Hengissä ollaan.

Enkä minä ole edes sairas, vaan tällä kerralla flunssaa poteekin  mies. Yleensä meillä tuon sairastelupuolen olen hoitanut minä tykönäni. Oikeastaan onkin kurjempaa katsella kumppania yskimässä nuhaisena ja päänsärkyisenä, voi suru. Onneksi voin sentään valmistella inkiväärijuomaa lääkkeeksi hänelle ja itselleni tautia torjumaan.

Eilen vietin monta tuntia Eeva Kilven Anna Marian  ( Unta vain ) seurassa. Anna Maria on niin kiehtova persoona, koska olemme suunnilleen saman ikäisiä, niin hänen elämäntarinansa kiinnostaa erityisesti. Löytyy  paljon samaa omastakin maailmankuvastani tällä iällä, näin ne asiat suurinpiirtein menevät naiseläjillä.  Luonto, lapset, lapsenlapset, mökki ja kesä. Rakkaudet. Anna Maria vaan on paljon viisaampi kuin minä.

Hauskalta kuulosti kun Anna Maria mökillä kuunteli ampiaisten surinaa ja heinäsirkan siritystä. Minähän en ole kuullut heinäsirkkoja enää kymmeniin vuosiin. Muistan sentään kuinka hienolta sirkkojen soitto kuulosti aurinkoisena kesäpäivänä rantaniityn reunamilla.

En voinut välttyä siltä ajatukselta, että näin Eeva Kilpikin on varmasti kokenut mökillä saunomisen ja vanhojen lattialankkujen narinan. Kaikki ei voi olla  fiktiota, kerronta on niin aidon tuntuista.

Kauniisti Eeva Kilpi kuvaa elämää kaikkine suruineen ja onnenmuruineen. Nautin tästä ihanasti soljuvasta tekstistä. Taitavan kirjoittajan ei tarvitse viljellä kirosanoja ja raakuuksia saadakseen tekstistään kiehtovaa  ja kiinnostavaa.

Olen jo niin vanha etten halua ahdistua lukemastani kaunokirjallisesta tekstistä. Maailman pahuudesta ahdistuu jo lehtiä lukemallakin jos kauhua haluaa.

Tämä torkkupeitto on tässä valmistunut pikkuhiljaa ja muitakin virkkauksia on puolivalmiina.

Luonto on täällä lähellä. Mies nappasi tämän kuvan eräänä aikaisena aamuna ikkunasta. Olin vähän katkera kun minua ei herätetty katsomaan.

Satamassa vietettiin taas arktisen hysterian päiviä. Me taas myöhästyimme lentolaivueen vierailusta. Olisi pitänyt satamassa notkuilla koko päivä. Kahvia ja makkaraa myytiin puhvetissa.  Elbattarella tarjottiin lohi- tai lihakeittoa, kahvia ja tiikerikakkua jälkiruoaksi.

Tällaiseen lentävään turilaiseen en uskaltaisi nousta. Ehkä se ei olisi jaksanutkaan nousta jäältä taivaalle jos olisin kyytiin pyrkinyt.

Toipumassa sappikohtauksesta.

Voimat katosivat ihan tykkänään tuon kamalan kohtauksen mukana.  Olen vaan istunut kotona virkkaamassa. Mitään muuta en olisi jaksanutkaan.  Kun saa käteensä lankakerän ja koukun pysyvät ajatukset pois kipuilusta.

Virkkasin vielä toisenkin pötkylätyynyn, meitähän on kaksi.

Pipo paksusta langasta menee seurakunnan käsityökerhon hyväntekeväisyyskoriin. Minulla onkin jo pieni laatikollinen valmiina helmikuun kerhoiltaan valmiina, silloin päätetään mihin käsityömme viedään.

Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä.

Olen  viimepäivinä kauhistellut tätä nettiä, niin hyvä kun se onkin, tarkkana täytyy olla. Viime viikolla etsin netin kautta yhtä virkkausohjetta. Löysin oikein kauniin mallin ja kopioin kuvan itselleni. Järkytykseni oli suuri kun klikkasin ohjeen auki, niin sieltä ei tullutkaan virkkausvinkkiä vaan jouduin aika kauhealle pornosivustolle.  Kääk.  En ole varmaankaan koskaan löytänyt delete- nappia niin nopeasti. Kauheaa mitä hämäystä.  Millä ihmeen keinolla vanhemmat enää pystyvät nuoriaan suojelemaan tuollaiselta saastalta, ei kai millään?

Toinen mielenrauhaani järkyttänyt tapaus sattui omassa sähköpostissani. Minulle oli tullut toiselle henkilölle kirjoitettu e-maili.  Siinä sitten mietin yön yli jatkanko viestin eteenpäin vai lähetänkö takaisin lähettäjälle.
Jäin kaipaamaan ihmisten välistä kunnioitusta ja arvostusta. Tarinan opetus on, tarkista vielä kerran ennenkuin painat "lähetä" nappulaa.

Lappu päivässä projektini jatkuu nyt kahdella rintamalla, tämä Afrikankukka ja riemunkirjava.  Mihin joudunkaan näiden peittojeni kanssa? Ei näitä taida kukaan ostaakaan, kalliiksi tulisivat lankojen hintojen takia.  Tekemisen ilo on kuitenkin minulla.

Opettelin taas uuden virkkausmallin. Tavallaan tämä on ihan tuttu, olen vaan erilaisilla silmukkaryhmillä tämän toteuttanut.

