sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vielä vähän maaliskuusta.


Pääsiäinen meni flunssaa potien. Tietenkin se tauti sitten tarttui minuunkin, lujasti tarttuikin. Vasta tänään taitaa olla ensimmäinen nuhaton päivä.

Totta on sekin, että flunssa kestää hoidettuna kaksi viikkoa, mutta hoitamattomana neljätoista päivää. Ankeita olivat nuo päivät kun vesi silmistä sirisi ja räkä vaivaisen nokasta. Minulla vielä se yskänrokko riesana, ollut jo lapsesta asti. Aina kun jostain syystä kunto huononee, niin rakkula nousee huuleen. Tällä kerralla se tuli toisen sieraimen alle, voi kääk, miten siinä sitten niistät. No, kolme päivää olikin sellaisia ettei niistää tarvinnutkaan, riitti kun piti liinaa nenän alla, niin oli vapaa pudotus. Olinpa minä melkoinen kuvatus juhlapyhinä, lisätään vaan kissa kahvipannuineen ja luuta. Siinä se pääsiäisämmä.


Onneksi ehdin jo ennen pyhiä virkkailla valmiiksi uusia pääsiäiskoristeita. Ohuesta langasta en enää mielelläni mitään tee, mutta näitä oli niin kiva tehdä kun oli muutamia kirkkaita aurinkoisia päiviä.




Tämä isoäidinneliö liittyy projektiini, "virkkaa lappu päivässä", kaikkea kiva tuolla FB:ssa keksitäänkin.


Kierrätyskeskuksesta löytyivät kivat ja tarpeelliset esineet. Tuo lasipurkki on Enni Idin maalaama ja tuota pashamuottia olisin jo tarvinnutkin. Ehkä ensi keväänä sitä käytän. Joutaa sitten kahvinsuodattimet varsinaiseen käyttöönsä. Ostokset olivat niin edullisia etten kehtaa edes kertoa hintaa.


Pääsiäisnarsissit eivät ehtineet tämän komeimmiksi, ehkä nämäkin sitten ensi vuonna.  Hih..





Tuntuu mukavalta ajatella millaista tarinaa laput kertovat vuoden lopussa kun 366 lappua on valmiina. Nyt on 91 lappua pinossa, suurin osa on ihan tavallisia ilman mitään suurempaa ispiraatiota, niinhän ovat päivänikin täällä jokivarressa onnellisia kaikessa pienessä ihmisenä olemisena.


Täällä kylillä on ajeltava varovaisesti, peurat ovat viihtyneet täällä jo pitkään. Ehkä ovat tulleet ilveksiä pakoon.

Tähän kohtaan sopiikin kertoa, miksi juuri tänään sain hinattua ahterini tähän koneen viereen tuolille ja maltoin jättää verstaani virkkauksineen vähäksi aikaa.

Näin unta vähän ennen heräämistäni. Unessa minulla oli oikein huono omatunto kun olen laiminlyönyt blogia melkein koko talven. Uni jatkui selvänä, kuljin metsäpolkua ja näin ison kiven päällä ilveksen. Ilahduin niin paljon näkemästäni, että  siinä kulkiessani jo päätin heti kertoa blogissa nähneeni ilveksen.  Valitettavasti se oli vain unta enkä vieläkään elämässäni ole  ilvestä luonnossa nähnyt. Onneksi en ole kohdannut karhuakaan.


Kamera ei nyt sattunutkaan olemaan minun kaulassani.


Joellakin kevät edistyy.


Parvekkelta tsuumattuja. Kauniita lintuja kannattaa kuvata ihan sen mielihyvän takia, jonka saa kokea linnut nähdessään.

4 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihania virkkauksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ritva, kommentistasi. Vähän jälkijunassa näitä pääsiäiskuvia sain postattua.

      Poista
  2. Kiva postaus, ihania luontokuvia ja kauniita käsien tuotoksia. Kylläpä sinä osaatkin. Vau! Mutta olenhan sen aina tiennyt....!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, tarkasti seuraan ohjeita. Joskus joudun soveltamaan taitojeni ja lankojeni suhteessa. Kivaa on saada jotain valmiiksikin välillä.

      Poista