maanantai 29. helmikuuta 2016

Kinkerit, lukukinkerit, lukuset.




Helmikuun viimeisen sunnuntain kuulasta kauneutta Päijänteellä.

Ystävämme saaressa olivat lupautuneet järjestämään kodissaan kinkerit. Mekin noudatimme kutsua, jonka olimme henkilökohtaisesti saaneet.

Siitä olikin jo kulunut n. 70 vuotta minun ensimmäisistä kinkereistäni.  Sallittaneen minun nyt ensin muistelevan niitä lukukinkereitä, koska jo menomatkalla autossa ajatus karkasi kauas menneisyyteen.  Kinkerit olivat silloin neljäkymmentäluvulla heti sodan jälkeen täysin erilaiset kuin nyt.

Äiti ja isä olivat menossa kinkereille ja minä ruinasin mukaan. Äiti kertoi, että pappi ja lukkari kuulustelevat seurakuntalaisilta käskyt ja lukutaitoa. Lukea osasin, mutta käskyistä en ollut kuullutkaan. Äiti sitten opetti minulle ensimmäisen käskyn ja sen selityksen. Pääset mukaan jos sen osaat lukkarille tenttiä.  Helppoa oli oppiminen vielä silloin.  Muistan tuon käskyn vieläkin ja olen sen myös pitänyt.  Muistan sen vähän erilailla kuin nykyinen versio asian ilmaisee. 

Näin sen muistan.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Mitä se on?
Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja yksin häneen turvata.

Tämä on uudempi versio, tätä en aio opetella, koska asia on sama.
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen."

Tuon oman versioni siellä sivukamarissa sitten papille tai lukkarille larputin ja sain todistuksen, valitettavasti se on hävinnyt.

Lukuset kestivät koko päivän, välillä veisattiin ja nautittiin runsas ateria, pitopöytä, ajattelen nyt. Jälkiruokana oli oikeaa kermajäätelöä, sota-ajan lapsi ei ollut  tuollaisesta herkusta osannut edes unta nähdä. Tilaisuuden hengellinen puoli ei silloin tuntunut tärkeältä, enemmän jäi mieleen jäätelö ja toisten lasten kanssa kirmailu pihapiirissä.

 Muistiin on vielä merkittävä, että nuo lukukinkerit pidettiin Loimaalla Punkin talossa. Punkin talo ja varsinkin emäntä oli minulle ennestään tuttu, olin ollut sotaa paossa melkein yhden vuoden Punkin pihapiirissä setäni kodissa. Siitä vuodesta muistan yllättävän paljon vaikka olin todella pieni.


Tämä on sitten nykyaikaa.   Ei kuulusteltu käskyjä, mutta lukutaitoa testattiin.  Saimme kukin vuorollamme lukea yhden jakeen alla olevasta tekstistä. Nuori pastori kertoi omia näkemyksiään uskosta ja keskustelimme yhdessä näistä perimmäisistä kysymyksistä.



Ovat modernisoineet tuota raamatun tekstiäkin. Tuo pikkuevankeliumikin Joh. 3:16 näyttää hieman erilaiselta. Minulle kelpaa kyllä se vanhakin versio. Kansakoulussa neljännellä luokalla oli opettaja, joka luetutti oppilailla raamatunjakeita ulkoa. Nyt käy korvaan kun uudistettua raamattua luetaan kirkossa. Voi minua vanhaa jäärää, enää en opi mitään ulkoa. Näillä mennään.


Väliajalla saimme nauttia kahvipöydän antimista.  Kiitos talon isännälle ja emännille.



Kahvituksen jälkeen tuli kanttorin vuoro, hän opetti uutta ja lauloi myös yksin. Kanttori kertoi uudesta virsikirjaan tulevasta lisälehdestä ja myöhemmin painettavasta uudistetusta virsikirjasta. On kulunut  kolmekymmentä vuotta edellisestä virsikirjan uudistuksesta, nyt tarvitaan taas uutta päivitystä. Virsikirjaan tulle myös muun kuin suomenkielisiä lauluja. Niin muuttuu kirkollinen maailmakin.

