keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kirje Kelalta.




Sain kirjeen Kelalta. Lääkkeitteni vuosiomavastuu on ylittynyt, pyydetään kuitteja marraskuun alusta lähtien ja hakemus täytettäväksi lisäkorvauksen saamiseksi. Erikseen huomautetaan, että kirjeen postimaksu on itse maksettava. Vaikuttaa siltä, että Kelan ilmaisia palautuskuoria ei enää ole.

No, ostanhan minä sen postimerkin, mutta tuntuu jo epätoivoiselta tuo säästäminen. Kohta käännetään varmaankin kirjekuoriakin, täytyykin valita iso ja kunnollinen kuori anomukselleni.

En enää ymmärrä, mihin tuota yhteiskunnan rahaa säästetään ja kenelle? Perintöjäkö?  Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kuntiin perustettaisiin uudelleen lakkautet pankit, Kelan toimistot, poliisilaitokset, postit, koulut, tk:n vuodeosastot, ambulanssit ja pikkukaupat y.m....  Tulisi kuntiin työpaikkoja ja asukkaita. Nuorison ei tarvitsisi jättää kotiseutujaan ja vanhuksiaan toisten kärrättäväksi  kuolemaan yksin vierailla paikkakunnilla. Kunnat saisivat verotuloja, raha kiertäisi täällä kotimaassa, ei tarvitsisi muutamien harvojen rahasäkkejään Panamaan rahdata.


Mietin tilannetta täällä syrjänperällä ( kehä kolmosen takana ). Vanha pariskunta asustaa vanhassa mökissään, toinen sairastuu ja toinen ei pysty potilasta kotona hoitamaan. Vanhus kyyditään toiseen tai kolmanteen pitäjään tai kaupunkiin hoitoon. Ajokuntoa ei kotiinjäävällä enää ole ja linja-autovuorot ovat jo vuosia sitten lakkautettu. Mistä rahat taksikyyteihin? Jos vanhus tai sairastunut nuori pääsisi oman kuntansa alueelle vuodeosastolle voisivat omaiset ja ystävät käydä potilasta tapaamassa. Hän ei tuntisi itseään hylätyksi, eikä ahdistuisi vaikka hoitohenkilökuntakaan ei enää välttämättä ymmärräkään suomenkieltä. Kotiinjääväkään ei tuntisi niin suurta ikävää kun voisi vaikkapa päivittäin käydä omaistaan tervehtimässä.

Vanhusten huoli on nyt suuri,  Kuinkahan tässä lopulta käy? Siinä päivän puheenaiheet itsenäisyyspäivän viikolla, olkoonkin vaan juhlissa hienot tarjoilut ja rouvilla upeat puvut.



Oho, nyt kävi vahinko. Nimipäiväkakkua tehdessäni olin huomaamattani pudottanut mustikan lattialle, nyt sen loppusijoituspaikka on löytynyt olohuoneen matolta. Millähän tuon iloisen värin saisi kunnialla matolta pois?
Auttaisikohan sappisaippua?

4 kommenttia:

  1. Kirjoitit niin asiaa kuin mahdollista. Tuota säästämistä minäkin olen miettinyt, kun kaikesta säätetään eikä se näy missään, aina vain huonmpaan mennään. Tuo se on alkanut pelottamaan, minne sitten, kun ei kotona enään pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, olisi pitänyt "lihavina" vuosina säästää huonojen varalle. Ei surra, mummeli, huomiselle on omat murheensa. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Annoitpa ajattelemisen aihetta, kyllä kolahti itseeni myös. Meidän yhteiskunta säästää jäsenensä hengiltä, köyhät kyykkyyn ja rikkaille lisää. Päätösten seurausvaikutuksia ei nämä päättäjät varmasti mieti, huolestuttaa tämä tilanne ainakin ikääntyvää väestöä. Miten sitä ennen pärjättiinkään, nykyisin kun kaikesta nipistetään ja supistetaan aina vaan. Jossain vaiheessa tulee pää vetäjän käteen ja pakko sitten ehkä palata lähemmäksi ihmisten jokapäiväisiä palvelutarpeita. Otit esille todella tärkeän asian. Kiitos Unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen kuhina täällä käy tuon vuodeosaston lakkauttamisen takia. Muitakin murheita on. Vanhasta keskustasta lopetettiin viimeinenkin ruokakauppa Siwa, tuli rollaattorimummoille paljon pitempi kauppamatka.

      Poista