maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kirpputorilöytöjä ja mandalaa


Osa III valmiina, torstaisin saadaan uudet ohjeet.


Poikkesimme Keinuhongan tilakaupassa Auttoisilla. Näillä kurakeleillä ei syrjäkylille tällä kaunottarella uskaltaisi lähteä.


Eilen tapahtui sellainen ihme, että mies ehdotti kirppariretkeä. Hänellä oli jotain erityistä mielessä, eikä minua tarvinnut sen enempää suostutella. Olin heti valmis kuin lukkari sotaan. Mistähän tuokin sanonta on peräisin?

Oikeita kunnon löytöjäkin saimme rahdata auton perään.  Löysin upean vanhan pärekorin, se on niin taitavaa työtä. Lastu on ohuen ohutta ja kiinnitysnauloina on puutikut. Hienoa käsityötä.


Tekijästä tai korin iästä ei löytynyt mitään osviittaa.



Tässä toinen tarpeellinen löytöni, olisin monet kerrat tarvinnut tällaista vyyhdinpitäjää. Tässä ne nyt ovat uusi laite ja tähänastinen rakas kärsivällinen avustajani. Hän saa nyt vapautuksen vyyhdinpitäjän hommista kirppislöydön ansiosta.  Laitteen pinnat vähän repsottivat, mutta taatan taitavat sormet saivat pellavalangan avulla härpäkkeen kasattua käyttökuntoon.


Hienoa käsityötä tämäkin on , yritin kuvata näitä kauniita sorvattuja puuosia.



Löytyi vielä pieni laatikko käsityökaluja. Tuota punospistoreikien tekoon käytettävää puutikkua tarvitsen, ostin koko rasian, kun myyjätyttö minulle sitä tarjosi.

Ei ollut aavistustakaan mikä vekotin olikaan tuo punavartinen laite.  Netissähän kaikki selviää alle aikayksikön. Laitoin kyselyn käsityöläisille ja vastauksia tuli linkkien kera useita. Tuo painava metallinen piikki on muurarien käyttämä linjapiikki.  Ylin laite on ryijyn valmistukseen käytetty tuftauslaite. Ikinä en ollut edes kuullut tuollaisesta.

Pieni kaunis lasikorkki löytää varmaan pullonsa myöhemmin.

Tämä on toinen mandala, tätä projektia aion jatkaa sinne heinäkuulle asti.

Kesäasukkaat saapuvat synnyinseuduilleen. Ihastelimme näitä tulokkaita ja naureskelimme kotimatkalla miehen löytämille aarteille, vanhalle kellolle  ( hänellä on jo monta ), josta puuttui toinen viisarikin ja muutoinkin se vaikutti kuolleelta. Kun siinä teimme pientä kotiseutukierrosta kelirikkoisella tiellä, niin yks´äkkiä autonperällä kello alkoi soida. Varsinainen urikelleri tuo meidän taata.  Hän teki toisenkin löydön, vanhan radion ( hänellä on jo monta ) . Sitä rakkinetta en olisi ollenkaan radioksi mieltänyt, mutta mies oli tyytyväisen näköinen, ilmeisesti laite sitten on radio. Jos saan luvan, niin laitan seuraavaan postaukseen kuvia mieshenkilön löydöistä.

8 kommenttia:

  1. Jänniä kirppislöytöjä! Viipsinpuu (?) meiltäkin saattaa jostakin vielä löytyä, ellei mennyt kirppiksellä viime kesänä. Tuo sinun mandalalappusi on merkillisen kiehtova. Tuftausneulan olisin ehkä tunnistanut? Veikeitä tavaroita on kirppikseltä mukaasi tarttunutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viipsinpuu, ihana sana. En ole ennen kuullutkaan. Harvoin enää kirppiksillä käymme, ehkä nyt kesällä taas täällä paikallisilla kotipihoilla.

      Poista
  2. Mukavia kirppislöytojä teit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan onskuna noita vanhoja käsitöitä nyt katselen.

      Poista
  3. Ihana tuo sun mandalalappusi, on tosi kaunis! Mitä aiot niistä ollenkaan tehdä?
    Ja tuon tuftauslaitteen tunnistin heti, sillä me koko perheen voimin tehtiin yksi ryijy yhteisvoimin. Silloin, kun äiti ja isä vielä elivät.
    Mutta monta tikkiä tein ryijyyn tällasella jutulla.Se olikin kivaa, ja sitä jopa minä (nuori) silloin, halusin sitä useasti tehdä.
    Mielenkiintoisia olivat muutkin kirppislöydöt!
    Hyvää kevättä sinne teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mandalalappu kasvaa aina kerran viikossa, torstaina tulee iltaisin lisäohjeita.

      Hyvää kevättä myös teille, Harakka.

      Poista
  4. Ihania käsitöitä taitavilla käsillä!
    Vanhat käyttöesineet ovat vieläkin tarpeellisia.. Muistaakseni tuota "viipsinpuuta" sanottiin kotonani kerinkakoksi.Tuiki tarpeellinen myös silloin kun kankaita kudottiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sana tuo viipsinpuu, yhtä hauska tuo kerinkakkokin on.

      Poista