Harjoittelimme näitä kahta laulua, jotka kopioin tähän. Tuon ensimmäisen laulun melodia on niin tuttu, tuntuu oudolta, että se nyt tulee suomalaiseen virsikirjaan.

Sanotaan, että Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Niin on ollut tuon John Newtoninkin kohdalla. Hän oli ensin orjakauppias ja muutti elämänsä arvot jouduttuaan merellä haaksirikkoon ja pelastui. En ollut aikaisemmin kuullut J N:sta, joten nyt on mentävä taas Googlettamaan.

Täällä yksi  versio alkuperäisestä melodiasta Amazing Grace laulusta.  Ja minä vanha kalkaani tykkään myös tästä     ai, ai.


Siinä kahvia juodessa seurasimme lintujen ruokailupuuhia.


Tämä näistä kinkereistä. Tällaisina epävakaina aikoina seurakuntalaiset taas toivottavasti muistavat omat kristilliset arvonsa. Ne ovat muovanneet meistä suomalaisista sellaisia kuin nyt olemme.


Olihan tämä portinvartija taas kuvattava, hiihtämään näyttää aikovan. Tämä kaveri on aika lystikäs, vaihtaa vaatetusta sesongin mukaan.


Pieni kävelyretki jäällä, lumikerros ei ole vahva. Hiihdellä voisi jos olisi sukset ja uskaltaisi vielä sivakoille nousta.

6 kommenttia:

  1. Mukava muistelu ennen pidetyistä kinkereistä ja hieno asia että kinkereitä järjestetään edelleen.
    Kinkeriperinne elää vielä täälläkin, tosin ei enää kierrä talosta taloon vuosittain niinkuin minun lapsuus-ja nuoruusvuosinani. Täällä oli tapana että rippikouluun piti pyrkiä juuri kinkereillä. Pappi ja kanttori pitivät kuulustelun kuinka hyvin katekismus on luettu. Voi kun sitäkin piti jännittää kovasti..

    Hyvää kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tosiaan mukava, että perinteitä yritetään säilyttää. Täällä on eri kylillä omat kinkerinsä. Eilen pitäjän toisella laidalla vielä omat kinkerinsä. Papilla ja kanttorilla pitkä työpäivä. Tämä nuori pappi lähtee täältä Rovaniemelle, eilen oli läksiäisetkin aamulla messun jälkeen.

      Poista
  2. Kiitos kinkerimuisteloistasi!
    Muistan itsekkin yhden muiston kinkereistä, kun olin vielä lapsi.
    Muisto on vain lyhyt, mutta sen muistan, kun jännitin niitä todella paljon, eikä pitänyt, kuin lukea katekismusta suoraan kirjasta..
    Kuuntelin kauniit laulut ja voi että, ihan kyyneleet tulivat silmiini, niin kauniita olivatkin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, kiitos sinunkin kinkerimuistostasi. Kauniin laulun virsikirjan uudistajat ovat valinneet, vähän erilaisen kuin entiset virret. Vanhoja perinteisiä virsiä toki kunnioitan, mutta uudetkin ovat tervetulleita.

      Poista
  3. Kiitos kinkerimuistoista, Unelma!
    Tuttuja juttuja minullekin. Muutoin Tohmikselta on tainneet kinkerit jo kadota, varsinkin meidän kylämme kohdalta!
    Hyvää tulevaa viikkoa sinulle ja taatalle! ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikkoa sinne teillekin.
      Täällä meidän pitäjässä näitä kinkereitä on taas vietetty monessa kylässä ja ensi vuodeksikin on tiloja jo varattuna. Ihan mukavaa kun perinteitä jatketaan.

      Poista