maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hengissä ollaan.


Enkä minä ole edes sairas, vaan tällä kerralla flunssaa poteekin  mies. Yleensä meillä tuon sairastelupuolen olen hoitanut minä tykönäni. Oikeastaan onkin kurjempaa katsella kumppania yskimässä nuhaisena ja päänsärkyisenä, voi suru. Onneksi voin sentään valmistella inkiväärijuomaa lääkkeeksi hänelle ja itselleni tautia torjumaan.


Eilen vietin monta tuntia Eeva Kilven Anna Marian  ( Unta vain ) seurassa. Anna Maria on niin kiehtova persoona, koska olemme suunnilleen saman ikäisiä, niin hänen elämäntarinansa kiinnostaa erityisesti. Löytyy  paljon samaa omastakin maailmankuvastani tällä iällä, näin ne asiat suurinpiirtein menevät naiseläjillä.  Luonto, lapset, lapsenlapset, mökki ja kesä. Rakkaudet. Anna Maria vaan on paljon viisaampi kuin minä.

Hauskalta kuulosti kun Anna Maria mökillä kuunteli ampiaisten surinaa ja heinäsirkan siritystä. Minähän en ole kuullut heinäsirkkoja enää kymmeniin vuosiin. Muistan sentään kuinka hienolta sirkkojen soitto kuulosti aurinkoisena kesäpäivänä rantaniityn reunamilla.

En voinut välttyä siltä ajatukselta, että näin Eeva Kilpikin on varmasti kokenut mökillä saunomisen ja vanhojen lattialankkujen narinan. Kaikki ei voi olla  fiktiota, kerronta on niin aidon tuntuista.

Kauniisti Eeva Kilpi kuvaa elämää kaikkine suruineen ja onnenmuruineen. Nautin tästä ihanasti soljuvasta tekstistä. Taitavan kirjoittajan ei tarvitse viljellä kirosanoja ja raakuuksia saadakseen tekstistään kiehtovaa  ja kiinnostavaa.

Olen jo niin vanha etten halua ahdistua lukemastani kaunokirjallisesta tekstistä. Maailman pahuudesta ahdistuu jo lehtiä lukemallakin jos kauhua haluaa.



Tämä torkkupeitto on tässä valmistunut pikkuhiljaa ja muitakin virkkauksia on puolivalmiina.


Luonto on täällä lähellä. Mies nappasi tämän kuvan eräänä aikaisena aamuna ikkunasta. Olin vähän katkera kun minua ei herätetty katsomaan.


Satamassa vietettiin taas arktisen hysterian päiviä. Me taas myöhästyimme lentolaivueen vierailusta. Olisi pitänyt satamassa notkuilla koko päivä. Kahvia ja makkaraa myytiin puhvetissa.  Elbattarella tarjottiin lohi- tai lihakeittoa, kahvia ja tiikerikakkua jälkiruoaksi.


Tällaiseen lentävään turilaiseen en uskaltaisi nousta. Ehkä se ei olisi jaksanutkaan nousta jäältä taivaalle jos olisin kyytiin pyrkinyt.


13 kommenttia:

  1. No voi sitä taataa, mistä nyt sellaisen nuhan itselleen hankki? Mutta sinä häntä hellästi hoitelet, kyllä hän siitä tokenee.
    Miten ihana tuosta torkkupeitostasi tuli, värit niin puhtaat ja harmoniset. Ihan kuolaan täällä. Lappuakaan en ole aikaansaanut.
    Teillä on siellä kovasti ollut tapahtumia. Ja peuroja, minä vain kavion jälkiä ihastellut. Kevättä pukkaa. Pian päästään ruopsuttamaan multaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mullan rapsuttelua minäkin odotan. Nyt vielä virkataan vähän pääsiäiskoristeita ja koreja, senjälkeen ehkä jo lumet sulavat.

      Poista
  2. en minäkään tuossa lentäisi, toivottavasti mies ei sinuun tartuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartuttanut, ainakin vielä olen kunnossa.

      Poista
  3. Paranemisiin V:lle. Toivottavasti voi jo paremmin. Tulipa tuosta torkkupeitosta kaunis,kyllä sinä osaat! Ja hurmaavia eläinvieraita tulee teillepäin,kaunis peura ja kuva:)

    VastaaPoista
  4. Onpa kaunis torkkupeitto. Olen nyt itsekin virkkaillut noita afrikankukkia. Pitäisi vaan keksiä, mitä niistä teen.

    Mukavaa, aurinkoista päivää Sinulle!

    VastaaPoista
  5. Aina sinulla on esitettävänä hienoja käsitöitä, Unelma!
    Kaunista on, kaunista; kiitos sinulle postauksesta!
    Hyvää ja aurinkoista viikkoa sinulle ja taatalle.♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella on paljon aikaa käsitöille. Minulle tuo virkkaaminen on sellaista terapiaa. Tykkään tehdä jotain käsilläni.

      Poista
  6. Tarttui tuo tauti sitten minuunkin. En ole naismuistiin näin kurjaa lensua kokenut. Kääk.

    VastaaPoista
  7. Voi, miten kauniita käsitöitä oletkin tehnyt.
    Torkkupeite ihan tosi upea!
    Mullakin on peite keskeneräisenä, mutta se onkin sellanen pitkänajan käsityö, jota teen aina silloin, kun muuta ei ole vielä laitettu alulle.
    Mutta nyt sitten sinä olet vuorostasi kipeänä, kurjaa.
    Mulla oli myös se flunssa tosi pitkään, eikä meinannut olenkaan parantua, päivystyksessäkin kävin sen vuoksi, mutta lääkettä ei siihen olut, kun oli viirus.
    Mutta siittä pitkittyneestä flunssasta mulle jäikin verenpaine tauti muistoksi. Siten vielä korkeitten verenpaineiden vuoksi iski eteisvärinä, jonka vuoksi sitten jouduin sairaalaankin.Onneksi eteisvärinä saatiin lopulta lääkkeitten avulla käännetyksi normaaliin rytmiin takaisin. Mutta verenpaineet olivat poitkään mulla koholla. Viikon olin sairaalassa ja sen jälkeen nyt vasta alkaa elämä normalisoitumaan verenpaineitten ja sydänkipujen osalta.
    Menin niin tosi heikkoon kuntoon, etten meinannut pitkään aikaan mitään jaksaa tehdä, mutta nyt on tältä osalta tauti voitettu. Nyt mulla on neljää eri lääkettä verenpaineeseeni.
    Toivon nyt, että olet siellä jo alkanut parantuun taudistasi. Tulin toivotteleen Hyvää Pääsiäisen aikaa sinne teille, kun en aikaiseksi saanut edes korttia lähettää.
    Huomenna tulee pikkanen lapsenlapseni päiväämme ilostuttamaan, on se vaan niin ihana ja rakas meille, se pikkuinen Venla.
    Kaikkea hyvää sinne teille, ja kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Harakkainen, onpa sinullakin ollut monenlaista ongelmaa terveytesi kanssa.
      Toivottavasti lääkkeet auttavat, nyt vaan nautitte pikkuisen Venlan seurasta.
      Hyvää Pääsiäistä!

      Poista