin harmistuksen aiheita?  Kuten esimerkiksi sote sotkut, jos nyt ei mennä ihan tuolle mannertenvälisten ohjusten tasolle.

En ole koskaan neppikseen tekstaria lähettänyt, pitäisiköhän? Mistähän urputtaisin? Pitäisikö keksiä jotain positiivista? Onpa ihanaa kun helle ei rasita kansalaisia. 😊

Kirje Kelalta.

Sain kirjeen Kelalta. Lääkkeitteni vuosiomavastuu on ylittynyt, pyydetään kuitteja marraskuun alusta lähtien ja hakemus täytettäväksi lisäkorvauksen saamiseksi. Erikseen huomautetaan, että kirjeen postimaksu on itse maksettava. Vaikuttaa siltä, että Kelan ilmaisia palautuskuoria ei enää ole.

No, ostanhan minä sen postimerkin, mutta tuntuu jo epätoivoiselta tuo säästäminen. Kohta käännetään varmaankin kirjekuoriakin, täytyykin valita iso ja kunnollinen kuori anomukselleni.

En enää ymmärrä, mihin tuota yhteiskunnan rahaa säästetään ja kenelle? Perintöjäkö?  Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kuntiin perustettaisiin uudelleen lakkautet pankit, Kelan toimistot, poliisilaitokset, postit, koulut, tk:n vuodeosastot, ambulanssit ja pikkukaupat y.m....  Tulisi kuntiin työpaikkoja ja asukkaita. Nuorison ei tarvitsisi jättää kotiseutujaan ja vanhuksiaan toisten kärrättäväksi  kuolemaan yksin vierailla paikkakunnilla. Kunnat saisivat verotuloja, raha kiertäisi täällä kotimaassa, ei tarvitsisi muutamien harvojen rahasäkkejään Panamaan rahdata.


Mietin tilannetta täällä syrjänperällä ( kehä kolmosen takana ). Vanha pariskunta asustaa vanhassa mökissään, toinen sairastuu ja toinen ei pysty potilasta kotona hoitamaan. Vanhus kyyditään toiseen tai kolmanteen pitäjään tai kaupunkiin hoitoon. Ajokuntoa ei kotiinjäävällä enää ole ja linja-autovuorot ovat jo vuosia sitten lakkautettu. Mistä rahat taksikyyteihin? Jos vanhus tai sairastunut nuori pääsisi oman kuntansa alueelle vuodeosastolle voisivat omaiset ja ystävät käydä potilasta tapaamassa. Hän ei tuntisi itseään hylätyksi, eikä ahdistuisi vaikka hoitohenkilökuntakaan ei enää välttämättä ymmärräkään suomenkieltä. Kotiinjääväkään ei tuntisi niin suurta ikävää kun voisi vaikkapa päivittäin käydä omaistaan tervehtimässä.

Vanhusten huoli on nyt suuri,  Kuinkahan tässä lopulta käy? Siinä päivän puheenaiheet itsenäisyyspäivän viikolla, olkoonkin vaan juhlissa hienot tarjoilut ja rouvilla upeat puvut.



Oho, nyt kävi vahinko. Nimipäiväkakkua tehdessäni olin huomaamattani pudottanut mustikan lattialle, nyt sen loppusijoituspaikka on löytynyt olohuoneen matolta. Millähän tuon iloisen värin saisi kunnialla matolta pois?
Auttaisikohan sappisaippua?

Vähän myöhästyi, mutta nyt on ihana.

Ulkona sataa vettä, mutta ei hätää, päivä on pelastettu.  Tänään avautui kaksi kukkaa ja lisää on tulossa.

Meillä kukat kukkivat omia aikojaan, joulukaktuskin kukki jo syksyllä ja tämä joulukukka vasta nyt.




        
  Tämän valkoisen kukan omistan seuraavan tarinani päivänsankarille, appi-isälleni s. 02.01.1899.

Kuupuutarhan kukkia Loviisassa

Viikonloppuna Loviisassa vietettiin taas ruusutapahtumaa.

Ruusujen hurmaa Loviisassa

Nyt en laitakaan kuvia ruusuista, vaan Aaltosen puutarhan valkoisten kukkien kokoelmista.

Aaltosen puutarha on meille mieluinen vierailukohde, siellä talon ystävällinen emäntä ohjaa vierailijoita ja vastailee kysymyksiin. Viime kesäisestä vierailustamme kerroin vuosi sitten, joten nyt ei sen enempää.

Kuupuutarha on minulle sellainen toteutumaton unelma. Uskomattoman kauniilta näyttivät nuo valkoiset palavarakkaudetkin, suuret komeat liljat olivat vasta nupulla.

Tässä alla pieni kurkistus valkoisten kukkien paratiisiin.