Riemunkirjavia on jo melkein yhden peiton verran lappuja valmiina. Näistä tulee aina hyvälle tuulelle, on hulvatonta antaa vaan mennä. Ottaa sen kerän, joka sattuu lankasäkistä ensin käteen osumaan.

Saukko tai minkki, siinä pulma.

Tämä vilkas vikkelä on kuvattu ikkunasta. Luonto elää kovista pakkasista huolimatta.

Olen innolla  virkannut isoäidinneliöitä, tammikuun kiintiö on jo täynnä.

Tunsin tarvitsevani tukea selkäni taakse. Tämä seiskaveikasta virkattu pötkylä tuntuu ihanan lämpimältä selän takana.  Valitsin tuon korivirkkauksen kun se tuntuu tiheämmältä pelkkiin pylväisiin verrattuna. Tuon linkin pitäisi ohjata Dropsin virkkauskouluun.

Sunnuntaina kuuntelin vaihteeksi radiota, kun yksi äänikirja tuli jo loppuhuipennukseen asti kuulluksi.

Välillä musiikki hivelee sielua uskomattoman ihanasti. Nykyään tulee usein huonosti valmisteltuja musiikkiohjelmia, niistä tulee vain paha mieli. Kiroilemalla ja hölmöjä vitsejä kertomalla yritetään olla hauskoja  ja niin fiksuja.

"Riston valinta" ei ole sellainen ohjelma, kaukana siitä. Risto osaa kertoa kiinnostavasti valitsemansa musiikin taustoista, aikakaudesta, henkilöistä ja ylipäätään vaan ajankuvauksesta soitettavan musiikin aikakaudelta.
Ristoa kuuntelee mielellään vaikka hän kertoisi levyjen lomassa ihan vaan oliiviöljystä.

Tämä viimeisin Riston valinta  oli mielenkiintoinen siitäkin syystä, että nykysuomella sanottuna "hän kilautti kaverille". Puhelu meni Espanjaan viisaalle ja miellyttävä-ääniselle Liisa Väisäselle. Koska oma sivistystasoni tiedonportailla on melko vaatimatonta, etten sanoisi olematonta, nautin kuunnella viisaampieni jutustelua.

Keskustelun aiheena oli symboliikka, kiinnostavaa. Toki tiedän, että on muutakin symboliikkaa kuin ohiajavan maantiekiiturin takapenkiltä perintöprinssin näyttämä keskisormi eli keskari.
En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi sellaistakaan arkipäivän asiaa kuin liikennevalot. Mistä tulee väri punainen, keltainen ja vihreä.  Nyt sen tiedän. Olen jo välittömästi aloittanut tarkkailla symboleja, niitä näkee netissäkin rajattomasti.

Jokapäiväinen esimerkki Facebookista, jonka vasta nyt huomasin, monta vuotta naamakirjaa selanneena. Avatessani etusivuni huomaan kaverin tai kaverinkaverin linkittäneen kuvan tai artikkelin. Yes, kannattaako klikata auki? Jos koneellesi on lisätty WOT selainlisäke, niin valinta on helppoa.  No, katso symboli! Vihreä pieni pallo otsikon perässä kertoo, että voit mennä turvallisesti tyydyttämään uteliaisuutesi tai tiedonhalusi. Keltainen pikkupallura tass kehoittaa varovaisuuteen, eli ei kannata ottaa riskiä. Liikennevaloissakin keltaisella jäämme vaan odottamaan uutta viestiä.  Punainen ilmoittaa vaaran, älä avaa punaisen pallon linkkiä.

Jaaha, mitähän symboleja näistä isoäidinneliöistä löytyisikään?

Tänään tapahtui sellaistakin, että joudun ajattelemaan Scharlett O´Hara:n tavoin; "Mietin sitä vasta huomenna." Ja nyt ei ole kysymys saukosta tai minkistä.

Pakkasta -27,4

Syntymäpäivä on ollut ja puolukka - kinuskitorttua syöty.

Palataan taas pirteään pakkaseen. Ihanien tulppaanien aikaan.

Kuva aamulla parvekkeelta.

Pikkuinen tirppa on tuossa ikkunan takana jasmiinipensaassa auringon paisteessa vähän viluisen näköinen, untuvainen. Höyhenet aseteltu pöyheästi pakkaslukemien mukaisesti.

Taata kävi kirjastossa, pyysin häntä ottamaan kuvat vanhalta sillalta. Näin kovalla pakkasella en itse voi ulkona kävellä, henki salpaantuu.  Kauniit kuvat hän ottikin. Kiitos, Veijo.

Kylämme on niin kaunis täältä joelta katsottuna.

"Tilkku päivässä" projekti jatkuu. Kuvan värit eivät oikein vastaa todellisuutta. Näitä Afrikankukkia on niin kiva virkata. Keksin vasta nyt, että viimeisellä kerroksella kannattaa virkata lappu kiinni edelliseen. Pitkät rimpsut on helppo virkata peitoksi siksakkia. En ole vielä laskenut  montako riviä tarvitaan yhteen torkkupeittoon.

Erja Manto on nyt lukenut minulle hulvattoman hauskaa aikuisten satua kummittelevasta isotäti Seidistä. Kaksi levyä on vielä kuuntelematta. Lähdenkin tästä alakertaan kuulemaan mitä hauskaa Seidi-täti taas on keksinyt.